Lue keskustelun säännöt.
Estonian uppoamisesta 24 vuotta. Missä olit, kun kuulit onnettomuudesta?
28.09.2018 |
Mä heräsin joskus kuuden jälkeen, kun äiti soitti, että joku laiva on uponnut Itämerellä. Mä en uskonut, että tilanne olisi kovin vakava, sanoin äidille, että kyseessä on varmaan joku pikku purkki, jos se kerta on ihan _uponnut_. Elin nimittäin siinä uskossa, että Itämeri on niin matala ja ruotsinlaivat niin isoja, että vaikka laiva uppoaisi, ylemmät kannet jäisi merenpinnan yläpuolelle. Mä olin 21-vuotias. Lapsenuskokin kuoli sinä aamuna.
Kommentit (92)
Olin nukkumassa kun mies tuli herättämään ja kertoi asiasta. Sitten seurattiin yhdessä uutislähetyksiä pitkin päivää. Oltiin matkustettu Estonialla useita kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 14-vuotias, enkä yhtään muista milloin ja miten kuulin asiasta ensimmäisen kerran, kotona aamulla, koulussa? Sen kuitenkin muistan, kun sain kuulla, että serkkuni oli ollut Estonian onnettomuusmatkaa edeltävällä risteilyllä. Se "läheltä liippasi" -järkytys taisi ylittää teinin päässä varsinaisen onnettomuuden traagisuuden.
Nukuin. Pidin vapaapäivän kun töissä oli"kaatuu niitä laivojakin" tilanne. Aamulla oli radio auki ja kuuntelin uutisia. Unenpöpperössä kuuntelin uutisista, että jossakin on uponnut laiva mutta en tajunnut mainittujen Ruotsinlaivojen liittyvän tähän tapaukseen. Vasta sitten heräsin kunnolla, kun kuulin Rovaniemeltä lähteneen helikopterin pelastustoimiin ja käsitin, että se on aika lähellä.
Lapseni oli tuolloin vauva ja sain tietää asiasta vasta puolilta päivin kaupassa, kun iltapäivälehtiin vaihdettiin uutta lööppiä kassojen luo kesken päivän. Minulla ei ollut tapana pitää tv:tä tai radiota päällä aamuisin, joten en tiennyt asiasta aiemmin. Loppupäivän seurasin surullisia uutisia televisiosta pieni vauva sylissäni.
Olin 6-vuotias. Muistan, kun kotona puhuttiin, että olimme itsekin olleet vähän aikaisemmin samalla laivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin äitini masussa. Äiti oli sairaalassa ja odotti synytyksen käynnistymistä ja muistaa kuinka oli tuskissaan muutaman päivän kun synnytys ei alkanut, ja kuinka osa hoitajista tai potilaista itki Estonian uppoamisen takia.
Varmaan aika kamalat olosuhteet synnyttää.
Aivan konkreettisesti kuulin aamuyöllä, kun heräsin poikkeuksellisen runsaan helikopteriliikenteen ääniin. Aamulla selvisi sitten syy. Asuin Turun naapurikunnassa tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa aamuvuoroon, mutta myrskyn vuoksi heräsin aikaisin, ja olin töissä jo viideltä. Vahtimestari kertoi minulle uutisen, ja paikalle saapui töihin hälytettyjä työkavereita taksilla. Oli pitkä päivä mutta oli parempi olla muiden joukossa töissä. Ei unohdu koskaan.
Sen täytyi olla keskiviikkoaamu, koska istuin köksänluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona teksti-tvn etusivulla erivärisillä kirjaimilla.
Sama. Muistan tämän ikuisesti.
Tuosta puhuivat kaikki naapurustossa ja koulussa sinä päivänä. Olin 6 vuotias. Olimme juuri olleet laivalla ja keksin koulussa huijata kaikkia että olin isäni kanssa yksi Estonialta pelastetuista. Sain osakseni huomiota ja sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 9-vuotias. Muistan, kun aamulla näytettiin tv:ssä kuvia pelastuslautoista myrskyävällä merellä. En muista muuta tuosta aamusta. Vain uutisten kuvat ovat jääneet mieleen.
Olin aamulla n. klo 6.00 urheiluhallissa. Kassanhoitaja puhui jonkun asiakkaan kanssa onnettomuudesta, mutta luulin että kyseessä oli kalastusalus tms. pienempi paatti. Kotiin mentyäni ajattelin katsoa uutiset, että josko onnettomuudesta uutisoitisiin jotain. Sitten loppupäivän katsoin vain ja ainoastaan uutisia Estoniasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleen on myös jäänyt pelastustoimia johtanut Raimo Tiilikainen, joka kyynelehti tiedotustilaisuudessa. Varmasti erittäin raskasta myös pelastaville koko tilanteen toivottomuus.
On muuten vaikuttavaa kuunneltavaa se radiokommunikaatiotaltiointi, siellä suvereenisti hoidetaan asioita kolmella kielellä ja todella ammattitaitoisesti lähtee pelastustoimet pyörimään. Valitettavasti tilanne eteni niin nopeasti, että paljoa ei ehditty tehdä, mutta silti... Hatunnosto kaikille osallistuneille.
Olin 13. Muistan kun koulussa katsoimme jotain videoklippiä pelastuslautoista meressä. Taustalla soi muistaakseni Metallica. Kyllä se tapahtuma jätti pelon. Eihän risteilyalukset voi upota...
Olin sinä syksynä muuttanut Tukholmaan. Olin matkalla luennolle aamulla ennen kahdeksaa. Tekniska högskolanin asemalla jaettiin ilmaiseksi Dagens Nyheteriä. Ajattelin ensin vaan, että jakoivat niitä mainosmielessä. No, metrolaiturilla katsoin lehteä. Siihen oli heti etusivulle lehden nimen alle isolla kirjoitettu lyhyt uutinen ja musta iso otsikko, tyyliin "Passagerarfärja sjönk i Östersjön i natt. Hundratals döda". Meni kylmät väreet selässä ja ihan epäuskoinen olo. Päivän mittaan sitten tuli erikoispainoksia Expressenistä ja Aftonbladetista ja niissä oli etusivut täynnä uhrien kuvia. Tuolloinhan ei ollut nettilehtiä, joten ihan perinteisillä paperilehdillä mentiin.
Eurajoen Kristillisessä Kansanopistossa, istuin sillon luokassa. Yritin parantaa siellä peruskoulun päättötodistuksen numeroita. Mutta lopetin sen aika pian kesken.
Katsottiin luokassa uutislähetyksiä asiasta.
(En ole uskovainen).
Herätyakelloradion uutisista kuulin että autolautta on uponnut.
En ymmärtänyt, että kyse oli "ruotsinlaivasta" joten en kauheasti kiinnittänyt huomiota.
Vasta kun saavuin yliopistolle, kuulin enemmän ja tajusin ettei se ollutkaan vain joku lautta.