Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla vähävaraiset ratkaisevat seuraavat arjen ongelmat, jos rahaa ei ole kuin välttämättömään?
24.09.2018 |
- Lapsi hukkaa koulukirjansa
- Lapselle ei ole varaa ostaa kuin yhdet kengät, mutta jalka kasvoikin parissa viikossa ja kengät jäivät pieniksi, kengät alkoivatkin hiertää tai menivät rikki nopeasti (esim. lapsi jarruttanut kengänkärjillä ja kärjet kuluneet rei'ille)
- Koulussa on nälkäpäiväkeräys, disco tai muu vastaava tapahtuma, johon olisi suotavaa olla jotain hiluja?
- Lapsi ei suostukaan syömään sitä ainoata ruokaa, mitä on laitettuna ja ei ole rahaa mennä kauppaan?
- Pakkaseen hamstratut -30% ruoat menevät pilalle, kun lapset jättäneet pakkasen oven auki ja kaikki ruoat ovat sulaneet
- Lapsi on kutsuttu synttäreille, mutta ei olisi varaa lahjaan
- Lapsen puhelin menee rikki
- Lapselta löytyy täitä, mutta edullisinkin täishampoo vie kolmanneksen seuraavan viikon ruokabudjetista
- Entä jos se shampoo sitten ostetaan, mutta seuraavana päivänä kun kammataan, osa täistä on edelleenkin hengissä
- Lapsen uudet vaatteet menevät heti rikki, polvet puhki, lapsi puree takin kauluksen hajalle, hukkaa ulkotakkinsa ja -housunsa matkalla koulusta kotiin, reppu menee hajalle kuukaudessa....
- Lapsi haluaa askarrella kotona ja tarvittaisiin liimaa, saksia ja muuta sellaista tilpehööriä
- Taapero onkin kaatanut kaikki jauhot lattialle ja pitäisi leipoa leipää
- Ateria meneekin pilalle jostain syystä, eikä varaa ole ostaa enempää ruokaa jääkaappiin
Näitä olen pohtinut mielessäni. Meillä on keskituloinen perhe ja moni moka tai odottamaton tapahtuma saa aikaan lisäkuluja. Köyhyyskeskusteluissa aina nostetaan esille, millaisella minimibudjetilla sitä voikaan tulla toimeen. Itse mietin aina, että no juu, tuo on minimi, mutta entäs jos kaikki ei menekään putkeen? Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Vai onko se niin, että köyhän/vähävaraisen lapsi oppii jo taaperona niin varovaiseksi, ettei mikään huku tai hajoa? Niin kaikkiruokaiseksi, että mitä tahansa syödään? Vai vanhemmat tarjoavat niin takuuvarmaa ruokaa (esim. keitetty makaroni ja felix-ketsuppi), ettei tarvitse missään nimessä heittää mitään pois?
Kommentit (84)
Höpö höpö, ap! Kuinka kauan oikein jätät lapsesi ja huushollisi seuraamatta, jos kaikki pakastimen ruoat muka ehtivät sulaa? Provolta kuulostaa, joten provosoidun.
Mikset muutenkin opeta lapsille, miten vaatteista pidetään huolta? Jos takki katoaa kotimatkalla, sitä lähdetään yhdessä etsimään. Heti. Ja kuljetaan koko matka koululle saakka.
Ongelmasi ei taida olla köyhyys vaan välinpitämättömyys. Sen mallin oppivat myös lapset kotoaan.
Tässä ap:n tarinassa ei nyt jokin täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljetaan lapsi häkkiin kun ei oikeasti ole varaa mihinkään. Siinä täydellinen palstamamma olisi tyytyväinen.
No, onhan vahinkoja listattu oikein urakalla :) Pakolliset hoidetaan, sehän on selvä. Ja kyllähän vahinkoja sattuu/voi sattua ihan kenelle vaan, ei se tulotasosta ole riippuvainen.
En todellakaan jaksa vastata jokaiseen kysymykseen, liian absurdia.
Muutama noista tuli kohdattua. Keräsin pulloja, tyhjensin töissä tippikipon, kerran löysin maasta 20€ (se oli onnen päivä), lainasin mikä tietysti piti sitten seuraavana kuuna maksaa takaisin tai maksoin laskut vaan myöhässä.
Jos olet niitä muksuja hankkinut niin olisit miettinyt ennakkoon onko sinulla varaa ylläpitää heidät. Ei vetoa minuun tuollaiset nyyhkytarinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin ihmettelen, miten niin hukkaa kirjansa ja vielä takkinsa ja housunsakin matkalla. No meillä ei koskaan sattunut tuollaista. Tai jättäisi pakastimen oven auki. Ei siellä nyt taaperot yksin käy tai ei pitäisi ainakaan käydä ja vähän isompi ymmärtää kyllä lykätä oven kiinni.
