Lue keskustelun säännöt.
Mistä enää köyhäillä, kun ei osta mitään take away latteja? Mt-ongelmat ja hallituksen kepit...
28.09.2018 |
Tarinani on seuraava. Opiskelujen jälkeen olin pari vuotta työelämässä (hetken työttömyyden jälkeen) ja ostettiin miehen kanssa asunto. Uuvuin töistä ja mt-ongelmat puski päälle. Nyt sitten väliaikaisella eläkkeellä. Käyn terapiassa, tarkoituksena toipua, mutta tuntuu, että koko ajan on raskaampaa. Varsinkin kun hallitus paukuttelee keppiä ja aktiivimalleja. Tiedän, etten saa heti töitä kuntoutumisen jälkeen ja tulevaisuus pelottaa. Kun maksaa asuntoa, ja mies on töissä, niin ei mitään sossun tukia saa, jos aktiivimallin karenssit karsii tukia. Yritän jatkuvasti säästää, jotta on maksaa asuntoa, ja jotain pahanpäivän varallekin. Mt-ongelmia kun on, niin jaksaminenkin on rajallista, että mitä pystyy päivässä tekemään. Nyt iso osa energiasta menee penninvenytykseen. Terapia ja kuntoutuminen väkisinkin kärsii tästä, ja se harmittaa. Tahdon takaisin työelämään, ja mahdollisimman pian, mutta pelkään uudelleen uupumista. Nyt en keksi muuta, kuin karsia menoja, jotta jotenkin saisi mielenrauhaa.
Tämänhetkinen tilanne:
-Vaatteet kirpparilta.
-Parsin ja ompelen itse. Vaatteet käytetään loppuun.
-Jääkaapin pakkaspuoli täynnä marjoja, ja itse tehtyjä leipiä&leivonnaisia ja ruokaa.
-Ei tilata lehtiä.
-Ruuat alennuksella, joko päiväystuotteita, tai muuten tarjoustuotteita.
-Seuraan mainoslehtiä, ja käyn hakemassa halvat tarjoukset (jos siis tarvetta!).
-Sähkö ja netti&puhelinliittymät kilpailutettu halvimpiin.
-Puuropäivät, jolloin syödään vain puuroa.
-Ei netflixiä ym maksullisia palveluja.
-Ei salijäsenyyttä; jumppaa kotona.
-Ei maksullisia harrastuksia. Käsitöitä kierrätysjutuista.
-Melkein kaikki minkä voi myydä on myyty (siis itselle turha). Pari tavaraa odottaa vielä, että saisin energiaa laittaa myyntiin.
-Leikkaan omat, ja miehen hiukset.
-Meikit ostan kerran vuodessa, meikkaan aika harvoin. Meikkivoide, ripsari, peiteaine ja muutamat huulipunat.
-Asuntolainaa maksetaan kaikkein pienimmällä mahdollisella mitä voi.
-Ei tupakkaa eikä alkoa yms.
Tässä voi vielä petrata:
-Herkut. Viikottainen irtokarkkipussi alennuksesta (kilohinta 4€).
-Liharuuat. Mies on fyysisessä työssä, ja meinaa ettei kasvisruuat täytä yhtä hyvin. Useimmat meidän ruuat sisältää lihaa jossain määrin. Nyt olen pyrkinyt korvaamaan osan kasviksilla.
-Kavereita näen kerran-pari kuussa, ja silloin kahvilassa. Halvemmaksi tulisi kotona.
-Pihalle on tarkoitus laittaa kasvamaan jotain ruoaksi kelpaavaa. Piha on pieni, ja en oikeastaan ole kasvattanut kuin jotain persiljaa aiemmin, joten saa nähdä kuinka käy (ensi kesänä).
-Käytän palashampoota ja hoitoainetta. Nämä saattaa ehkä tulla kalliimaksi, kuin halvimmat markettishampoot, en ole varma. Toistaiseksi olen tahtonut pitää näistä kiinni (ekologinen ajatus), mutta en tiedä miten jatkossa.
