Mitä väliä sillä irtisanomissuojan heikentämisellä on

Olen ollut töissä eri sektoreilla eri kokoisissa organisaatioissa yksityisellä, järjestöllä ja nyt myös julkisella puolella. Näkemäni ja kokemani perusteella suurissa yrityksissä asiat hoituvat varmemmin, työehtosopimuksia ei juurikaan rikota ja työntekijöillä on mahdollista liikkua eri tehtävissä niin että sopiva löytyy. Suuremmat organisaatiot myös kouluttavat omaa henkilöstöään.

Mutta sitten ne pienemmät. Olen joutunut tekemään pimeää töitä (vaihtoehtona oli, että etsitään joku toinen), palkatonta työtä, kestänyt lähentelyä ja asiatonta kiristystä (eli vihjailua siitä, että jos en tee töitä työehtosopimuksen vastaisesti, saan lähteä), tehnyt työpäiviä palkatta ja googletellut esimiehen pyynnöstä työnhakijoita tarkoituksena selvittää parisuhdetta ja perheellisyyttä. Olen varmasti ollut työnantanan mielestä se "hyvä tyyppi", vaikka kaiken tuon sietämisen taustalla on ollut tieto siitä, että valmistumisen jälkeen se on taakse jäänyttä elämää. 

Ei millään pahalla, mutta kaikkien pienyrittäjien moraali ei ole niin korkealla, että heidän hyväntahtoisuuteen voisi luottaa. Eivätkä he tyhmiä ole. Tämän lakiesityksen mennessä läpi voit työnantajan ominaisuudessa vain helposti antaa työntekijälle vaikkapa liikaa tai liian vaativia tehtäviä ja kappas, ei suoriudu -> vaihtoon. Näin tulee tapahtumaan todennäköisesti sen seurauksena, kun työntekijällä on sairaspoissaoloja tai sormus ilmaantunut sormeen. Samaa keinoa voi käyttää silloinkin, kun jollain sukulaisella tulee tarve päästä yritykseen töihin. 

Ja pankithan tulevat reagoimaan niin, että asuntolainaa hakiessa kysytään myös varmuuden vuoksi minkä kokoisessa yrityksessä olet töissä. Jos jompi kumpi tai molemmat ovat pienyrityksessä, niin maksavat sitten tuntuvasti korkeampaa korkoa, jos nyt saavat lainaa ollenkaan.

Suurin ongelma on ehkä se, että vaikka työnantaja pystyy helposti omilla toimillaan tekemään kenestä tahansa "epäsopivan", niin irtisanotuksi tuleminen tulkitaan työttömyysturvalaissa aina työnhakijan omaksi syyksi, jolloin palkkatyöstä tipahtaakin suoraan täysin tulottomaksi. Se ei ole mikään pikkuseikka tässä yhtälössä.

Ne on varmaan eri henkilöitä, jotka uskoo tuollaiseen hyvien tyyppien työllistymisiin ja jotka haluavat ettei irtissuojaa heikennetä.

Ja mitenkähän helppoa on sitten saada sitä työtä kun on kerran tullut irtisanotuksi? 

Perseennuolijat varmasti pärjää. Mutta hyväkään tyyppi ei, jos ei ole pomon mieleen.

Irtisanomissuojan heikennys tarkoittaa myös sitä että hyvät tyypit alkavat vaihtaa työnantajaa heti kun firmalla alkaa mennä heikommin. Näin tapahtuu jo nyt jos yt-uhasta on vähänkään epäilyksiä. Kukaan ei jää odottamaan niitä omia potkuja.

Kyllä sillä on. Tasa-arvo kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomissuojan heikennys tarkoittaa myös sitä että hyvät tyypit alkavat vaihtaa työnantajaa heti kun firmalla alkaa mennä heikommin. Näin tapahtuu jo nyt jos yt-uhasta on vähänkään epäilyksiä. Kukaan ei jää odottamaan niitä omia potkuja.

No niinhän täyspäinen tyyppi tekee nykyäänkin. Ei se välttämättä tarkoita, että huonot ajat tuovat vain yt:t, vaan ne voivat tuoda koko firman loppumisen ja silloin irtisanomisuojalla ei ole mitään väliä. Nimimerkillä iritsanottu kaksi tuntia ennen koko firman loppumista, kun kukaan ei muistanut äitiyslomalaiselle aluksi ilmoittaa. Muut saivat tietää aamulla.

