Asumiskulujen jakaminen avoliitossa

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään et maksa puolison lainanlyhennystä, kun sehän on vain hänen omaisuutensa kartuttamista. Mielestäni oikeudenmukainen tapa olisi se että sinä maksat oman asuntosi kulut kokonaan, ja miehen asunnossa puolet sähköstä, vedestä ja vastikkeesta. Myös ruoat ja muut yhteiset hankinnat tehdään puoliksi.

Onpa tosi oikeudenmukaista. Miehen pääoma on sidottuna siihen asuntoon jossa asotaan ja sen "tuotosta" eli vuokralla asumisen ja omistusasumisen kustannusten erotuksesta nainen saa käytännössä ilmaiseksi asumalla puolet. Samaan aikaan naisen pääoma makselee sijoitusasuntoa pois eli tuottaa koko ajan eikä mies saa tuosta tuotosta senttiäkään.

Mietipä tilannetta jossa kumpikin omistaisi puoliskon samasta paritalosta. Toiseen puoliskoon muutettaisiin ja toinen laitettaisiin vuokralle. Ihanko tosissaan sinusta olisi reilua että toinen asuisi puolen vastikkeen hinnalla toisen omistamassa puoliskossa ja pitäisi itse yksinään omasta puoliskostaan saatavat vuokratulot?

Suostuisitko itse tuossa tilanteessa olemaan se jonka asuntoon muutetaan yhdessä?

Miehesi on ahne sika.

Jos kerran hoidat asuntosi (menoineen ja tuloineen) ja lainasi itse, hän hoitakoon lainansa itse.

Käyttämämme asunnon kulut (vastike) menevät puoliksi.

Ihan sama kuin sinä vetoaisit siihen että hänellä on vaikka sijoitusrahasto, josta saa tuottoa, joten siten hänen pitäisi maksaa lainasi lyhennykset ja kaikki vastikkeet.

Olen kyllä samaa mieltä useiden kanssa, että muuttakaa omiin asuntoihinne. Seurustella voi niinkin eikä tule rahasta riitaa ja harmistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinäkin lyhennät lainaa siitä omistamastasi asunnosta? Silloin luulisi, että toiselle kävisi tuo sinun ehdotuksesi.

Aloitus oli ehkä hieman epäselvä, mutta maksan toki kaikki kulut yksin omasta asunnostani. Avopuoliso haluaa, että maksan hänelle vuokraa hänen omistamastaan asunnosta (hoitovastike kokonaan + osa lyhennyksestä), koska asun hänen kanssaan. Perustelu hänellä on se, että saan omasta asunnosta vuokraa.

Ap

Tottakai sinun pitää maksaa hänelle vuokraa, hänhän maksaa sinun asumisesi mikäli et niin tee. Se on sinulle vuokralla asumiseen verrattuna selvää säästöä jonka turvin on mukava kerrytellä omaa pääomaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että sinun pitäisi maksaa vuokraa vaikkei sinulla omaa asuntoa vuokralla olisikaan, mutta nyt kun sinulla sellainen on niin pelkän vastikkeen hinnalla miehen asunnossa asuminen on niin räikeän epäreilua että ihmettelen että kehtaat sellaista edes ehdottaa.

Ovatko asuntonne tasoltaan/alueeltaan suht samantasoiset? Jos muutat miehen asuntoon, niin koetko luopuvasti jostain (pidempi työmatka tms.)? Miehen asuntoon yhdessä muuttamisen pitäisi olla kummallekin se edullisin ratkaisu, ellei sitten tule paljon lisää tilaa tai on todella paljon paremmalla alueella kuin vuokrakoti. AP kartuttaa omaa omaisuuttaan noin 250€/kk kustannuksilla. Mieskin saa siis kartuttaa omaa omaisuuttaan, mutta hänen kuuluu siitä itsekin maksaa aivan kuten AP tekee. Et mainitse summia joten vaikea laskea mitään, mutta sanoisin että jos maksat miehelle kuukaudessa summan jolla katetaan vastike, juoksevat kulut ja ehkä vähän lisää niin sitten aletaan olemaan oikeissa luvuissa. Yhteiselämän ei pidä olla jokaisen euron laskemista, mutta ei myöskään sitä että toinen kartuttaa omaa omaisuuttaan ja toinen ei.

Kumpikin voisi siis maksaa "omaansa" noin 250€kk ja loput puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on ahne sika.

Jos kerran hoidat asuntosi (menoineen ja tuloineen) ja lainasi itse, hän hoitakoon lainansa itse.

Käyttämämme asunnon kulut (vastike) menevät puoliksi.

Ihan sama kuin sinä vetoaisit siihen että hänellä on vaikka sijoitusrahasto, josta saa tuottoa, joten siten hänen pitäisi maksaa lainasi lyhennykset ja kaikki vastikkeet.

