Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet anopin kanssa hyvissä väleissä niin soita sille ja kerro poikansa käytöksestä. En todellakaan keksi mitään syytä, miksi mies olisi muuttunut tuollaiseksi, mutta tärkeintä olisi saada sulle ja sitä kautta vauvaöle stressitön olotila ilman tuollaista kusipäätä, joten jomman kumman kannattaisi varmaan lähteä muualle, jos ei mie aio käytöstään muuttaa.

Eihän nyt anoppia tai ketään muutakaan lähisukulaista pidä kutsua hätiin kun aikuisista ihmisistä on kyse.

Ap:n pitää ottaa asia rauhallisesti esille miehen kanssa. Siis hyvin varovasti ja rakentavasti. Ei mitään huutokohtausta.

Jos mies suostuu niin käykää neuvolassa juttelemassa vai tulisko sieltä ammattilainen käymään kotona.

Jos lähipiiri on oikeasti niin läheistä että heidän kanssaan voi puhua asioista, niin silloin sieltä löytyy se paras keskusteluapu ja nopeasti.

Ammattiapua saa neuvolasta, ja joillakin kaupungeilla ja kirkolla on tarjolla ilmaista pariterapiaa, mutta näihin on viikkojen tai kuukausien odotus, ja tässä vaiheessa se odottaminen voi olla tuhoisaa sen yhteiselämän kannalta.

Suomessa on tosi vahva tää yksinselviämisen eetos, ja senpä takia meillä onkin perheitä ja sukuja jotka eivät osaa auttaa edes läheisiään, mutta jos tietää että ne läheiset ovat oikeasti luotettavia pahassa paikassa niin silloin kannattaa hakea apua ensinnä sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän voi suhtautua kahdella tavalla.  Toinen on se, että mies on täysi peepää.  Jos hänen kanssaan ei saa minkäänlaista asiallista keskustelua tästä, niin sitten on haettava tukea muualta.  Yksinhuoltajanakin on parempi olla vastasyntyneen kanssa, kuin ilkeän miehen.

Toinen näkökulma on se, että koko juttu on provo.  Kovasti kallistuisin tälle puolelle.  Kuulostaa niin suuresti siltä, kuin joku vela haluaisi nyt vaan ärsyttää äiti-ihmisiä ja sellaiseksi haluavia osoittamalla, miten vähän  - muka - todellisuudessa miehet heidän lapsihaaveistaan välittävät ja miten inhottaviksi ja ärsyttäviksi he kokevat pikkuvauvan ja tämän äidin.   Tällaisia kirjoituksia voidaan sitten käyttää tarvittaessa lyömäaseena.  Tämä on minun mielipiteeni.

Olet ollut onnekas parisuhteissasi.

Mulla on kaksi lasta hankittuna kahden eri miehen kanssa ja nyt olen eronnut kummastakin, hiukan vastaavista syistä. Vaikka tämä juttu olisi sepitelmä, sille löytyisi vastine todellisuudesta koska eivät nämä jutut niin harvinaisia ole.

Tämä on yksi syy siihen miksi sanotaan että ei pitäisi erota ennen kuin vauva on vähän isompi: muutos tekee kriisin, ja kriisin yli saattaa päästä jos tekee töitä, mutta ihan kaikenlainen kriisiytyminen ei vain ole hyväksyttävää käytöstä puolisolta, joten kyllä niitä eroja tulee paljon juuti vauva-aikana (tai sitten ihmiset turhan päiten sinnittelevät ja eroavat vauva-aajan muutosten vuoksi sitten kun se on ns. sopivampaa).

Tämä on todella epätodennäköinen heitto, mutta omalla isälläni oli ollut ilmeisesti hyvin peitelty ja masennuksena pidetty skitsofrenia. Vaan aika pian synnyttyäni alkoi jutut pahasti heittää, voisiko miehesi siis olla harhainen, luulla vaikka lasta jonkun toisen lapseksi tai vaikka vakoojaksi, alieniksi mitä vaan? Alkoholi ei ainakaan auta asiaa... mutta tosiaan itsekin epäilisin jopa ensin pettämistä jos käytös on todella yhtäkkiä muuttunut ja vielä noin hirveäksi. Ota selvää mikä miestä vaivaa, hae hänelle apua ja jos mitään ei ole tehtävissä niin jätä. Aika pahalta kuulostaa, ettei synnytykseen tule mukaan tai edes vierailemaan synnärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.

Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.

Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.

Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".

Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.

Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?

Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.

Et usko kuinka moni prinssi muuttuu sammakoksi just tuossa vaiheessa.Nainen kun on nalkissa, ei tartte miehen enää leikkiä prinssiä vaan voi  taantua taas uhmaikäiseksi.

Sitä raskautta edeltävää prinssia et valitettavasti  tuonn sammakon tilalle saa.

Vauvan hankkinen on todistetusti toimivin tapa tuhota hyvin toimiva parisuhde.Mies ei kestä sitä että  vauvasta on lisävastuuta ja naisen huomio  menee vauvan hoitoon, vaan mies itsekin taantuu lapseksi ja alkaa kiukutella.

Ei normaali ihminen noin vain muutu mutta jotkut löytää näitä aarteita ja vielä sietävät ja ymmärtävät hamaan tappiin asti kun vain on joku mies elämässä.

Miksi sä edes kuvittelet tietäväsi miten joku ihminen tulee käyttäytymään tilanteessa jossa kumpikaan teistä ei ole ennen ollut?

Kun mies on tuossa tilassa, olisin varuillani. Itselläni oli vähän sama tilanne aikoinaan. Mielenterveysongelma miehellä eskaloituu ja hän ei tiedä nyt paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet anopin kanssa hyvissä väleissä niin soita sille ja kerro poikansa käytöksestä. En todellakaan keksi mitään syytä, miksi mies olisi muuttunut tuollaiseksi, mutta tärkeintä olisi saada sulle ja sitä kautta vauvaöle stressitön olotila ilman tuollaista kusipäätä, joten jomman kumman kannattaisi varmaan lähteä muualle, jos ei mie aio käytöstään muuttaa.

Eihän nyt anoppia tai ketään muutakaan lähisukulaista pidä kutsua hätiin kun aikuisista ihmisistä on kyse.

Ap:n pitää ottaa asia rauhallisesti esille miehen kanssa. Siis hyvin varovasti ja rakentavasti. Ei mitään huutokohtausta.

Jos mies suostuu niin käykää neuvolassa juttelemassa vai tulisko sieltä ammattilainen käymään kotona.

Jos lähipiiri on oikeasti niin läheistä että heidän kanssaan voi puhua asioista, niin silloin sieltä löytyy se paras keskusteluapu ja nopeasti.

Ammattiapua saa neuvolasta, ja joillakin kaupungeilla ja kirkolla on tarjolla ilmaista pariterapiaa, mutta näihin on viikkojen tai kuukausien odotus, ja tässä vaiheessa se odottaminen voi olla tuhoisaa sen yhteiselämän kannalta.

Suomessa on tosi vahva tää yksinselviämisen eetos, ja senpä takia meillä onkin perheitä ja sukuja jotka eivät osaa auttaa edes läheisiään, mutta jos tietää että ne läheiset ovat oikeasti luotettavia pahassa paikassa niin silloin kannattaa hakea apua ensinnä sieltä.

"Tervetuloa maailmaan. Täällä pärjätä saa omillaan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tollaista miestä voi olla olemassa. Normaali isä olisi onnellinen. Mistä te oikein löydätte tätä laitosmateriaalia? Onko koko Suomi täynnä hulluja? Tuntuu ettei mistään löydä enää normaaleja ihmisiä. Oletteko te juoneet ja mielisairastelleet aivonne piloille?

Kyllä noita miehiä on olemassa vaikka kuinka. Ne ovat täysin normaalin oloisia siihen asti että nainen on avuttomimmillaan ja sen jälkeen niistä tulee tuollaisia.

Ei kyse ole mitään juomisesta vaan siitä että tällainen mies kuvittelee että kun nainen saa lapsen, se on nalkissa eikä  voi jättää miestä.

Sun kommenttisi on sekä typerä että loukkaava.Kertoo että sinä olet todellinen idiootti.

Meilläkin oli ensimmäiset pari viikkoa pahimpia kun oli ns baby blues aika ja piti varoa omaa kuntoaan ja haavaa. Sitten kun laitoin taas kovan kovaa vastaan alettiin pärjätä paremmin. Se oli vain miehelle niin hyvä ylilyöntiasema, kun en ollut täydessä iskussa hetkeen.

0/5

Itkitkö myös huoltoasemalla ja hyperventiloit monta tuntia.