Nyt riittää palkansaajien eli työtä tekevien etujen heikennykset. Hehän itse ansaitsevat etunsa eli palkkansa ja työsuhteeseen liittyvät etunsa.

Perustuslain mukaan työvoima on valtiovallan erityissuojeluksessa. Miksiköhän näin on joskus ajateltu? Sitä sopii miettiä, miksi ilmaisrahat ja tuki lapsiperheille ja maahan tuleville ovat erityissuojeluksessa nyt.

Totean tässä, että minä en ole hyvä tyyppi. Olin ollut nykyisellä työnantajallani 2 vuotta töissä kun hän totesi, että ”nykyään kun mikään ei saa olla hankalaa niin sinä, XXX, olet niin sanottu haastava tapaus”. Tuosta on nyt 25 vuotta, olen ollut samalla työnantajalla määräaikaisissa työsopimuksissa, jotka olisi monta kertaa voinut jättää uusimatta. Tämä pn iso työnantaja, jonka leivissä lähes kaikki ovat aina määräaikaisissa 1-5 vuoden sopimuksissa sen mukaan, millä hierarkiatasolla ovat. Minä olen kulkenut vuodenmittaisista pätkistä rividuunissa viimeaikaisiin 5- vuoden sopimuksiin isojen projektien johdossa. Ja osasyy siihen, miksi olen menestynyt, on juuri siinä, että en ole hyvä tyyppi, vaan haastava. Uskallan tarttua, osaan pitää puoleni työpaikalla ja siksi työnantajani uskoo, että osaan ja uskallan pitää myös firman puolta neuvotteluissa muiden kanssa, vaikka olisi vähän hankala tilanne. Ja tämä usko on tietysti osoittautunut oikeaksi moneen kertaan. Todettakoon myös, että vaikka nykyään olen työssäni todella poikkeuksellisen hyvä ja siksikin minut kannattaa pitää, minä en tietenkään aluksi ollut yhtä loistava, vaan ihan sitä samaa tasoa kuin muutkin aloittelevat rividuunarit. Silti se työnantaja näki jotain potentiaalia ja myöhemmin haasteisiin tarttuminen on auttanut minua kehittymään nopeammin ja pidemmälle.

Mutta tämä on isolla työnantajalla ja työnantajani/esimieheni ja isojohtajani eivät ole tyhmiä. Niissä pikkufirmoissa valitettavan usein ON aika tyhmiä ja lyhytnäköisiä johtajaomistajia, jotka eivät näe, mitä hyötyä on siitä, että työntekijät ei ole ihan pöytärättejä. Toki nyt joku sittn sanoo, että no, heille on ihan oikein että kärsivät tyhmyydestään ja kuka sellaistn palveluksessa nyt haluaisikaan nysvätä, jos potentiaalia enempään on. Saattaa olla oikeassakin, en tiedä. Epäilen, ettei näiden palveluksessa pääse kehittymään, vaikka irtisanomissuja olisi parempikin, sillä siellä ei nöhdä kehityspotentiaalia.

Oikeasti irtisanomissujalla ei ole mitään tkemistä sen kanssa, onko joku hyvä tyyppi vai ei. Sillä on tekemistä äitiys- ja vanhempainvapaiden, sukupuoltn tasa-arvon, perheen ja työn yhdistämisen, sellaistn pitkäaikaissairauksien, jotka eivät normaalisti estä työntekoa, mutta saattavat joskus estää ( migreeni, reuma, astma, yms), iän ja niin edelleen kanssa.

Epävarmojen pikkufirmojen voi olla vaikeaa saada hyviä työntekijöitä. He kun pääsevät vakaisiin suuryrityksiinkkin. Tämähän tässä on lain takana. Isojen (valtion omistamien) yritysten suosiminen.

Työnantajat odottavat oikein kieli pitkällä että pääsevät irtisanomaan kaikki yli 55-vuotiaat töistä. Siinä onkin heille sitten helppo paikka etsiä töitä tai lähteä uudelleenkouluttautumaan. Välillä tuntuu että jos ne samat pomot käyttäisivät kaiken työntekijöitä vastaan kerryttämänsä energian heidän osaamisen kehittämiseen, niin ei tarvitsisi edes lähteä vaihtorulianssiin.

Et ole enää hyvä tyyppi, jos olet mahdollisesti raskaana, jäämässä äitiyslomallle, hoitovapaalle, jos sinulla on pieniä lapsia tai terveysongelmia.