Olen kyllä samaa mieltä useiden kanssa, että muuttakaa omiin asuntoihinne. Seurustella voi niinkin eikä tule rahasta riitaa ja harmistusta.

Kannattaisi suosiolla unohtaa ne lainat ja vastikkeet ja kuka maksaa niistä mitäkin kun tuntuu että se vain sekoittaa.

Oli sijoitusrahastoa tai ei niin omistusasujan on kohtuullista pyytää kumppaniltaan vuokraa koska muuten kumppani syö vastikkeetta suuren osan omistusasuntoon sijoitetun pääoman "tuotosta" eli siitä säästöstä joka syntyy vaihtoehtoon (vuokralla asumiseen) verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on ahne sika.

Jos kerran hoidat asuntosi (menoineen ja tuloineen) ja lainasi itse, hän hoitakoon lainansa itse.

Käyttämämme asunnon kulut (vastike) menevät puoliksi.

Ihan sama kuin sinä vetoaisit siihen että hänellä on vaikka sijoitusrahasto, josta saa tuottoa, joten siten hänen pitäisi maksaa lainasi lyhennykset ja kaikki vastikkeet.

Olen kyllä samaa mieltä useiden kanssa, että muuttakaa omiin asuntoihinne. Seurustella voi niinkin eikä tule rahasta riitaa ja harmistusta.

Ap:han tässä on ahne sika kun haluaa säilyttää oman pääomansa tuottavana ja muuttaa miehen nurkkiin puoli-ilmaiseksi tämän kustannuksella loisimaan.

Älä muuta. Sulla on koko ajan tunne, että asut toisen nurkissa. Tuskin saat päättää miltä miehen kodissa näyttää. Siivota ja kokata saat. Ei kannata mennä edes ilmaiseksi tuollaiseen pinteeseen. Pidä kotisi ja vapautesi.

Mä sanoisin että teillä on tilanne tasa-arvoisempi kuin monilla kun molemmilla on omat kämpät, sinällään ehkä lähtisin laskeen nettotulojen suhteessa(palkat ja sun vuokratulo) saat kumminkin vuokratuloo vaan koska asutte miehen kämpässä. Mieti oisko sulle ok jos miehen luukku ois vuokralla ja asuisitte sun kämpässä ja mies makselis vaan vastikkeen?

Ite kyllä lähtökohtaisesti hyväksyisin omalta mammalta vastikkeen maksun, mut nää riippuu niin monesta tekijästä. Ainakin tässä on hyvä harjotella kompromissien tekoo ja konflintien rauhanomaista ratkaisua. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin epärelevanttia se, mitä saat vuokratuottoa tuosta omastasi ja kattaako se sun kulut. Jos tuotolla ei saa kuluja katettua, myisin ko. kämpän pois kokonaan. Mutta tämä on sivuseikka varsinaiseen asiaan. Maksat puolisollesi vuokraa tuosta asunnosta jossa asutte, eli katsokaa markkinoilta vastaavien asuntojen vuokrataso, jakakaa se kahdella ja se on sun vuokrasi. Sitten lisäksi sähkö, vakuutukset ja mahdollinen vesilasku. Ja internet-yhteydet, lehtitilaus, maksukanavat jne.

Tätä avopuolisoni ehdottaa, mutta vuokraksi tulee tuloihin nähden melko iso summa ja koen epäreiluksi maksaa lyhennyksen osuutta avopuolisolle. Avopuoliso ei myöskään aio maksaa veroja vuokratulosta, voiko näin edes tehdä?

Ap

Jos vuokratuotto on alle kulujen siitä ei muodostu verotettavaa ansiota. Ja tuskinpa näin tulee käymään, lainanlyhennys on yleensä enemmän kuin puolikas vuokratuotosta, vaikka kämppä olisi kuinka kuumalla alueella. Etkä sä maksa mitään lyhennystä, sä maksat käypää vuokraa asunnosta, jossa asut. Mutta kuten moni tuolla on todennut, älkää muuttako yhteen, kun ette saa tätäkään toimimaan. Ja toinen juttu: tuollainen asuntosijoittaminen, jossa kulut ylittää tuotot on kyllä myös ihan idiootin hommaa.

Hupaisaa, että haukut täällä muita idiooteiksi ja samaan aikaan kuvittelet että lainanlyhennys olisi kulu. Ei ole, se on käytännössä oman rahasi siirtämistä yhdestä omasta taskustasi toiseen omaan taskuusi. Toki jälkimmäiseen "taskuun" laitettu eli asuntoon sidottu pääoma on hieman hankalammin realisoitavissa, mutta kuitenkin.

Soisi itselläni kyllä vakavasti hälytyskellot, että olenko kenties keino päästä asuntolainan maksamisessa halvemmalla. Ja että näytetäänkö ovea kun lainaa lyhennetty tarpeeksi.

