Mitä väliä sillä irtisanomissuojan heikentämisellä on

Parempi olisi kompromissina vetää se irtisanomisen helpotus alle 10 hnkilöä työllistävään firmaan. Sellaisiin mennessään on jo muutenkin varautunut kaikkeen mitä voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Meille palkattiin vahingossa luonnevikainen. Muodollisesti pätebä, mutta mielenterveys kadonnut. Saa käsittämättömiä raivareita töissä. Toiset työntekijät pelkäävät. Eikä irtisanominen ole lainkaan helppoa.

Koeaika yleensä on.

Itse olen ollut yrittäjänä ja täytyy sanoa että virherekrytoinnista maksaa kalliisti. Myös koko se työyhteisö. Mutta mutta. Lähipiirissäni on kokemusta myös toiselta alalta, rakennusalalta, työntekijän puolelta. Ja kyllä siellä nytkin koko ajan yritetään painostaa työntekijöitä heikentämään omaa asemaansa palkkauksen suhteen. Pahinta on kuitenkin se, että työnantajat hyvin yleisesti painostavat hoitamaan työtehtäviä huonoilla ja epäsopivilla ja jopa vaaraallisilla välineillä (ei esim. hommata A-tikkaita tai nosturia jne.) Ja tekemään laittomuuksia, sääntöjen vastaisia kytkentöjä ja rakenteita, koska kuvitellaan että päästään halvemmalla. Ja kyllähän se rakentaja pääseekin, se on se asiakas joka siitä maksaa tulevaisuudessa. Voin vain kuvitella, mitä tapahtuu nykyiselläänkin huonolle rakentamisen laadulle, kun painostuskeinoihin tulee vielä irtisanominen. Eli asia ei todellakaan ole mikään yksinkertainen juttu, ja sillä on vaikutusta ihan meidän kaikkien elämään.

Hyviä pointteja ykkösellä. Mutta ne kokemuksesi roistoyrittäjistä ovat kai nykyisen irtisanomissuojan ajalta?

Mikään ei pelottelijoita ja hyväksikäyttäjiä estä. Mutta niillä moraalisilla yrittäjillä olisi uskallus palkata väkeä, joten et olisi kiristettävissä. Roistoyrittäjän markkinathan täällä on silloin, kun työpaikkoja ei ole mistä valita.

Lisäksi nykytilanne tarjoaa kohtuuttoman kilpailuedun nimenomaan Mulkerontti Ooyylle. Samaan aikaan oikein toimivat kilpailijat näivettyvät, koska eivät pysty riskeeraamaan. Otetaan suosiolla pienempi liikevaihto ja jätetään kasvamatta. Tehdään yksin tai kaksin minkä jaksetaan, ja kun ei jakseta, ei ole edes työntekijää, jolle myydä firma.

Kun mikroyrityssektori alkaakin työllistää, tulee työntekijän markkinat eikä pankkiakaan ei kiinnosta työpaikkasi pysyvyys, kun sitä voi kerran aina vaihtaa.

Viimeisestä pointista olen samaa mieltä, mutta työvoimapolitiikkaan sisältyvä hirmuvalta on lievennettävissä ja purettavissa vasta sitä myöten, kun töitä on oikeasti saatavissa. Kun kerran suurimmat puolueet sitä kannattavat ja viis veisaavat perusoikeuksista ja sopimusvapaudesta, poliittinen tie itsessään on ja pysyy tukossa.

Kyllä suuret ikäluokat on omaisuutensa kerryttäneet sillä, että palkansaajien asioita on ajettu paljonkin nykyistä paremmin. Vähissä on enää asiat, joita edes tarvitsisi sen suhteen heikentää. Tämä ikäpolvi on se väliinputoajien joukko mutta meidän lapset vasta saavatkin elää köyhästi.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä katsoen tuo tarkoittaa, että pienyrityksissä ei ole enää sellaista asiaa kuin vakituinen työsuhde. Kaikki voidaan irtisanoa milloin tahansa ja mistä tahansa syystä, kunhan vain ensin heidän olonsa tehdään niin tukalaksi ja työnteko vaikeaksi, että löytyy ne riittävät "asialliset" perusteet. 

Noihan se toki pitää ollakkin,mikä ihmeen pakko firmalla pitäisi olla pitää työntekijöitä jos ei heille ole tarvetta.

On työpaikkoja, jotka kierrättävät niitä heikoimmin koulutettuja tyyppejä, joille ei tarvitse maksaa aivan täyttä palkkaa. Pistävät sitten ulos, kun tulee sellainen aika täyteen, että pitäisi vakinaistaa tai korottaa palkkaa. Kaikkein huonoimmissa työpaikoissa (ei siis niinkään työtehtäviltään vaan ilmapiiriltään ja henkilöstöön suhtautumiseltaan) suositaan juuri niitä, joilla ei oikein ole vielä kokemusta työelämästä ja jotka eivät siten ymmärrä, milloin heitä poljetaan ja potkitaan, vaan luulevat sen kuuluvan kaikille tavallisille työpaikoille. Tämän harrastamista ei tarvitse helpottaa yhtään.