Sekin voi olla ongelma, että sinulla on iiian hyvä palkka, kun joku muu saattaisi tehdä työt jopa ilmaseksi. Olen isossa yrityksessä töissä ja siellä tämä on nähty. Miksi maksaa hyvää palkkaa osaavalle työntekijälle, kun tilalle voi laittaa aloittelevan työntekijän, joka ylhäältä johdosta päin katsottuna voi tehdä samaaa työtä kuin kokenut työntekijä.

Ei ole olemassa hyviä tyyppejä. On vain irtisanottavia.

Vierailija kirjoitti:

Et ole enää hyvä tyyppi, jos olet mahdollisesti raskaana, jäämässä äitiyslomallle, hoitovapaalle, jos sinulla on pieniä lapsia tai terveysongelmia.

Sekin voi olla ongelma, että sinulla on iiian hyvä palkka, kun joku muu saattaisi tehdä työt jopa ilmaseksi. Olen isossa yrityksessä töissä ja siellä tämä on nähty. Miksi maksaa hyvää palkkaa osaavalle työntekijälle, kun tilalle voi laittaa aloittelevan työntekijän, joka ylhäältä johdosta päin katsottuna voi tehdä samaaa työtä kuin kokenut työntekijä.

Matalapalkka-aloilla tämä johtaa siihen, että ravintolan/kaupan/siivouksen tms. työt muuttuvat sellaisiksi, että vanhemmat työntekijät potkitaan pois, osaamisella ei niin väliä.

Toisaalta näillä matalapalkka-aloilla käytetään nyt jo vuokratyötä, joten tavallaan tietyt heikennykset on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä eri sektoreilla eri kokoisissa organisaatioissa yksityisellä, järjestöllä ja nyt myös julkisella puolella. Näkemäni ja kokemani perusteella suurissa yrityksissä asiat hoituvat varmemmin, työehtosopimuksia ei juurikaan rikota ja työntekijöillä on mahdollista liikkua eri tehtävissä niin että sopiva löytyy. Suuremmat organisaatiot myös kouluttavat omaa henkilöstöään.

Mutta sitten ne pienemmät. Olen joutunut tekemään pimeää töitä (vaihtoehtona oli, että etsitään joku toinen), palkatonta työtä, kestänyt lähentelyä ja asiatonta kiristystä (eli vihjailua siitä, että jos en tee töitä työehtosopimuksen vastaisesti, saan lähteä), tehnyt työpäiviä palkatta ja googletellut esimiehen pyynnöstä työnhakijoita tarkoituksena selvittää parisuhdetta ja perheellisyyttä. Olen varmasti ollut työnantanan mielestä se "hyvä tyyppi", vaikka kaiken tuon sietämisen taustalla on ollut tieto siitä, että valmistumisen jälkeen se on taakse jäänyttä elämää. 

Ei millään pahalla, mutta kaikkien pienyrittäjien moraali ei ole niin korkealla, että heidän hyväntahtoisuuteen voisi luottaa. Eivätkä he tyhmiä ole. Tämän lakiesityksen mennessä läpi voit työnantajan ominaisuudessa vain helposti antaa työntekijälle vaikkapa liikaa tai liian vaativia tehtäviä ja kappas, ei suoriudu -> vaihtoon. Näin tulee tapahtumaan todennäköisesti sen seurauksena, kun työntekijällä on sairaspoissaoloja tai sormus ilmaantunut sormeen. Samaa keinoa voi käyttää silloinkin, kun jollain sukulaisella tulee tarve päästä yritykseen töihin. 

Ja pankithan tulevat reagoimaan niin, että asuntolainaa hakiessa kysytään myös varmuuden vuoksi minkä kokoisessa yrityksessä olet töissä. Jos jompi kumpi tai molemmat ovat pienyrityksessä, niin maksavat sitten tuntuvasti korkeampaa korkoa, jos nyt saavat lainaa ollenkaan.

Suurin ongelma on ehkä se, että vaikka työnantaja pystyy helposti omilla toimillaan tekemään kenestä tahansa "epäsopivan", niin irtisanotuksi tuleminen tulkitaan työttömyysturvalaissa aina työnhakijan omaksi syyksi, jolloin palkkatyöstä tipahtaakin suoraan täysin tulottomaksi. Se ei ole mikään pikkuseikka tässä yhtälössä.

