Mistä enää köyhäillä, kun ei osta mitään take away latteja? Mt-ongelmat ja hallituksen kepit...

Ap:lle iso Hali ja paljon tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Ap miehineen on hyvin tyypillinen pariskunta nyky-Suomessa - suurin osa kansasta kärsii köyhyydestä yhä suurimmassa määrin, mutta siitä ei saa täällä puhua julkisesti.

No ei kyllä! Itseaiheutettuja, rikkaan valtion mahdollistamia höpöjuttuja! Hetkeksi Intian slummiin että näköala muuttuu!

Sinä kokoomustrolli voit itse mennä sinne Intian slummiin, että näköala muuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Pointsit puutarhaharrastuksesta! Sen parissa riittää intoiltavaa ja opittavaa loputtomasti. Voit aloittaa jo nyt, kaupan yrttiruukut pärjäävät valoisalla ikkunalla läpi vuoden. Mullan ja luonnon kanssa puuhastelu on myös tervehdyttävää, tuoksut ja altistus bakteereille parantavat vastustuskykyä ja mielialaa.

Shampoot ja saippuat voi myös jättää kokonaan pois (erityisesti, jos kerran vesi on ilmaista).

Liharuokahomma on myös vähän niin ja näin, esimerkiksi herne- ja muut palkokasviruuat on ihan älyttömän täyttäviä. Liharuokaa perustellaan usein myös proteiinintarpeella, mutta ihmisvartalo pystyy hyödyntämään vain noin 50g proteiinia kerrallaan ja loput poltetaan energiaksi. Liharuokavaliolla saa ihan älyttömästi proteiinia yli tarpeensa. Toki täyspainoiseen kasvisruokavalioon siirtyminen on iso opettelu sekin, mutta kyse on pääasiassa vaan totuttelusta ja uuden rytmin opettelusta. Toki mies voi esimerkiksi syödä liharuokansa lounaalla ja kotona keskitytte kasvisruokiin.

Myös idätys on ilmainen keino nostaa ravinnon laatua ilmaiseksi, esimerkiksi riisien ja herneiden osalta ravintoarvot paranevat päivän idätyksellä. Tätä voi myös tehdä talvella. Kasvien parissa puuhastelu on mukavaa sisälläkin, myös pienet hedelmäpuut menestyvät sisäolosuhteissa!

Elän itse 500 eurolla kuukaudessa (ja olen elänyt jo vuosia) ja kun ei ole aiheesta kiusaavia ihmisiä

ympärillä, elämä on oikeasti ihan kivaa.

Ei shampoota ja saippuaa voi jättää pois, jos haluaa olla puhdas. Typerä säästökohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointsit puutarhaharrastuksesta! Sen parissa riittää intoiltavaa ja opittavaa loputtomasti. Voit aloittaa jo nyt, kaupan yrttiruukut pärjäävät valoisalla ikkunalla läpi vuoden. Mullan ja luonnon kanssa puuhastelu on myös tervehdyttävää, tuoksut ja altistus bakteereille parantavat vastustuskykyä ja mielialaa.

Shampoot ja saippuat voi myös jättää kokonaan pois (erityisesti, jos kerran vesi on ilmaista).

Liharuokahomma on myös vähän niin ja näin, esimerkiksi herne- ja muut palkokasviruuat on ihan älyttömän täyttäviä. Liharuokaa perustellaan usein myös proteiinintarpeella, mutta ihmisvartalo pystyy hyödyntämään vain noin 50g proteiinia kerrallaan ja loput poltetaan energiaksi. Liharuokavaliolla saa ihan älyttömästi proteiinia yli tarpeensa. Toki täyspainoiseen kasvisruokavalioon siirtyminen on iso opettelu sekin, mutta kyse on pääasiassa vaan totuttelusta ja uuden rytmin opettelusta. Toki mies voi esimerkiksi syödä liharuokansa lounaalla ja kotona keskitytte kasvisruokiin.