Ainoo on toi, jos puhelin menee rikki mutta ei se ole välttämättömyys - pitää odotella kun on varaa ostaa uusi. Mulla on muuten menossa elämäni 3. kännykkä ja ne kaksi muutakin on vielä tuolla laatikossa ihan käyttökelpoisia. Ja ikää on 58.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahah...
Noooh...
Voisi kysyä, että onko sinulla lapsia ollenkaan ;D
Harvoin sitä ehtii lapsia vahtia, niin ettei vuosien kuluessa koskaan sattuisi mitään odottamatonta.
Mitään syyttelyä tässä ei ollut, se on sinun päässäsi.
Lapset tekevät hölmöjä ja tekevät virheitä. Jotkut lapset saattavat alkaa vaikka purra hihojaan tai paidan kaulusta. Kuten esimerkiksi itse tein lapsena. Lapset ovat lapsia. Minun lapseni ovat hukanneet paljon tavaroita, kouluun, koulumatkalla, se on aivan tavallista. Myös heidän luokkakaverinsa hukkaavat tavaroitaan.
Huolellisuutta voi painottaa lasten kanssa ja siihen voidaan pyrkiä - mutta oppimiseen menee aikaa. Siinä missä yksi lapsi on huolellinen, toinen ei ole.
Meillä olen ratkaissut asian sillä, että olen ostanut useamman ulkohousut, jotta jotkut voivat olla siellä hukassa kun toiset ovat jalassa ja kolmannet koululla. Usein mennään etsimäänkin niitä vaatteita, yhdessä ja erikseen. Usein löytyvät melkein heti, joskus vasta myöhemmin.
Lapset ovat lapsia, rakkaita myös epätäydellisinä, vaikka se voi ehkä kakkoselle olla vähän hämärän peitossa, miten niin saattaa olla...
Vai ovatko vähävaraisen perheen lapset myös täydellisiä? Joutuvatko he oppimaan kantapään kautta realiteetteja kovemmalla kädellä jo varhain? Sitä mietin.
Jos kengät jäävät parissa viikossa pieniksi, ne voi laittaa nettikirpparille myyntiin.
Lapsi syö kyllä ruuan jos on nälkä, ei meillä ole koskaan haettu mitään tilalle jos tehty ruoka ei kelpaa.
Mihinkään keräyksiin ei todellakaan tarvi viedä rahaa. Discoista yms. kyllä yleensä aina saa tiedon viikkoa etukäteen ja voi nipistää sen vitosen muista menoista tai käydä vaikka pulloja keräämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lopettaa miettiminen ja keskittyä pysymään töissä ja niissä tuloissa kiinni. Kyllä se köyhyys opettaa konstit selviytymiseen. Eikä meillä ainakaan ole varaa ostaa uusia vaatteita, vaan etsitään kirppikseltä mahdollisimman halvalla vähän käytettyä.
Luuletteko te, että nuo ovat kaikki omakohtaisia esimerkkejä, ettei ole mahdollista ikäänkuin kasata "lapsiperheen tapahtumia" yhteen?
Meillä ei ole pakastin sulanut kuin yhden kerran - se johtui siitä, että pakastin hajosi. Sen sijaan kaverillani, todella pienituloisella, suli pakkanen siksi, että lapset olivat jättäneet oven auki. Eivät apposen auki, vaan pikkasen raolleen. Siinä vaiheessa kun äiti huomasi tämän, oli koko sisältö mennyttä. Ei ole muuten ainoa kerta, kun näin olen kuullut tapahtuvan. Meillä onkin nyt pakastin, joka piippaa heti, kun ovi on avoinna liian kauan.
Kuten olen jo sanonut aiemmin, meillä on keskituloinen perhe ja mokailuista on selvitty avaamalla kukkaronnyörejä. Aina niissä tilanteissa huokaan vain syvään ja mietin, että olispa paska tilanne, jos ei olisi yhtään rahaa lompakossa.
Silloin mietin myös niitä kaikkia toimeentulotuella olevia perheitä, jotka joutuvat laskemaan pennosiaan, eikä kateeksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän hyvätuloisessa perheessä ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joten oletan, että lasten kasvattamattomuus liittyy jotenkin vähävaraisuuteen. Lapset eivät syö vaatteitaan tai raavi kengänkärkiä hajalle, kasvuikäisille ostettiin kenkiin pohjalliset, jotka 2 vko kuluttua saattoi ottaa pois, jos jalka olikin yllättäen kasvanut. Tavaroista pidetään huolta silloin, kun ne vanhempien palkalla eikä toimeentulotuella hankitaan, siksi ei ole kadonneet takit tai housut koulumatkalla eikä reppukaan ole mennyt kuukaudessa hajalle. Pakastimen ovi pysyy kiinni, kun asia lapsille opetetaan ja on pelkästään vahtijan vika, jos jauhopussi on levitetty lattialle.
