Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.

Samanlainen tilanne mulla, kun kävin koulua n. 10 vuotta sitten. Olen aina ollut rauhallinen, kiltti ja ilmeisesti muita herkempi. Siinä sitten jatkuvasti joutui muiden jyräämäksi. Huomasin myös, että silloin harvoin kun päätin pitää puoliani muita oppilaita tai vaikka opettajaa vastaan, minulle suututtiin enemmän kuin muille (ja jouduin aina ulos tyttöporukasta). Ilmeisesti tuollainen älytön jyrääminen ja kiukun purkaminen on helpompaa meitä herkkiä kohtaan? Mutta yhtään sen oikeutetumpaa se ei kyllä ole.

Nyt työelämässä sama meno meinaa jatkua joidenkin pomojen ja työkavereiden puolesta, mutta olen alkanut pitää puoliani. Tsemppiä ap:lle ja hänen tytölleen, tiedän oikein hyvin miltä tuollainen kohtelu tuntuu.

Olet todennäköisesti melko erikoinen persoona etkä sosiaalisesti erityisen lahjakas. Minulla on tällainen henkilö ystäväpiirissä myös ja sen minkä hän näkee "itsestä puolustamiseksi" on pelkästään huonoa, tylyä ja täysin sopimatonta käytöstä, mikä todellakin kummastuttaa ja etäännyttää muita ihmisiä. Ja ei tämä ihminen sitä itse näe, koska kokee olleensa aina se alistettu. Hän on vain sosiaalisesti lahjaton eikä omaa juuri mitään sosiaalista pelisilmää. 

Herkkyys ei ole myöskään mikään tekosyy käyttäytyä eri tavalla eikä herkkyys ole mikään ominaisuus, joka vain on. Herkkyys on paljolti kyvyttömyyttä käsitellä tunteita, vaihtuvia tilanteita ja kestää ympäristön painetta. Ja sitä suuremmalla syytä pitää harjoittaa itseään, että osaa käsitellä nuo tilanteet ilman, että se maailmankuva siitä "järkkyy" tai reagoi tilanteeseen sopimattomalla (liian isolla) tavalla.

Olennaisinta lienee, että mitä tyttö itse tykkää tuosta kaikesta ja elämästään yleensä ja mitä haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.

Samanlainen tilanne mulla, kun kävin koulua n. 10 vuotta sitten. Olen aina ollut rauhallinen, kiltti ja ilmeisesti muita herkempi. Siinä sitten jatkuvasti joutui muiden jyräämäksi. Huomasin myös, että silloin harvoin kun päätin pitää puoliani muita oppilaita tai vaikka opettajaa vastaan, minulle suututtiin enemmän kuin muille (ja jouduin aina ulos tyttöporukasta). Ilmeisesti tuollainen älytön jyrääminen ja kiukun purkaminen on helpompaa meitä herkkiä kohtaan? Mutta yhtään sen oikeutetumpaa se ei kyllä ole.

Nyt työelämässä sama meno meinaa jatkua joidenkin pomojen ja työkavereiden puolesta, mutta olen alkanut pitää puoliani. Tsemppiä ap:lle ja hänen tytölleen, tiedän oikein hyvin miltä tuollainen kohtelu tuntuu.

Olet todennäköisesti melko erikoinen persoona etkä sosiaalisesti erityisen lahjakas. Minulla on tällainen henkilö ystäväpiirissä myös ja sen minkä hän näkee "itsestä puolustamiseksi" on pelkästään huonoa, tylyä ja täysin sopimatonta käytöstä, mikä todellakin kummastuttaa ja etäännyttää muita ihmisiä. Ja ei tämä ihminen sitä itse näe, koska kokee olleensa aina se alistettu. Hän on vain sosiaalisesti lahjaton eikä omaa juuri mitään sosiaalista pelisilmää. 

Herkkyys ei ole myöskään mikään tekosyy käyttäytyä eri tavalla eikä herkkyys ole mikään ominaisuus, joka vain on. Herkkyys on paljolti kyvyttömyyttä käsitellä tunteita, vaihtuvia tilanteita ja kestää ympäristön painetta. Ja sitä suuremmalla syytä pitää harjoittaa itseään, että osaa käsitellä nuo tilanteet ilman, että se maailmankuva siitä "järkkyy" tai reagoi tilanteeseen sopimattomalla (liian isolla) tavalla.

