Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??

Mun mielestä hälyttävää oli jo se, ettei miehesi halunnut alunperinkään osallistua synnytykseen. Yleensä kukaan tervejärkinen ei halua missata lapsensa syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Eniten pelkään sitä, että oon jäänyt kiinni pettämisestä :( onneksi vauva on kuitenkin miehen. Jouduin stressaamaan pitkään siitä, onko lapsi yhdenillan panon oma ja mieheni.

Aion pitää mykkäkoulua tästä eteenpäin.

Olen vihainen myös siitä, että mies ei suostu palvelemaan mua. Haluan, että voin vaan keskittyä lapseen.

Ap

Heh heh. Ei ollut tämä mun kommentti, kuten ehkä ymmärsittekin. Jollain on näköjään tosi tylsää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

Miksi sinä ja vauva lähdette kotoanne? Miehen sieltä kuuluu lähteä jos siellä niin vaikeaa on!

Ei se suostu mihinkään lähtemään, eikä mulla ole nyt voimia tai edes halua tapella. Ihan mielellään menen siskolleni, heillä on iso talo ja saadaan yläkerta kuulemma omaan käyttöön :) Ehkä nyt sitten viimein saan kerrotuksi siskolle koko jutun. Ja saan olla kummipoikani kanssa :) ap

Mun mielestä on hyvä, että menet siskolleni, jos teillä on hyvät välit. Saat samalla tukea, etkä jää yksin murehtimaan. Yritä saada kerrottua ja samalla pohdittua, mitä tehdä seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

Miksi sinä ja vauva lähdette kotoanne? Miehen sieltä kuuluu lähteä jos siellä niin vaikeaa on!

Ei se suostu mihinkään lähtemään, eikä mulla ole nyt voimia tai edes halua tapella. Ihan mielellään menen siskolleni, heillä on iso talo ja saadaan yläkerta kuulemma omaan käyttöön :) Ehkä nyt sitten viimein saan kerrotuksi siskolle koko jutun. Ja saan olla kummipoikani kanssa :) ap

Mun mielestä on hyvä, että menet siskolleni, jos teillä on hyvät välit. Saat samalla tukea, etkä jää yksin murehtimaan. Yritä saada kerrottua ja samalla pohdittua, mitä tehdä seuraavaksi.

Siis siskollesi. Mulla ei edes ole siskoa, mutta sairaan ärsyttävä autocorrect löytyy puhelimesta. Enkä edes osaa ottaa sitä pois.

Epäilen että mies ei alunperinkään halunnut lasta muttei kehdannut sanoa sitä ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Apua! Mies tunnusti, että sai selville mun yhdenillan panon nimen! Ja se oli vielä miehen ystävä näköjään, jota en edes tunnistanut .

Täytyy tämän kertoa siskolle kyllä! Pelkään, ettei hän tue minua :(

Ap

Täällä on nyt näköjään joku häiriintynyt, joka välttämättä haluaa tuurata minua.Mä en jaksa nyt tuosta tai ehkä muistakaan syistä kommentoida tänne enää.

Edelleen kiitän kaikkia kommenteista, tuli paljon monenlaisia ja hyviä näkökulmia. Toivokaa parasta meille, aika heikoilla olen nyt. Mutta vauva on maailman ihanin, yritän keskittyä nyt vaan nauttimaan hänestä :) ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

On sillä toinen. Jos onnistuu hänen hommansa, niin tulet näkemään. Jos se ei ota tuulta alleen, niin puhelimesi alkaa vinkua lähipäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Mies tunnusti, että sai selville mun yhdenillan panon nimen! Ja se oli vielä miehen ystävä näköjään, jota en edes tunnistanut .

Täytyy tämän kertoa siskolle kyllä! Pelkään, ettei hän tue minua :(

Ap

Täällä on nyt näköjään joku häiriintynyt, joka välttämättä haluaa tuurata minua.Mä en jaksa nyt tuosta tai ehkä muistakaan syistä kommentoida tänne enää.

Edelleen kiitän kaikkia kommenteista, tuli paljon monenlaisia ja hyviä näkökulmia. Toivokaa parasta meille, aika heikoilla olen nyt. Mutta vauva on maailman ihanin, yritän keskittyä nyt vaan nauttimaan hänestä :) ap

Älä välitä, ei kukaan noihin vääriin mene.

Jos se menee suihkuun, tsekkaa sen luuri.

Hyvin harvalla ihmisellä on oikeesti empatiakykyä. Tämä ongelma on tietysti enemmän miehillä, mutta sitä on myös naisilla. Mäkin luulin mieheni olevan maailman kiltein ja myötätuntosin mies kunnes jouduin pulaan. Miehestä kuoriutui aivan toinen ihminen.

Hienoa! Eka petät ja tuut tänne itkemään! Just joo, hieno elämä

Vierailija kirjoitti:

Hienoa! Eka petät ja tuut tänne itkemään! Just joo, hieno elämä

Oletko tyhmä?

Ei hyvää päivää! Sääliksi käy miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa! Eka petät ja tuut tänne itkemään! Just joo, hieno elämä

Oletko tyhmä?

Olet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen yhtäkkinen "ilman syytä" kumpuava  kylmyys kumppania kohtaan on yleensä merkki pettämisestä.

Yleensä pettävä osapuoli nimenomaan muuttuu aivan erityisen ja hämmästyttävän hyväkäytöksiseksi, kohteliaaksi, laittautuu.. :D eikös se niin mene?

Ei, vain luusereilla on omatunto.

Niin. Ja se pettäjän ajattelu menee siten että hyökkäys on paras puolustus. Ja sitte se oman käytöksensä voi perustella itselleen sillä, että se kumppani on niiiiiin ärsyttävä ja kaikin puolin huono ihminen. Siksi pettäjä ilkeilee, jotta se tuntisi että hänellä "on oikeus pettää". Toki joku petturi voi mennä toiseenkin ääripäähän.   

Typerykset, ap ei oo pettänyt, joku esiinty ap:nä!

Tajuatteko että joku mieslapsi esittää AP:tä koska hänellä on omat tulkintansa tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Typerykset, ap ei oo pettänyt, joku esiinty ap:nä!

Mä ainakin puhuin siitä ap:n miehestä. Kai nyt jokainen tajuaa että tuo ap:nä esiintyvä on trolli. t.146

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerykset, ap ei oo pettänyt, joku esiinty ap:nä!

Mä ainakin puhuin siitä ap:n miehestä. Kai nyt jokainen tajuaa että tuo ap:nä esiintyvä on trolli. t.146

Ei tajua, tuossa ylempänä noita typeryksiä on useampia. Kyllähän sen näkee kilometrin päähän että tuo "pettäjä-ap" on aivan eri henkilö kuin oikea ap. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.

Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.

Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.

Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".

Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.

Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?

Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.

No jaa... jos toi viimeinen kommentti on totta, niin olisin kävelyt "paskan" kanssa ovesta ulos ja olisi ollut vuorossa hänen puoleltaan aikamoinen anominen takaisin saamiseksi. Joka tapauksessa ukkosi kaipaa shokkiterapiaa tuon perseilyn lopettamiseksi. Seuraavasta yhtä hauskasta kommentista mies tai sinä muualle ja suhde yhteiseen punnintaan.

Nimim. Tyly tyttö