Myös idätys on ilmainen keino nostaa ravinnon laatua ilmaiseksi, esimerkiksi riisien ja herneiden osalta ravintoarvot paranevat päivän idätyksellä. Tätä voi myös tehdä talvella. Kasvien parissa puuhastelu on mukavaa sisälläkin, myös pienet hedelmäpuut menestyvät sisäolosuhteissa!

Elän itse 500 eurolla kuukaudessa (ja olen elänyt jo vuosia) ja kun ei ole aiheesta kiusaavia ihmisiä ympärillä, elämä on oikeasti ihan kivaa.

Kiitos vinkeistä!

Olen joskus kokeillut kasvattaa yrttejä sisällä, mutta sain ne tapettua aika nopsaan. Pitää kokeilla uudestaan, jos nyt onnistuisi paremmin. Jotenkin jäi nuista aiemmista vain kokemus, ettei ole mahdollista kasvattaa talvella yrttejä. Mutta, kai se on vain harjoittelusta kiinni!

Shampoota ja saippuaa en ihan kokonaan uskalla jättää pois. Pelkään että haisen, kun olen kuitenkin kova hikoilemaan. En tiedä, tulisiko niiden itse tekeminen halvemmaksi? Ja siinä olisi taas uusi opetteluala (vaatii aina jonkin verran energiaa opetella uutta, ja energia on vähissä useina päivinä).

Linssejä voisin taas kokeilla laittaa ruokiin. Minulla tahtoo täyskasvisruoista tulla aika pahan makuisia, joten pitäisi oppia kuinka ne saa maustettua kunnolla. Tuossa tuli kyllä paljon uutta tietoa proteiinin kohdalta.

Itsellä vastaavanlainen elintapa on ollut melkein aina. Työaikana ei ehtinyt niin paljoa tehdä kaikkea ruokaa itse, ja silloin tuli haettuakin enemmän valmisruokia ja ravintolasta. Ja tarjoustuotteita ei tarvinnut metsästämällä metsästää. Mutta muuten aikalailla samat tavat on ollut. Nyt yritän sitten keksiä jotain uutta tuon lisäksi.

Ap

Yrtit ovat hankalia sisällä ilman lisävalaistusta. Ennemmin panostaisin idätykseen talvella ja sitten kesällä laittaisin jotain pihalle. Silloin yrtitkin kasvavat ihan silmissä ja jotkut kesäkurpitsat, pavut, herneet on helppoja kasvattaa. Ei niistä hirveää rahallista säästöä tule, mutta itse kasvattaminen tekee mielelle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ravintolisiä, ja kenties mikrobilääkkeitä, etkä lääkärien määräämiä nappeja. Siis mikäli meinaat vähentää mikrobikuormaa elimistössäsi, joka aiheuttaa terveysongelmasi. Mikrobien aiheuttama tulehdus ja kudostuho aiheuttaa yleisesti ottaen biokemiallisia solmuja, joita pitää korjailla ravintolisillä. Kaikki myrkytysten mahdollisuudet pitää myös selvittää, mikä voi aiheuttaa immuunipuolustuksen vajaatoiminnan, ja sitä kautta mikrobimassan kerääntymisen elimistöön normaalitahtia nopeammin. Tavallisin myrkytyksen lähde ovat amalgaamipaikat (elohopea), mutta myös hometalossa asuminen voi selittää terveysongelmat.