Tämä itsellekin tuli mieleen. En nimittäin oikein tunnista täällä käsiteltyä "traumaa" vilkkaan vieressä istumisesta. Itse rauhallisena tulin ihan hyvin toimeen niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulupsykologi ja jaan saman huolen ja kiukun mitä ap. Tämähän on valitettavasti nykykouluissa ihan arkipäivää, että jo ekaluokkalainen kiltti, hiljainen ja fiksu oppilas joutuu käytöshäiriöisen riehujan apuopeksi tai tukioppilaaksi rauhoittamaan ja neuvomaan. Sille on itseasiassa "hieno" pedagoginen termikin: vertaisoppijuus. Eli kiltti ja tunnollinen lapsi laitetaan opettamaan häirikölle tapoja. Näiden häirikköjen ja erityisten tuen oppilaiden pedagogisiin asiakirjoihinkin usein kirjoitetaan yhtenä tukimuotona tyyliin, että "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä, joka neuvoo ja auttaa tarvittaessa". Minusta tämä ei ole oikein sitä kilttiä ja rauhallista lasta kohtaan, koska hän ei saa tästä diilistä mitään, lähinnä jää miinukselle.

Nykyään on tavallista, että suurin osa käytös/tarkkaavaisuushäiriöisistä erityisoppilaista on isoissa yleisopetuksen luokassa ja erityisluokkia on todella vähän, jos kaikissa kouluissa enää ollenkaan. Tässä siis käy niin, että kiltti mutta älykäs lapsi jää oman onnensa nojaan eikä saa riittävästi haasteita. "Normaalin tavalliset" lapset puolestaan ottavat mallia tarkkaavaisuus/käytöshäiriölapsista ja alkavat hekin riehua ja uhmata opettajaa. Seura tekee kaltaisekseen, vanhan sanonnan mukaisesti. Oikeasti sinäkin, hyvä av:n lukija, voisit yllättyä miten levottomasti ja huonosti sinunkin tavallinen lapsesi saattaa käyttäytyä aikuista ja toisia oppilaita kohtaan luokkatilanteessa. Se ei johdu siitä, etteikö lapsella olisi taitoja käyttäytyä kunnolla ja keskittyä ikätasoisesti, mutta kun luokassa on 25 oppilasta, joilla kolmasosalla on jotain pulmaa oppimisessa, keskittymisessä tai käytöksessä, niin "vertaisoppimisen hengessä" nämä "tavallisetkin" lapset alkavat apinoimaan huonommin käyttäytyviä. Siinä mielessä ope voi hengähtää tyytyväisenä jos luokassa on ap:n lapsen kaltaisia lapsia ja laittaa heitä apuopettajiksi tai mentoreiksi.

Mutta hirvittävän väärinhän se on! Ap suosittelen, että otat yhteyttä koulun rehtoriin, luokanopettajaan ja oppilashuoltohenkilöstöön ja pyydät tapaamista koululle. Kerro, että olet huolissasi että lapsesi kasvu ja kehitys vaarantuu tuossa luokkatilanteessa. Hänen ei todellakaan tarvitse olla mikään tukihenkilö häirikölle!

Kannattaa miettiä sitä että normaaleista poikien ominaisuuksista puhutaan käytöshäiriönä.

Tadaa - tässä ”näkemyksessä” kiteytyikin pitkälti ongelman ydin. Koska pojat ovat pokka, ei heiltä saa vaatia käytöstapoja ja heillä on oikeus riehumalla terrorisoida koko luokkaa. Niinkö? Kyllä se vaan PN käytöshäiriö, jos ei pysty istumaan paikallaan 45 minuuttia ilman että tavarat lentelee.

Jos haluatte laatua lastenne elämään niin antakaa heille mahdollisuus kotikouluun. Meillä 10 vuoden kokemus.

En ymmärrä mikä ongelma on soittaa opettajalle ja rehtorille ja todeta, että tämä ei enää Sinulle vanhempana käy. Asiat on myös kiinni siitä, että niitä hoitaa jämäkästi.

Olen 1. luokan ope, ja minulla on 26 oppilasta.

Vinkki vanhemmille: Kannattaa ottaa yhteys opeen heti, jos tuntuu, että omalla lapsella ei ole koulussa kaikki hyvin. Paras lopputulos on, jos pystyt hoitamaan homman asiallisesti.

Suurin osa opeista tekee työtä koko sydämestään. (Eivät kuitenkaan kaikki.) Etenkin nuoret opet tekevät myös todella pitkää päivää ja yrittävät oikeasti parhaansa. Silloin vanhemman hyökkäys voi tuntua todella musertavalta. Puhutaan äitien riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteista, mutta samoja tunteita puskee pintaan meillä opeillakin, kun yksi aikuinen ei millään riitä 26:lle pienelle oppilaalle.

Apuopena oleminen on monelle oppilaalle itsetuntoa ja sosiaalisisa taitoja vahvistava kokemus. Muiden opettaminen on lisäksi loistava tilaisuus syventää omaa oppimista. Laittakaa kuitenkin opelle heti (ystävällistä) viestiä, jos lapsenne kuormittuu apuopena. Näin ei saa olla.

Istumajärjestyksestä:

Jos oppilaat ovat opelle uusia, voi tulla huonosti yhteensopivia vierustovereita. Istumajärjestystä tehdessä täytyy pyrkiä siihen, että

- luokassa säilyy työrauha.

