Jaksaisitko elää puolison kanssa, joka käyttää joka viikonloppu alkoholia?
Kuvioissa lapsia. Usein tosi humalassa, kerran viikossa. Saattaa sammua minne sattuu. Ei suostu lähtemään yhteisesä vuokrakodista pois.
Kommentit (65)
En todellakaan. Nykyinen joi nuorempana itsensä joskus ihan kaatokänniin jolloin ilmoitin että joko se tai parisuhde loppuu. Onneksi tajusi itsekin miten noloa on kun aikuinen mies hoipertelee ympäriinsä eikä saa edes sukkia jalasta.
En jaksaisi. Juuri itse asiassa sellaisen suhteen lopetin. Jollei voi olla ilman viikonloppukaljoja, niin ongelma on. Lähde itse, jollei mies lähde.
En varmasti. Teininä katselin joka päivä ryyppäävää äitiäni, en jaksaisi sitä rumbaa enää.
En. Ja oon vielä nuori opiskelija enkä siltikään jaksaisi. Kyllä sellanen 1-2 kertaa kuukaudessa on maksimi tässäkin iässä. Aikuisena mielellään paljon harvemmin vielä
Eksä joi joka viikonloppu. Erohan meille tuli
Toistaiseksi vielä jaksan. Mutta paljon se on verottanut minulta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Toistaiseksi vielä jaksan. Mutta paljon se on verottanut minulta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Saako kysyä mikä on saanut sinut jäämään?
ap
En jaksanut. 13 vuotta myöhemmin miehestä näkee harrastukset jo naamasta, ja meidän yhteinen kieltäytyy käymästä isänsä luona, koska tämä rähjää kännissä lapsilleen.
En. Jos puoliso ei suostu lähtemään, lähtisin itse ja ottaisin lapset mukaani.
Vierailija kirjoitti:
Toistaiseksi vielä jaksan. Mutta paljon se on verottanut minulta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Sama juttu mutta yhteinen lapsi
Vierailija kirjoitti:
En varmasti. Teininä katselin joka päivä ryyppäävää äitiäni, en jaksaisi sitä rumbaa enää.
Sehän tässä hulluinta onkin, että oma vanhempani oli alkoholisti ja elämä oli helvettiä. Silti sitä löytää itsensä samasta pisteestä.
En jaksaisi. Edes kerran kuukaudessakin on itselle aika paljon. Itse juon enemmän ainoastaan isommissa tapahtumissa, mitä järjestetään kaveriporukalla, esimerkiksi vuosittainen mökkireissu, johon kumppanitkin usein tulevat, isommat syntymäpäiväjuhlat ja vastaavat. Eli muutaman kerran vuodessa. Lasillinen viiniä tai olut tulee otettua n. kerran kuukaudessa. Olisi siksi outoa elää miehen kanssa, jolle alkoholi olisi todella iso osa elämää, eikä viikonloppuja, lomia tai tapahtumia voi viettää ilman kännejä. Varsinkin, jos kyseessä on kova humalatila, eikä vain muutama annos.
Kyllä. Ei tosin ole sammunut koskaan.
Käytämme molemmat alkoholia paitsi viikonloppuisin niin usein myös viikolla. Tykkään ottaa oluen ruokaa laittaessani ja ruoan kanssa juodaan annos viiniä. Perjantaisin GT viikonlopun alkamisen kunniaksi ja ruoan kanssa enemmän kuin yksi annos viiniä. Joskus jopa innostutaan ottamaan illan päätteeksi konjakit. Riskirajat paukkuvat ja terveyssyistä pidetään välillä täysin tipattomiakin kausia, mutta vastaukseni kysymykseesi on, että minulle olennaista on miten alkoholia käytetään, ei miten usein. Meistä kumpikaan ei sammu, ei ala haastaa riitaa, ei lähde baariin eikä muutenkaan muutu käytökseltään hankalaksi tai aggressiiviseksi tms. Lapsia tai lemmikkieläimiä ei ole, molemmat töissä käyviä.
En todellakaan. En oo koskaan jaksanut kännisiä muutenkaan.
Mutta miettikää et jos kukaan ei noita jaksais, niin missä noi olis....
En jaksanut. Paljon aikaisemmin olisi pitänyt jo lähteä.
Ihan liian pitkään sellaista katselin ja se tuhosi koko parisuhteen. Enää en huoli tissuttelevaa miestä tai sellaista, joka juo itsensä känniin viikonloppuisin.
En missään nimessä. Enkä varsinkaan lasten kanssa. On suurta pahoinpitelyä elää lasten kanssa juopon isän vaikutuspiirissä. Huono äiti on jos ei vie lapsia pois.
Erittäin noloa kännätä. En katsoisi hetkeäkään jos mun puoliso 33 v ryyppäisi säännöllisesti. Ei onneksi. Kerran vuodessa saattaa mökkireissulla ottaa pari lonkeroa. Taitaa olla alkoholiriippuvuus kyseessä.
Siskolla oli tuollainen mies. Erosivat.