-Pari kertaa kuussa haetaan ruokaa, pizzaa, kiinalaista tms. Tuon jos karsii täysin pois, niin tulisi jonkin verran säästöä. Toistaiseksi tuo on ollut väsyneille päiville piristys ja pieni luksus.
Tuossa nyt ainakin osa, mitä tuli mieleen. Ideoita ja ajatuksia otetaan vastaan!
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Yksi pikkuvinkki tuli mieleen, nimittäin itse kerätyt sienet. Elämäntapasi vaikuttaa ekologiselta, pisteet siitä. Hyvää syksyä teille!
Kiitos!
Sieniä en valitettavasti osaa tunnistaa. Tätä olen harmitellut. Pitäisi varmaan osallistua jollekin kurssille, jossa käytäisiin tunnistamassa ja poimimassa niitä. Marjoja kyllä olen poiminut, ja nyt on pakkanen täynnä. Saisi olla vielä arkkupakastin tuon lisäksi (jääkaappi-pakastin), niin mahtuisi oikeasti paljon marjoja ja ruokaa talteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa et osta enää ruokaa. Dyykkaat ja kasvatat itse kaiken. Siinä säästyy jo pitkä penni. Myytte asunnon ja muutatte esim. Pieneen yksiöön tms. Auto pois. Saippuat haet huoltsikalta käsienpesulaitteista. Keinoja on. Aloittaja vaikuttaa jälleen kerran laiskalta ja saamattomalta. Ohjeillani voitit pudottaa kulutuksen 50 euroon kuussa.
Dyykkaamista en ihan uskalla, mutta yritän pienimuotoisesti opetella tuota oman ruuan kasvatusta. Toistaiseksi olen ihan tumpelo, mutta jos se tästä. Ja hortoilukin olisi mielenkiintoista opetella. Muuttoa en vielä halua, ja mies tarvitsee auton työmatkaa varten. Sitten jos/kun saisi töitä lähempää, niin auto olisi aika turha.
En halua enää samaa varastelua mitä lapsena, kun piti yleisistä vessoista käydä hakemassa vessapaperia kotiin. Nöyryyttävää ja laitonta. Joillakin tuo voi olla ainut keino elämiseen, mutta itse tahdon ja vielä pystyn elämään ihan näin. Ei tässä onneksi vielä miinuksilla olla tuossa budjetissa. Ja sittenkin olisi pakko luopua ensin asunnosta, ennen kuin lähdetään kirjastoon pöllimään vessapaperia ja saippuaa (ja on sossun tuet ja leipäjonot vielä ennen tuotakin).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista.
Haaveet ihan jees, mutta nyt liian kaukana realismista. Sitku elämä kannattaa vaihtaa tähän hetkeen.
Tätä mä en ymmärrä, että ihmisillä on kammottava pakko ajatus tosta omistusasunnosta ja sen tuomasta onnesta...
Niinpä ja varsinkin kun maksaa sitä lainaa ensin 20 vuotta ja kuvittelee auvon alkavan niin asuntoon tuleekin ikäpäivityksiä, putket, sähköt ja julkisivut pitää uusia.
Vierailija kirjoitti:
Googleta eläkkeensaajan hoitotuki. Kela maksaa, ja sinullakin on terapia ja lääkekuluja. Tuen saa puolelta vuodelta takautuvasti. Mielestäni olet oikeutettu ainakin minimiin (n.70€) kuussa.
Hakemus pitää itse täyttää, ja huolellisesti, mutta se maksaa vaivan. Tuon summan voisitte laittaa heti säästöön.
Ruokakulut ovat suuret kahdelle, miten saatte menemään noin paljon, jos kerran teet jo kaikki säästötoimet mitä mainitsit? Oletko kokeillut kauppareissua vain kerran viikossa. Sillä aivan oikeasti säästää paljon.