Mielialalääkkeitä kokeilin kerran, ja ne ei sopinut minulle lainkaan. Joten niitä ei ole käytössä. Tiedän, että voisin varmasti yrittää syödä tervellisemmin, esim tuota lihansyöntiä voisi vähentää ihan reippaasti, ja lisätä kasviksia. Ja liikuntaa minun pitäisi saada myös enemmän. Mutta tuossa on sitten sellainen noidankehä. Kun on huono jakso, ei jaksa miettiä ruokaa ja liikkumista. Se saattaa listätä väsymistä, ja siinä on kierre, jota on hankala katkaista. Keskustelin tästä aiheesta kaverin kanssa, jolla on myös mt-ongelmaa. Sellaiset normaalit arjen asiat on ponnistelun takana. Hygienia, vaatteiden pukeminen, ruoka, liikunta, siivous, nuo kun tekee, niin on ihan puhki ja tuo pitäisi olla ihan normaalia arkea, helppoa sellaista vielä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kyseenalaistan että onko nyt kyse enää pakollisesta säästämisestä, vai onko tuosta tullut sinulle vain pakko-oire. Se että ihan tosissasi pohdit voitko käyttää pari euroa kuussa karkkiin ei ole enää tervettä! Sillä parilla eurolla kuussa ei ole minkään maailman merkitystä. Oikeastaan kaikki nuo sun säästämiset oli pikkunäpertelyä. Jos teillä oikeasti on rahasta pulaa ja se stressaa, tuollainen vain lisää stressiä ja silti säästö on muutamia euroja. Elämä alkaa pyöriä sen säästämisen ympärillä. Myykää asunto ja muuttakaa lähemmäs miehen töitä niin että voitte luopua autosta, siitä se todellinen säästö tulee ja tarvittaessa saatte ehkä paremmin tukia.

Tuohan se olisi paras säästö, mutta siihen en ihan mielelläni ryhtyisi. Mies etsii lähempää töitä jatkuvasti, mutta ei ole onnistunut saamaan. Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista. Tietty tuo pihistely voi olla jonkinlainen pakko-oire. Toistaalta, olen lapsesta asti tottunut tuollaiseen elämään, kun oli köyhää, joten en koe sitä ihan mahdottomana urotekona. [b]Pikunäpertelyähän tuo kaikki vielä on, kun en parempaakaan keksi.[\b]

Ap

Onko tuossa se avainlause. Näpertelet säästämisen kanssa, koska se on tuttua ja turvallista, ja koska sillä saat päiviisi sisältöä ja tunteen elämänhallinnasta? Onko säästäminen aina ollut se "pelastaja" johon turvata? Turvaton ihminen monesti takertuu juuri tuollaiseen turhaan, jolla täyttää päivät ja ajatukset ja joka pelastaa "kunhan tämä on kunnossa niin olen turvassa".

Jossain määrin tuota säästämistä on ollut aina, mutta se ei ole ollut aina haitallista ja ajatukset täyttävää. Muina aikoina on ollut muita aiheita. Työaikanakin siis elin aika samalla tyylillä, mutta silloin ei tullut katsottua niin tarkkaan, mitä ruokakaupassa ostoskoriin laittaa.

Mutta muuten tunnistan tuota kuviota kyllä. Minulla on yleensä joka ajanjaksolle jokin teema-ahdistus, joka on enemmän tai vähemmän mielessä, ja siihen koitan keksiä joitain ratkaisuja. Jos on hyvässä kunnossa, ne ajatukset saa pysymään taka-alalla, niin että voi viettää hyvää arkea. Mutta erittäin väsyneenä niitä ajatuksia vastaan ei jaksa taistella. Jotenkin silloin katoaa luotto siihen, että asiat menee hyvin ja omalla painollaan. Olen vasta terapian myötä oppinut näkemään, että kaikilla ei olekaan tällaista ajatusmaailmaa. Nyt yritän oppia jotenkin hallitsemaan sitä. Mutta valitettavasti nämä ei ihan päivässä muutu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista.

Haaveet ihan jees, mutta nyt liian kaukana realismista. Sitku elämä kannattaa vaihtaa tähän hetkeen.

Tätä mä en ymmärrä, että ihmisillä on kammottava pakko ajatus tosta omistusasunnosta ja sen tuomasta onnesta...

No haveet on haaveita. Pitää olla jokin, jota kohti tavoitella. :) En nyt tuosta heti-poismaksusta niin kovasti stressaa, kun sehän on ihan mahdotonta. Ennemminkin harmittaa ja ahdistaa, että nyt en voi osallistua meidän taloudenpitoon ja käydä töissä. Opettelen tuota tässä hetkessä elämistä, mutta että hankalampi on päästä pois siitä häpeän tunteesta, joka tulee tästä kotona "loisimisesta" (tätä asennetta on nyt ollut paljon ilmassa!).

