Asuntojen hinnoista

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.

Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.

Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.

Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy. 

Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.

Pankit suosittelevat tietenkin, jotta saavat paljon korkotuloja.

Mieheni matkustaa joka viikko, vähintään kerran kuussa on 3 pv ulkomailla. Joka kk on vähintään 7 päivää matkoilla.

Meidän perheen kaikki matkan matkustetaan pisteillä. Hotelleja emme harrasta, vaihdamme koteja.

Meillä kummallakin on lounassetelietu, ne käy lähikauppaan ja puolet ruokamenoista kuitataan näillä. Emme omista autoa. Yhtiövastiketta ei ole, paitsi nyt on putkiremonttimaksut, 800 e neliö, maksamme joka kk 800 e, vielä pitkään.

Tällä hetkellä n 80% nettotuloista menee lyhennykseen.

Ei kuulosta ihan joka perheen elämältä. 😂

Riittää leikkuri kela-tukiin niin hintakuplasta lössähtää ilmat pihalle. Tukien leikkaus on edessä joka tapauksessa. Lisäksi pääkaupungin omistusasujat kupsahtaa vanhuuteen ja muuttovoiton takaa kouluttamattomat maaha nmuuttajat. Mikä voisi mennä vikaan? :D:D

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.

Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.

Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.

Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy. 

Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.

Pankit suosittelevat tietenkin, jotta saavat paljon korkotuloja.

Mieheni matkustaa joka viikko, vähintään kerran kuussa on 3 pv ulkomailla. Joka kk on vähintään 7 päivää matkoilla.

Meidän perheen kaikki matkan matkustetaan pisteillä. Hotelleja emme harrasta, vaihdamme koteja.

Meillä kummallakin on lounassetelietu, ne käy lähikauppaan ja puolet ruokamenoista kuitataan näillä. Emme omista autoa. Yhtiövastiketta ei ole, paitsi nyt on putkiremonttimaksut, 800 e neliö, maksamme joka kk 800 e, vielä pitkään.

Tällä hetkellä n 80% nettotuloista menee lyhennykseen.

Ei kuulosta ihan joka perheen elämältä. 😂

Ja vieläkään ei ole kukaan väittänyt että JOKA perhe pystyy 500 tonnin asunnon ostamaan. MONI kuitenkin pystyy ihan normaalina palkansaajana. Mutta se on tietysti rankkaa kuultavaa niille, joilla keskituloisenakin on pelkkä Toyotan rämä ja päivähoitomaksukuitit säästettynä...

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.

Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.

Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.

Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy. 

Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.

Skenaario vaikuttaa tosiaan hieman teoreettiselta. Eipä silti, voi homma sinänsä toimiakin noin. Laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu esimerkiksi lainojen korkoja. Tuskinpa ne pysyvät seuraavan 25 vuoden aikana yhtä alhaisina kuin tällä hetkellä. Puhumattakaan, että elämä ei aina ole täysin ennustettavaa esim. parisuhteiden kestävyyden suhteen. Monella on varmaan tuollainen suunnitelma nuorena, mutta yllättäviä asioita voi tapahtua.

Laskelmassa on laskettu korkoihin 4000 eur / vuosi. Kun lainaa on enimmillään 200 000 euroa, vastaa tämä siinä vaiheessa 2 % korkotasoa. Jos korko nousee viiteen prosenttiin, menee tosiaan korkoihin pahimmillaan 6000 euroa vuodessa lisää. Tällöin laina tulee maksettua pois vähän hitaammin, joten asunto on velaton vuotta tai kahta myöhemmin kuin laskelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

Oho. Meidän 80 neliön saunallinen kolmio 140000e. Jyväskylässä. Lähellä keskustaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin Iltalehden jutun huippupalkkaisista ammateista.

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/941da412-0da9-44b6-870b-c91e27271970_…

Onhan tuollainen kuuden ja puolen tonnin bruttopalkka iso, mutta ei silti niin iso, ettenkö ihmettelisi edelleen, ketkä ne yli puolen miljoonan kämpät pääkaupunkiseudulla ostaa? Toki varmasti ensiasunto on monella huokeampi ja jonkun verran tulee apuja edellisen asunnon arvonnoususta, mutta pääosin tuo hinta on itse maksettava. Jos pääset vaikka lääkärinä 7000 euron kuukausipalkkaan ja sitten nettopalkasta menee reippaasti yli puolet asuntolainaan... kyllä kyrsisi...

Varmaan sellaiset, jotka ennen ostamista asuivat alle puolen miljoonan kämpässä, tai kahdessa parin sadan tuhannen kämpässä.

Piensijoittaja kirjoitti:

Ensin yksiö, sitten pariutuessa kaksio. Siitä lähiörivarin kautta omakotitaloon ympäryskuntaan. Sieltä sitten viimeisenä ponnistuksena uutteen, puolen miljoonan kerrostoloon keskustaan. 

Harva niitä nuorena ostaa, ei ainakaan omilla rahoillaa. Isäni osti tuollaisen vasta ja ikää on 75 vuotta.

