Estonian uppoamisesta 24 vuotta. Missä olit, kun kuulit onnettomuudesta?
Mä heräsin joskus kuuden jälkeen, kun äiti soitti, että joku laiva on uponnut Itämerellä. Mä en uskonut, että tilanne olisi kovin vakava, sanoin äidille, että kyseessä on varmaan joku pikku purkki, jos se kerta on ihan _uponnut_. Elin nimittäin siinä uskossa, että Itämeri on niin matala ja ruotsinlaivat niin isoja, että vaikka laiva uppoaisi, ylemmät kannet jäisi merenpinnan yläpuolelle. Mä olin 21-vuotias. Lapsenuskokin kuoli sinä aamuna.
Kommentit (92)
Heräsin unesta Raisiossa, kun Rajavartioston SuperPuma-helikopteri lensi talomme yli aivan matalalla kohti saaristoa. Muitakin helikoptereita ja lentokoneita lensi Turun kentältä ja kentälle edestakaisin. Arvasin niinä aamuyön tunteina, että jotakin tosi vakavaa on tapahtunut merellä. Aamun radiouutisista sitten kuulinkin, miten isosta onnettomuudesta oli kyse. Aamulla menin yliopistolle ja katselin, kun suomalaiset ja ruotsalaiset pelastushelikopterit kiertelivät viereisen TYKS:in yllä etsien laskeutumispaikkaa.
Muistan sen yön ja päivän vielä kuin eilisen.
Kotona aamulla, kun valmistauduin lähtemään keskussairaalaan tutkimuksiin. Koko matkan kuuntelin autoradion lähetystä. Minä sain leikkaustuomin. Sen jälkeen istuin kai vartin parkkipaikalla autossa. En tiedä, kumpi riipoi enemmän, se laivan ja ihmisten hukkuminen vai yllättävä määräys leikkaukseen. Jatkoin tilanteen seuraamista autoradiosta kotimatkalla ja pitkin iltaa kotona telkkarista.
Kotona, katsottiin uutisia aamulla, äiti ja hänen äitinsä olivat just lähdössä laivalla Tallinnaan, eikä uutisten jälkeen enää niin hyvillä mielin. Olin vasta 6 v.
Matkalla yliopistolle, oli kiire. Vilkaisin ohimennen lööppiä, Joku Estonia, mikäs se semmonen laiva on?
Päivän mittaan asian vakavuus tipahti tajuntaan.
Kotona ihmettelin jatkuvaa helikopteri rallia yöllä TYK sairaalaan, aamulla radiosta kuulin.
Amiksessa . Koulupäivä oli juuri alkanut,saatiin tunneilla seurata tilannetta opetuksen ohessa
Olin kotona töistä vapaalla. Radion aamu-uutisista kuulin. En käsittänyt aluksi, että niin moni ihminen oli hukkunut. Olin muuttanut vähän aikaisemmin Ruotsista Suomeen ja kun kuulin, että niin moni (yli 500) ruotsalaista oli hukkunut niin aloin heti pelätä, että onkohan mukana joku tuttava tai entinen työtoveri. Tänä päivänäkään en tiedä mutta tuntemiani suomalaisia oli hukkuneiden joukossa. Vaikka olihan jokainen hukkunut traaginen tapaus niinkuin myös pelastautuneiden taistelut henkensä puolesta. Muistan myös, että se onnettomuusyö oli pimeä, tuulinen ja kolkko myös täällä Helsingissä. Valvoin pitkälle aamuyöhön. Yöllä en kuunnellut uutisia enkä tiennyt milloin ensimmäiset tiedot tulivat.
Minulla oli vapaata niin oli aikaa seurata. cec-
Tampereen Klasun pihassa. Kahdeksannella luokalla olin ja tulin koulun pihaan. Minulla oli oranssi syystakki ja oli tosi pimeää kun koulukaveri kertoi asiasta. Muistan sen.
Ahmin kaikki uutiset, käytiin ruokkiksella Stockmannilla lukemassa IP-lehdet ja uutiset seurattiin. Koulussa ei puhuttu mitään.
Olin bussissa menossa aamuvuoroon Tyks:iin. Kuljettajalla radio hiljaa auki niin yritin kuunnella mitä vakavaa on tapahtunut koska sävy sellainen. Superpuuma ja muut helikopterit toivat aluksi eloonjääneitä mutta hiukan myöhemmin oli tajuttava ettei elossa olevia enää tule vaan tulee vain ruumiita. Heidät saattin sijoitettua sairaalarakennuksen alakäytävään. Os:lle tuli muistaakseni 3 pelastunutta hyvin vaiteliasta henkilöä. Iltapäivällä hain pientä poikaani hoidosta kun alkoi sataa kaatamalla. Minussa nousi jokin uhma tai vastaava päivän järkytyksistä kun kuljin vettä valuna ajatellen ettei merelläkään mitään suojaa ollut. En itke herkästi mutta joka kerta kun turmaa käsitellään, minulta tulee itku.
Olin opiskelijavaihdossa Tanskassa. En osaa yhtään tanskaa ja isäntäperheen vanhemmat kertoivat tapahtuneesta. Jonkun verran aiemmin oli Sally Albatrossilla ollut pohjakosketus ja luulin, että tilanne oli samankaltainen. Myöhemmin yritin lukea onnettomuudesta tanskalaisesta sanomalehdestä ruotsin pohjalta. Lennolla Suomeen Itämeren yli oli kyllä hiljaista.