Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asuntojen hinnoista
24.09.2018 |
Huomasin Iltalehden jutun huippupalkkaisista ammateista.
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/941da412-0da9-44b6-870b-c91e27271970_…
Onhan tuollainen kuuden ja puolen tonnin bruttopalkka iso, mutta ei silti niin iso, ettenkö ihmettelisi edelleen, ketkä ne yli puolen miljoonan kämpät pääkaupunkiseudulla ostaa? Toki varmasti ensiasunto on monella huokeampi ja jonkun verran tulee apuja edellisen asunnon arvonnoususta, mutta pääosin tuo hinta on itse maksettava. Jos pääset vaikka lääkärinä 7000 euron kuukausipalkkaan ja sitten nettopalkasta menee reippaasti yli puolet asuntolainaan... kyllä kyrsisi...
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
No jaa. Kaveri muutti nelikymppisen' Suomeen ja Helsinkiin. Omistaa nyt kaksi omistusasuntoa, yhteishintaan. 600 000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
No jaa. Kaveri muutti nelikymppisen' Suomeen ja Helsinkiin. Omistaa nyt kaksi omistusasuntoa, yhteishintaan. 600 000.
Huoh, jos on ollut hyväpalkkaisissa töissä jossain Dubaissa tai Norjassa tai Sveitsissä niin ihmekös tuo että on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Ensin yksiö, sitten pariutuessa kaksio. Siitä lähiörivarin kautta omakotitaloon ympäryskuntaan. Sieltä sitten viimeisenä ponnistuksena uutteen, puolen miljoonan kerrostoloon keskustaan.
Harva niitä nuorena ostaa, ei ainakaan omilla rahoillaa. Isäni osti tuollaisen vasta ja ikää on 75 vuotta.
Itseasiassa moni ostaa nykyään ensiasunnoksi pienen perheasunnon Helsingistä (siis kolmion) koska ennen sitä ei ole ollut varaa. Tai sitten kaksion ja vanhemmat sinnittelevät olohuoneessa. Ok-talo ympäryskunnassa ei enää houkuttele, nyt säästetään neliöissä ja halutaan asua lähellä keskustaa.
Lääkäreiden palkat Helsingissä eivät ole huippuhyvät, koska pääkaupunkiseudulla on ylitarjontaa lääkäreistä. Varsinkin nuorten lääkärien aloituspalkka voi olla vain jotain 3200 euroa, toki jos päivystää niin siitä tulee lisää.
Isovanhempani olivat kouluttamattomia duunareita ja pystyivät ostamaan Helsingistä omakotitalon palkoillaan. Itse olen käynyt yliopiston mutta toistaiseksi saanut vain määräaikaisia sopimuksia joten olen henkisesti valmistautunut siihen etten koskaan pysty omistamaan asuntoa (paitsi sitten jos saan perintöä).
Jos pystyt säästämään asunnostasi oman osuuden (tai muuten saamaan) ja olet hoitanut raha-asiasi hyvin, kyllä minusta sinun kannattaa selvittää, saatko asuntolainan. (Toki ymmärrän, jos et pysty hyvin säästämään, se on toinen asia.) Mutta itse olen pienituloinen ja sain kotipankistani lainaa, arvelen myös, että sen vuoksi, että vuosien ajan kaikki raha-asiat hoidettu ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Pääkaupunkiseudulla on monen hintaisia asuntoja. 300.000 eurolla saa hyviä perheelle sopivia rivitaloasuntoja esim. Tikkurilasta tai Niipperistä. Moni menee vähän kauemmas kuten Järvenpäähän tai Kirkkonummelle, jolloin neliöt lisääntyvät, mutta hinta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ikää noin 35 ja yli puolen miljoonan euron merenrantaperheasunto Helsingissä. Perheen bruttotulot n. 100 000 eli paljon on velkaa, vaikka paljon on myös kertynyttä varallisuutta. Pihinä ja hyvätuloisena jää yli jonkin verran rahaa joka kk.
Itse tein vikat opiskeluajat paljon töitä ja aloitin aspin. Sain opiskeluaikoina soluasunnon, meitä oli 3 siinä ja 2 olivat tosi paljon poissa. Sain jäädä asumaan, kun venytin opintoja, kaikki oli valmiina, mutta en ottanut kirjoja pois. Tosin yksi asunnoista oli vapaa, ei sinne hirveä tunku ollut.
Sain säästettyä käsirahan ja ostin pienen kaksion. Olin ollut töissä 2 v, kun tapasin mieheni. Hänellä oli yksiö, joka laitettiin vuokralle. Ostimme yhdessä kolmion ja laitettiin kaksio vuokralle .
Sitten piti myydä nämä kaikki pois, kun ostimme nykyisen kotimme, 5 huonetta ja keittiö.
Arvo on yli milli. Mun netto on 1800 e, miehen 3000 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.
Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntohissi ja arvoa nostavat rempat, vajaassa 10 vuodessa päästiin asuntoon, jonka arvo n. 600k. Ikää n. 30 v. molemmilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.
Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)
Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.
Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.
Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.
Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy.
Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.
Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)
Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.
Ihan sama missä asuu, järkevällä kulutuksella keskituloinen (netto noin 2500e) pystyy helposti laittamaan tonnin asuntolainaan. Jos asuu halvalla alueella ja saa maksettua asuntonsa nopeasti, niin sen jälkeen säästöön. Ehkä asuntojen arvo ei nouse samalla lailla kuin pkseudulla, mutta tämä tonnin laskelma ei edes ottanut arvon nousua huomioon...
Yhä, kukaan ei väitä että KUKA TAHANSA näin voisi tehdä. Jos haluaa uuden auton parin vuoden välein ja tekee kolme lasta, niin on paljon epätodennäköisempää kuin yhden lapsen autottomalla parille. Puhe oli siitä kelle tämä on mahdollista, ja siihen vastaus oli että ihan tavallisille keskituloisille ihmisille, siihen ei tarvita kuin tonni kuussa (jonka yhä moni sinkku laittaa vuokraan eikä kukaan pidä sitä mahdottomana!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.
Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)
Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.
Kyllä perheasuntokin lohkeaa pääkaupunkiseudulta alle puolen miljoonan. Vantaalta saa kolmion 150.000€:lla. Romahdusta ei tullut 2000 luvun teknokuplan puhjettua eikä 2008 pankkikriisinkään seurauksena. Miksi se nyt tulisi? Millä perusteella 20% pääkaupunkiseudun ihmisistä menettäisi työpaikkansa, kuten kävi 1990-luvun lamassa, jolloin hinnat todellakin laskivat?
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.
Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.
Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.
Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy.
Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.
Voihan sen laina-ajan sopia pankin mieliksi pitemmäksi, mutta tehdä sitten ylimääräisiä lyhennyksiä. Vastavalmistuneen DI:n mediaanipalkka on noin 3400 eur / kk. Siitä jää Helsingissä käteen noin 2500 eur / kk. Jos vastavalmistunut DI-pari säästää asuntoon tai maksaa asuntolainaa 2000 eur / kk, jää muuhun elämään vielä 3000 eur / kk. Kyllä sillä lapseton pariskunta elää ihan mukavasti, ja rahaa jää vielä matkusteluunkin. Lapset toki lisäävät rahantarvetta, mutta siinä vaiheessa on jo palkkakin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin niitä kukaan yksin ostaa 100% lainalla. Ihan turhaa siis laskea paljonko yhden hengen palkasta menisi puolen miljoonan lainaan.
No, ei omarahoitusosuuskaan (yleensä) tyhjästä tupsahda, vaan suurimman osan täytyy säästää se itse. Eli kyllä se puoli miljoonaa pitää maksaa jossain muodossa.
Vai yritätkö tosissasi sanoa, että pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat ovat halpoja verrattuna palkkatasoon?
Sen ymmärrän, että keskivertopalkansaaja (3000-4000e) joutuu maksamaan melkein puolet palkastaan asumiseen, mutta jos yli 6500e euron on hyvä palkka, niin kuvittelisin, että silloin siitä pitäisi jäädä enemmän asumisen jälkeen.
Kuvittele vain. Jo pelkästään verojen jälkeen ei jää hirvittävästi enempää kuin 4000 euroa tienaavallekaan.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.
Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.
Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.
Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy.
Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.
Skenaario vaikuttaa tosiaan hieman teoreettiselta. Eipä silti, voi homma sinänsä toimiakin noin. Laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu esimerkiksi lainojen korkoja. Tuskinpa ne pysyvät seuraavan 25 vuoden aikana yhtä alhaisina kuin tällä hetkellä. Puhumattakaan, että elämä ei aina ole täysin ennustettavaa esim. parisuhteiden kestävyyden suhteen. Monella on varmaan tuollainen suunnitelma nuorena, mutta yllättäviä asioita voi tapahtua.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä onnistuu ihan helposti ilman vanhempien apua tai perintöä, kun on kahden hyväpalkkaisen aikuisen pariskunta. Valmistutaan 24-25-vuotiaana ja säästetään vuosi tai kaksi oma osuutta (säästöön 1000 eur / kk kummaltakin, eli yhteensä kaksi tonnia kuussa). Sitten ostetaan ensimmäiseksi asunnoksi noin 200 000 euron kaksio. Asutaan siinä 8-9 vuotta, jonka jälkeen asunto on velaton. Otetaan lisää lainaa 100 000, ja vaihdetaan 300 000 euron kolmioon tai neliöön. Lisälaina on maksettu viidessä vuodessa. Siinä vaiheessa ollaan noin nelikymppisiä, ja ostetaan se puolen miljoonan asunto. Lisää lainaa otetaan 200 000. Kun täytetään 50, asutaan velattomassa puolen miljoonan euron asunnossa.