Sama tarinankertoja,helppo tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista ja tuesta. Kyllä, näin yksinäinen mä olen, että vaan täällä uskallan kunnolla avautua :( Säälittävää, tiedän.

On mulla hyviä ystäviä ja läheinen sisko ja ihanat vanhemmat, mutta en ole jotenkin "kehdannut" heille kertoa tästä tilenteesta muuta kuin ympäripyöreästi tyyliin miehellä on vähän vaikeaa sopeutua isyyteen. Mua jotenkin hävettää, vaikka tiedän, ettei miehen käytös ole mun syy. Vaikea selittää :/

Appivanhempiin on hyvät ja kohteliaat mutta aika etäiset välit; en voisi kuvitella anopille soittavani. Ei mulla ole tiedossa ainakaan, että miehen isäsuhteessa olisi mitään ongelmia ollut.

Ja kiitos kysymästä, ihan entiseltä työpaikalta on tämä mieheni "reväisty". Jos ei kuudessa vuodessa opi ihmistä tuntemaan, niin en tiedä kauanko pitäisi (mahdollisella ensi kerralla?) odottaa. En minä tätä tilannut, mihin voin palauttaa? No joo, oli huono. ap

Suosittelisin kyllä, että kertoisit rehellisesti jollekin läheiselle sitten totuuden. Tuo salaaminen rasittaa itseäsi. Lisäksi kannattaa olla yhteydessä neuvolaan. Minusta tuo kuulostaa siltä, että oman mielenterveytesi kannalta et voi asua miehen kanssa tällä hetkellä. Jos mies ei muuta pois, niin mene itse hetkeksi vanhemmillesi tai jos mahdollista turva- tai ensikotiin. Turvakoti kai voisi olla vaihtoehto siksi, että tuo kuulostaa henkisellä väkivallalta.

Ymmärrän kyllä, että on vaikea kertoa muille tilanteesta, vaikka se ei olekaan sinun syysi. Omaa oloasi kertominen kuitenkin helpottaa.

Oletteko naimisissa? Jos olette, niin olette molemmat lapsen huoltajia.

Sosiaaliviranomaisten avulla saanet myös tarvittaessa nopeasti asunnon, jos ette voi asua kotona.

Ehkä miehellä on masennus tai muu kriisi, mutta vastasynnyttänyt äiti ei nyt välttämättä pysty olemaan se, joka raahaa miehen hoitoon.

Parempi erota nyt kun lapsikin on pieni.

Minkälainen anoppi on? Voisiko hän auttaa sinua vauvan kanssa? Tuollaisen miehen suhteen ei ole mitään tehtävissä. Hyödynnä kaikki tuki mitä voit itse saada, juttele neuvolassa niinkuin asia on.

Oliko teillä seksiä raskausaikana? Kuulostaa just sellaiselta turhautuneelta mulqvistilta, joka on lähtenyt etsimään muualta ja löytänyt. Ja nyt on jumissa sun kanssa.

Sillä on toinen, ainakin minun lapseni isällä oli kun käytös muuttui juuri tuollaiseksi. :(

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran tyhmä eukko itkee kun on mennyt porsimaan hölmön miehen kanssa. Missähän meni vikaan? Vinkki: katso peiliin.

Niin, naisen vika kaikki, myös se että mies paljastuu ääliöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tollaista miestä voi olla olemassa. Normaali isä olisi onnellinen. Mistä te oikein löydätte tätä laitosmateriaalia? Onko koko Suomi täynnä hulluja? Tuntuu ettei mistään löydä enää normaaleja ihmisiä. Oletteko te juoneet ja mielisairastelleet aivonne piloille?

Kyllä noita miehiä on olemassa vaikka kuinka. Ne ovat täysin normaalin oloisia siihen asti että nainen on avuttomimmillaan ja sen jälkeen niistä tulee tuollaisia.

Ei kyse ole mitään juomisesta vaan siitä että tällainen mies kuvittelee että kun nainen saa lapsen, se on nalkissa eikä  voi jättää miestä.

Sun kommenttisi on sekä typerä että loukkaava.Kertoo että sinä olet todellinen idiootti.

Meilläkin oli ensimmäiset pari viikkoa pahimpia kun oli ns baby blues aika ja piti varoa omaa kuntoaan ja haavaa. Sitten kun laitoin taas kovan kovaa vastaan alettiin pärjätä paremmin. Se oli vain miehelle niin hyvä ylilyöntiasema, kun en ollut täydessä iskussa hetkeen.