Moneen ap:n kertomaan asiaan tehoaa parhaiten äidin vaihtaminen parempaan!
Ja kiitos olettamuksista, olen töissä ja niin on miehenikin. Tulemme toimeen aivan mainiosti. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi myös niitä, joilla on eri tavalla asiat. Kuitenkin ylimääräiset menot harmittavat, koska emme me mitään kroisoksia ole.
Kirpparit ovat tuttuja vaatteiden ostopaikkoina, mutta eivät ne mitään kauppoja ole. Joskus ei löydy juuri sitä, mitä vailla olisi. Välillä voi löytyä helpostikin ja halvalla vaikka joulujuhlavaatteita, mutta ei kuitenkaan toppatakkeja, ulkohousuja tai harrastusvälineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa noista ap:n ongelmista on kyllä niin turhia ongelmia. Lapsi malttaa odottaa, jos on opetettu, esim. uutta puhelinta tai askartelua ja yleensä taaperolle saa keksittyä askarreltavaa vaikka ei kotona mitään varsinaisia askarteluvälineitä ole. Ruokaa syödään jos on nälkä, perheessä ei laiteta ainoaksi ruoaksi sellaista, jota joku inhoaa niin että oksentaa, muuta pystyy kyllä nälkäänsä syömään. Nälkäpäivään löytyy ehkä jostain se 10-20 senttiä, se on köyhälle lapselle iso raha, kun tietää sillä saavan tikkarin, mutta antaakin hyväntekeväisyyteen ja saa hyvän mielen itselleen. Ja tavaroista opetetaan pitämään huolta, kun uutta ei tule. Sitten, jos kaikesta huolimatta tulee iso ongelma, niin mennään vaikka naapurilta pyytämään lainaa siihen täishampooseen ja hakemusta sossuun harkinnanvaraiseen ja seurakunnalta ruokakassia.
AP:n tekstistä kyllä paistaa, että oikeasti ei ole koskaan jouduttu elämään tiukan budjetin kanssa.
Paitsi että olet ns. masentava trolli, on sisälukutaito jäänyt vajavaiseksi. Hyviäkin trolleja on olemassa, koeta tsempata, nyt on maanantai.
Vierailija kirjoitti:
Meidän hyvätuloisessa perheessä ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joten oletan, että lasten kasvattamattomuus liittyy jotenkin vähävaraisuuteen. Lapset eivät syö vaatteitaan tai raavi kengänkärkiä hajalle, kasvuikäisille ostettiin kenkiin pohjalliset, jotka 2 vko kuluttua saattoi ottaa pois, jos jalka olikin yllättäen kasvanut. Tavaroista pidetään huolta silloin, kun ne vanhempien palkalla eikä toimeentulotuella hankitaan, siksi ei ole kadonneet takit tai housut koulumatkalla eikä reppukaan ole mennyt kuukaudessa hajalle. Pakastimen ovi pysyy kiinni, kun asia lapsille opetetaan ja on pelkästään vahtijan vika, jos jauhopussi on levitetty lattialle.
Moneen ap:n kertomaan asiaan tehoaa parhaiten äidin vaihtaminen parempaan!
Meillä on suurperhe.
- Meillä on kännyköitä mennyt rikki 0. Ostamme aina suojakuoren ja kalvon. Tahallaan eivät riko, mutta monen muun pelle rikkoo!
- Eivät ole hukanneet kirjojaan tai edes vaatteitaan. Olen huolellinen vanhempi, joten lapset eivät ole hukanneet edes sukkia tai käsineitä. Pienen käsine kiinnitetään nipsulla hihaan!
- Yhdet tai kahdet uudet kengät joo, mutta sisaruksilta jää kenkiä pieniksi, joten varakenkiä löytyy. Jos jalat eivät ole kasvaneet väähn aikaan, niin kyllä se kasvuspurtti kohta tulee. Ostan kuitenkin puoli sentiiä isommat kengät kuin on kasvunvaran tarve, joten kyllä ne yleensä menevät edes muutaman kuukauden.
- Nälkäpäiväkeräykseen saa mennä yhteensä 5 € eli jaan tämän summan lasten kesken.
- Meillä on ollut varaa lahjoihin, vaikka joskus on mietitty, että näistä tulee nyt paljon kuluja. tässä kuussa Voi hankkia 5 € lahjankin. Enintään 15 €, jos on erittäin hyvä kaveri, joka oikeasti tarvitsee jotain.. Osa lahjoista on käyttämättömiä kiertolaisia, joita emme ole itse tarvinneet, kun on omistettu jo tarpeeksi samanlaisia.. Kannattaa ennakoida ja ostaa hyvästä alesta, niin voivat luulla, että maksoimme enemmän, kuin mitä oikeasti tuli maksettua.