Tuo oli uusi juttu, kiitos tiedosta! Otankin selvää asiasta!
Tuohon ruokaan on laskettu pari kertaa kuussa haettava noutoruoka, sekä kahvittelu kavereiden kanssa (myös pari kertaa kk, ja en ole voinut vastustaa kahvilan pullaa). Ja syödään paljon lihaa, luultavasti ihan liikaa. Mies saattaa juoda jotain limsaa välillä, ja ottaa töihin rahkoja ja valmisruokia, jos kumpikaan ei ole jaksanut tehdä ruokaa. Ja sitten on tuo viikottainen karkkipussi, joka yleensä on sen 4€. En oikein tiedä miten siihen ruokaan saa nuin paljon menemään, joten yritän katsoa kuitteja tarkemmin, mihin sitä rahaa loppupeleissä eniten kuluu. Mies on aika isoruokainen, joten ehkä sekin vaikuttaa (fyysistä työtä, joten ymmärrettävää)? Keittoja meillä on nyt ollut aika harvoin, ehkä niillä säästäisi hieman?
Ap
Ymmärrän,esim.Kelankin tukema terapia on kallis.Oletko hakenut lääkekorvattavuutta,se kannattaa.
Asuntoon menee ilmeisesti liikaa,koska meillä sama tilanne ja selvitään ihan ok.Vuokra 750€.Ostakaa edullisempi tai maksakaavain korkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut toihan on tosi hyvä tilanne, kun rahat riittää, ja ylikin jää. 550e ruokaan kuussa oletettavasti kahdella hengellä on myös tosi runsaasti, yli 100 e viikossa!
Kohtuullisen hyvä tilanne tämä on vielä, ja toisaalta, kun euton saa maksettua, niin sitten jää enemmän kuussa rahaa. Pelottaa kuitenkin nuo yllättävät maksut, ja sellaiset joita on lykännyt, niinkuin hammaslääkäri. Saisin luultavasti yhteen hammaslääkärikäyntiin sen 100€ menemään, ja oletan että useampi hammas pitää paikata (narskuttelen). Jotenkin on turvallisempi olo, kun ei elä ihan kädestä suuhun, ja on pientä hätäkassaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis oletko masentunut/uupunut, vai oletko vain itse luonut itsellesi huonon elämän? Mielestäni ketään ei saisi diagnosoida masentuneeksi ennen kuin elämän peruspilarit ovat kunnossa. Tarvitset työn ja tarkoituksen elämällesi. Merkitykselliset tavoitteet ja päämäärät kantavat karikkojen yli, kun tekisi mieli luovuttaa. Kaikilla on vaikeaa, mutta sinä olet valinnut uhriutumisen ja keksit tekosyitä, ettei sun tarvitsisi kantaa vastuuta itsestäsi. Et ole uupunut, kun kykenet tuollaiseen suunnitelmallisuuteen ja kirjoittelemaan viestejä keskustelupalstoille.
"Meillä kaikilla on kuule rajoitteita" -Susanna Koski.
Minulla on trauma- ja masennusdiagnoosi. Trauma on muovannut elämää jo ihan lapsesta asti, ja minulta puuttuu perusturvallisuuden tunne (ja paljon muutakin ongelmaa on). Yritän jatkuvasti ponnistella siihen parempaan elämään. Ei elämäni nytkään ole kurjaa, vaan stressaan herkästi. Kirjoitin tuossa aiemin, että perus arki on minulle tällä hetkellä hankalaa. En ole valinnut sitä, että jos teen ruokaa, niin yhtäkkiä uuvahdan niin, etten jaksa loppupäivänä mitään. Taistelen jatkuvasti sitä vastaan, ja elämä on nyt tasapainottelua sen välillä, että yritän hieman ponnistaa, mutta kuitenkaan liikaa jotten väsy. Ihan terapeutin kanssa keskusteltu tämä kuvio, että näin tervehdytään.