Ihan myös sellainen pointti, että jos minun haluttuna työntekijänä pitäisi valita yli 20 ihmisen firman ja isomman firman välillä työtarjouksien kanssa, niin ihan oman turvani vuoksi menisin sinne isompaan. Yksi asia vaakakupissa mutta voi olla vaikeassa valintatilanteessa se merkitsevä. Minusta on ihmeellistä että yrittäjät haluavat heikentää asemaansa houkuttelevana työllistäjänä, mutta ei ylipäänsä tunnu että tässä takana järki vaan ideologia. Siinähän sekoilette, mutta vaikea ymmärtää.

En myöskään haluaisi olla tilanteessa, jossa on firmalla 20 työntekijää ja palava tarve lisäkäsille, mutta nykyistä henkilöstöä venytetään kun sitten 21. tuo mukanaan irtisanomissuojen tiukennuksen kaikille.

Ei irtisanominen aina mene niin, että "hyvät tyypit" saa jäädä, tai lienee kyse siitä, mitä tällä "hyvällä tyypillä'" tarkoitetaan. Esimiesten suosikit, ja ihmiset jotka ahkeroivat ammattitaitoisesti, eivät aina ole samoja ihmisiä.

Irtisanottavia henkilöitä valittaessa se hyvä työntekijä ei aina ole se joka jää. Työpaikoilla on suhteilla palkattuja, pepun-nuolijoita, muita työntekijöitä esimiehille mustamaalaavia ihmisiä ja tyyppejä, joista esimiehet pitävät muista syistä kuin hyvien työsuoritusten takia. Jos esimies ei vain pidä naamakertoimesta, sekin saattaa riittää. On turha kuvitella, että ne hyvät ja ahkerat työntekijät saavat automaattisesti jäädä kun kenkä heiluu.

Tuo muutos merkitsisi sitä, ettei enää riittäisi että tekee työnsä hyvin. Nykyään ei etsitä hyviä työntekijöitä, vaan hyviä tyyppejä, mikä ei välttämättä ole sama asia.

Jos et ole riemukas firman juhlien ilopilleri, se saattaa riittää potkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän hyviä tyyppejä irtisanota ja kyllä töitä tekevälle löytyy.

Tää ei ole mielipiteeni, vaan veetuilua keskustelupalstojen yleistä mielipidettä kohtaan. Ei taidetakaan olla niin hyviä tyyppejä, kun on itselle ja muille uskoteltu?

Ei se että on hyvä tyyppi takaa sitä, että työpaikka säilyy. Aika paljon on kiinni henkilökemioista ja muusta. Itse olen ahkera ja tunnollinen työntekijä, joka ei laiskottele eikä myöhästele. Vaadin yleensä aika paljon itseltäni ja muilta ja jotkut laiskemmat riman alittajat näkevät tämän sitten vaikeana luonteena, kun löytyy ammattiylpeyttä.

Yhdestä työpaikasta sain vähin äänin lähteä, kun eräänlaisen työpaikkaromanssin jälkeen tämän toisen nyxä oli myös samalta työpaikalta ja koska oli korkeammassa asemassa kuin minä, niin urakehitykseni tyssäsi siihen. Olin firman parhaimpia työntekijöitä, mutta kun toisella oli paremmat kaverit meikäläisen esimiehistä, niin kiusallistahan se oli.

Toisessa paikassa lähin esimieheni oli minua kokemattomampi ja teki toistuvasti virheitä ja vähät välitti työnlaadusta. Kumpaakin ylempi esimies halusi puolestaan rikkoa TESsiä. Määräaikaisuuden jälkeen ei kumpikaan puhunut jatkosta, sillä minusta haluttiin eroon. Siksi kun puolustin muiden työntekijöiden oikeuksia ja halusin tehdä työni hyvin.

Nykyisessä työpaikassa saa taas kärsiä omistajan kiukuttelusta ja kun lähin esimieskin vaihtui, niin hänpä päätti korottaa itseään mollaamalla minua. Tosi hienoa kuulla olevansa turha ja ylimääräinen tai käyttävänsä aikaa vääriin asioihin, vaikka tekee siten kuten edellinen ja paljon osaavampi esimies oli ohjeistanut.

Ei se todellakaan ole aina kyse siitä miten hyvä työntekijä on, vaan etenkin naisvaltaisilla aloilla työpaikka voi helposti muodostua kilpailutantereeksi ja henkilökemiat määräävät sen kuka lähtee ja kuka saa jäädä.