Jokainen haaveilee tietty eri asioista, ja meillä miehen kanssa on ollut haave omasta asunnosta. Maksetaan tätä kuukausittain saman verran, mitä menisi vuokraan, ja tuo raha tulee kuitenkin tavallaan meille itselle. Sitten joskus kun tämä on maksettuna, niin menoja on vielä vähemmän, kun maksaa pelkkää hoitovastiketta. No joo, on remontteja ja muita luultavasti, mitä omistusasumisesta tulee, mutta näin muuten pidän ajatuksesta, ja koen että hyötyjä on enemmän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap millaisessa terapiassa käyt? Ajattelisin (myös terapiassa käyneenä) että olis hyvä keskittyä tuohon sun kontrollintarpeeseen...ei niinkään syihin koska niihin ei voi enää vaikuttaa vaan helpompiin hetkiin ja tulevaisuuteen...

Jos koko ajan kuulostelet jaksamistasi saattaa pieninkin oire pilata koko päivän- ja kun niitä oireita tulee tarpeeksi, elämän. Mitä hyvinä päivinä on eri tavalla? Sitä lisää!

Traumaterapia. On tuosta jo vähän puhuttu, mutta että tässä vaiheessa ainoat keinot sitä vastaan on huolihetki ja mindfullness. Valitettavasti nuo ei ihan vielä toimi niin hyvin, että huonona päivänä saisi ajatukset hallintaan. Olen lapsesta asti elänyt sellaisessa hälytystilassa, niin että on sisäinen hälytysjärjestelmä rikki. Sellaiset asiat joista muut selviää helposti, laittaa minut ylikierroksille. Siihen liittyy myös tuo, että kun on ollut pitkään hyviä päiviä, mieli alkaa odottamaan että tulee niitä huonoja päiviä. Eli hälytysjärjestelmä alkaa pirraamaan ihan jostain turhasta, vain koska nyt on ollut liian pitkään asiat hyvin, joten siinä on pakko olla jotain mätää. Tuon kuvion purkaminen on aika haastavaa, kun yrittää tehdä itselleen normaalia arkea, mieli kääntyy minua vastaan aika pian. Terapeutin kanssa ollaan puhuttu, että vielä tuota kuviota ei pysty purkamaan, mutta ainoastaan voidaan yrittää loiventaa sen vaikutuksia arkeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä auto ja jos on, niin onko se pakollinen? Jos viihdettä kaipaa, niin kirjastossa voi käydä. Ehkä pizzan hakemisen sijaan voisi itse tehdä pizzaa? Sekin olisi kuitenkin mukavaa. 

Tsemppiä kuitenkin tilanteeseen!

Auto on, ja mies käy sillä töissä. Eli valitettavasti pakollinen. Ollaan mietitty voisiko siitä luopua, mutta julkiset ei kulje kunnolla miehen töihin, ja työpäivä venyisi ihan kohtuuttomaksi.

Kirjastosta olen nyt hakenut paljon self-help kirjoja. Se on kyllä hyvä vinkki! Nytkin muutama lukusessa, ja yritän oppia mindfullnessia, jos se auttaisi tilannettani.

Tarkoituksenani on saada pakkaseen hätävarapizzaa, mutta vielä en ole saanut energiaa siihen. Mutta hyvä ajatus. Kiinalaistakin olen kokeillut tehdä kotona, mutta vielä en ole saanut tehtyä yhtä hyvää, kuin mitä ravintolasta saa.

Ap

Niin kun sulla ei oo natriumglutamaattia käytössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niitä töitä..

