Olisitko mustasukkainen tästä vai hyväksyisitkö?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka aina näkevät toisen toiminnassa virheitä, mutta kun itse tekevät näitä samoja virheitä niin eivät näe siinä mitään pahaa. Eli juuriki pahan tästä hommasta tekee se, että miehesin on ollut sinun treffikutsuille mustasukkainen, mutta itse menee vielä pidemmälle ja ottaa kutsun vastaan, mutta siinä ei olekkaan mitään pahaa. En missään nimessä antaisi oman mieheni mennä puolitutun naisen kotiin, vaikka olisikin kyse työasioista. Työasiat hoidetaan työpaikalla tai julkisilla paikoilla, mutta toisen kotiin meneminen on paljon intiimimpää kuin mitä työsuhde. Tärkeää olisi nyt, että miehesi tajuaa, mikä tässä kuviossa mättää.

Mä nimenomaan annan sen mennä, koska se itse tekee sen valinnan. En aio estää aikuista miestä tekemästä jotain, tosin teen hyvin selväksi sen, mitä siitä seuraa. On jo seurannut. Oikeastaan mä edes välitä enää meneekö se, koska mun intressit miestä kohtaan laski huimasti. Miten voi rakastaa toista ihmistä jos sen elämänarvot ja näkemykset on niin erilaiset? Jokaisen pitäisi saada olla sellaisessa suhteessa missä tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Kyllä toi mies tarvitsee sellaisen naisen, jolle tuo on ok, mutta mä en ole se nainen.

ap

Minut pyysi kotiinsa syömään miespuolinen työkaveri, jonka kanssa työskenneltiin eri osastoilla, mutta joskus bussissa juteltiin, kun lähdettiin töistä. Tultiin hyvin juttuun. Hänellä oli avovaimo, mutta puheista kävi ilmi, että molemmilla oli myös eri sukupuolta olevia kavereita. Avokki oli tuolloin työreissulla. Meillä oli töissä hyvä porukka, oltiin nuoria ja vietettiin monesti vapaa-ajallakin aikaa, jopa yövyttiin toistemme luona. Joten en kai silloin tajunnut pitää tuota kutsua outona. Mutta siihenhän se illallinen päättyi, että sänkypuuhia minulle ehdoteltiin. Lähdin kotiin. Enkä nykyään vanhempana ja parisuhteessa olevana kyllä edes harkitsisi vastaavaa.

No jos kerran miehen mielestä nainen ei ole viehättävä ja naisenkin mielestä illallinen on vain ystävällinen ele, niin siinä tapauksessa ei ole minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Tietenkin on sinänsä erikoista, että joku pelkkänä ystävällisenä eleenä kutsuu kotiinsa jonkun puolitutun työkaverin (miten työkaveri voi olla vain puolituttu?). Ystävällisyyteen riittää muutaman sanan vaihtaminen työpaikalla. Jos kutsuisin jonkun työkaverin kotiini, niin vähintäänkin olisin yksinäinen ja kaipaisin juttuseuraa, pelkästä kohteliaisuudesta en siihen ryhtyisi. Toisaalta jos haluaisin aloittaa salasuhteen varatun työkaverin kanssa ja olisin itsekin varattu, niin tekisin aloitteen jollakin ihan muulla tavalla kuin kutsumalla miehen omaan kotiini illalliselle.

Pitäisin kummallisena. Poikaystävällä on työkavereissa naispuolisiakin ja pidän ihan luonnollisena, että voi jonkun/joidenkin kanssa niistä mennä vaikka lounaalle työpäivän keskellä. On myös parin luona käynyt kylässä esim. synttärijuhlissa, jonne koko työporukka on kutsuttu. En kuitenkaan näe syytä minkä takia joku puolituttu työkaveri kutsuisi luokseen kahdestaan illalliselle ja minkä takia poikaystävä sellaseen suostuisi. Ihan eri asia jos kyse olisi läheisestä ystävästä, poikaystävälläkin on pari hyvää naispuolista ystävää keidän kanssa on ollut yli 10 vuotta (pelkkä) ystävä ja heidän kohdallaan olisi täysin fine enkä ihmettelisi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä asemassa nainen on omassa työssään? Minusta tilanne kuulostaa siltä, että hän aikoo tarjota miehellesi työpaikkaa, mutta ei halua tehdä sitä puhelimitse. Se selittäisi myös sen, miksi illalliskutsu koskee vain miestäsi eikä myös sinua.

