Lue keskustelun säännöt.
Estonian uppoamisesta 24 vuotta. Missä olit, kun kuulit onnettomuudesta?
28.09.2018 |
Mä heräsin joskus kuuden jälkeen, kun äiti soitti, että joku laiva on uponnut Itämerellä. Mä en uskonut, että tilanne olisi kovin vakava, sanoin äidille, että kyseessä on varmaan joku pikku purkki, jos se kerta on ihan _uponnut_. Elin nimittäin siinä uskossa, että Itämeri on niin matala ja ruotsinlaivat niin isoja, että vaikka laiva uppoaisi, ylemmät kannet jäisi merenpinnan yläpuolelle. Mä olin 21-vuotias. Lapsenuskokin kuoli sinä aamuna.
Kommentit (92)
Kotona lähdössä töihin.Muistan sen mayday,mayday Silja Eurooppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla kotona katsoin asmutelkkaria. Olin lukiolainen ja lähdössä kouluun.
Aamulla autossa matkalla töihin. Piti ihan pysäyttää tienvarteen kuuntelemaan.
Olin 11. Olin kylppärissä pukeutumassa kouluun, äiti kuunteli radiota keittiössä. Sieltä alkoi huudella mulle tilanteesta. Olihan se hurja aamu. Luokkakaverin isä oli siellä pelastustöissä, asuttiin Turussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 1-vuotias. Kuulin koko onnettomuudesta vasta joskus teini-iässä. Tosi surullinen juttu :(
Ekaluikalla koulussa. Opettaja kertoi ison laivan uponneen Suomenlahdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähdössä kouluun ja olohuoneessa oli Aamu-tv päällä. Onnettomuudesta tuli koko ajan uutislähetystä. En heti edes tajunnut, miten suuresta onnettomuudesta on kysymys. Koulussa aamulla kaikki puhuivat siitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin ja telkku auki, siinä heti sängyssä maatessa tuli uutiset ja kyllä oli kylmäävää. Olin kuvitellut, että ne laivat eivät vai uppoa, ikinä.
Heräsin himassa epätyypillisen tyhjässä talossa. Olin lukiossa ja meillä oli koeviikko, eikä sinä päivänä ollut koetta. Keittiönpöydällä oli sitten lappu, että molemmat vanhemmat oli soitettu yöllä töihin (toinen töissä mediassa, toinen viranomaistaholla) koska merellä oli tapahtunut suuronnettomuus. Ei ollut ensimmäinen kerta kun jompi kumpi oli lähtenyt soitettuna töihin jotain asiaa ratkomaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun molemmat lähtivät. Ei valitettavasti kuitenkaan viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin ja avasin aamutv:n. Oli vapaapäivä sinä päivänä. Meni koko päivä tiiviisti uutisia seuratessa.
Kotona olohuoneessa lukemassa tenttiin. Sattumalta avasin Ylen teksti-tv:n. Hukkuneiden määrä ei ollut mennä tajuntaan. Loppupäivä, -viikko uutista seuraten ja senkin jälkeen usein.
Vieläkin koskettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin silloin Lahdessa. Aamulla herättyäni laitoin Tv:n päälle. Tytär oli 2 v. ja olin hänen kanssaan kotona. Luulin ensin onnettomuutta "pienemmäksi", kunnes tajusin Ruotsinlaivan kokoisen aluksen uponneen ja satojen hukkuneen.
Kotona teksti-tvn etusivulla erivärisillä kirjaimilla.
Syntymässä. Olin varmaan ala-asteella, kun minulle kerrottiin että synnyin samana päivänä kun Estonia upposi.
Työpaikan ruokalassa, aamukahville menossa kun radiosta kuulin.
Olin 19-vuotias
Aamuvuoro alkoi silloin kuudelta. Olin tullut töihin ja laittanut taukohuoneessa radion päälle. Vähän niinkuin elokuvissa osui melkein juuri siihen alkuun... "...Useiden satojen ihmisten pelätään hukkuneen..." Olin 18-vuotias ja kirjoittanut sinä keväänä.
Olin yläasteella lähdössä kouluun ja aamuradiosta kuului taukoamattomat uutiset. Niiden kuuntelua jatkettiin käsityötunnilla.