- jokaisella lapsella on turvallinen olo.

- jokainen lapsi pystyy seuraamaan opetusta.

- S2-lapset saavat suomenkielisen vierustoverin, jotta pääsevät puhumaan ja oppimaan suomea.

- Villin oppilaan viereen tulee oppilas, joka on rauhallinen (näyttää hyvää esimerkkiä), mutta osaa pitää puolensa ja älähtää heti, jos vierustoveri häiritsee. Kaksi villiä oppilasta vierekkäin saa aikaan sellaisen show’n, ettei työrauhasta ole tietoakaan.

- Ne oppilaat, joilla ei vielä ole kavereita, saavat viereensä potentiaalisen uuden ystävän.

Luokan etuosaan olisi hyvä laittaa istumaan

- pienikokoiset oppilaat, jotka eivät näe muiden takaa taululle.

- villit oppilaat, jotta he saisivat mahdollisimman vähän ärsykkeitä ja tarkkaavaisuus säilyisi.

- Oppilaat, jotka ovat ujoja eivätkä uskalla luokan takaa huutaa vastauksia.

- S2-oppilaat, jotka eivät osaa kunnolla suomea.*

- Omiin ajatuksiinsa vaipuvat oppilaat.*

- Oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia.*

*Open pitää pystyä tukemaan erityisesti näitä oppilaita ja vahtimaan, että pysyvät kärryillä.

Käytännössä luokan eturiviin mahtuu vain kuusi oppilasta, joten huonompaan paikkaan joutuu tyytymään moni, joka tarvitsisi eturivin paikan.

Meillä oli jo 90-luvulla koko yläasteen luokka koottu tällä periaatteella: kiltit taitavat tytöt joilla hyvät arvosanat ja ne just ja just luokalta toiselle rämpivät häirikköpojat. Luokkakoko oli vielä hieman pienempi. Jouduin siis kympin tyttönä käytännössä tarkkailuluokalle itsekin, minkä tajusin vasta paljon myöhemmin. Eihän siitä seurannut kuin karmea kaaos kolmeks vuodeksi, ja siinä voittivat häiriköt, koska kaikki lähtivät mukaan riehumiseen. Opettajia kiusasimme kunnes jäivät sairaslomille. Numerot pidin kympissä silti helposti, eihän siinä tarvinnut kuin joskus avata kirjat, oli sen verran suuri kontrasti muuhun luokkaan jos edes ilmestyi paikalle tunneille. 

 

oman tyttäreni en anna ikinä joutua kovisten äänenvaimentimeksi ja nyrkkeilysäkiksi- hyvällä ystävälläni kun on vieläkin arvet poskessa näistä yläasteen kamppailulajeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulupsykologi ja jaan saman huolen ja kiukun mitä ap. Tämähän on valitettavasti nykykouluissa ihan arkipäivää, että jo ekaluokkalainen kiltti, hiljainen ja fiksu oppilas joutuu käytöshäiriöisen riehujan apuopeksi tai tukioppilaaksi rauhoittamaan ja neuvomaan. Sille on itseasiassa "hieno" pedagoginen termikin: vertaisoppijuus. Eli kiltti ja tunnollinen lapsi laitetaan opettamaan häirikölle tapoja. Näiden häirikköjen ja erityisten tuen oppilaiden pedagogisiin asiakirjoihinkin usein kirjoitetaan yhtenä tukimuotona tyyliin, että "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä, joka neuvoo ja auttaa tarvittaessa". Minusta tämä ei ole oikein sitä kilttiä ja rauhallista lasta kohtaan, koska hän ei saa tästä diilistä mitään, lähinnä jää miinukselle.

Nykyään on tavallista, että suurin osa käytös/tarkkaavaisuushäiriöisistä erityisoppilaista on isoissa yleisopetuksen luokassa ja erityisluokkia on todella vähän, jos kaikissa kouluissa enää ollenkaan. Tässä siis käy niin, että kiltti mutta älykäs lapsi jää oman onnensa nojaan eikä saa riittävästi haasteita. "Normaalin tavalliset" lapset puolestaan ottavat mallia tarkkaavaisuus/käytöshäiriölapsista ja alkavat hekin riehua ja uhmata opettajaa. Seura tekee kaltaisekseen, vanhan sanonnan mukaisesti. Oikeasti sinäkin, hyvä av:n lukija, voisit yllättyä miten levottomasti ja huonosti sinunkin tavallinen lapsesi saattaa käyttäytyä aikuista ja toisia oppilaita kohtaan luokkatilanteessa. Se ei johdu siitä, etteikö lapsella olisi taitoja käyttäytyä kunnolla ja keskittyä ikätasoisesti, mutta kun luokassa on 25 oppilasta, joilla kolmasosalla on jotain pulmaa oppimisessa, keskittymisessä tai käytöksessä, niin "vertaisoppimisen hengessä" nämä "tavallisetkin" lapset alkavat apinoimaan huonommin käyttäytyviä. Siinä mielessä ope voi hengähtää tyytyväisenä jos luokassa on ap:n lapsen kaltaisia lapsia ja laittaa heitä apuopettajiksi tai mentoreiksi.

