Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kiltin tytön äiti, ja aivan raivoissani kaikesta!
27.09.2018 |
Okei, ehkä en ihan raivoissani enkä ihan kaikesta, mutta kuitenkin vähän. Ja jotta säilyisi perspektiivi, niin olen kolmen lapsen äiti, ja esikoiseni on kiltti mutta vähän huonolla keskittymiskyvyllä varustettu poika. Tiedän, mistä puhun ja tiedän, että ei ole aina helppoa "vastapuolellakaan".
Keskimmäiseni on tyttö, rauhallinen, taitava keskittymään, taitava monessa asiassa. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan muutama vuosi sitten. On liikunnallinen ja rohkea, mutta sellainen oman tien kulkija, ettei kaipaa ryhmää ympärilleen eikä jatkuvaa huomioita muilta.
Monelle lapselle ja aikuiselle hän on näkymätön: häntä voi etuilla, hänet voi unohtaa laskuista, hänet voi jättää ulkopuolelle koska hän ei ole ihmisten kanssa aivan yhtä rohkea mitä on kiipeillessä ja temppuillessa. Päiväkodissa hän tuli monen vilkkaamman pojan (sorry, mutta aina pojan, ei koskaan tytön) jyräämäksi, lyödyksi ja potkituksikin. Ison päiväkodin pihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia kerralla, ja siellä sitten keinujonossa tönittiin tai pulkkamäessä laskettiin päälle. Joka kerta tyttö kertoi aikuiselle, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi olla mustelmilla, alettiin kysellä päiväkodista lisää. Kukaan ei ollut nähnyt kuulemma mitään.
Ja kun kysyttiin, miten päivä oli mennyt, tuli olo että joskus hoitaja joutui miettimään että niin joo, sen tytön päivä... Mitään henkilökohtaista emme kuulleet juuri koskaan, eikä edes vasu-keskusteluissa tullut ilmi, että hoitajat olisivat mitenkään erityisesti kiinnittäneet häneen huomioita. "Taitavahan hän on, ja kiltti". Siinä kaikki, ja kateellisena joskus kuuntelin miten yhdestä lapsesta puhuttiin aarteena ja toista kehuttiin erityisistä taidoista. Oma lapseni oli aina näkymätön.
Ja nyt kun koulu on alkanut, on käynyt juuri se mitä pelkäsinkin. Kun kysyin, kenen vieressä tyttö istuu, sain vastaukseksi että "Emilin". Eli sen villin ja tarkkaavaisuushäiriöisen pojan vieressä, ja opettaja oli kuulemma sanonut että oma tyttöni sitten rauhoittaa tätä "Emiliä" ja voi vähän opastaa aina että mitä tehdään. MIKSI?! Missä on minun lapseni koulurauha? Missä on minun lukevalle, kirjoittavalle ja laskevalle ekaluokkalaiselleni vaikka joku isompi oppilas, jonka seurassa hän voisi tehdä vähän edistyneempien tehtäviä? Ei se voi mennä näin, että omani on joku tutor niille jotka eivät osaa ottaa muita huomioon :( Samanlaisia tyttöjä luokalla on muutama, ja tässä keräilen rohkeutta kysyä heidän vanhemmiltaan ja opettajalta, että eihän tämä oikeasti voi mennä näin, eihän?
Muita rauhallisten lasten (tyttöjen tai poikien), jotka huomanneet saman?
Kommentit (252)
Noin se vaan menee, mennyt maailman sivu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap: ta mutta myös opettajia: heidän on otettava kokonaisuus huomioon ja pidettävä huoli että myös ne heikoimmat pysyvät mukana. Siinä suomalaisen peruskoulun vahvuus. Ja varsinkin alaluokilla opitaan niin paljon muuta kuin sitä opetettavaa ainetta, etenkin vuorovaikutustaitoja ja ryhmädynamiikkaa. Paljon tärkeämpiä juttuja kuin ne aineet oikeastaan. On hyvä muistaa että jokaisella oppilaalla on vanhempi joka on sitä mieltä että opettajan olisi syytä kiinnittää erityishuomiota siihen meidän kultamukkulaiseen. Eli puhu nyt ap eka ihan rauhassa, raivo - edes pidätelty - ei kyllä tyttösi asiaa vie eteenpäin. Ja siis en ole opettaja ja vilkkaan pojan ja hiljaisen kympin tytön äiti.