Tämä ei vaadi muuta kuin sen verran hyvät tulot, että lainan hoitamiseen pystyy käyttämään noin 2000 eur / kk.
Pankit normaalisti suosittelevat, että asuntomenot ovat korkeintaan 40% nettotuloista ja pidän sitä reilun 20 vuoden lainanmaksun kokemuksella aika sopivana. Jos vastikkeeseen (+vesi+autopaikka jne.) menee vaikka 400€, niin asuntomenot ovat 2400€/kk.
Jos 2400€/kk on 40% netosta, niin nettotulot ovat yhteensä 6000€. Siihen pitää molemmilla puolisoilla olla jo 4500€:n bruttotulot. Harva lääkäri-lakimiespariskuntakaan tuohon alle 30-vuotiaana pystyy.
Että mahdollista on, mutta helposta en puhuisi mitään. Moni kun tykkää matkustella, pitää autoa puhumattakaan, että lapsia tekisivät. Ne vasta kalliiksi kuulemma tulee.
Pankit suosittelevat tietenkin, jotta saavat paljon korkotuloja.
Mieheni matkustaa joka viikko, vähintään kerran kuussa on 3 pv ulkomailla. Joka kk on vähintään 7 päivää matkoilla.
Meidän perheen kaikki matkan matkustetaan pisteillä. Hotelleja emme harrasta, vaihdamme koteja.
Meillä kummallakin on lounassetelietu, ne käy lähikauppaan ja puolet ruokamenoista kuitataan näillä. Emme omista autoa. Yhtiövastiketta ei ole, paitsi nyt on putkiremonttimaksut, 800 e neliö, maksamme joka kk 800 e, vielä pitkään.
Tällä hetkellä n 80% nettotuloista menee lyhennykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.
Tulot brutto n. 4000 ja 3000€
En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.
Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.
Eli on ihan normaalia, että pääkaupunkiseudulle voit muuttaa vain parikymppisenä, muuten se on liian myöhäistä (omistusasumisen kannalta, toisaalta vuokrallakin asuvat vain uunot) Ja omassa tapauksessani myös ulkomailta paluumuuttaminenkin on mahdotonta, mutta se on siis "aina ollut normaalia"
-19
Miten niin? Eikö ulkomailla tai Helsingin ulkopuolella voi ostaa ja myydä asuntoa, ja/tai säästää? En nyt ihan ymmärrä miksi siihen vaadittaisiin Helsingissä asuminen, etenkin kun muualla säästäminen on HELPOMPAA kun asuminen on halvempaa mutta palkat aika lailla samat.
Nyt puhuttiinkin tuosta paljon mainostetusta "asuntopolusta". Eli pääkaupunkiseudun kansainvälisestikin todella kalliit hinnat ovat perusteltuja sillä, että aiemmin (pk-seudulta) ostetun asunnon hinta riittää kattamaan riittävästi siitä perheasunnon hinnasta. Tämähän ei ole mahdollista, jos aiempi asunto on alueelta, jossa hintakehitys on maltillista (puhumattakaan negatiivista)
Joo, varmasti säästäminen olisi mahdollista, mutta itselläni ei tullut mieleen, että ulkomailla selvästi suuremmasta palkasta minun pitäisi säästää niin paljon, että käteen ei jäisi edes sitä vähää kuin Suomessa, vain että joskus pääsisin omistusasuntoon kiinni. Taidan odotella romahdusta ja sitten täytyy ostaa se sijoitusasunto.
Kyllä meillä täällä Helsingin ulkopuolellakin on kertynyt keski-ikäisiksi säästöjä asunto mukaan luettuna yli 400 000. On ollut oma valintasi olla säästämättä, mutta ei se Helsingin vika ole.
Olemme muuten olleet useammalla ulkomaankomennuksella, ja aina on sillä aikaa oma koti ollut Suomessa vuokralla tuottamassa. Ei ulkomailla työssä oleminen estä sijoittamista Suomeen.
Minä olin 21 kun aloitin asuntosäästämisen, ja 20v lapsellani on myös ASP tili. Minusta se on normaalia elämänhallintaa.
Ja olen tosiaan asunut muutamassa maassa Suomen lisäksi, ja niissä kyllä on asuminen ollut Helsinkiä kalliimpaa.
Alue: Aihe vapaa
Huoh. Se omarahoitusosuus tulee aiemmasta/aiemmista asunnoista. Esim 40-vuotias on ehtinyt asua helposti 10 vuotta ja ylikin omistusasunnossa. Keskituloinen voi helposti laittaa lainaan tonnin kuussa. Pariskunnan kohdalla tämä voi tarkoittaa esim 250 000 euron omarahoitusosuutta. Silloin puolen miljoonan asunnosta lainaa jää "vain" 300 tonnia, joka tekee kuussa luokkaa sen tonnin per maksaja. Saman verran moni sinkku maksaa vuokraa, ei todellakaan mikään älytön summa edes keskituloiselle.