Hänellä saattaa olla siis ihan oikeaa asiaa miehellesi, tuskin kyse on mistään ihastumisesta jos tapaavatkin työn merkeissä vain muutaman kerran vuodessa.

Hei kamoon. Silloin nainen kutsuisi miehen ravintolaan ja kertoisi asian koskevan työasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka aina näkevät toisen toiminnassa virheitä, mutta kun itse tekevät näitä samoja virheitä niin eivät näe siinä mitään pahaa. Eli juuriki pahan tästä hommasta tekee se, että miehesin on ollut sinun treffikutsuille mustasukkainen, mutta itse menee vielä pidemmälle ja ottaa kutsun vastaan, mutta siinä ei olekkaan mitään pahaa. En missään nimessä antaisi oman mieheni mennä puolitutun naisen kotiin, vaikka olisikin kyse työasioista. Työasiat hoidetaan työpaikalla tai julkisilla paikoilla, mutta toisen kotiin meneminen on paljon intiimimpää kuin mitä työsuhde. Tärkeää olisi nyt, että miehesi tajuaa, mikä tässä kuviossa mättää.

Mä nimenomaan annan sen mennä, koska se itse tekee sen valinnan. En aio estää aikuista miestä tekemästä jotain, tosin teen hyvin selväksi sen, mitä siitä seuraa. On jo seurannut. Oikeastaan mä edes välitä enää meneekö se, koska mun intressit miestä kohtaan laski huimasti. Miten voi rakastaa toista ihmistä jos sen elämänarvot ja näkemykset on niin erilaiset? Jokaisen pitäisi saada olla sellaisessa suhteessa missä tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Kyllä toi mies tarvitsee sellaisen naisen, jolle tuo on ok, mutta mä en ole se nainen.

ap

Hyvä päätös, ja varmasti jos et miestäsi rakastakkaan niin ei tuollaista tarvitse katsella. 

Mun avomiehen paras kaveri on nainen, ovat olleet useinkin kaksin joko heillä tai meillä. Totta kai hyväksyn, mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä. Jos se toinen haluaa pettää, niin pettää se joka tapauksessa. Pitää vain luottaa siihen, että toinen ei halua pettää, olemalla se paras mahdollinen versio itsestään - sen täytyy riittää. 

En tietenkään tunne miestäsi, hän voi ihan mahdollisesti olla kaksinaamainen tyyppi tai valehtelija, jolla on jo jotainn ystävyyttä tämän naisen kanssa. MUTTA itse olen niin sellainen kiltti vässykkä, että olisin varmaan häkeltynyt kutsusta niin paljon, että saattanut vastatakkin kyllä ja sitten omassa päässäni sen vääntänyt jotenkin siten, että onhan tämä ihan normaalia. Tiedän olen säälittävä, mutta välillä on vain vaikea sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

No jos kerran miehen mielestä nainen ei ole viehättävä ja naisenkin mielestä illallinen on vain ystävällinen ele, niin siinä tapauksessa ei ole minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Tietenkin on sinänsä erikoista, että joku pelkkänä ystävällisenä eleenä kutsuu kotiinsa jonkun puolitutun työkaverin (miten työkaveri voi olla vain puolituttu?). Ystävällisyyteen riittää muutaman sanan vaihtaminen työpaikalla. Jos kutsuisin jonkun työkaverin kotiini, niin vähintäänkin olisin yksinäinen ja kaipaisin juttuseuraa, pelkästä kohteliaisuudesta en siihen ryhtyisi. Toisaalta jos haluaisin aloittaa salasuhteen varatun työkaverin kanssa ja olisin itsekin varattu, niin tekisin aloitteen jollakin ihan muulla tavalla kuin kutsumalla miehen omaan kotiini illalliselle.

Nämä ihmiset eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole edes työkavereita. Ovat eri yrityksissä töissä ja töiden vuoksi ovat tekemisissä miehen tarinan mukaan pari kertaa vuodessa. Vieläkö kuulostaa tavalliselta työtoveruudelta?

Ap kysy mieheltäsi millä rumuusskaala-asteikolla olevan miehen saisit kutsua kotiisi illalliselle?

Vitsi vitsi, joo jos rumuus on miehesi mielestä hyväksyttävä asia tuolle tilanteelle, ymmärrän, että mielenkiinto meni mieheen.