Mutta hirvittävän väärinhän se on! Ap suosittelen, että otat yhteyttä koulun rehtoriin, luokanopettajaan ja oppilashuoltohenkilöstöön ja pyydät tapaamista koululle. Kerro, että olet huolissasi että lapsesi kasvu ja kehitys vaarantuu tuossa luokkatilanteessa. Hänen ei todellakaan tarvitse olla mikään tukihenkilö häirikölle!

Kannattaa miettiä sitä että normaaleista poikien ominaisuuksista puhutaan käytöshäiriönä.

Tadaa - tässä ”näkemyksessä” kiteytyikin pitkälti ongelman ydin. Koska pojat ovat pokka, ei heiltä saa vaatia käytöstapoja ja heillä on oikeus riehumalla terrorisoida koko luokkaa. Niinkö? Kyllä se vaan PN käytöshäiriö, jos ei pysty istumaan paikallaan 45 minuuttia ilman että tavarat lentelee.

Juuri näin. Vilkkaus ja riehuminen nähdään normaaleina ominaisuuksina. Herkkyys ja rauhallisuus taas - näemmä tämänkin ketjun mukaan - negatiivisena ominaisuuksina, joista lasta pitää karaistaa pois ja tehdä hänestä ”reippaampi”, mitä ikinä se kenenkin mielestä sitten sisältääkin.

Tämä on kaikkinensa niin surullinen juttu. Ymmärrän täysin ap:n harmin ja huolen. Toisaalta olen itse todistanut sen, miten rauhallisestakin lapsesta saa nykykoulussa levottoman häröilijän, joka ei todellakaan nauti itse ongelmistaan. Ihmettelen, onko koulussa nykyisin ketään, joka pitäisi siellä olosta ja joka ei siellä kärsisi. Ennen yksittäiset levottomat saatiin jotenkin kuriin ennen kuin levottomuus valtasi vähintään puolet luokasta. Nyt tuntuu, että luokissa on muutama "luonnostaan ongelmainen", jotka tarvitsisivat pian apua, tosi monta luonnostaan suht rauhallista, joita muutaman älämölö häiritsee niin paljon, että keittää yli ja häiriköinti alkaa itselläkin ja sitten muutama, joka vain kärsii. Tähän sitten visioidaan ilmiöoppimista, avoimia oppimisympäristöjä ja digiloikkaa, voi elämän kevät.

Olen todella hämmentynyt siitä, miten moni viesti täällä sisältää pääasiassa vihaa näitä levottomia kohtaan, ikään kuin aikuisilla ja heidän päätöksillään ei olisi mitään tekemistä näiden lasten pahoinvoinnin kanssa. Jos levottomien lasten levottomuuden syitä selviteltäisiin ja sitten konkreettisesti autettaisiin heitä, se ei olisi millään tavalla pois näiltä kilteiltä, kärsiviltä oppilailta. Sen sijaan täällä vallitsee lähinnä lynkkausmieliala LAPSIA kohtaan, sehän se rakentavaa onkin. Kiukku tällaisessa asiassa on ihan tervettä, mutta se pitää suunnata siihen, että vaaditaan muutoksia ruohonjuuritasolla vaikkapa istumajärjestykseen ja mikä ettei korkeammalla tasolla siihen, että opiskeluympäristö muokattaisiin mahdollisimman rauhalliseksi, ongelmaiset lapset saisivat oikeasti apua, ei vain lässytystä jne. Ilmeisesti monille on vain helpompaa jauhaa siitä, kuka on hyvis ja kuka pahis. Ap:lle toivotan tsemppiä ajaa lapsen asioita!

Minusta tässä ketjussa ei ole mitenkään lynkattu näitä ns. haastavampia lapsia, vaikka tilanteeseen loputtoman turhautuneet vanhemmat luonnollisesti saattavat käyttää hieman kärjistettyjäkin sanavalintoja. On pikemminkin ymmärretty, ettei se normaali luokka ole oikea vaihtoehto sille ”häiriköllekään” ja tilanteesta kärsii myös hän itse. Syyttävä sormi on lasten sijaan kohdistettu tähän nykypäivän systeemin, jossa luokkakoot ovat jo muutenkin aivan liian suuret ja sekaan tungetaan myös lapset, jotka kuuluisivat ihan muualle kuin normiluokkaan. Se on todella turhauttavaa niin kaikille oppilaille kuin myös opettajille,.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulupsykologi ja jaan saman huolen ja kiukun mitä ap. Tämähän on valitettavasti nykykouluissa ihan arkipäivää, että jo ekaluokkalainen kiltti, hiljainen ja fiksu oppilas joutuu käytöshäiriöisen riehujan apuopeksi tai tukioppilaaksi rauhoittamaan ja neuvomaan. Sille on itseasiassa "hieno" pedagoginen termikin: vertaisoppijuus. Eli kiltti ja tunnollinen lapsi laitetaan opettamaan häirikölle tapoja. Näiden häirikköjen ja erityisten tuen oppilaiden pedagogisiin asiakirjoihinkin usein kirjoitetaan yhtenä tukimuotona tyyliin, että "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä, joka neuvoo ja auttaa tarvittaessa". Minusta tämä ei ole oikein sitä kilttiä ja rauhallista lasta kohtaan, koska hän ei saa tästä diilistä mitään, lähinnä jää miinukselle.