Eli ei, en muuttaisi yhteen noilla ehdoilla.

Mulle ainakin koti on niin tärkeä asia, että en hauaisi tehdä kotia tuollaiseen asetelmaan. Siinä olisi valtasuhteet vinksallaan ja elämä täynnä kaikenlaisia jännitteitä. Kodin pitää olla se paikka, josta saa tehdä itselleen (tai yhdessä rakkaansa kanssa molemmille) omannäköisen sopen, jossa saa olla turvassa ja kerätä voimia. Ei siitä muuten oaa kotia tule.

Miehen tuskin kannattaa suostua tuohon pelkällä vastikkeella loisimiseen. Hänen kannaltaan tulisi nimittäin todennäköisesti halvemmaksi laittaa omakin asunto vuokralle ja muuttaa ap:n kanssa yhteiseen vuokra-asuntoon. 

Avomiehesi on ihan oikeassa siinä, että sinun esittämäsi ratkaisu on hänen kannaltaan melko epäreilu. 

Sähköt, vedet ym kannattaa unohtaa saman tien, niiden puolittaminen on itsestäänselvyys eikä mikään kädenojennus toiselle, niiden puolittamisesta kun hyötyvät molemmat verrattuna siihen että asuisi yksin.

Miehen lyhennykset eivät myöskään ole sinun ongelmasi, joten niistäkin on ihan turha puhua.

Oleellista tässä on kummankin pääomat ja niiden tuottojen jakautuminen. Omistusasumisen "tuotto" on sen vaihtoehtoiskustannuksen eli vuokralla asumisen kustannusten ja omassa asumisen kustannusten erotus.

Jos miehen kämppä olisi esimerkiksi 200 000e kaksio 200e/kk vastikkeella, jonka markkinavuokra olisi 1000e/kk, niin omistusumisen tuotto rajusti yksinkertaistettuna olisi 800e/kk. Kun mies asuu kämpässä yksin niin hän voittaa tässä esimerkissä tuon 800e/kk vuokralla asumiseen verrattuna. Kun ap muuttaa asuntoon, niin vaihtoehtoiskustannus on enää puolet vuokrasta (500e/kk) joten jos ap maksaa koko vastikkeen niin miehen saama tuotto asunnosta on 500e/kk ja ap saa senttiäkään asuntoon pääomiaan sitomatta edelleen 300e/kk hyödyn vaihtoehtoiskustannukseen eli vuokralla asumiseen verrattuna.

Miehen asuntoon sidotun pääoman tuotosta siis 3/8 menee ap:lle, mutta oman pääomansa tuoton hän kuitenkin haluaa pitää kokonaan itsellään. Ei kuulosta kovin reilulta.

Jaa, siis haluat päästä asumaan miehen piikkiin, jotta voisit tehokkaammin kartuttaa omia sijoituksiasi. En ihmettele ettei mies oikein innostu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuskin kannattaa suostua tuohon pelkällä vastikkeella loisimiseen. Hänen kannaltaan tulisi nimittäin todennäköisesti halvemmaksi laittaa omakin asunto vuokralle ja muuttaa ap:n kanssa yhteiseen vuokra-asuntoon. 

Ehdottomasti tämäkin on parempi ratkaisu, kuin muuttaa toisen omistamaan asuntoon. Toivottavasti moni rakkauden sokaisema ja yhteenmuuttoa harkitseva lukee tämän ketjun. Tiivistetysti: Älä koskaan missään tapauksessa muuta toisen omistamaan asuntoon. Muista aina että kodin pitää olla kokonaan oma, tai yhteisesti omistettu (50/50%).

Minä muutin vuokralta miehen vuokra-asuntoon ja jaamme vuokran tasan. Minä maksan omat ruuat, hän omat. Minä tienaan enempi joten maksan sähkön, netin ja kotivakuutuksen. Hän maksaa omat muut laskut. Minä opiskelen ja käyn töissä. Hän opiskelee ja käy töissä. Minä hoidan kotona kaikki kotityöt. Hän on kuningas. Minä palvon häntä.

Vierailija kirjoitti:

Soisi itselläni kyllä vakavasti hälytyskellot, että olenko kenties keino päästä asuntolainan maksamisessa halvemmalla. Ja että näytetäänkö ovea kun lainaa lyhennetty tarpeeksi.

Eli ei, en muuttaisi yhteen noilla ehdoilla.

Eikös yhteen muuttaessa yleensä aina päästä asumisessa halvemmalla? Maksetaan enää puolikas vuokrasta, juoksevista kuluista, koroista jne?

Minusta on hieman omituista että toisen omistusasunnossa pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi, mutta toisen jo asumaan vuokra-asuntoon muuttaessa ei taida kovinkaan moni ehdottaa että se aiemmin asunut maksaa koko vuokran kun kerran on jo asunnon vuokrannut.

