Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyminen: Rikkaan ja koulutetun perheen 2v lapsi tunnistaa esimerkiksi köyhempää ikätoveriaan enemmän sanoja
28.09.2018 |
"Tykkäämme tarinasta, että systeemi antaa kaikille samat mahdollisuudet. On kansallinen itsepetos olettaa, että varhaiskasvatus ja koulu tasaisivat erot perhetaustassa."
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Miksi eriarvoisten ihmisten annetaan yhä edelleen kasvattaa lapsensa itse? Miksei lapsia oteta pois kaikilta ja kasvateta laitoksissa, jossa jokainen saa taustaan, vanhempien varallisuuteen, ihonväriin ja sukupuoleen katsomatta 100% samanlaisen kasvatuksen, jottei kenellekään tule etusijaa eliittiin eikä kukaan joudu syrjäytymään ilman omaa syytään?
Neuvostoliitossa tuota tehtiin kuulemma ainakin jossain mittakaavassa. Eräs samalla luokalla ammattiopinnoissa ( aikuiskoulutus) ollut Neuvosto-Virossa kasvanut nainen oli 4-vuotiaana mennyt asumaan lapsille tarkoitettuun laitokseen, vaikka hänellä oli normaali perhe ( ei siis ollut lastensuojelua, liittyi jotenkin neuvostoideologiaan). Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenlapset olivat tänään kylässä. 4-vuotias käytti sellaisia sanoja kuin epätodennäköinen, pintajännite ja kohtu, 7-vuotias halusi lukea tietosanakirjaa kun kotona on kuulemma vain Google. Isompi on alkanut saada viikkorahaa ja säästää sitä ostaakseen erään tietyn kirjan.
Vanhemmat puhuvat lastensa kanssa ja ruokkivat tiedonjanoa ja mahdollisuuksia, ja se näkyy ja kuuluu lapsista. (Vaikka välillä voisivat kyllä kannustaa myös pitämään taukoja kysymystulvassa.)
On poliittisesti epäkorrektia sanoa, että parhain tapa ehkäistä köyhyyttä olisi motivoida huono-osaisia ihmisiä kohentamaan tilannettaan ennen lasten hankkimista.
Köyhyyden taustalla olevat luonteenpiirteet, tavat ja tottumukset periytyvät voimakkaasti.
Vanhoissa varakkaissa perheissä on vahva henkinen perintö. Sen huomaa jo pelkästään verrattaessa tällaisia ihmisiä ns. keskiluokkaan.
Rahalla voi ostaa kaikenlaista, mutta ihmisille on vähän turha antaa rahaa heidän tilanteensa parantamiseksi, jos he eivät osaa käyttää sitä oikeisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi eriarvoisten ihmisten annetaan yhä edelleen kasvattaa lapsensa itse? Miksei lapsia oteta pois kaikilta ja kasvateta laitoksissa, jossa jokainen saa taustaan, vanhempien varallisuuteen, ihonväriin ja sukupuoleen katsomatta 100% samanlaisen kasvatuksen, jottei kenellekään tule etusijaa eliittiin eikä kukaan joudu syrjäytymään ilman omaa syytään?
Neuvostoliitossa tuota tehtiin kuulemma ainakin jossain mittakaavassa. Eräs samalla luokalla ammattiopinnoissa ( aikuiskoulutus) ollut Neuvosto-Virossa kasvanut nainen oli 4-vuotiaana mennyt asumaan lapsille tarkoitettuun laitokseen, vaikka hänellä oli normaali perhe ( ei siis ollut lastensuojelua, liittyi jotenkin neuvostoideologiaan). Kamalaa.
Eikä pelkästään Neuvostoliitossa, vaan myös Romaniassa. Joissakin paikkakunnilla lapset annettiin suoraan laitokseen jo synnytyslaitokselta ja lapset vierailivat vanhempien luona viikonloppuisin. Ja näin varmaan tapahtui myös ennen Kiinassa ja nykyisin Pohjois-Koreassa.
Minusta tälläisen ihannointi on hyvin pelottavaa ja vaarallista. Hyvä vanhemmuus muodostuu aivan muista arvoista, kuin rahasta ja koulutuksesta.
Tosin, tämän päivän arvot ovat kovat, ei sallita pienintäkään poikkeavuutta tai heikkoutta, uskotaan ikuiseen nuoruuteen ja kuolemattomuuteen ja vähäosaisilta ollaan kieltävässä lapset ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä käydään jokaikinen lauantai kirjastossa. Kesät talvet. Ilmainen harrastus. Koululaisten kouluissa jaetaan myös joka vuosi ilmaisia pääsylippuja kirjamessuille. Kirjoittamiseen ei tarvitse kuin halvan vihon.
Askarrella voi vaikka vanhoilla naistenlehdillä ja luonnosta löytyvillä asioilla.
Niin, ei kasvatus ole rahasta kiinni, mutta usein on niin, että juuri näissä syrjäytyneissä perheissä kasvatus on huonoa. Ei lasten kanssa leikitä tai tehdä juuri mitään muutakaan ilmaista. Huonon kasvatuksen ja köyhyyden syy on sama. Mukavuudenhalu ja kykenettömyys tehdä asiota, joita ei haluaisi, jonkinlainen itsekeskeisyys. Tehdään vain sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä helpoimmalta. Ei ajatella kovin pitkälle asioita kuten että mihin toimitatavat johtavat joskus myöhemmin, eli ei paljon mietitä sitä lasten tulevaisuutta ja mitä he tarvitsisivat ja miten heidän kehitystään kannattaisi tukea, jotta heillä olisi sitten myöhemmin riittävät valmiudet elämään. Kun ei osata miettiä ja ohjata itseäänkään, niin miten sitten lapsia. Tilannetta ei helpota se, että itse ainakin tiedän oikein prototyyppejä tällaisista ja lapsia on se neljä vähintään. Kasvatus kaikkien kohdalla juuri tuota, että vaan ollaan ja lapset leikkivät omia itsekseen. Juuri mitään ei tehdä yhdessä. Lapset kun tulevat siihen ikään, että osaavat olla ulkona yksin, ovat siellä koko ajan, koska aiemmin eivät ole edes ulos päässeet muutoin kuin päiväkodissa. Hyvin vähävirikkeistä ja vähän kasvattavaa vuorovaikutusta ja kokemuksia sisältävää on tuo lasten oleminen noissa perheissä. Siksi se sanavarastokin jää heikoksi. Miten se laajenisi, kun elämänpiiri on hyvin kapea, lasten kanssa ei tehdä asioita tai keskustella edes. Lapsen kieli kehittyy juuri siten, että koetaan yhdessä asioita, ja vuorovaikutuksessa rakennetaan lapsen sanavarastoa niihin kokemuksiin ja havaintoihin liittyen. Ihan se lähimetsäkin tarjoaa mahdollisuuksia tähän, ei vaadi rahaa yhtään. Vain sitä tietoista kielenkehitystä tukevaa vuorovaikutusta.
Itse olin köyhästä ja koulutetusta perheestä.