Lue keskustelun säännöt.
Työtön, miten saat aikasi kulumaan?
27.09.2018 |
Itse ollut vasta toista viikkoa kotona, ja tämä toimettomuus alkaa käydä hermoille.
Koti on jo puunattu lattiasta kattoon, piha laitettu talvikuntoon, pakkanen täytetty leipomuksilla, Netflix selattu läpi, työpaikat selattu läpi..
Mitä vielä voisi tehdä? Millä saatte päivänne kulumaan?
Kommentit (75)
Kiitos vastauksista.
Kansalaisopiston kursseja silloin läpyskän ilmestyttyä katselinkin, mutta en voinut silloin ilmoittautua kun oli vielä töitä. Nyt näyttää haut jo umpeutuneen.
Taidanpa koittaa herätellä jälleen motivaation pilatekseen, sitä kun voi onneksi harrastaa kotonakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on harrastuksia. Opiskelen kieliä, soitan pianoa ja kitaraa, luen, kirjoitan, käyn lenkillä, pidän huolta äidistäni ja lapsestani... aika kuluu ihan yhtä nopeasti kuin töissä käydessäkin. Tärkeintä elämänhallinnassa on mielestäni päiväjärjestys, josta kannattaa pitää kiinni. En ole huomannut, että elämäni olisi sen köyhempää henkisesti työttömänä kuin työelämässä ollessani. Ihan samat rutiinit. Erona on vain se, että nyt työajan täyttävät harrastukset. Olen ollut työttömänä 18 vuotta, ja sitä ennen olin töissä 18 vuotta, joten kokemusta on molemmista asioista.
Opettele soittamaan jotain soitinta. Työttömällä on niin paljon arvokasta aikaa, että voi opetella mestaritaitajaksi lajissa kuin lajissa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Kansalaisopiston kursseja silloin läpyskän ilmestyttyä katselinkin, mutta en voinut silloin ilmoittautua kun oli vielä töitä. Nyt näyttää haut jo umpeutuneen.
Taidanpa koittaa herätellä jälleen motivaation pilatekseen, sitä kun voi onneksi harrastaa kotonakin :)
Kannattaa kysyä niistä kursseista sieltä opistosta silti. Moni ryhmä on sellainen, että myöhemminkin mahtuu mukaan. Joillakinhan alkuinnostus lopahtaa, jollon jo ryhmän kkoossapysymisen kannalta voi olla hyväkin, jos joku hyppää mukaan kesken kautta.
Olen sairas, mutta kela ei anna sairauslomaa. Ikinä ei kumminkaan ole tylsää. (Olen aina pikkaisen kummeksunut ihmisiä joiden pitää "kuluttaa aikaa", elämä on muutenkin vain lyhyt pyrähdys.)
Sairauden vuoksi lepäilen, mutta väliajat mulla on jaksamisen rajoissa projekteja, sisustuksesta ja vaatteista nyt viimeksi, syksy toi pesänrakennusideoita. Elämä on kipua lukuunottamatta oikein hyvää.
Toivoa en menetä, sairastumisen alkusokin mentyä olen alkanut suunnitella mitä voisin tehdä vielä jos pääsen tuosta paperihässäkästä joka verottaa voimia. Työllistämistöihin en joudu, se sanottiin minulle, sen verran hankalia nämä vaivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain luvan omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella, ja niinpä alkusyksy on ollut nyt hyvinkin kiireinen. Alkupäivä meni matriisilaskennan parissa, seuraavaksi Web-tutkimusta.
aamut pitkällä kaavalla, vähän xboxia, vähän pornoa väliin, työhakemuksen rustaus, ja sitten odottelamaan että vaimo saapuu kotiin laittamaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ostan popcorneja ja menen katsomaan vierestä kun muut tekee töitä. Joskus annan neuvojakin.
Ostan joka maanantai viisi hiiliteräspannua ja jokaisen rasvapolttamiseen menee yksi päivä. Sitten viikonloppuna myyn viikon saldon kirppiksellä ja voittorahoilla maksan muun elämisen, eikä työttömyysavustukset kulu mihinkään vaan säästän joka sentin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee tätä keskusteluketjua niin täytyy sanoa, että olen ylpeä "meistä" työttömistä! Toisin kuin niin monet "työlliset" kuvittelevat emme ole juoppoja ja veteliä ajankuluttajia vaan harrastamme, kehitämme itseämme ja yritämme luoda elämästämme mahdollisimman onnellisen - mahdollisista rajoitteista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee tätä keskusteluketjua niin täytyy sanoa, että olen ylpeä "meistä" työttömistä! Toisin kuin niin monet "työlliset" kuvittelevat emme ole juoppoja ja veteliä ajankuluttajia vaan harrastamme, kehitämme itseämme ja yritämme luoda elämästämme mahdollisimman onnellisen - mahdollisista rajoitteista huolimatta.
Me työttömät olemmekin yhteiskunnan eliittiä, joiden valtavat aikavarannot saavat monet työssäkäyvät kateellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljetan lapsia (3v ja 1v) harrastuksiin, ulkoillaan, retkeillään, tehdään ruokaa ja hassutellaan :).