Jos muutetaan yhdessä vuokralle niin vuokra puolitetaan ja kumpikin hyötyy puolikkaan vuokran verran halvemmasta asumisesta.

Jos muutetaan yhdessä toisen omistamaan asuntoon niin toinen maksaa hyvitystä asunnon omistajalle niin että kumpikin hyötyy edelleen puolikkaan vuokran verran halvemmasta asumisesta.

Vastikkeen maksaa ja riskit (rikkoutuvan jääkaapin, remontit) kantaa kummassakin tapauksessa asunnon omistaja, sähköt, vedet ym juoksevat kulut menevät tietysti puoliksi.

Yksinkertaista ja reilua.

Ihme vääntöä rahasta vakiintuneessa parisuhteessa. 

Oma tilanne: oma talo, josta lainaa sen verran vähän jäljellä, että maksan muutaman satkun kuussa. 

Avopuoliso on opiskelija ja käy opintojensa ohella osa-aikatöissä, tienaa muutaman satasen kuussa. 

Minä olen kokopäivätöissä aika hulppealla palkalla. 

Avopuoliso asuu minun luonani ilmaiseksi, osallistuu kuluihin sen verran mitä jää yli omista menoista (vaatteet, hygieniatuotteet, parturi, kuntosali, muut harrastukset). Minä maksan kaikki loput elämiseen liittyvät kiinteät ja muuttuvat kulut, "luksuksesta" puhumattakaan (tykkään käydä usein ulkona syömässä, lomailla ulkomailla useamman kerran vuodessa jne.).

Ei kestäisi hermot joka sentistä riidellä, puhumattakaan siitä että mun pitäisi jotenkin muuttaa niitä elämäntapojani, joihin olen tottunut, vain siksi ettei toisella ole niihin varaa. Juu kyllä voitaisiin aina syödä kotona makaronivelliä ja mennä lomalle sukulaisten luo Keravalle - siihen olisi avopuolisolla ehkä varaa mikäli suhteutettaisiin tulot menoihin. 

Mutta mun mielestä avoliitto (ja viime kesästä saakka myös kihlaus) on jo sen verran sitoutunut parisuhde, että sama jos rahat on yhteisiä. Ei mun tai mun puolison tavoitteena ole kartuttaa omaa omaisuutta, vaan kuluttaa sitä toisen kanssa yhteisistä hetkistä nauttien. Puhumattakaan että alettaisiin tapella jostain materiasta - huh huh. 

age is just a number kirjoitti:

Ihme vääntöä rahasta vakiintuneessa parisuhteessa. 

Oma tilanne: oma talo, josta lainaa sen verran vähän jäljellä, että maksan muutaman satkun kuussa. 

Avopuoliso on opiskelija ja käy opintojensa ohella osa-aikatöissä, tienaa muutaman satasen kuussa. 

Minä olen kokopäivätöissä aika hulppealla palkalla. 

Avopuoliso asuu minun luonani ilmaiseksi, osallistuu kuluihin sen verran mitä jää yli omista menoista (vaatteet, hygieniatuotteet, parturi, kuntosali, muut harrastukset). Minä maksan kaikki loput elämiseen liittyvät kiinteät ja muuttuvat kulut, "luksuksesta" puhumattakaan (tykkään käydä usein ulkona syömässä, lomailla ulkomailla useamman kerran vuodessa jne.).

Ei kestäisi hermot joka sentistä riidellä, puhumattakaan siitä että mun pitäisi jotenkin muuttaa niitä elämäntapojani, joihin olen tottunut, vain siksi ettei toisella ole niihin varaa. Juu kyllä voitaisiin aina syödä kotona makaronivelliä ja mennä lomalle sukulaisten luo Keravalle - siihen olisi avopuolisolla ehkä varaa mikäli suhteutettaisiin tulot menoihin. 

Mutta mun mielestä avoliitto (ja viime kesästä saakka myös kihlaus) on jo sen verran sitoutunut parisuhde, että sama jos rahat on yhteisiä. Ei mun tai mun puolison tavoitteena ole kartuttaa omaa omaisuutta, vaan kuluttaa sitä toisen kanssa yhteisistä hetkistä nauttien. Puhumattakaan että alettaisiin tapella jostain materiasta - huh huh. 

Odotan innolla stoorin "five years later" jatko-osaa, sijoittuu aikaan sen jälkeen kun tämä nykyinen kihlattu, tuleva vaimo ja yhteisten lasten äiti, on karannut lapsineen toisen miehen matkaan, vienyt puolet omaisuudesta mukanaan (avioehto - huh huh mitä materialismia) ja muistona on vain kuukausittain tililtä häviävät elatusmaksut.