Tähän tapaanhan se menee, ja niin olen itsekin tehnyt. Omakotitalovaiheessa ollaan.

Asiaa auttaa vielä se, jos saa ensimmäisen asunnon ostettua kun hinnat ovat alhaalla, niin arvonnousu kuittaa sitten osan veloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.

Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.

Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia" 

-19

Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.

Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)

Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.

Kyllä meillä täällä Helsingin ulkopuolellakin on kertynyt keski-ikäisiksi säästöjä asunto mukaan luettuna yli 400 000. On ollut oma valintasi olla säästämättä, mutta ei se Helsingin vika ole.

Olemme muuten olleet useammalla ulkomaankomennuksella, ja aina on sillä aikaa oma koti ollut Suomessa vuokralla tuottamassa. Ei ulkomailla työssä oleminen estä sijoittamista Suomeen.

Minä olin 21 kun aloitin asuntosäästämisen, ja 20v lapsellani on myös ASP tili. Minusta se on normaalia elämänhallintaa.

Ja olen tosiaan asunut muutamassa maassa Suomen lisäksi, ja niissä kyllä on asuminen ollut Helsinkiä kalliimpaa.

Tiedän kyllä, että Helsinkiä kalliimpia kaupunkeja löytyy (!) mutta yleensä näissä kaupungeissa varsinkin akateemisesti koulutetut asiantuntijat tienaavat myös paremmin. Verotus huomioiden nettotulot voivat olla usein moninkertaiset Helsinkiin verrattuna. Kritiikkini kärki kohdistui (netto)palkkojen ja asuntojen hintojen epäsuhtaan. Jos on normaalia, että kahden tulonsaajan kotitalous käyttää 40-50% nettotuloistaan asumiseen, ovat joko nettotulot liian pienet, asumiskulut liian kalliit tai molemmat.

Toki jos ihmiset tyytyvät osaansa ja tämäkin maksukyky säilyy (työttömyys ei räjähdä) pysyvät asunnot kalliina, eikä kupla pääse puhkeamaan (eli sitä ei ole)

http://www.stat.fi/til/ashi/2018/06/ashi_2018_06_2018-07-31_kuv_005_fi…

Suomessa asunnot ovat vielä halpoja verrattuna melkein mihin tahansa länsi- tai Aasian maahan.

Olen asunut useassakin maassa ja tehnyt asunnon arvonnousulla aina rahaa. Nykyinen talo maksoi vähän toista milliä mutta sen jälkeen ovat hinnat täällä lähteneet laukalle ja vuosinousu on ollut 20 - 45%. Jos muutan Suomeen niin ehkä millin voisin laittaa asuntoon kiinni ja loppu sijoituksiin eläkepäiviä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.

Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.

Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia" 

-19

Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.

Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)

Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.

Kyllä meillä täällä Helsingin ulkopuolellakin on kertynyt keski-ikäisiksi säästöjä asunto mukaan luettuna yli 400 000. On ollut oma valintasi olla säästämättä, mutta ei se Helsingin vika ole.

Olemme muuten olleet useammalla ulkomaankomennuksella, ja aina on sillä aikaa oma koti ollut Suomessa vuokralla tuottamassa. Ei ulkomailla työssä oleminen estä sijoittamista Suomeen.

Minä olin 21 kun aloitin asuntosäästämisen, ja 20v lapsellani on myös ASP tili. Minusta se on normaalia elämänhallintaa.

Ja olen tosiaan asunut muutamassa maassa Suomen lisäksi, ja niissä kyllä on asuminen ollut Helsinkiä kalliimpaa.

Tiedän kyllä, että Helsinkiä kalliimpia kaupunkeja löytyy (!) mutta yleensä näissä kaupungeissa varsinkin akateemisesti koulutetut asiantuntijat tienaavat myös paremmin. Verotus huomioiden nettotulot voivat olla usein moninkertaiset Helsinkiin verrattuna. Kritiikkini kärki kohdistui (netto)palkkojen ja asuntojen hintojen epäsuhtaan. Jos on normaalia, että kahden tulonsaajan kotitalous käyttää 40-50% nettotuloistaan asumiseen, ovat joko nettotulot liian pienet, asumiskulut liian kalliit tai molemmat.

Toki jos ihmiset tyytyvät osaansa ja tämäkin maksukyky säilyy (työttömyys ei räjähdä) pysyvät asunnot kalliina, eikä kupla pääse puhkeamaan (eli sitä ei ole)

http://www.stat.fi/til/ashi/2018/06/ashi_2018_06_2018-07-31_kuv_005_fi…

Tuleppas tänne Aasiaan tutustumaan miten järkyttäviä asuntojen hinnat ovat ihmisten palkkoihin nähden. Käytännössä asunnon, pienenkin, pystyy ostamaan vain jos perustaa yrityksen joka tuottaa miljoonia.

Soulissa esim. jopa 40 neliön 'perheasunnon' vuokraaminenkin on melkein mahdottomuus normaalilta palkansaajapariskunnalta. Takuuvuokra on 400 000 USD, ja sillä siis pääsee vasta vuokralaiseksi.