Luokkiin on nykyisin integroitu myös erityisoppilaita, josta usein seuraa, että luokan työrauha valitettavasti kärsii. Tämä vaikuttaa koko luokan oppimiseen ja ilmapiiriin.
Opettajan resurssit ovat rajalliset. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa useinkaan riittävää tukea esim. avustajilta tai erityisopettajilta selviytyäkseen yleisopetusluokassa ( koska ei henkilökuntaa) ja seurauksena on hankala yhtälö, jossa opettajan voimavarat ja mahdollisuudet toteuttaa pedagogiikkaansa ovat koetuksella. Nykyisin siis esim. entiset tarkkisluokkalaiset on integroitu yleisopetusluokkiin ja meno on sen mukaista. Tästä kärsivät erityisesti ns. kiltit oppilaat, jotka haluaisivat seurata opetusta ja jotka toimivat opettajan ohjeiden mukaisesti. Opettajan aika menee järjestyshäiriöiden, selvittelyiden ja työrauhan muistuttelussa.
Tämä systeemi alkoi, kun ns. kolmiportainen tukimalli tuli käyttöön. Tämä epäkohta tulisi muuttaa ja palauttaa työrauha ja järjestys luokkiin. Osa oppilaista tarvitsee erityis- tai pienluokan, kaikkia ei voi integroida samaan luokkaan. Kaiken lisäksi on paljon nykyisin tarkkaavaisuus- ja keskittymisongelmia oppilailla eli ongelma on suuri.
Kiltti ja helppo tyttöoppilaskin ansaitsee opettajan ajan ja huomion, sekä työrauhan luokassaan , myös vieruskaveriltaan. Ymmärrän täysin pointtisi. Nykysysteemi on kouluissa sen tehnyt lähes mahdottomaksi ja kaikki osapuolet ovat helisemässä tässä tilanteessa, myös se eritysoppilas, joka ei sopeudu luokaan ja saa ympäriltään jatkuvaa palautetta, kuinka olisi pitänyt olla...
Vierailija kirjoitti:
Noin se vaan menee, mennyt maailman sivu.
Mutta se ei olisi pakko mennä niin! Kilttejä lapsia ei arvosteta, paitsi sitten aikuisina koulunsa mallikkaasti hoitanut mies on ok, mutta jos nainen on ollut ns. kympin tyttö, hän on syypää kaikkien poikien ja miesten syrjälleen niksahtaneisiin elämiin.
Miksi?
Muutos olisi tultava asiaan kirjoitti:
Luokkiin on nykyisin integroitu myös erityisoppilaita, josta usein seuraa, että luokan työrauha valitettavasti kärsii. Tämä vaikuttaa koko luokan oppimiseen ja ilmapiiriin.
Opettajan resurssit ovat rajalliset. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa useinkaan riittävää tukea esim. avustajilta tai erityisopettajilta selviytyäkseen yleisopetusluokassa ( koska ei henkilökuntaa) ja seurauksena on hankala yhtälö, jossa opettajan voimavarat ja mahdollisuudet toteuttaa pedagogiikkaansa ovat koetuksella. Nykyisin siis esim. entiset tarkkisluokkalaiset on integroitu yleisopetusluokkiin ja meno on sen mukaista. Tästä kärsivät erityisesti ns. kiltit oppilaat, jotka haluaisivat seurata opetusta ja jotka toimivat opettajan ohjeiden mukaisesti. Opettajan aika menee järjestyshäiriöiden, selvittelyiden ja työrauhan muistuttelussa.
Tämä systeemi alkoi, kun ns. kolmiportainen tukimalli tuli käyttöön. Tämä epäkohta tulisi muuttaa ja palauttaa työrauha ja järjestys luokkiin. Osa oppilaista tarvitsee erityis- tai pienluokan, kaikkia ei voi integroida samaan luokkaan. Kaiken lisäksi on paljon nykyisin tarkkaavaisuus- ja keskittymisongelmia oppilailla eli ongelma on suuri.