Minulla on päämääriä, ja nyt se päämäärä on saada itseni vähitellen työkuntoiseksi. Jos luovuttaisin, lakkaisin maksamasta laskut, tilaisin ruokaa velalla yms. Varmaan varastelisinkin ja käyttäisin päihteitä, koska millään ei olisi mitään väliä. Luovuttamisen ja terveen mielen/arjen välillä on harmaa alue, missä olen ja ponnistelen. Välillä on parempia päiviä jolloin olo ja arki on melkein kuin terveenä, ja sitten on niitä oikeasti huonoja kun ei saa itseään edes ylös sängystä ja kaikkea siltä väliltä.
ApEi ne Ap mitään ymmärrä kun eivät itse ole kokenut. Se on uskomatonta että ihmisten kai pitäisi nähdä omin silmin vaikka jalan katkeaminen tai jotain näkyvää että päähän menisi käsitys siitä että tuo ihminen ei ole terve.
Hyvä esimerkki on oma äitini joka on katsonut ihan aitiopaikalta kamppailuani vuosia ja taas vuosia (en haluaisi edes nähdä häntä enää, koska hän loukkaa minua toistuvasti ja näin myrkyttää olotilaani, mutta se on nyt vain ainoa tällä hetkellä joka tekee esim. kaupassa käynnit kun en itse pysty jne). Mutta hänellä edelleen ei mene ymmärrykseen että en ole sormia napauttaen terve.
Olen nyt viimeiset kaksi kk ollut käytännössä sängynpohjalla, kesällä tuli kunnon romahdus. Jos olen jaksanut neljän viikon pesemättömyyden jälkeen raahautua suihkuun, alkaa heti oletus että nyt se on varmana jaksaa ja nyt se on hokkuspokkus tauti pois. ” hei mikset sinäkin lähde sinne ja sinne” . Aivan järkyttävää.
No ei varmasti ymmärrä, jos en minäkään aluksi tiennyt että minussa on näin pahasti vialla. Se on sitä kuplassa elämistä kai. Itse olin elänyt aina siinä ajatuksessa, että suunnitellaan, ja tehdään suunnitelman-suunnitelmia ja stressataan, enkä osannut kyseenalaistaa sitä. Se on aika outo tunne, kun hoksaa ettei tuo olekaan normaalia, ja ihmiset oikeasti elää päivän kerrallaan ja vähällä stressillä (normaalisti).
Mt-ongelmat on vieläkin sellainen että "no ryhdistäydyt nyt vaan" ja "ajattele positiivisesti". Jos se sillä korjaantuisikin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siinä ei ole mitään järkeä, että kaikesta mahdollisesta tinkii ja luopuu. Esim netflix. Eihän se ole kuin vajaa 8€/kk. Minäkin olen vähävarainen (kuntoutustuella) mutta pidän netflixiä, että voin katsella mieluisia sarjoja. Tilaan myös yhtä lehteä, joka maksaa 80€/vuosi (lasku tulee kerran vuodessa). Enkä koe että se nyt olisi niin hirveää. Ja kun on itse tietoinen että se lasku tulee silloin ja silloin, niin osaa varautua.
Elämästähän menee kaikki mielenkiinto, jos kaikesta pienestäkin pitää koittaa tinkiä, kun muutenkin masentaa niin sehän vaan masentaa silloin vielä pahemmin.
Minäkin ostan kerran kuussa pizzaa, maksaa 9-10€ hieman riippuen pizzasta ja ottaako lisätäytteitä. Elämän pieniä nautintoja. Tai välillä teen itse pizzaa 2 pellillistä ja osan laitan pakastimeen.
En mä kestäisi tätä elämää, jos mä vaan makaisin sohvalla, enkä juuri voisi tehdä muuta kuin vain olla ja hengittää. Jotain pieniä juttuja täytyy olla, itsellä ne on esim netflix, kirjojen lukeminen, herkuttelu, lenkkeily.