Yhteiskunnan rahaa säästyy 2x1000€/kk kun lapset ovat kotihoidossa.
Vierailija kirjoitti:
opettaja kirjoitti:
työttömät on jotenkin säälittäviä
Itse en työttömiä sääli. Sen sijaan säälin oppilaita, joiden opettaja laukoo typeriä näkemyksiä edes perustelematta niitä asiallisesti. Jää lasten opetus pahasti puutteelliseksi, kun tuollaisen opettajan luokalle joutuvat.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettaja kirjoitti:
työttömät on jotenkin säälittäviä
Ei mitään verrattuna sinuun, sinä olet inhottava!
Terveisin 43 työuraa takana, ei koskaan työtön, kohta eläkkeelle jäävä.
Anna sukututkimukselle pikkusormi, niin se vie koko käden...
Koira, on menneet lenkit pitemmiksi ja lähistön eri lenkkipolut tulleet tutummiksi. En tiennyt myöskään töissä ollessa että tässä lähellä on pieni suo ja lampi. Ja eilen olin sienessä. Fillarilla. Löysin ihan kunnon satsin ja viime yö ja osin tää päivä on mennyt niiden siivoamiseen, pakastin alkaa olla turvoksissa. Maanantaina kävin kansalaisopiston maalausryhmässä.
Sukututkimus on halpaa hupia, voi tehdä netissä ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän saa kaivettua lihaa luiden päälle. Jos ei muuta puuhaa ole, niin sitten kaivelen (tällä hetkellä) 1700-lukua.
Keksi itsellesi joku halpa harrastus. Siinä tapaa toivottavasti myös ihmisiä. Olen kerran saanut harrastuksen kautta töitä.
Vierailija kirjoitti:
Sain luvan omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella, ja niinpä alkusyksy on ollut nyt hyvinkin kiireinen. Alkupäivä meni matriisilaskennan parissa, seuraavaksi Web-tutkimusta.
Et siis ole työtön, vaan opiskelija. Ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee tätä keskusteluketjua niin täytyy sanoa, että olen ylpeä "meistä" työttömistä! Toisin kuin niin monet "työlliset" kuvittelevat emme ole juoppoja ja veteliä ajankuluttajia vaan harrastamme, kehitämme itseämme ja yritämme luoda elämästämme mahdollisimman onnellisen - mahdollisista rajoitteista huolimatta.
Me työttömät olemmekin yhteiskunnan eliittiä, joiden valtavat aikavarannot saavat monet työssäkäyvät kateellisiksi.
Vasta nyt tajuan miten paljon tein itseäni vastaan yrittäessäni aina vain enemmän. Tavallaan onnettomuus, joka sattui, toi "lähteelle" - saan levätä luvan kanssa ja pitääkin (lääkärin mielestä, ei vielä kelan)...Olisin todennäköisesti juossut tukka putkella hamaan hautaan.
Joskus onnettomuus voi olla oudosti parasta mitä ihmiselle voi tapahtua.
Työttömyydestä annetaan stereotyyppistä kuvaa, kukaan ei kerro meistä, joilla pienikin toimeentulo riittää, koska se ei mene päihteisiin ja muuhun. On kauneus ja ilo ja ystävät ja kiireettömyys. Nämä on tämän hetken luksusta, vaikka ulkopuolisten ja varsinkaan median silmissä ei työttömyyttä näin koskaan kuvata: vaikkapa syksyn syklaameista ja kynttilöistä nauttimassa ja kotona ideoimassa ja puuhailemassa.
Tsempit kaikille
Mun "lomailu" päättyy ensi viikolla, kun uusi työ alkaa. Olen yrittänyt nauttia parhaani mukaan viimeisistä työttömyyspäivistä. Työttömyyden aikana (reilu 1kk) olen aloittanut uusia harrastuksia, kuntoillut paljon, nukkunut hyvin,laittanut hyvää ruokaa, katsonut sarjoja, tavannut ystäviä ja nauttinut elämästä. Työttömyyden stigma on kyllä kummallinen, kun sanoo olevansa työtön, toiset säälivät. Oma tilanteeni on sellainen, että taloudellisesti minun ei tarvitsisi käydä ollenkaan töissä, mutta haluan uusia haasteita. Siksi sääli tuntuu niin kummalliselta!
Herään kello 7. Otan kylmän suihkun, minkä jälkeen teen QiGongia. Aamupalan syötyäni menen koiran kanssa vähintään 1,5 tunnin lenkille. Sen jälkeen teen kotitöitä pari tuntia (tai käyn kaupassa, asioilla jne) ja yleensä vähän joogaan. Kello 12 syön lounaan. Iltapäivällä nettailen ja lähetän työhakemuksia ja hoidan esim. pankkiasiat. Sitten taas koiran kanssa lenkille, minkä jälkeen laitan päivällistä. Päivällinen on valmis kun mies tulee kotiin. Muutaman kerran viikossa leivon jossain välissä.
Illalla sitten rentoudutaan tai harrastetaan.
Ajattelemalla miten rasittavaa olisi olla töissä ja toisinaan säälin työlläisiä.