Nykyään on tavallista, että suurin osa käytös/tarkkaavaisuushäiriöisistä erityisoppilaista on isoissa yleisopetuksen luokassa ja erityisluokkia on todella vähän, jos kaikissa kouluissa enää ollenkaan. Tässä siis käy niin, että kiltti mutta älykäs lapsi jää oman onnensa nojaan eikä saa riittävästi haasteita. "Normaalin tavalliset" lapset puolestaan ottavat mallia tarkkaavaisuus/käytöshäiriölapsista ja alkavat hekin riehua ja uhmata opettajaa. Seura tekee kaltaisekseen, vanhan sanonnan mukaisesti. Oikeasti sinäkin, hyvä av:n lukija, voisit yllättyä miten levottomasti ja huonosti sinunkin tavallinen lapsesi saattaa käyttäytyä aikuista ja toisia oppilaita kohtaan luokkatilanteessa. Se ei johdu siitä, etteikö lapsella olisi taitoja käyttäytyä kunnolla ja keskittyä ikätasoisesti, mutta kun luokassa on 25 oppilasta, joilla kolmasosalla on jotain pulmaa oppimisessa, keskittymisessä tai käytöksessä, niin "vertaisoppimisen hengessä" nämä "tavallisetkin" lapset alkavat apinoimaan huonommin käyttäytyviä. Siinä mielessä ope voi hengähtää tyytyväisenä jos luokassa on ap:n lapsen kaltaisia lapsia ja laittaa heitä apuopettajiksi tai mentoreiksi.

Mutta hirvittävän väärinhän se on! Ap suosittelen, että otat yhteyttä koulun rehtoriin, luokanopettajaan ja oppilashuoltohenkilöstöön ja pyydät tapaamista koululle. Kerro, että olet huolissasi että lapsesi kasvu ja kehitys vaarantuu tuossa luokkatilanteessa. Hänen ei todellakaan tarvitse olla mikään tukihenkilö häirikölle!

Kannattaa miettiä sitä että normaaleista poikien ominaisuuksista puhutaan käytöshäiriönä.

Oot luultavasti provo eikä pitäisi edes vastata. Mutta kyllä normaalijärjellä varustettu ihminen ymmärtää, ettei ole "normaalia poikien käytöstä" huutaa opettajan puheen päälle, pitää jatkuvaa älämölöä oppitunnilla kun pitäisi olla hiljaa, juosta kiljuen ympäri luokkaa kun pitäisi istua paikoillaan esim. tekemässä matikan tehtäviä, välitunneilla haukkua, töniä, potkia, lyödä, ottaa toisen lasten omaisuutta ilman lupaa, jne.

Omassa lapsuudessani 90-luvulla muuten luokalla oli noin 12 poikaa ja kaikki osasivat käyttäytyä ja keskittyä ihan ok, ei ollut tuollaisia käytöshäiriöitä kuin nykyään. Aika nopeaa olisi pitänyt olla evolutiivinen kehitys jos parissakymmenessä vuodessa erityisesti poikien aivokehitys olisi muuttunut niin, ettei heiltä voi enää vaatia samaa mikä on onnistunut aiempina vuosikymmeninä. Ja mikä onnistuu monissa muissa kulttuureissa ympäri maailmaa niin pojilta kuin tytöiltä.

koulupsykologi

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaikkinensa niin surullinen juttu. Ymmärrän täysin ap:n harmin ja huolen. Toisaalta olen itse todistanut sen, miten rauhallisestakin lapsesta saa nykykoulussa levottoman häröilijän, joka ei todellakaan nauti itse ongelmistaan. Ihmettelen, onko koulussa nykyisin ketään, joka pitäisi siellä olosta ja joka ei siellä kärsisi. Ennen yksittäiset levottomat saatiin jotenkin kuriin ennen kuin levottomuus valtasi vähintään puolet luokasta. Nyt tuntuu, että luokissa on muutama "luonnostaan ongelmainen", jotka tarvitsisivat pian apua, tosi monta luonnostaan suht rauhallista, joita muutaman älämölö häiritsee niin paljon, että keittää yli ja häiriköinti alkaa itselläkin ja sitten muutama, joka vain kärsii. Tähän sitten visioidaan ilmiöoppimista, avoimia oppimisympäristöjä ja digiloikkaa, voi elämän kevät.