Itse taasen säästän esim siinä että en koskaan meikkaa. Enkä omista autoa. Palvelut ovat 6km päässä, kuljen sinne kesät talvet pyörällä. Auto oli aikaisemmin mutta piti myydä se.
Olen ollut hyväpalkkaisessa työssä, sitten tuli burn out, vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Säästössäkin oli jonkin verran rahaa, mutta ne menivät työttömyyden jälkeen ruokaan, laskujen maksuun, muuttamiseen (piti muuttaa halvempaan asuntoon ja vaadittiin se 2kk takuu joten sekin vei ison osan rahoista).
Nyt olenkin köyhä, sairas ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista.
Haaveet ihan jees, mutta nyt liian kaukana realismista. Sitku elämä kannattaa vaihtaa tähän hetkeen.
Tätä mä en ymmärrä, että ihmisillä on kammottava pakko ajatus tosta omistusasunnosta ja sen tuomasta onnesta...
Niinpä ja varsinkin kun maksaa sitä lainaa ensin 20 vuotta ja kuvittelee auvon alkavan niin asuntoon tuleekin ikäpäivityksiä, putket, sähköt ja julkisivut pitää uusia.
No "auvo" oli nyt ehkä väärä termi tuohon, mutta jotain vapautta kai se antaisi. Ja tämä on se luksus, mitä olen nyt paljon muun kustannuksella valinnut. Kaikki isommat remontit tähän on tehty, että selviää ilman niitä vielä hetken. Mutta totta kai remontteja tulee, ja niihinkin pitää varautua. Jotenkin näkisin, että tämä on silti meille parhain asumistapa, ja kaiken sen vaivan väärti. Jos siis minäkin olisin töissä, niin tässä ei olisi mitään ongelmantynkääkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän,esim.Kelankin tukema terapia on kallis.Oletko hakenut lääkekorvattavuutta,se kannattaa.
Asuntoon menee ilmeisesti liikaa,koska meillä sama tilanne ja selvitään ihan ok.Vuokra 750€.Ostakaa edullisempi tai maksakaavain korkoja.
Lääkekorvattavuus oli myös ihan uusi tieto, kiitos siitä!
Jos tulee tiukka tilanne, niin silloin voidaan koettaa maksaa pelkkiä korkoja (jos siis mahdollista). Halvempi asunto olisi tietty tässä tilanteessa parempi, mutta valitettavasti se ei ole ihan niin helppoa, kuin sukkien vaihto. On asunnon myyminen ja muuttaminen, ehkä halvemman osto tms. Sitä harkitsen mieluummin sitten, kun kaikki muu on kokeiltu, tai tulee vielä tiukempaa. Toistaiseksi näin pärjää kohtuu vaivattomasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta siinä ei ole mitään järkeä, että kaikesta mahdollisesta tinkii ja luopuu. Esim netflix. Eihän se ole kuin vajaa 8€/kk. Minäkin olen vähävarainen (kuntoutustuella) mutta pidän netflixiä, että voin katsella mieluisia sarjoja. Tilaan myös yhtä lehteä, joka maksaa 80€/vuosi (lasku tulee kerran vuodessa). Enkä koe että se nyt olisi niin hirveää. Ja kun on itse tietoinen että se lasku tulee silloin ja silloin, niin osaa varautua.
Elämästähän menee kaikki mielenkiinto, jos kaikesta pienestäkin pitää koittaa tinkiä, kun muutenkin masentaa niin sehän vaan masentaa silloin vielä pahemmin.
Minäkin ostan kerran kuussa pizzaa, maksaa 9-10€ hieman riippuen pizzasta ja ottaako lisätäytteitä. Elämän pieniä nautintoja. Tai välillä teen itse pizzaa 2 pellillistä ja osan laitan pakastimeen.
En mä kestäisi tätä elämää, jos mä vaan makaisin sohvalla, enkä juuri voisi tehdä muuta kuin vain olla ja hengittää. Jotain pieniä juttuja täytyy olla, itsellä ne on esim netflix, kirjojen lukeminen, herkuttelu, lenkkeily.