Ei tietysti olekaan, mutta miten tämä liittyy irtisanomiseen? Päinvastoinhan nuo tilanteet rassaavat ja kärjistyvät sitä pahemmin, mitä vaikeampi on lähteä. Kun kerran uuden työn saaminen on vaikeaa ja karenssiin ei ole aina varaa.

Pientyönantajankin intressissä työvoiman hyvä kohtelu on sitä tärkeämpää, mitä enemmän hän joutuu kilpailemaan hyvistä ihmisistä. Nyt nuo kuvaamasi tilanteet pienessä firmassa voivat kaataa koko putiikin, koska ei uskalleta tehdä oikein mitään.

Btw, miten sitten ajattelit esimiehesi reagoivan, jos kieltäydyt noudattamasta hänen ohjeitaan? Oletko yrittänyt selittää, miksi aiempi tapa on parempi? Tai esittänyt että mitä jos kokeiltaisiin molempia tapoja? Hänenhän työhönsä se kai kuuluu, valita eri tavoista toimivin? Tai jos kerran firma on pieni, puhu omistajalle - hänen tonttiinsa taas kuuluu tilanteet, joissa arkijohtamiseen tulee takku?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietysti olekaan, mutta miten tämä liittyy irtisanomiseen? Päinvastoinhan nuo tilanteet rassaavat ja kärjistyvät sitä pahemmin, mitä vaikeampi on lähteä. Kun kerran uuden työn saaminen on vaikeaa ja karenssiin ei ole aina varaa.

Pientyönantajankin intressissä työvoiman hyvä kohtelu on sitä tärkeämpää, mitä enemmän hän joutuu kilpailemaan hyvistä ihmisistä. Nyt nuo kuvaamasi tilanteet pienessä firmassa voivat kaataa koko putiikin, koska ei uskalleta tehdä oikein mitään.

Btw, miten sitten ajattelit esimiehesi reagoivan, jos kieltäydyt noudattamasta hänen ohjeitaan? Oletko yrittänyt selittää, miksi aiempi tapa on parempi? Tai esittänyt että mitä jos kokeiltaisiin molempia tapoja? Hänenhän työhönsä se kai kuuluu, valita eri tavoista toimivin? Tai jos kerran firma on pieni, puhu omistajalle - hänen tonttiinsa taas kuuluu tilanteet, joissa arkijohtamiseen tulee takku?

Ne ovat esimerkkejä siitä, että vaikka olisi hyvä työntekijä niin se ei aina riitä. Hyvät tyypit ovat yleensä juurikin niitä jees jees -tyyppejä ja varsinkin nuorista kokemattomista työntekijöistä tykätään, kun heidän oikeuksiaan voi helpommin polkea, kun eivät osaa tai uskalla vastustaa tai eivät kokemattomuudellaan tiedä sen olevan väärin.

Juurikin silloin kun työnantajalle irtisanominen on kallista turvaudutaan savustamiseen - urakehitys töksähtää, aletaan vaan etsiä koko ajan vikoja ja hiillostaa. Tiedän tämän olevan hyvin yleistä isommissakin firmoissa, joissa on vain hyvin kieroutunut johtamiskulttuuri ja työt halutaan jakaa yhä harvemmille isompana taakkana.

Omistajalle on turha puhua, sillä hän on jo vanha eläkeikäinen mies, joka elää yhä 1970-luvun yrityskulttuurissa ja omaa hyvin vaikean luonteen. Ja kun yritin selittää asioita esimiehelleni miksi ja miten, niin hän vain hermostuikin ja alkoi huutaa takaisin, että tähän on aivan turha käyttää aikaa. Enkä ole kieltäytynyt noudattamasta ohjeita, ohjeiden noudattaminen on vain tarkoittanut sitä, että teen työni vasemmalla kädelläni ja firma häviää siinä. Joten teen kuten he haluavat ja katselen uutta työtä tällä välin. Aiempi esimies jakoi kanssani samat arvot ja hyvän vision, joten hänen eteensä oli helppo tehdä 110 %.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suuret ikäluokat on omaisuutensa kerryttäneet sillä, että palkansaajien asioita on ajettu paljonkin nykyistä paremmin. Vähissä on enää asiat, joita edes tarvitsisi sen suhteen heikentää. Tämä ikäpolvi on se väliinputoajien joukko mutta meidän lapset vasta saavatkin elää köyhästi.

Tämähän se suunta on, mutta syy ja seuraus on nyt sekaisin. Vaurastumisen vuosikymmeninä oli nimenomaan työntekijöiden markkinat. Nyt on päinvastoin. Mutta ei ole sitten oikein työnantajankaan markkinat, vaan pysähtyneet.