Asiaa. Nykykoulu ei todellakaan tue lasten keskittymisen ja pitkäjänteisen työskentelyn taitojen kehittymistä. Jo pienilläkin oppilailla on liikaa opettajia, liian monia vaihtuvia opetusryhmiä ja "joustavia järjestelyitä". Välillä opiskellaan omatoimisesti käytävällä lattialla, välillä ruokalassa, milloin missäkin. Käytännössä tämä johtuu siitä, ettei koululla ole riittävästi tiloja mutta kun tätä vanhempainvartissa opettajalta kysyy, saa vastauksen että se johtuukinsiitä, että "Helsingissä koko kaupunki on oppimisympäristö, me halutaan lapset pois vanhanaikaisista luokkatiloista". Eli ryhmä oppilaita komennetaan jonnekin aulan pölyiseen nurkkaan padien kanssa pelaamaan jotain ohjelmointipeliä (lapseni ei pidä sitä edes oppimisena, vaan kivana pelinä eikä se todellakaan edistä sinnikkyyden ja pitkäjänteisen työskelentelyn kehitystä). Kysyin tästä pelillisyydestäkin vanhempainvartista ja opettaja hehkutti että "oppimisen kuuluu olla kivaa". Mutta eihän se voi olla koko ajan kivaa! Millaisia opiskelijoita tulee esim. tulevaisuuden yliopistoihin, jos ajatus on se, että koko ajan pitää olla kivaa, hauskaa ja pelillistä?

Aasia tulee niin ajamaan ohi Suomesta sekä Pisa-tuloksissa että tulevaisuudesssa käytännön työelämässä ja akateemisessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulupsykologi ja jaan saman huolen ja kiukun mitä ap. Tämähän on valitettavasti nykykouluissa ihan arkipäivää, että jo ekaluokkalainen kiltti, hiljainen ja fiksu oppilas joutuu käytöshäiriöisen riehujan apuopeksi tai tukioppilaaksi rauhoittamaan ja neuvomaan. Sille on itseasiassa "hieno" pedagoginen termikin: vertaisoppijuus. Eli kiltti ja tunnollinen lapsi laitetaan opettamaan häirikölle tapoja. Näiden häirikköjen ja erityisten tuen oppilaiden pedagogisiin asiakirjoihinkin usein kirjoitetaan yhtenä tukimuotona tyyliin, että "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä, joka neuvoo ja auttaa tarvittaessa". Minusta tämä ei ole oikein sitä kilttiä ja rauhallista lasta kohtaan, koska hän ei saa tästä diilistä mitään, lähinnä jää miinukselle.

Nykyään on tavallista, että suurin osa käytös/tarkkaavaisuushäiriöisistä erityisoppilaista on isoissa yleisopetuksen luokassa ja erityisluokkia on todella vähän, jos kaikissa kouluissa enää ollenkaan. Tässä siis käy niin, että kiltti mutta älykäs lapsi jää oman onnensa nojaan eikä saa riittävästi haasteita. "Normaalin tavalliset" lapset puolestaan ottavat mallia tarkkaavaisuus/käytöshäiriölapsista ja alkavat hekin riehua ja uhmata opettajaa. Seura tekee kaltaisekseen, vanhan sanonnan mukaisesti. Oikeasti sinäkin, hyvä av:n lukija, voisit yllättyä miten levottomasti ja huonosti sinunkin tavallinen lapsesi saattaa käyttäytyä aikuista ja toisia oppilaita kohtaan luokkatilanteessa. Se ei johdu siitä, etteikö lapsella olisi taitoja käyttäytyä kunnolla ja keskittyä ikätasoisesti, mutta kun luokassa on 25 oppilasta, joilla kolmasosalla on jotain pulmaa oppimisessa, keskittymisessä tai käytöksessä, niin "vertaisoppimisen hengessä" nämä "tavallisetkin" lapset alkavat apinoimaan huonommin käyttäytyviä. Siinä mielessä ope voi hengähtää tyytyväisenä jos luokassa on ap:n lapsen kaltaisia lapsia ja laittaa heitä apuopettajiksi tai mentoreiksi.

Mutta hirvittävän väärinhän se on! Ap suosittelen, että otat yhteyttä koulun rehtoriin, luokanopettajaan ja oppilashuoltohenkilöstöön ja pyydät tapaamista koululle. Kerro, että olet huolissasi että lapsesi kasvu ja kehitys vaarantuu tuossa luokkatilanteessa. Hänen ei todellakaan tarvitse olla mikään tukihenkilö häirikölle!