- Loputkaan kohdat eivät ole olleet meille ongelmia. Ostamme reppuja, jotka kestävät ainakin koko alakoulun ajan. Lapsille on kerrottu, että reppuja kohdellaan hyvin, eikä viskota.pitkin koulun käytäviä.
Mä olen hoitanut nuo ongelmat sillä etten ole hankkinut lapsia.
Eihän ap varmastikaan tarkoittanutkaan, että nuo kaikki tapahtuvat yhdessä ja samassa perheessä ja samoille lapsille. Nuo oli vain esimerkkejä yllättävistä tapahtumista, joista voi tulla myös yllättäviä menoja.
Minä elin hyvin vähävaraista lapsiperheaikaa, kun ensimmäinen lapsemme syntyi ja itse vielä opiskelin. Muistan yhden tilanteen, kun meillä ei ollut penniäkään rahaa ja lapselle tuli korvatulehdus yöllä. Oli vain odotettava aamua ja sitä, että pääsee linja-autolla terveyskeskukseen. Oli sentään kuukausilippu, jolla pääsimme keskustaan. Mietin koko ajan, että millä ostan antibiootit, joita lapselle kuitenkin määrätään. Kun rahaa ei ollut yhtään ja miehen tilipäivä oli vasta muutaman päivän päästä. Onnekas sattuma tuli peliin, terveyskeskuksesta annettiin kolmen päivän annos mukaan ilmaiseksi, en tiedä miksi, mutta se pelasti tilanteen.
Muistan senkin, kuinka jätin menemättä yksille tuttavalapsen synttäreille, kun ei ollut varaa lahjaan. Myös muistan sen oman lapseni syntymäpäivän, jolloin emme ostaneet hänelle lahjaksi mitään. Sai hän sentään jotain sukulaisilta.
Siitä on ajat parantuneet.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että olet ns. masentava trolli, on sisälukutaito jäänyt vajavaiseksi. Hyviäkin trolleja on olemassa, koeta tsempata, nyt on maanantai.
Vierailija kirjoitti:
Meidän hyvätuloisessa perheessä ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joten oletan, että lasten kasvattamattomuus liittyy jotenkin vähävaraisuuteen. Lapset eivät syö vaatteitaan tai raavi kengänkärkiä hajalle, kasvuikäisille ostettiin kenkiin pohjalliset, jotka 2 vko kuluttua saattoi ottaa pois, jos jalka olikin yllättäen kasvanut. Tavaroista pidetään huolta silloin, kun ne vanhempien palkalla eikä toimeentulotuella hankitaan, siksi ei ole kadonneet takit tai housut koulumatkalla eikä reppukaan ole mennyt kuukaudessa hajalle. Pakastimen ovi pysyy kiinni, kun asia lapsille opetetaan ja on pelkästään vahtijan vika, jos jauhopussi on levitetty lattialle.
Moneen ap:n kertomaan asiaan tehoaa parhaiten äidin vaihtaminen parempaan!
Eli sinuun sattuu se, että joku on enemmän kuin oikeassa? Vähätuloinen perhe pysyy köyhänä, jos lapsia ei kasvateta lainkaan. Takin syömiseen auttaa tutti, myös 7v ikäiselle.
Vastaan muutamaan, liian monta kysymystä:
- ketään ei pakoteta viemään johonkin nälkäpäiväkeräyksiin yhtään mitään
- jos lapsi ei syö valmistettua ruokaa, niin lapsella ei ole liian nälkä. Ihan fakta.
- jos taapero pääsee käsiksi leipäjjauhopussiin, et vahdi lapsiasi tarpeeksi! Tämä ei ole lapsen syy, vaan sinun.
- miten oikein olet kasvattanut lapsiasi? Eikö heille ole opetettu, että omista vähistä tavaroista pidetään hyvin tarkkaan huolta, sillä jos jokin 'katoaa', niin uutta ei tilalle osteta. Sillä sipuli. Tai jos lapsi puree vaatteitaan?? Mitä hittoa? Et ole yhtään opettanut heitä tavoille, että tavaroita ei hajoteta mielin määrin tuosta vain, vaan niistä pidetään hyvää huolta tai muuten ei hyvää seuraa.
Sori vaan, mutta lähes kaikissa esimerkeissä kuulosta vahvasti siltä, että yrität sälyttää KAIKEN VASTUUN LAPSIESI NISKAAN, 'lapsi teki sitä ja tätä ja sitten on kaikki pielessä'. Valvo lapsiasi tarkemmin ja tarkastele omaa toimintaasi ja kasvatustasi vähän kriittisemmin. Ihme touhua. Ettäs kehtaat syyttää lapsiasi kaikesta!