Itse taasen säästän esim siinä että en koskaan meikkaa. Enkä omista autoa. Palvelut ovat 6km päässä, kuljen sinne kesät talvet pyörällä. Auto oli aikaisemmin mutta piti myydä se.
Olen ollut hyväpalkkaisessa työssä, sitten tuli burn out, vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Säästössäkin oli jonkin verran rahaa, mutta ne menivät työttömyyden jälkeen ruokaan, laskujen maksuun, muuttamiseen (piti muuttaa halvempaan asuntoon ja vaadittiin se 2kk takuu joten sekin vei ison osan rahoista).
Nyt olenkin köyhä, sairas ja yksinäinen.
Enemmän kai tuo on sitä, että mistä haluaa luopua, ja mihin panostaa. Meillä se on nyt ollut tämä asunto, muutama kerta ruokaa ravintolasta, ja viikottaiset karkit (ja aika vapaasti vielä ostettu ruokaa vaikka tarjouksia kytätäänkin, mutta esim. liha). En koe että mitenkään mahdottomasti kärsisin ja kurjistelisin, jos minulla ei kaikkea mahdollista olekaan. Leffoja ja sarjoja katotaan telkkarista(+yle areena ja youtube (dokkareita, vinkkinä muille)), tai lainataan kirjastosta tai tutuilta dvd. Joskus muinoin olen tilannut jotain lehteä hetken, mutta en saanut siitä juuri irti joten lopetin tilauksen. Nykyään netistä löytyy niin mahdottomasti tietoa ja asioita, ja kirjastossa pääsee myös lukemaan lehtiä jos tarve yllättää.
En näe että arki olisi älyttömän kurjaa minulla. Maailmassa olisi vaikka ja miten mielenkiintoista tehtävää ja nähtävää, jos vain energia riittäisi siihen. Tykkään leipoa ja kokkailla, ja minulla on liuta uusia reseptejä mitä testata (jos vain olisi energiaa). Myös monta käsityöjuttua on, mitä tahtoisin testata. Ja kotiin voi askarrella kaikkea kivaa sisustusjuttua, jos vaan jaksaisi. Ja vaatteiden tuunausprojektikin on ollut mielenpäällä vaikka kuinka pitkän. Tai uuden kielen opiskelu (netistä ilmaiseksi). Ei nuo kaadu minulla rahaan, vaan enemmänkin siihen energian vähyyteen. Ainut joka rahaan kaatuu, on matkustelu, jonne olisi pitkästä aikaa ihan mukava päästä.
Säästöt muuten kuluu aika äkkiä, vaikka mekin eletään kohtuu säästäväisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpommin tuota voisi katsoa, kun listaisit kaikki menot ja tulot ihan määrinä. Kuinka paljon menee ruokaan kuussa, asumismenot, kaikki ne puhelinliittymät ja netit, lainat ym kaikki erikseen. Siitä saa paremman idean mistä leikata, kuin listasta mihin ei ole edes laitettu määriä.[/quote
Nuo edellämainitut on henkilökohtaisia, niitä ei kannata tällä palstalla jakaa.
-eri-
Ap, lämmin halaus ja paljon tsemppiä arkeesi. On ollut hämmentävää lukea tätä ketjua, sillä ajattelutapasi on kovin samanlainen kuin minulla.
Vaikka minulla ei olekaan traumaa taustalla eikä mt-diagnoosia, niin olen aina ollut alakuloisuuteen taipuvainen murehtija, joka tykkää varautua kaikkeen mahdollisimman hyvin. Tämä "tunnollisuus ja kunnollisuus" on auttanut monessa tilanteessa, mutta vie myös valtavasti voimia ja syö iloa arjesta.