Mikä hiton parisuhde on tuommonen missä toisella on "ylilyöntiasema" ja itse pitää olla "täydessä iskussa" että saa "kovan kovaa vastan"? :o

Olen pahoillani tilanteesta AP. Ansaitsisit parempaa kohtelua. Olet hyvä äiti ja puoliso kun etsit myös täältä tukea ja neuvoja vaikeaan tilanteeseen sen sijaan että vaan antaisit asian olla.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä että mies on masentunut tai hänen psyyke jotenkin muuten häiriintynyt, esim vanhoja traumoja tullut esiin tai uusi isä-identiteetti on hänelle ihan mahdoton vielä muodostaa.

Puhuisin asiasta neuvolassa ja kysyisin onko isille mitään tukiryhmiä. Ihmeen vähän neuvolat on panostaneet isiin ja heidän huomioimiseen vauvan synnyttyä. Minusta pitäisi olla synnytys valmennuksen lisäksi myös erillinen isäksi tulo-ryhmä jossa voisi keskustella ammattilaisen kanssa miten naisen hormonit vaikuttaa häneen, mikä isän rooli tulee olemaan jatkossa, mitä odotuksia häneen usein kohdistetaan ym.

Voisitko olla edes yhdelle lähimmäisillesi rehellinen tilanteesta, esim sisko tm johon luotat eniten. Hän ihan varmasti tukisi sinua ja voisi antaa hyviä neuvoja miten päästä eteenpäin.

Jos miehesi ei halua puhua asiasta voisiko hän kirjoittaa ajatuksiaan ylös? Voisitko sinä esim kirjoittaa kirjeellä tai ihan vaan ranskalaisilla viivoilla että olet huolissasi hänestä koska ... ja että rakastat häntä mutta tarvitset häneltä enemmän ... kaltaista tukea ym.

Minun mieheni on muuttunut molempien lastemme syntymän jälkeen aivan järkyttäväksi uhmaikäiseksi taaperoksi. Hänellä ollut todella vaikea lapsuus ja olen varma että osa niidtä traumoista (myös tiedostomattomat) ovat nyt puskeneet esiin isyyden myötä. On todella raskasta itse pienen vauvan äitinä joutua huolehtimaan yhtäkkiä myös muuttuneesta miehestä.

Kliseistä mutta kaikki tulee järjestymään, sinä selviä kyllä. Yksin tai yhdessä, tulet joka tapauksessa selviämään tästä kriisistä. Ensimmäinen tehtäväsi on saada itsellesi tukea ja apua vaivan hoidossa koska miehesi ei siinä pysty sinua auttamaan. Kun tämä on saatu niin sitten keskustelua miehen kanssa miten tästä eteenpäin.

Oikeesti ihan kauheeta käytöstä sun mieheltäsi vaikka kuinka pelottaisi tai muuta.

Käskisin painua helvettiin.

Mä olen niin vihainen aloittaja sun puolesta. Miten kehtaakin käyttäytyä noin ja pilata tuon ainutlaatuisen ajan sun elämästäsi. Olkoot mikä masennus tai paniikki tai viisi muuta naista pyörityksessä niin aikuinen ihminen - varsinkin vanhempi - voisi opetella tuon mystisen ongelmista puhumisen taidon. Pahoittelut turhasta kommentista, en osaa käytännössä auttaa.

Lähde vauvan kanssa tai laita mies ulkoruokintaan siksi aikaa että alkaa selitys käytökselle löytyä. Pääset henkisesti paljon helpommalla kun saat keskittyä pelkästään vauvaan.

Jännä lukea näistäkin kommenteista miten miestä pitää ymmärtää jne skeidaa. Ei kuule tarvitse aikuista ihmistä. Miehesi on kylmä, vastuuton ja välinpitämätön. Parasta mitä voit nyt tehdä on pistää peli poikki.

Mä ole aina ollut jotenkin hälläväli siitä huomioiko mies minua tarpeeksi jne mutta jopa minä olisin loukkaantunut sydänjuuriani myöten jos mies ei olisi tullut laitokselle. Tuskin olisi yhteinen osoite ollut mihin olisin vauvan kanssa saapunut.

Vierailija kirjoitti:

"Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen". No on sulla mies... Mistä junttilanperäkylävittulasta se on lähtöisin?

En jaksa lukea koko ketjua, mutta ylläoleva ON sopimatonta käytöstä.

Itse lähtisin.