Älytön puolustus.

age is just a number kirjoitti:

Mun avomiehen paras kaveri on nainen, ovat olleet useinkin kaksin joko heillä tai meillä. Totta kai hyväksyn, mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä. Jos se toinen haluaa pettää, niin pettää se joka tapauksessa. Pitää vain luottaa siihen, että toinen ei halua pettää, olemalla se paras mahdollinen versio itsestään - sen täytyy riittää. 

Yksi mun miehen parhaimmista kavereista on myös nainen, ja on nähnyt täällä mun kaupungissa asuvia kavereitaan myös, näitä naisia. :) Ei mulle naispuoliset ystävät ole ongelma, vaan jo tää moneen kertaan tässäkin ketjussa esille tullut tapaus, missä puolituttu naispuolinen työkaveri kutsuu kahdenkeskiselle illalliselle kotiinsa. Outoa tämä on, en tiedä olenko mustasukkainen, tyrmistynyt ehkä. Ei miehellä tai mulla ole ollut tapana tutustua omassa kodissa puolituttuihin ihmisiin...saatika niiden toisten kodeissa.

ap

Naisena voisin kyllä kutsua miespuolisen kaverin luokseni syömään, mutta en mitään puolituttua, ellen sitten haluaisi ystävystyä sen puolitutun kanssa. Jos olisin ihastunut, en kehtaisi tostanoinvaan pyytää miestä kylään. Teoriassa on kyllä mahdollista sekin, että naisella on jotain asiallista asiaa ja haluaa keskustella siitä kahden kesken.

Minä asuin nuorena sinkkuna isossa taloyhtiössä, jossa juteltiin naapureiden kanssa pihalla kun törmättiin. Joidenkin kanssa enemmän kuin toisten. Ihan sellaista tavallista.

No yhtenä iltana yksi naapurin mies seisoi oven takana ja kutsui teelle, kun oli ostanut tuoretta leipää ja vaimokin oli reissussa. En hämmästykseltäni osannut kieltäytyä ja menin. Siellä ollessani vaimokin soitti ja mies kertoi minun olevan siellä. Juotiin teet ja juteltiin kuten pihallakin. Mitään ei tapahtunut, eikä mies myöskään yrittänyt yhtään mitään. Mutta olihan se nyt outoa! Ehkä ei sitten heillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysy mieheltäsi millä rumuusskaala-asteikolla olevan miehen saisit kutsua kotiisi illalliselle?

Vitsi vitsi, joo jos rumuus on miehesi mielestä hyväksyttävä asia tuolle tilanteelle, ymmärrän, että mielenkiinto meni mieheen.

Älytön puolustus.

Mä vähän huumorilla kokeilinkin kysyä, että voisiko hän lähettää mulle vaikka kuvan jostain ei-komeasta miehestä, että pistän sen lompakkoon ja sitten vertaan tapaamiani miehiä tähän. Että jos vastaa pälli sitä kuvan rumilusta, niin voin mennä sen himaan kahden kesken. 

Mä en vaan ajattele, että ihmisen ulkoinen olemus jotenkin estäisi ihastumisen, ei ulkoisilla seikoilla ole väliä kun rakastuu. Ja miksi parisuhteessa oleva ihminen haluaa tutustua toisiin ihmisiin intiimisti näiden kotona... ei ja ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään tunne miestäsi, hän voi ihan mahdollisesti olla kaksinaamainen tyyppi tai valehtelija, jolla on jo jotainn ystävyyttä tämän naisen kanssa. MUTTA itse olen niin sellainen kiltti vässykkä, että olisin varmaan häkeltynyt kutsusta niin paljon, että saattanut vastatakkin kyllä ja sitten omassa päässäni sen vääntänyt jotenkin siten, että onhan tämä ihan normaalia. Tiedän olen säälittävä, mutta välillä on vain vaikea sanoa ei.

Jos ei uskalla tai osaa sanoa ei, niin on vaan ajan kysymys, kun pettää. Ilmeisesti sun kaltaiset miehet ovat niitä, jotka ajautuvat sivusuhteeseen ja sitten hupsista vaan, eivät ollenkaan osanneet pakittaa.

Selkärangattomuus on ehkä kamalin piirre ihmisessä, ettei osata sanoa ei, vaikka haluaisi. 