Kannattaa miettiä sitä että normaaleista poikien ominaisuuksista puhutaan käytöshäiriönä.

Mitä herrantähden ovat "normaalit poikien ominaisuudet"..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se sinun rauhallinen kiltti tyttösi ottaa oppia, miten olla rohkeampi, eikä tulla jyrätyksi. Aika tärkeä taito elämässä, kun lukutaito jo on.

Ei siinä mitään opi jos vain heitetään jyrättäväksi.

Jos halutaan opettaa keinoja oppia rohkeammaksi, niin silloin ollaan tytön vierellä siinä tilanteessa, ja rauhoitetaan tilanne sitten kun se menee liian raskaaksi.

Eikä silloinkaan koko aikaa pidetä minkään jyrääjän vieressä.

Nykymeiningillä lapsi oppii vain, että hänet saa jyrätä.

Ihan samalla tavalla kuin pitkään kiusattu lapsi oppii, että häntä saa kiusata.

Joo, ja mitä kuulee lapsi jolle sanotaan koko ajan "sekaan vaan", "reippaasti mukaan" jne. No sen että on vääränlainen.

Rohkaista tietysti pitää mutta sen lapsen perusluonne ei radikaalisti muutu sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Numero 8 oli siis ap.

Ja jatkan, että rauhallinen lapsi ei ole synonyymi hiljaiselle hissukalle. Ja vaikka joku on hiljainen ja rauhallinen, se ei hitto soikoon tarkoita sitä, että hän olisi hissukka joka pitää jyrätä, että oppisi pitämään puolensa. 

Ja kyllä, aion kannustaa häntä hakemaan vaikka musiikkiluokalle (sellaisella olin itse, ja eipä ollut häiriköitä, vaan opiskelurauha kolmannesta yhdeksänteen luokkaan ja motivaatio elämässä pärjäämiseen jokaisella kohdillaan. Oli hiljaisempaa ja rohkeampaa, mutta ryhmädynamiikka ei ollut sellainen että kuusi-kymmenen lasta pitää meteliä ja kaaosta yllä ja loput yrittää pärjätä päivästä toiseen). 

Kiitos aloituksesta, meillä vähän samanlaisia ongelmia ollut aikanaan. Keskimmäisellä tyttärellä oli aina tarve olla yhtä taitava kuin 2 v vanhempi siskonsa. Siksi osasi lukea kouluun mennessä, oli kätevä käsistään, taitava piirtämään. Rauhallinen, hyvä keskittymiskyky kuten isosiskolla. Ja joutui aina levottomien poikien viereen istumaan ala-asteella. Voisin sanoa, että sama meno jatkuu yläasteellakin, niin mukavuudenhaluisia opet ovat (mitään kasvatuksen ammattilaisia eivät todellakaan ole!) Tyttäreni kyllä pitää puolensa, mutta on rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Rauhattomat ja osaamattomat pojat ovat tässä se ongelma, varmaan myös tytöissä näitä riittää. No mutta, tämän tyttäreni hyväksikäytön vielä siedin juuri ja juuri ja palautettakin annoin opelle. Tyttäreni oli viidennellä ja sai opekseen sellaisen ihmisen, jota ei voi opeksi kutsua. Hain tyttäreni luokasta hammaslääkäriin, luokassa oli sellainen kaaos ettei ope edes huomannut käyntiäni ovella. Sama tilanne, kun vein tyttäreni takaisin luokkaan. Kokeen lähestyessä ihmettelin, kun tyttäreni ei osannut ollenkaan kokeeseen tulevia asioita, tätä tapahtui usein. Alkoi olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että asiat piti opettaa kotona. Annoin rakentavaa palautetta rehtorille ja kysyin, että eihän tämä aikuisten välinen keskustelu vaikuta lapseni. No ei tietenkään, sanoi rehtori... Tyttäreni sitten siirtyi onneksi yläasteelle viereiseen kouluun... Vaan nuorimmaiseni, poika, aloitti ekalla ko. koulussa :-) Joutui häirikköluokalle. Rehtori ei siis todellakaan ollut unohtanut meitä!! Tämä tapahtui siis KiVa koulussa! Koko luokka joutui koulukuraattorin ja psykologin kanssa tekemisiin toisella luokalla. Siinä vaiheessa katsoimme viisaammaksi vaihtaa koulua. Poikani on siis erittäin rauhallinenja hyväkäytöksinen poika, joka joutui väärään seuraan (luultavasti hillitsemään näitä huonokäytöksisiä ja rauhattomia. Oisko reksi ottanut myös vähän itseensä aiemmasta rakentavasta palautteestani? Mene ja tiedä). Syvällä suossa olisimme jos en olisi toiminut. Huoliviestejä tuli tässä luokassa, koskien myös poikaani, päivittäin. Siirsin hänet Suomi-enkku luokalle, huoliviestit loppuivat siihen, samoin erityisopet ja koulukuraattorit. Nyt hän on onnellinen poika uudessa koulussa, kivoja rauhallisia ja tasapainoisia kavereita. Niin ja vanhin lapseni on Ressussa lukiossa:-) Kyllä näistäkin selvitään, mutta joo, vanhempien täytyy toimia lasten parhaaksi. Koulu ei siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se sinun rauhallinen kiltti tyttösi ottaa oppia, miten olla rohkeampi, eikä tulla jyrätyksi. Aika tärkeä taito elämässä, kun lukutaito jo on.