Kiltti ja helppo tyttöoppilaskin ansaitsee opettajan ajan ja huomion, sekä työrauhan luokassaan , myös vieruskaveriltaan. Ymmärrän täysin pointtisi. Nykysysteemi on kouluissa sen tehnyt lähes mahdottomaksi ja kaikki osapuolet ovat helisemässä tässä tilanteessa, myös se eritysoppilas, joka ei sopeudu luokaan ja saa ympäriltään jatkuvaa palautetta, kuinka olisi pitänyt olla...
Tämä on niin valitettaa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Siinä ei ole mitään reilua. Ne, jotka "eivät sovi rakenteeseen" on hyviä ja opettelee sopimaan. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.
Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko oli tästäkin tehdä sukupuolikysymys... hohhoijaa. Miksi pahoittelet, et sori vaan kun nostan esiin just pojat, kun sehän on sun tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.
Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.
Mutta sen energisen, rohkean ja sosiaalisenkin olisi hyvä osata huomioida muita ja oppia keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.
Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.
Sinulle voi olla varmaan paha rasti niellä seuraava tieto: sellainenkin, joka on koulussa hiljaa ja paikallaan, sekä kuuntelee opettajaa ja kohtelee muita hyvin (eli on kiltti), voi mennä ja usein meneekin rohkeasti uusiin tilanteisiin, on liikkuvainen ja energinen.
Ehkä juuri siksi muita ärsyttääkin niin paljon. Lisätään vielä, että oma tyttöni on kaunis, pitkähiuksininen ja hoikka, ja nätisti puettu. Ja hyvä koulussa. Ja liikunnallinen, iloinen ja energinen. Sekös ärsyttää jopa joitain vanhempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Se että istuu kiltisti ja hiljaa paikallaan sekä kuuntelee ei oikeasti ole yhtään arvokkaampi ominaisuus kuin se että on energinen, liikkuva ja sosiaalinen sekä menee rohkeasti edeltä uusiin tilanteisiin. Mutta koulumaailmassa ensimmäinen on kympin oppilas ja toinen häirikkö.
Epäreiluja kortteja ei kyllä ole jaettu ap:n lapselle. Paitsi siellä leikkikentällä jos siellä tönitään.
Vastakkainasettelu on kuvottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuollainen poika. Kiltti, hyvä koulussa, vähän arka sosiaalisissa suhteissa mutta pärjää kuitenkin ja on kavereita. Koulussa aina kehutaan kovasti. Mutta. Luokassa on monta levotonta lasta, ja poikani laitetaan aina näiden pariksi koska "rauhoittaa" heitä. Lapseni sitten kantaa huolta ja vastuuta heidänkin tehtävistään ja tekemisistään niin että ahdistuu. Olen sanonut opettajalle että en halua että lastani käytetään häirikköjen terapeuttina. Tätä tapahtui jo päiväkodissa.
Toinen asia on mitä poika sanoo usein että "opettajat ei kuule mua". Eli kun ei reuhaa ja huuda koko aikaa niin sitten unohtuu nurkkaan. Lapsi viihtyy aikuisten kanssa ja mieluiten juttelisi kiinnostavista asioista, mutta kukaan ei kuule kun muut lapset vievät huomion. En tarkoita että minun lastani pitäisi koko ajan kuunnella ja huomioida, mutta lapsi on vaatimaton eikä sanoisi asiasta jos se ei oikeasti vaivaisi mieltä. Aikuiset siis sivuuttavat helpon lapsen. Enkä siitä syytä opettajiakaan, kyllä hekin varmasti juttelisivat mielummin asioista kiinnostuneen, kohteliaan ja rauhallisen lapsen kanssa. Mutta ei ehdi kun Käpyheikki on juuri lyömässä saksilla muita ja Kaurikasperi yrittää kiivetä ikkunasta ulos.
Olen yrittänyt selittää että opettajilla menee aika niiden levottomien kaitsemiseen. Minä kuuntelen sitten lapsen asiat. Aion sanoa tästä taas opettajille kun tulee kahdenkeskeinen keskustelu. Ei ole todellakaan oikein että kivat ja fiksut lapset jäävät vaille huomiota ja häiriköt jylläävät luokassa.