Sinne on tarkoitus, ja häpeän tilannettani (vaikka sairaus tämä on siinä missä jalan murtuminenkin). Toistaiseksi en tahdo selvitä normaalista arjestakaan. Välillä on kohtuullisia päiviä, ja sitten taas on niitä, kun aivot on yhtä sumua ja p*skaa täynnä, ja hyvä jos pääsee sängystä ylös. Niitä päiviä varten olen pakastanut ruokia pakkaseen, että voi edes yrittää syödä (vinkkinä muille mt-ongelmaisille). Ihan on lääkärin kanssa tilannetta selvitetty, ja toistaiseksi olen eläkkeellä.

Ap

No jos olet eläkkeellä, niin ei aktiivimalli ja tukien leikkaus pitäisi sinun tuloihin vaikuttaa.

Osaatko tehdä mitään myytäviä töitä, käsitöitä tms, tai joitain palveluksia, pestä ikkunoita tai siivota? Kuntoutuksen aikana saa ja olisi suotavaakin tehdä jotain, jotta ei täysin latistu kokonaan. Masennus on itseään ruokkiva kehä, kun ei jaksa, niin masentuu entisestään. Jos pystyt tekemään edes jotain, niin se voisi auttaa oloosi.

Niin siis oletko masentunut/uupunut, vai oletko vain itse luonut itsellesi huonon elämän? Mielestäni ketään ei saisi diagnosoida masentuneeksi ennen kuin elämän peruspilarit ovat kunnossa. Tarvitset työn ja tarkoituksen elämällesi. Merkitykselliset tavoitteet ja päämäärät kantavat karikkojen yli, kun tekisi mieli luovuttaa. Kaikilla on vaikeaa, mutta sinä olet valinnut uhriutumisen ja keksit tekosyitä, ettei sun tarvitsisi kantaa vastuuta itsestäsi. Et ole uupunut, kun kykenet tuollaiseen suunnitelmallisuuteen ja kirjoittelemaan viestejä keskustelupalstoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kyseenalaistan että onko nyt kyse enää pakollisesta säästämisestä, vai onko tuosta tullut sinulle vain pakko-oire. Se että ihan tosissasi pohdit voitko käyttää pari euroa kuussa karkkiin ei ole enää tervettä! Sillä parilla eurolla kuussa ei ole minkään maailman merkitystä. Oikeastaan kaikki nuo sun säästämiset oli pikkunäpertelyä. Jos teillä oikeasti on rahasta pulaa ja se stressaa, tuollainen vain lisää stressiä ja silti säästö on muutamia euroja. Elämä alkaa pyöriä sen säästämisen ympärillä. Myykää asunto ja muuttakaa lähemmäs miehen töitä niin että voitte luopua autosta, siitä se todellinen säästö tulee ja tarvittaessa saatte ehkä paremmin tukia.

Tuohan se olisi paras säästö, mutta siihen en ihan mielelläni ryhtyisi. Mies etsii lähempää töitä jatkuvasti, mutta ei ole onnistunut saamaan. Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista. Tietty tuo pihistely voi olla jonkinlainen pakko-oire. Toistaalta, olen lapsesta asti tottunut tuollaiseen elämään, kun oli köyhää, joten en koe sitä ihan mahdottomana urotekona. Pikunäpertelyähän tuo kaikki vielä on, kun en parempaakaan keksi.

Ap

Tuskin asuntoanne parissa vuodessa maksatte, vaikka molemmat työllistyisittekin.

Tuo on sitä sitten kun- elämää, jota useimmat elävät.

Sitten kun saan oman asunnon niin kaikki muuttuu.

Sitten kun asunto on maksettu, kaikki muuttuu.

Sitten kun saamme lapsen....

Sitten kun lapset ovat isoja....

Sitten kun lapset muuttavat omilleen....

Sitten kun jäämme eläkkeelle....

Jos sinulla on mt-ongelmaa, olennaista on saada elämä nautittavaksi niissä puitteissa, jotka sinulla nyt on.

Talo myyntiin ja menette vuokralle asumaan lähemmäs miehesi työpaikkaa.