Ei siinä mitään opi jos vain heitetään jyrättäväksi.

Jos halutaan opettaa keinoja oppia rohkeammaksi, niin silloin ollaan tytön vierellä siinä tilanteessa, ja rauhoitetaan tilanne sitten kun se menee liian raskaaksi.

Eikä silloinkaan koko aikaa pidetä minkään jyrääjän vieressä.

Nykymeiningillä lapsi oppii vain, että hänet saa jyrätä.

Ihan samalla tavalla kuin pitkään kiusattu lapsi oppii, että häntä saa kiusata.

Joo, ja mitä kuulee lapsi jolle sanotaan koko ajan "sekaan vaan", "reippaasti mukaan" jne. No sen että on vääränlainen.

Rohkaista tietysti pitää mutta sen lapsen perusluonne ei radikaalisti muutu sittenkään.

Ei muutu, ei. Minua on koko lapsuuden ja nuoruuden ajan kannustettu olemaan reippaampi ja rohkeampi. Millaisen tämä patistellaan minusta teki? Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se sinun rauhallinen kiltti tyttösi ottaa oppia, miten olla rohkeampi, eikä tulla jyrätyksi. Aika tärkeä taito elämässä, kun lukutaito jo on.

Ei siinä mitään opi jos vain heitetään jyrättäväksi.

Jos halutaan opettaa keinoja oppia rohkeammaksi, niin silloin ollaan tytön vierellä siinä tilanteessa, ja rauhoitetaan tilanne sitten kun se menee liian raskaaksi.

Eikä silloinkaan koko aikaa pidetä minkään jyrääjän vieressä.

Nykymeiningillä lapsi oppii vain, että hänet saa jyrätä.

Ihan samalla tavalla kuin pitkään kiusattu lapsi oppii, että häntä saa kiusata.

Joo, ja mitä kuulee lapsi jolle sanotaan koko ajan "sekaan vaan", "reippaasti mukaan" jne. No sen että on vääränlainen.

Rohkaista tietysti pitää mutta sen lapsen perusluonne ei radikaalisti muutu sittenkään.

Ei muutu, ei. Minua on koko lapsuuden ja nuoruuden ajan kannustettu olemaan reippaampi ja rohkeampi. Millaisen tämä patistellaan minusta teki? Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän.

* Patistelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tapa hyväksikäyttää ja vastuuttaa tyttöjä/ naisia huonostikäyttäytyvien poikien/miesten toiminnasta on käsittämätön.

Voisiko olla yhteydessä rehtoriin tai opetusvirastoon ja ottaa asia esille? Siis se on niin vanhanaikaista ja sovinistista kulttuuria.

Tämä juuri! Miksi edelleenkin kiltit tytöt laitetaan rahoittamaan oman koulutyön ja rauhan kustannuksella häirikköpoikia.

Itse sain aina kilttinä tyttönä tämän kyseenalaisen kunnian ja todellakin kärsin siitä. Pojat varastelivat ja rikkoivat tavaroitani, sotkivat kirjojani ja kiusasivat sanallisesti, joskus jopa fyysisesti. Tämä kaikki tunnilla opettajan silmien alla.

Ap on ihan aiheesta raivoissaan. Itsellänikin iski kova raivo takautuvasti!

Kiitos melkein 30 vuotta vanhojen traumojen aktivoinnista...:(

Vierailija kirjoitti:

Ja todennäköisesti opettajat ei tee mitään asian eteen. Olen pari kertaa ihan ystävällisesti vastaavissa asioissa ollut yhteydessä opettajaan, vastaus on ollut ylimielinen ”Me olemme kasvatuksen ammattilaisia ja me tiedämme mitä teemme”.

Kuopukseni (nyt jo luojan kiitos lukiossa) oli alakoulussa ihan kamalalla luokalla. Tyttöjä oli 9, lopuista suurin osa adhd poikia. Koko kolmas luokka oli ihan täyttä katastrofia katastrofin perään. Opettajat ja rehtori ei tehneet mitään. Vaihdoimme hänet toiseen kouluun nelosesta eteenpäin. Koulumatka piteni puolella, mutta sai rauhallisen luokan ja kivat kaverit.

Miten sattuikin luokka, jossa on 9 kilttiä tyttöä ja loput ADHD poikia?