Voisitko seurustella miehen kanssa, joka käy töissä mutta palkka on pieni?
Kommentit (27)
Voisin oikein hyvin. Tässä iässä (58 v) voisin jo seurustella työttömänkin tai eläkeläisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pienet tulot eivät haittaa, jos mies osaa elää rahojensa mukaisesti. Eli hän ei saa elää yli varojensa, mutta ei myöskään olla sairaan pihi, vaan kultaista normaalia keskitietä menevä järkevä ihminen. Hyödyt ja haitat ovat molemmissa tapauksissa päivänselviä, niitä tuskin tarvitsee alkaa selittelemään.
Se varojen mukaan eläminen tarkoittaa 1400€ kk tienaavalle että matkustelu on utopiaa samoin kuin 80€ illalliset ketjuravintolassa. Kun elää yksin niin tuollaiseen ei kiinnitä huomiota ja on tottunut että on rahaton mutta kun ajattelee ns. normaalia seuraelämää ymmärtää olevan köyhä kuin kirkonrotta. No olen minä tavannut samassa tilanteessa olevia naisiakin ja on tässä yhteiskunnassa jotain pielessä jos 30-40 vuotiaat jotka ovat kokopäivätyössä saavat rahat hädin tuskin riittämään pakollisiin menoihin. Ei ole nousukausi näkynyt kuin hintojen nousuna. Palkat eivät ole nousseet kuin eurolla viimeiseen 10 vuoteen. Mitään hyvää kerrottavaa ei työelämästä ole ollut kenelläkään vaan ainoastaan vähäistenkin etujen ja työehtojen heikentämisestä.
En koska olen naimisissa. Mutta jos jäisin leskeksi, niin tietysti. Minulla on oma palkka hieman miesten keskipalkkaa parempi, ja omaisuuttakin on vuosien varrella kertynyt. Kyllä minä pärjään.
En voisi kuvitellakaan seukkaavani miehen kaa joka ei tienaa väh 3 donaa nettona.
Täytyisi kysyä mitkä ovat miehen menot suhteessa palkkaan. Jos mies ei elä velaksi tai muuten yli varojensa, niin sitten ei ole ongelma.
Minä en ole koskaan seukannut kuin persaukisten miesten kanssa, ja persaukinen olen itsekin. En ymmärrä mitä jonkun seukkailukumppanin pankin saldo liittyy minun elämään, mulla on ihan omat rahat, kuten Suomessa kaikilla naisilla, meillä köyhilläkin, on.
Minä en ole sellainen, että muuttaisin yhteen seukkaamieni miesten kanssa, joten ei tarvitse kantaa huolta niiden rahoistakaan, hoidan laskuni jämptisti ja aivan itse. Ei ole tullut mieleenkaan asua yhdenkään elämäni miehen kanssa samassa taloudessa.
Olen naimisissa sellaisen miehen kanssa. Hyötyä on ainakin se, että itse tienaan suunnilleen saman verran, joten yhteisten kulujen jakamisesta ei tarvitse tapella kun kaikki voi oikeudenmukaisesti pistää puoliksi. Lisäksi molemmilla meillä on suunnilleen sama käsitys rahan käytön tärkeysjärjestyksistä. Haittoja ei ole ainakaan niin suuria, että minä sellaisia olisin juuri tullut edes ajatelleeksi. Tietenkään kaikkeen ei ole varaa, mitä keksitään haluta, mutta siihen on syynä omat tuloni vähintään yhtä paljon kuin miehenkin tulot. En toisaalta pidä edes tarpeellisena saada kaikkea mitä keksisin haluta. Ihan hyvin me minusta eletään ilmankin.