Ilmeisesti sinulla on ekologisiakin syitä "köyhistelylle"? Minä nimittäin olen juuri se tyyppi, joka kulkee kotona ja lenkillä reikäisissä kamppeissa, koska se tuntuu luonnonvarojen tuhlaukselta heittää vaate roskiin (ensin tietenkin räteiksi!) muutaman reiän takia.
En tiedä oliko tässä viestissä päätä tai häntää, kunhan halusin kertoa, että tunnistin jonkinlaista sielujen sukulaisuutta. Kaikkea hyvää syksyysi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vinkki on pieni, mutta kerronpa kumminkin. Jos käytät talouspaperia, kokeile korvata se kestoilla. Kaikkein yksinkertaisimmin niitä voi tehdä saksimalla vanhan pyyhkeen tai vaikkapa trikoopaidan palasiksi ja sitten peset vain muun pyykin seassa. Itse tykkään pyyhkiä sormia kesken ruokailun, esimerkiksi hedelmiä syödessä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kesto vanulappujen tekoa, lähinnä roskan vähentämisen vuoksi.
Toi on ihan meidän normiarkea. Vaatteita ei osteta kuien tarpeeseen eikä ulkona syödä. Kahvilla kävin kesällä kerran puolison kanssa ulkona.
En siltikään tunne pihisteleväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpommin tuota voisi katsoa, kun listaisit kaikki menot ja tulot ihan määrinä. Kuinka paljon menee ruokaan kuussa, asumismenot, kaikki ne puhelinliittymät ja netit, lainat ym kaikki erikseen. Siitä saa paremman idean mistä leikata, kuin listasta mihin ei ole edes laitettu määriä.[/quote
Nuo edellämainitut on henkilökohtaisia, niitä ei kannata tällä palstalla jakaa.
-eri-En alkaisi nuita kaikkia ehkä tutuille luettelemaan, mutta näin anonyyminä en näe siinä niin pahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, lämmin halaus ja paljon tsemppiä arkeesi. On ollut hämmentävää lukea tätä ketjua, sillä ajattelutapasi on kovin samanlainen kuin minulla.
Vaikka minulla ei olekaan traumaa taustalla eikä mt-diagnoosia, niin olen aina ollut alakuloisuuteen taipuvainen murehtija, joka tykkää varautua kaikkeen mahdollisimman hyvin. Tämä "tunnollisuus ja kunnollisuus" on auttanut monessa tilanteessa, mutta vie myös valtavasti voimia ja syö iloa arjesta.
Ilmeisesti sinulla on ekologisiakin syitä "köyhistelylle"? Minä nimittäin olen juuri se tyyppi, joka kulkee kotona ja lenkillä reikäisissä kamppeissa, koska se tuntuu luonnonvarojen tuhlaukselta heittää vaate roskiin (ensin tietenkin räteiksi!) muutaman reiän takia.
En tiedä oliko tässä viestissä päätä tai häntää, kunhan halusin kertoa, että tunnistin jonkinlaista sielujen sukulaisuutta. Kaikkea hyvää syksyysi!
Kiitos, hyvää syksyä sinullekin! :)
Olisin varmasti saattanut olla tämmöinen murehtija ilman mitään mt-ongelmiakin, mutta pienemmällä volyymilla. On tästä joskus tosiaan apua, mutta sitten taas enimmäkseen tämä kyllä vaan lyö yli.
