Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??

Älä ole heikko ap. Haistata paskat ja laita ukko helvettiin. Taitaa tosin olla provo..

Kyllä tiedän kahdella olleen kamala mies synnyttäessä.

Tapaus 1: mies muutti toisen naisen luo vaimonsa ollessa synnyttämässä heille toista lasta. Lopulta kävi niin, että vaimon sukulainen haki sen miehen sieltä takaisin ja jatkoivat yhdessäoloa. Lapset jo aikuisia ja ovat edelleen yhdessä. (Vaikeaa käsittää.)

Tapaus 2: tätä olin itse seuraamassa paikan päällä synnyttämättömien vuodeosastolla. Huonekaverillani alkoi supistukset aamupäivällä siellä huoneessamme. Hän soitti miehelleen, että pitäisi mennä koirat taluttamaan ja viemään jonnekin. Mies vastustettu kovasti. Nainen jatkoi, etten minä täältä pysty lähtemään, kun supistukset ovat jo alkaneet. (Oli aika kivulias). Nainen pyyteli mukaan synnytykseen ja mies ei ollut oikein halukas.

Niin vain kävi, että se nainen sitten lähti omalla autollaan viemään niitä koiria kävelylle ja jonnekin hoitoon. Ihmettelen, kun oli iso yliopistosairaala eikä parkkipaikkaa saa läheltä helposti.

Synnytettyään aamuyöllä se nainen tuli vielä mua moikkaamaan ja sen mies oli mukana. Vaivoin sain pidettyä suuni kiinni. Teki mieli jopa lyödä sitä miestä. (Synnytys oli ollut vaikea. Nainen oli pyörätuolissa, kun ei ollut tautien pelossa uskaltanut ottaa lisäverta.)

Nuo oli jotain kolmekymppisiä ja sillä naisella oli ihan hyvä ammatti. Ei teiniäiti.

Ottaen huomioon baareissa ramppaamisen, älä anna tuolle ilman käyntiä sp-testeissä. Sulla on oikeus nyt vaatia.

Vauvan tekohan on kivaa, vastuu ja isyys ei näemmä ole tälle juipille. V..ddu mikä keskenkasvuinen kakara.

Jo se, ettei halua tulla synnytykseen mukaan, olis ollut mulle ehdoton ei. Tosin en voi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, joka ei haluaisi nähdä lapsensa syntymää, mutta ilmeisesti näitäkin on.

Aika äkkiä kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan, mies kuulostaa siltä, ettei sillä ole aikomustakaan luoda minkäänlaista sidettä lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tollaista miestä voi olla olemassa. Normaali isä olisi onnellinen. Mistä te oikein löydätte tätä laitosmateriaalia? Onko koko Suomi täynnä hulluja? Tuntuu ettei mistään löydä enää normaaleja ihmisiä. Oletteko te juoneet ja mielisairastelleet aivonne piloille?

Kyllä noita miehiä on olemassa vaikka kuinka. Ne ovat täysin normaalin oloisia siihen asti että nainen on avuttomimmillaan ja sen jälkeen niistä tulee tuollaisia.

Ei kyse ole mitään juomisesta vaan siitä että tällainen mies kuvittelee että kun nainen saa lapsen, se on nalkissa eikä  voi jättää miestä.

Sun kommenttisi on sekä typerä että loukkaava.Kertoo että sinä olet todellinen idiootti.

Meilläkin oli ensimmäiset pari viikkoa pahimpia kun oli ns baby blues aika ja piti varoa omaa kuntoaan ja haavaa. Sitten kun laitoin taas kovan kovaa vastaan alettiin pärjätä paremmin. Se oli vain miehelle niin hyvä ylilyöntiasema, kun en ollut täydessä iskussa hetkeen.

Mikä hiton parisuhde on tuommonen missä toisella on "ylilyöntiasema" ja itse pitää olla "täydessä iskussa" että saa "kovan kovaa vastan"? :o

Entinen parisuhde tuollaisen lapsimiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon baareissa ramppaamisen, älä anna tuolle ilman käyntiä sp-testeissä. Sulla on oikeus nyt vaatia.

Vauvan tekohan on kivaa, vastuu ja isyys ei näemmä ole tälle juipille. V..ddu mikä keskenkasvuinen kakara.

Tämä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet anopin kanssa hyvissä väleissä niin soita sille ja kerro poikansa käytöksestä. En todellakaan keksi mitään syytä, miksi mies olisi muuttunut tuollaiseksi, mutta tärkeintä olisi saada sulle ja sitä kautta vauvaöle stressitön olotila ilman tuollaista kusipäätä, joten jomman kumman kannattaisi varmaan lähteä muualle, jos ei mie aio käytöstään muuttaa.

Eihän nyt anoppia tai ketään muutakaan lähisukulaista pidä kutsua hätiin kun aikuisista ihmisistä on kyse.

Ap:n pitää ottaa asia rauhallisesti esille miehen kanssa. Siis hyvin varovasti ja rakentavasti. Ei mitään huutokohtausta.

Jos mies suostuu niin käykää neuvolassa juttelemassa vai tulisko sieltä ammattilainen käymään kotona.

Jos lähipiiri on oikeasti niin läheistä että heidän kanssaan voi puhua asioista, niin silloin sieltä löytyy se paras keskusteluapu ja nopeasti.

Ammattiapua saa neuvolasta, ja joillakin kaupungeilla ja kirkolla on tarjolla ilmaista pariterapiaa, mutta näihin on viikkojen tai kuukausien odotus, ja tässä vaiheessa se odottaminen voi olla tuhoisaa sen yhteiselämän kannalta.