Niin, että jos nämä asiat eivät sitten ketään palkkatyöllä itsensä elättämään pyrkivää haittaa, niin ihmettelen kyllä suuresti. Jos hallitus olisi kaatunut, niin tämä laki ei menisi läpi, nyt se on jo pedattu valmiiksi. Suomi on diktatuurivaltio.

Pikkufirmojen on jatkossa vaikeampi palkata hyviä tyyppejä. Liiketoiminnan on oltava todella vakaalla pohjalla ja kasvu myös tulevaisuudessa osoitettavissa jotta kukaan ottaa riskin ja laittaa oman työuraansa likoon ja sitoutumalla pikkufirmaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän hyviä tyyppejä irtisanota ja kyllä töitä tekevälle löytyy.

Tää ei ole mielipiteeni, vaan veetuilua keskustelupalstojen yleistä mielipidettä kohtaan. Ei taidetakaan olla niin hyviä tyyppejä, kun on itselle ja muille uskoteltu?

Ei se että on hyvä tyyppi takaa sitä, että työpaikka säilyy. Aika paljon on kiinni henkilökemioista ja muusta. Itse olen ahkera ja tunnollinen työntekijä, joka ei laiskottele eikä myöhästele. Vaadin yleensä aika paljon itseltäni ja muilta ja jotkut laiskemmat riman alittajat näkevät tämän sitten vaikeana luonteena, kun löytyy ammattiylpeyttä.

Yhdestä työpaikasta sain vähin äänin lähteä, kun eräänlaisen työpaikkaromanssin jälkeen tämän toisen nyxä oli myös samalta työpaikalta ja koska oli korkeammassa asemassa kuin minä, niin urakehitykseni tyssäsi siihen. Olin firman parhaimpia työntekijöitä, mutta kun toisella oli paremmat kaverit meikäläisen esimiehistä, niin kiusallistahan se oli.

Toisessa paikassa lähin esimieheni oli minua kokemattomampi ja teki toistuvasti virheitä ja vähät välitti työnlaadusta. Kumpaakin ylempi esimies halusi puolestaan rikkoa TESsiä. Määräaikaisuuden jälkeen ei kumpikaan puhunut jatkosta, sillä minusta haluttiin eroon. Siksi kun puolustin muiden työntekijöiden oikeuksia ja halusin tehdä työni hyvin.

Nykyisessä työpaikassa saa taas kärsiä omistajan kiukuttelusta ja kun lähin esimieskin vaihtui, niin hänpä päätti korottaa itseään mollaamalla minua. Tosi hienoa kuulla olevansa turha ja ylimääräinen tai käyttävänsä aikaa vääriin asioihin, vaikka tekee siten kuten edellinen ja paljon osaavampi esimies oli ohjeistanut.

Ei se todellakaan ole aina kyse siitä miten hyvä työntekijä on, vaan etenkin naisvaltaisilla aloilla työpaikka voi helposti muodostua kilpailutantereeksi ja henkilökemiat määräävät sen kuka lähtee ja kuka saa jäädä.

Käytännössä katsoen tuo tarkoittaa, että pienyrityksissä ei ole enää sellaista asiaa kuin vakituinen työsuhde. Kaikki voidaan irtisanoa milloin tahansa ja mistä tahansa syystä, kunhan vain ensin heidän olonsa tehdään niin tukalaksi ja työnteko vaikeaksi, että löytyy ne riittävät "asialliset" perusteet. 

Jooh pikkufirma jossa valitin varaston vaarallisuudesta, makeileva ääni pomolta ja sitten toteamus "voihhh... sitten sä et varmaan voi tehdä tätä työtä?" Eli suomeksi, joko pelkäät henkesi edestä varastossa tai sitten me etsitään joku muu joka ei pelkää.

En ihan usko että monellakaan on käsitystä mitä se meininki voi olla.

Lisäksi, tulee kelvottomasta tyypistä moraalinen, fiksu ja ylevä puolijumala joka tekee vain rationaalisia päätöksiä ja kohtelee ihmisiä kuin itse pyhimys, kun hänestä tulee yrittäjä?

Ihan oikeesti mitä tämä yrittäjäpalvonta tässä maassa on, on todella kummallista. Pskasakkia siellä on samalla tavalla kuin muissa positioissa.

Meille palkattiin vahingossa luonnevikainen. Muodollisesti pätebä, mutta mielenterveys kadonnut. Saa käsittämättömiä raivareita töissä. Toiset työntekijät pelkäävät. Eikä irtisanominen ole lainkaan helppoa.