AP, milloin ajattelit laittaa suhteen poikki? Kerro sitten miehen reaktio. Olet kyllä fiksun oloinen ihminen ja tämä ei ole sarkasmia vaikka se siltä kuulostaa :D

Onneksi teillä on etäsuhde, niin voit heivata moisen mieslapsen elämästäsi aika helposti.

En olisi mustasukkainen, sillä koko juttu on typerä. Sanoisin miehelleni, että jänellä on vapaus valita minut tai hänet. Ja sillin mieheni valitsee minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kerran miehen mielestä nainen ei ole viehättävä ja naisenkin mielestä illallinen on vain ystävällinen ele, niin siinä tapauksessa ei ole minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Tietenkin on sinänsä erikoista, että joku pelkkänä ystävällisenä eleenä kutsuu kotiinsa jonkun puolitutun työkaverin (miten työkaveri voi olla vain puolituttu?). Ystävällisyyteen riittää muutaman sanan vaihtaminen työpaikalla. Jos kutsuisin jonkun työkaverin kotiini, niin vähintäänkin olisin yksinäinen ja kaipaisin juttuseuraa, pelkästä kohteliaisuudesta en siihen ryhtyisi. Toisaalta jos haluaisin aloittaa salasuhteen varatun työkaverin kanssa ja olisin itsekin varattu, niin tekisin aloitteen jollakin ihan muulla tavalla kuin kutsumalla miehen omaan kotiini illalliselle.

Nämä ihmiset eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole edes työkavereita. Ovat eri yrityksissä töissä ja töiden vuoksi ovat tekemisissä miehen tarinan mukaan pari kertaa vuodessa. Vieläkö kuulostaa tavalliselta työtoveruudelta?

No jos ovat vain harvoin tekemisissä, niin ehkä juuri siksi nainen kutsui miehen kotiinsa. Jos hän ajattelee, että olisi kiinnostavaa tutustua paremmin, mutta siihen ei ole ollut oikein tilaisuutta. Ehkä sillä naisella on useinkin tapana kutsua ihmisiä kotiinsa syömään, esim. jos hän ei pidä ravintoloissa käymisestä. Eikö miehesi voisi hienovaraisesti kysellä joltakin, joka tuntee naisen paremmin, että millainen tyyppi on kyseessä? Jos siihen tulee vastaus, että kauhea munahaukka, niin siitä voi vetää johtopäätökset.

Mä voisin kyllä pyytää puolitutun työkaverin kotiin syömään ihan vaan kaveri mielessä. Mun on vaikea keskittyä hälinässä, esim just jossain kahvilassa tai ravintolassa eli mulle se tutustuminen olis helpompaa ihan vaan kotona. Ja tuossa kun jotkut kirjoitteli, että se nyt tarkoittaa jotakin kun jaksaa tehdä toiselle kunnon illallisen, mutta kuka sen tietää miten paljon se nainen nyt aikoo kokata? Ehkä se laittaa vaan pakaste pitsan uuniin. Ja jotkuthan tykkää kokkaamisesta ja tekee mielellään ruokaa ilman sen kummempia taka ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään tunne miestäsi, hän voi ihan mahdollisesti olla kaksinaamainen tyyppi tai valehtelija, jolla on jo jotainn ystävyyttä tämän naisen kanssa. MUTTA itse olen niin sellainen kiltti vässykkä, että olisin varmaan häkeltynyt kutsusta niin paljon, että saattanut vastatakkin kyllä ja sitten omassa päässäni sen vääntänyt jotenkin siten, että onhan tämä ihan normaalia. Tiedän olen säälittävä, mutta välillä on vain vaikea sanoa ei.

Jos ei uskalla tai osaa sanoa ei, niin on vaan ajan kysymys, kun pettää. Ilmeisesti sun kaltaiset miehet ovat niitä, jotka ajautuvat sivusuhteeseen ja sitten hupsista vaan, eivät ollenkaan osanneet pakittaa.

Selkärangattomuus on ehkä kamalin piirre ihmisessä, ettei osata sanoa ei, vaikka haluaisi. 

En oo mies vaan nainen, mutta olen kanssasi kyllä täysin samaa mieltä! En tietenkään itse kuvittelisi joutuvani tuollaiseen tilanteeseen, kyllä se ei sieltä osaisi ulos tulla jos joku yrittäisi vaikka suudella tms. Mutta joo selkärankaisuutta mun täytyy alkaa opetella!