Suomessa on tosi vahva tää yksinselviämisen eetos, ja senpä takia meillä onkin perheitä ja sukuja jotka eivät osaa auttaa edes läheisiään, mutta jos tietää että ne läheiset ovat oikeasti luotettavia pahassa paikassa niin silloin kannattaa hakea apua ensinnä sieltä.

Kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen pääsee kyllä, ainakin muualla kuin pk-seudulla, usein lyhyellä - viikon-kaksi -jonolla. Enkä ole kysynyt edes kiireaikaa. Myös kunnan perheneuvola voi auttaa, mutta sinne on pikkukunnassakin ollut pidempi jono. Kirkon perheasiain neuvolasta kehotan kysymään, koska saattaa olla vähemmän käytetty paikka, itse sain aikanani laadukkaan terapeutin perhekriisissä.

Jos odottaa tuollaiselta mieheltä mitään, on kuin odottaisi ihmettä.

Kun lakkaa odottamasta tuollaisilta mitään, ei pety. Tunteita on turha tuhlata, sama kuin kyynelöisit koiran räksytystä. Se nyt vaan on sellainen. Järki käteen ja mies eri asuntoon. Parempi sinun on muuttaa. Kerro sossuun ja terkkarille sama kuin tänne, muutoksen jälkeen on kaikki alkaa rullaamaan.

Tärkeintä on että sinulla on se vauva, onhan ne alussa oudon näköisiä, mutta kun sinä hoidat vauvaa, hyvä siitä tulee. Et edes tarvi miestä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. 0/5

Ei tällaista voi keksiä, kyllä se pitää itse kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon baareissa ramppaamisen, älä anna tuolle ilman käyntiä sp-testeissä. Sulla on oikeus nyt vaatia.

Vauvan tekohan on kivaa, vastuu ja isyys ei näemmä ole tälle juipille. V..ddu mikä keskenkasvuinen kakara.

Tämä on tärkeää.

Ehdottoman tärkeää, tosin on aika myöhäistä jo olla antamatta.

Paskanmarjat mä en juttelisi missään neuvolassa. Käskisin mennä jonnekin muualle heittelemään kommenttejaan. Oikeasti. Sanot nyt heti että jos ei meno muutu, niin parempi lähteä menemään nyt.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.

Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.

Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.

Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".

Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.

Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?

Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.

Älä selitä :D miesvihaprovoaja

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

Hyvä luoja sentään. Oli mikä syy miehellä hyvänsä niin aivan törkeää käytöstä.

Nyt tosiaan kaikki tukiverkot kasaan, soita neuvolaan ja pyydä apua sitä kautta miehelle. Ja jos mies nyt ei millään tavalla ala osallistua vauva-arkeen niin muuttakoon muualle kiukuttelemaan.

Sun tehtävä on nyt vaan keskittyä vauvaan ja synnytyksestä toipumiseen, ei miehen kriisin setvimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet anopin kanssa hyvissä väleissä niin soita sille ja kerro poikansa käytöksestä. En todellakaan keksi mitään syytä, miksi mies olisi muuttunut tuollaiseksi, mutta tärkeintä olisi saada sulle ja sitä kautta vauvaöle stressitön olotila ilman tuollaista kusipäätä, joten jomman kumman kannattaisi varmaan lähteä muualle, jos ei mie aio käytöstään muuttaa.

No just joo! Ai nyt se anoppi sit kelpaakin puuttumaan kuvioihin?! Jestas, voiko enää alentavampaa kohtelua miestä kohtaan ollakaan??! Mies käyttäytyy kuin kus ip ää, mutta tämä on pariskunnan välinen asia! Ei kuulu enää äidille mitä 30 v tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

Miksi sinä ja vauva lähdette kotoanne? Miehen sieltä kuuluu lähteä jos siellä niin vaikeaa on!

Vierailija kirjoitti:

"Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen". No on sulla mies... Mistä junttilanperäkylävittulasta se on lähtöisin?

Mun mielestä toi kuulosti aika tyypilliseltä av-kommentilta.

Heikon miehen olet valinnut, hyvin heikon. Näitä kaljapullojen sankareita ne naiset suosii.

On helppoa kaataa pullosta kaljaa kurkkuun, mutta ei ole niin helppoa olla hyvä isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas vastauksista. Niistä rohkaistuneena, kysyin nyt siskoltani, voidaanko tulla heille, kun mun on niin paha olla kotona miehen takia. Siskon mies tulee meitä kohta hakemaan. Pakkasin tavaroita ja kerroin miehelle syyn. Hän ei sanonut mitään, mutta silmäkulmissa ehkä vähän kiilsi.

Olen miettinyt myös tuota toinen nainen -mahdollisuutta. Mies sen kiistää kysyttäessä. Sanoin myös, ettei meidän kanssa ole mikään pakko olla, voin muuttaa vauvan kanssa pois. Ei sanonut siihenkään mitään. Emme ole naimisissa, vain kihloissa. ap

Miksi sinä ja vauva lähdette kotoanne? Miehen sieltä kuuluu lähteä jos siellä niin vaikeaa on!

Ei se suostu mihinkään lähtemään, eikä mulla ole nyt voimia tai edes halua tapella. Ihan mielellään menen siskolleni, heillä on iso talo ja saadaan yläkerta kuulemma omaan käyttöön :) Ehkä nyt sitten viimein saan kerrotuksi siskolle koko jutun. Ja saan olla kummipoikani kanssa :) ap

Vierailija kirjoitti:

Mä laittaisin miehen ulos aika h e l v e t i n lujaa siinä vaiheessa kun sanoo mun lasta kakkaa isommaksi pökäleeksi!

Kukaan ei sanonut niin nytkään. Osaatko lukea? Ja ymmärtää lukemasi?