Ostatte sitten oman kun tilanne sallii. Ei ole mitään järkeä tuossa tilanteessa maksaa talosta, ylläpito maksaa ja tulee remontteja.

Vaikka maksaakin omaa, niin onko se stressin arvoista?

Yleensä tässä maassa ei nuoria ihmisiä päästetä hevillä eläkkeelle, ei edes määräaikaiselle, vaan yritetään kuntouttaa takaisin työelämään. Jos olet jo eläkkeellä eikä sulla ole mitään lääkityksiäkään toipumista edistämässä, ei taida olla ihan realistista pelätä aktiivimallin uhkaa. Haaveita täytyy olla, mutta onhan tuo työttömyyden pelkääminen eläkkeellä ollessaan jokseenkin irrationaalinen pelko. Vai miten itse ap asiaan suhtaudut? Murehditko tässä turhaan vai onko huolesi ajankohtainen?

Vierailija kirjoitti:

Helpommin tuota voisi katsoa, kun listaisit kaikki menot ja tulot ihan määrinä. Kuinka paljon menee ruokaan kuussa, asumismenot, kaikki ne puhelinliittymät ja netit, lainat ym kaikki erikseen. Siitä saa paremman idean mistä leikata, kuin listasta mihin ei ole edes laitettu määriä.

Tässä on summittaiset arviot kuukaudelle.

Tulot:

Mies 1600€

Minä 775€

Yht. 2375€

Asunto:

Laina 400€

Yhtiövastike 300€ (tämä pienenee hieman, kun maksetaan rahoitusvastike pois)

Sähköt 70€

Yht. 770€

Auto:

Laina 200€ (kohta maksettu pois)

Vakuutus 25€

Vero 15€

Huolto 25€

Bensa 250€ (miehen työmatka)

Yht. 515€

Koti:

Ruoka 550€

Taloustavarat (pyykkiaineet, vessapaperit ym) 35€

Netti 20€

Puhelinliitymät(minä&mies yht.) 50€

Kissa 40€

Yht. 695€

Muut:

Lääkkeet 40€

Työttömyyskassa 20€

Vakuutukset 50€

Terapia 170€

Yht. 280€

Tulot 2375€ - menot 2260€ = 115€

Tuosta ylijäämästä pitäisi sitten saada muita lääkärikuluja (yhtenä vuotena meni 120€/kk, kun sisälsi lääkärikäyntien lisäksi yhden leikkauksen, ja 50€/sairaslomalausuntoja kelalle!), vaatteet (ehkä pari kertaa vuodessa "uusia" kirpparilta, tai oikeasti uusia alusvaatteita/sukkia) ja lahjat ainakin. Ja vielä jos jokin kodinkone hajoaa tms. Nyt yritän keksiä kummilapsille kirpparilta jotain, tai sitten yritän keksiä jotain fiksua itse tehtyä. Molemmilla meillä on kännykät aika finaalissa, eli pitäisi niitä varten laittaa myös talteen (halvin älypuhelin molemmille). Toistaiseksi niiden kanssa pärjää, mutta oletettavaa on että ne ei kohta enää toimi, kun käyttö tökkii, ja välillä puheluun voi vastata vasta minuutin viiveellä (soittoääni soi, mutta näyttö ei reagoi). Ja sitten tietty pitäisi olla varalle, jos kissaa pitää käyttää lääkärissä. Aika lohduttomalta tuo minun silmiini näyttää, vaikka toisaalta kun auton saa maksettua pois, niin rahaa jää enemmän.

Jossain oli tietona, että toimeentulotuoessa ruokaan on varattu 8€/pvä, ja meillä on 18€/pvä, joten tuosta nyt ainakin voisi kiristää. Jos saisi vähennettyä lihaa ja lisättyä kasviksia, niin ei se epäterveelliseen suuntaan menisi vielä jos säästöä tulisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kevytyrittäminen. Alat avustamaan vaikka vanhuksia vointisi mukaan. Kun yrittäjänä saat itse valita sen verran mitä jaksat päivässä tehdä. Se voi olla 30min. tai sitten useampi tunti. Oman vointisi mukaan. Siivousta ja muuta sellaista, missä voit vaikka kuunnella musiikkia samalla.