Tuota tapahtuu ihan toisinkin päin! Kyllä kilttien poikien viereen sijoitetaan häirikkötyttöjä. Ketään ei vaan se kiinnosta. Ei herätä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Siinä ei ole mitään reilua. Ne, jotka "eivät sovi rakenteeseen" on hyviä ja opettelee sopimaan. Piste.
Höpöhöpö. On jo huomattu että pojat kärsivät kyseisestä rakenteesta ja tytöt ovat yliedustettuna yliopistossa sen takia. Lisäksi johtaa syrjäytymiseen.
Eli kyllä sen alasajamista aktiivisesti jo ajetaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä on samaa, ala-asteella tyttö laitettiin vilkkaan isokokoisen pojan viereen istumaan että rauhoittaa tätä. Kukaan ei ole nykyään tytön kaveri. On siis seiskalla. Omasta luokasta ei ole yhtään kaveria. Rauhallinen, kiltti, huomaamaton tyttö siis kyseessä. Ei meikkaa edes. Oon itse ollut samanlainen ja jouduin kiusatuksi.
Omana kouluaikana minua taas käytettiin rangaistuksena, että jos ei käyttäytynyt, niin joutui vieteeni istumaan 😊
Olin siis epäsuosittu ja kaveriton luuseri silloin.
Oikein lämpimät muistot ja silleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan rakenteet on tehty sun tyttöä varten. Esim. koulujärjestelmä ja sen vaatimukset. Toista on vaikka niiden vilkkaiden poikien kohdalla. Ne joutuu rakenteeseen joka ei ole niille sopiva.
Tuosta syystä on ehkä lopulta reilua että ne jotka on kotonaan rakenteessa joustaa.
Siinä ei ole mitään reilua. Ne, jotka "eivät sovi rakenteeseen" on hyviä ja opettelee sopimaan. Piste.
Höpöhöpö. On jo huomattu että pojat kärsivät kyseisestä rakenteesta ja tytöt ovat yliedustettuna yliopistossa sen takia. Lisäksi johtaa syrjäytymiseen.
Eli kyllä sen alasajamista aktiivisesti jo ajetaan.
Kouluissa on poikia, jotka ovat kilttejä ja rauhallisia. He menevät sinne yliopistoihin samalla tavalla tyttöjen kanssa. Sehän ei nimittäin ole niin, että korkeakouluissa olisi vain naispuolisiksi luettavia henkilöitä.
Miten nämä ns. tavalliset pojat ja tytöt sitten? Myös heidän koulunsa kärsii siitä, että oikeasti tukea tarvitsevat lapset integroidaan tavallisiin luokkiin. Entä hiljainen lapsi, joka meinaa jäädä jälkeen matikassa, eikä kotona osata tukea? Hänkin kärsii siitä, että luokissa on lapsia joiden ei pitäisi olla siellä. Tällaisesta tasapäistämisestä kärsii sekä hyvät oppilaat, että tavalliset seiskan-kasin oppilaat, että ne hiljaiset ja ujot JA tuen tarpeessa olevat oppilaat.
Mikä järki?
Uhhuh, tulipa mieleen ala-aste ja opettaja, joka aina rangaistukseksi huonosta käytöksestä pisti pojat istumaan kilttien tyttöjen viereen. Ja siis vielä sanoi tämän ääneen kaikille.
Itse alan jo melkein toivoa Suomeen yksityiskouluja, jossa luokkakoot pieniä (esim maks 10), ja erityisoppilaat saavat kaipaamansa avun.
Eli oikeasti siellä koulumaailmassa menoa dominoi ne häirikköpojat, jotka ei muutenkaan elämässään tule pärjäämään sen paremmin (koska oma asenteensa on mitä on).
Alue: Aihe vapaa
Muuten, jos kaikista lapsista väkisin kasvatettaisiin "rohkeita ja rempseitä", kuka jatkossa enää hoitaa keskittymistä ja runsasta opiskelua vaativat työt sitten näiden rohkeiden aikuistuttua? Oikeassa elämässä on sijaa hissukoillekin, vaikka kaikki eivät sitä haluaisikaan myöntää.