Köyhistelyni on myös ekologista, kyllä. En tunne kovin montaa, joka parsisi vaatteitaan (tai sitten ne parsii tosi hyvin ne). Tätä mallia olen hieman oppinut kotoakin. Jotenkin on tosi hauskaa keksiä uusia käyttöjä jollekkin käytöstä poistuneelle. Niinkuin farkuista pannulaput, ja kuinka sen kankaan ottaa käyttöön, minkä malliset pannulaput niistä saa tms. Minulla on vaatteille nyppyleikkuri, jolla saa ainakin villapaidoista isoimmat nypyt pois, ja vaate näyttää melkein kuin uudelta. Ihan kaikkiin trikoopaitoihin se ei tepsi, mutta muuten fiksu vempele! Käytöstä poistetuista froteepyyhkeistä saa muuten täytteen pannulappuihin. Huonekalutkin on kirppareilta, tai sitten sukulaisten käytöstä poistamia. Mies on osannut niitä vähän tuunata tai korjata, minä en valitettavasti vielä sitä osaa. Minua kiinostaisi myös tehdä itse mattoja, kun kyllä niihin löytäisi äkkiä materiaalia, varsinkin jos sukulaisilta kyselee roskiin menevää (tämä aina minulla kalskahtaa korvaan, kun keksin monta käyttöä tekstiileille).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä vinkki on pieni, mutta kerronpa kumminkin. Jos käytät talouspaperia, kokeile korvata se kestoilla. Kaikkein yksinkertaisimmin niitä voi tehdä saksimalla vanhan pyyhkeen tai vaikkapa trikoopaidan palasiksi ja sitten peset vain muun pyykin seassa. Itse tykkään pyyhkiä sormia kesken ruokailun, esimerkiksi hedelmiä syödessä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kesto vanulappujen tekoa, lähinnä roskan vähentämisen vuoksi.
Tuota meillä ei vielä kyllä ole, kiitos vinkistä! Tulee turhan usein käytettyä taluspaperia, vaikka olisi ihan se tiskirätti siine vieressä, jota voisi käyttää. Ja nuo olisi nopea tehdäkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan meidän normiarkea. Vaatteita ei osteta kuien tarpeeseen eikä ulkona syödä. Kahvilla kävin kesällä kerran puolison kanssa ulkona.
En siltikään tunne pihisteleväni.
Tämä on myös meidän normiarkea, eikä mitenkään kurjaa mielestäni. Silloin se vaatisi enemmän ponnisteluja, jos jättää nuo ulkoruuat ja karkit pois. Karkkia olen kyllä muutenkin yrittänyt vähentää, terveysmielessä, mutta ei se oikein ole tahtonyt onnistua. Rahamielessä olen koettanut korvata karkkia itse tehdyillä leivonnaisilla, mutta ei ne salmiakkeja korvaa. Vähentäminen on tietty hyvä alku.
Ap
On se mahdollista. Jos vaatekaappi on pieni, eli kierrossa on vähän vaatteita, niin väkisinkin ne kuluu. Jos taas omistaa monet housut, joita vuorottelee, niin siinä tulee vähemmän käyttökertaa per housu.
Ostan omat vaatteeni enimmäkseen kirpparilta (joitain poikkeuksia on tuolla historiassa ja vielä vaatekaapissakin), jolloin niitä on valmiiksi jo hieman kulutettu. Yhdet farkut sain kerran ilmaiseksi, kun haarusta oli rikki. Parsin sen, ja meni minulla vielä vuoden (parsin vielä lisää ja polvet kului kanssa, oli aika rouhean näköiset, ihan hauska mielestäni) ja sitten tein ehjistä osista meille pannulaput. Lakanat alkaa kulua ensin keskeltä, ja niistä saa jotain kertakäyttö vessansiivousrättejä tms lopulta. Nytkin minulla on päällä miehen entinen villapaita, joka kutistui pesussa ja on hihansuista ja kyynärpäistä parsittu. Tästäkin saa joskus pannulapun täytettä, kun kuluu niin ettei kehtaa käyttää. Jotkin vaatteet taas kuluu tosi nyppäisiksi tai kulahtaa (värjäämistä en vielä osaa), niin ettei niitä enää kehtaa käyttää, ja taas siivousrättiä tai matonkudetta. Ja välillä tahtoo vaan uudistaa vaatekaappia. Eli laittaa vanhemmat vaatteet kirppikselle, ja ostaa uusia tilalle. Housut on minusta kovia kulumaan, paidat kestää vähän paremmin, ainakin minulla.
Ap