Yrittäminen olisi ihana haave, voisi tehdä suunnilleen siä mitä haluaa, ja silloin kun pystyy. Mutta siinä on niin paljon riskejä, että en uskalla. Ehkä joskus voisin (kunnolla kuntoutuneena) töiden ohessa myydä jotain käsitöitä tms, mutta nyt se tuntuu liian raskaalta, ja todella hankalalta keinolta elättää itsensä. Jotain pientä siivousapua olisin voinyt nyt (hyvänä päivänä) tehdä vaikka sukulaisille, mutta tiedän että heilläki on tiukkaa, eli maksua ei tulisi. Ehkä muuten vaan, sellaisella vuorotteluperiaatteella kyllä voisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yrttien pitäminen elossa on vaikeaa, koska ne ovat kasvaneet kasvihuoneessa ohutlehtisiksi kosteudessa ja saaneet kuljetuksessa ja kaupassa sokin. Sinulla pitäisi olla hyvä valo niille ja ilmankosteutta, ja siltikin ne on kylvetty niin taajaan, että vähäiset juuret kärsittyään eivät jaksa pitää tainta hengissä. Eli vähintäänkin niistä pitää harventaa lehtiä radikaalisti, jotta haihdutus ei ole suurempaa kuin mitä juuret jaksavat juoda. Eli kannattaa opetella kylvämään itse.

Aloita kylvöhommat herneenversoista nyt heti, ja kun hurahdat, niin jatkamaan. Siinä saa ilmaista uskoa itseensä, kun ottaa kunnian siitä, mitä siemen osaa ihan itse tehdä kunhan vähän autat.

Miten pieni se piha on - pari kolme kesäkurpitsan tainta sinne ja saat pakkaseen niistä herkullista jatketta moneen ruokaan. Ovat koristeellisiakin.

Kiitos neuvoista! Kokeilen tehdä siemenestä ensvuonna. Kyllä tuonne pihalle ihan pikkuisen jotain kasveja saisi, jos nyt osaisin niitä kasvattaa. Tässä on tietty talvi aikaa ottaa selvää, mitä ja miten tuonne laittaa kasvamaan. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te nyt jo aika paljon säästätte ja elämässä on ihan ok olla jotain pientä ns. luksusta kuten lemmikki tai noutoruoka kerran kk. Ei sitä muuten jaksa, jos on kauhea syyllisyys koko aika tuhlaamisesta. Ymmärrän, että pakko venyttää penniä. Mutta kuule ap, oletteko toimeentulotukiasiakkaita? Harkinnanvaraista toimeentulotukeakin voi koettaa hakea. Jos vaikka haluaa välillä piristykseksi käydä oikealla salilla tai uimahallissa, tai kaverin luona toisessa kaupungissa bussilla. Itse olen perheellinen, olen joskus hakenut mm. lapsen harrastukseen ja käytettyihin huonekaluihin.

Ei ole mahdollisuutta toimeentulotukeen, eikä asumistukeenkaan kun on oma asunto. Haluaisin yrittää tulla toimeen mahdollisimman pitkälti itse, joten haaveena on se että pääsisin töihin tienaamaan omat rahani. En koe tämänhetkistä tilannetta mitenkään mahdottomana kurjuutena ja kituutuksena, kun siihen on tottunut koko elämänsä. Ilmaisia huveja on aika paljon, ja niinkuin sanoin aiemmin, olen aika erakko eli viihdyn hyvin kotona. Se mitä toivon, on sitä tiettyä huolettomuutta, joka tuli töissä tienatuista isommista rahoista. Kaupassa ei jatkuvasti tarvinnut etsiä sitä halvinta ruokaa, lääkärikäynti tai kodinkoneen hajoaminen ei ollut mikään taloutta kaatava katastrofi. Niin ja pystyi myös reissaamaan.

Ap

Miten olis, jos kerran antaisit vähän mennä? Osta hajuvettä ja menkää kivaan ravintolaan syömään. Milta ajatus kuulostaa?

Joskus tarvitsee irtioton ja voi huomata, että selviää silti. Ainakin huomaa, että muutaman kympin tuhlaaminen ei tunnu välttämättä missään tai yhtä hyvin joku säästö, jonka saa saippuasta luopumalla! Joskus on hyvä hankkia se, mitä tarvitsee ja haluaa, olla sen arvoinen - ikään kuin. Turhaan tuhlaamiseen en kehota, mutta edes pieni irtiotto voi tehdä hyvää.

Olen itsekin köyhä ja elän vähällä. Sossusta en myöskään saa mitään. Töitä on välillä ja välillä ei, joten talous on vielä epävarma, joskus joutuu odottelemaan rahaa ja olemaan lähes ilman. Tukiverkkoja ei ole, sen sijaan lapsi, josta olen myös vastuussa. Hänen tarpeellisista menoistaan en halua tinkiä ja koitan suojella lasta köyhyyden vaikutuksilta.

Keinot on monet, osa noita, jotka sinullakin on käytössä. Ja sitten jonkinlainen tottuminen jatkuvassa epävarmuudessa elämiseen ja siis sen piilotteluunkin. Se on todella rankkaa, mutta näinkin voi elää. Halusin vaan sanoa, että aina ei ole silti pakko tinkiä kaikesta, voi olla paras antaa välillä vaan mennä.

Huolehdit jo aktivoinnista, mutta eihän se leikkaa kovin paljoa? Itse olen aktivoitunutkin, se ei ollut kovin vaikeaa. Huolehdin tietysti ensi kerroista, vaikka nyt olen töissä. Paras vain koittaa päästä huolesta irti ja nauttia siitäkin pätkästä, mikä on ja siinä jaksamisesta, elää enemmän hetkessä. Kaikki uhkakuvat ei toteudu, tulee uusia, tilanteet muuttuvat jne! Itselleni on sattuneet suunnilleen pahimmat mahdolliset, olen menettänyt lähes kaiken, ei minulla ole esim. miestä, taloa, autoa käytössä jne. Elämä voi olla silti ihan hyvää. Oikeat arvot ovat muualla ja uusissa tilanteissa voi löytää yllättäviä ratkaisuja. Olen arvokas ihmisenä ilman kaikkea, mistä huolehdit.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kattavat säästövinkit, jotka käytössä meilläkin.

Muutama vielä: 

- kiinalainen ja pizza piristää, mutta ne saa edullisemmin pakasteaterioina. 

- muutaman euron extrarahaa saa vataavalla kyselyihin esim. Gallup Forum 

- voiko mies kulkea osan päivistä pyörällä? Et maininnut kuinka monta kilometriä on matkaa

Se olisi tietty kova sana, jos osaisin itse tehdä yhtä hyvää kuin mitä ravintolasta saa. Tämä on vielä työn alla. Pakastepizzaa ostetaan välillä kyllä korvikkeeksi.

Nuita kyselyitä olen nyt kokeillut, mutta ei niistä kyllä saa kuin senttejä. Enemmän olen ottanut tuon sellaisena "työn harjoitteluna". Että tekee pari kertaa viikossa hetken jotain joka on muutakin kuin kotityötä, lepäämistä tai harrastusta. Vähän sellainen kuntoutumisnäkökulma, todella mikro-toteutus (gallupin teko kestää ehkä max 10min). No kertyy tuostakin tietty ajan kanssa euroja, ja niillä saa vaikka kirpparilta vaatteita, että ei nyt kauhean paha ole siihen työmäärään ja helppouteen nähden (näilläkin energioilla on pystynyt).

Miehen työmatka on 60km suuntaansa, joten ei tuo pyöräily onnistu. Itse kuljin aikanaan työmatkat pyörällä, kun oli 4km ja hyvä tie.

Ap