Keskiluokka kupataan sitä nopeammin köyhiksi, mitä uhkarohkeampaa on työllistäminen, ja sitä tietä myös työpaikan vaihtaminen parempaan. Järjestämällä haulikkohäät työn teettäjälle ja tekijälle kumpikin pyrkii vain piiloutumaan. Oikeasti pieni yrittäjä palaa loppuun myös, jos työntekijän kanssa menee sukset ristiin, mutta toinen ei uskalla irtisanoa eikä toisella ole varaa irtisanoutua. Sitten tuli kaksi työtöntä.

Tälläkin hetkellä irtisanominen on helppoa, mikäli työntekijä on oikeasti huono tai hankala.

Aina vedotaan noihin tapauksiin, jossa erotettu on nostanut oikeusjutun ja työnantaja on joutunut maksumieheksi.

Melkein poikkeuksetta kyse on ollut siitä, ettei työnantaja ole malttanut noudattaa lakia, eikä ole kerännyt tarpeeksi todisteita tai antanut tarpeeksi lain vaatimia varoituksia, vaan kiukunpuuskassa antanut potkut, koska... No, koska on pystynyt siihen ja halunnut käyttää valtaansa.

Sitten jälkeenpäin valitetaan otsikoissa surkeaa kohtelua, vaikka itse on mokannut.

Yli 50 vuotiaalla työntekijällä on jo suorituskyky ja jaksaminen alentunut, ehkä myös kroppa remppaa mistä sairauslomaa mutta silti on firman kovapalkkaisin kun palkkaluokat ja kokemuslisät tapissa. Työnantaja voi sitten antaa potkut alisuorittamisesta ja palkata tilalle 30 vuotiaan jolla palkka useita satasia pienempi. 5kymppisten työttömyys kasvaa eivätkä enää työllisty.

En tiennytkään suomalaisen yrittäjän olevan keskimäärin niin tyhmä, että irtisanoo parhaat työntekijänsä ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään suomalaisen yrittäjän olevan keskimäärin niin tyhmä, että irtisanoo parhaat työntekijänsä ensimmäisenä.

Yrittäjätkin ovat vain ihmisiä, joita ohjaavat enemmän tunteet kuin järki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän hyviä tyyppejä irtisanota ja kyllä töitä tekevälle löytyy.

Tää ei ole mielipiteeni, vaan veetuilua keskustelupalstojen yleistä mielipidettä kohtaan. Ei taidetakaan olla niin hyviä tyyppejä, kun on itselle ja muille uskoteltu?

Ei se että on hyvä tyyppi takaa sitä, että työpaikka säilyy. Aika paljon on kiinni henkilökemioista ja muusta. Itse olen ahkera ja tunnollinen työntekijä, joka ei laiskottele eikä myöhästele. Vaadin yleensä aika paljon itseltäni ja muilta ja jotkut laiskemmat riman alittajat näkevät tämän sitten vaikeana luonteena, kun löytyy ammattiylpeyttä.

Yhdestä työpaikasta sain vähin äänin lähteä, kun eräänlaisen työpaikkaromanssin jälkeen tämän toisen nyxä oli myös samalta työpaikalta ja koska oli korkeammassa asemassa kuin minä, niin urakehitykseni tyssäsi siihen. Olin firman parhaimpia työntekijöitä, mutta kun toisella oli paremmat kaverit meikäläisen esimiehistä, niin kiusallistahan se oli.

Toisessa paikassa lähin esimieheni oli minua kokemattomampi ja teki toistuvasti virheitä ja vähät välitti työnlaadusta. Kumpaakin ylempi esimies halusi puolestaan rikkoa TESsiä. Määräaikaisuuden jälkeen ei kumpikaan puhunut jatkosta, sillä minusta haluttiin eroon. Siksi kun puolustin muiden työntekijöiden oikeuksia ja halusin tehdä työni hyvin.

Nykyisessä työpaikassa saa taas kärsiä omistajan kiukuttelusta ja kun lähin esimieskin vaihtui, niin hänpä päätti korottaa itseään mollaamalla minua. Tosi hienoa kuulla olevansa turha ja ylimääräinen tai käyttävänsä aikaa vääriin asioihin, vaikka tekee siten kuten edellinen ja paljon osaavampi esimies oli ohjeistanut.

Ei se todellakaan ole aina kyse siitä miten hyvä työntekijä on, vaan etenkin naisvaltaisilla aloilla työpaikka voi helposti muodostua kilpailutantereeksi ja henkilökemiat määräävät sen kuka lähtee ja kuka saa jäädä.

Tässäpä hyvä muistutus kaikille, ettei kuormasta pidä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä hyvä muistutus kaikille, ettei kuormasta pidä syödä.

Ei kannata, ei. Olin vielä silloin parikymppinen ja nuori ja naiivi ja rakastin työtäni. En olisi halunnut luopua siitä tällä tapaa, mutta ilmapiiri muuttui sellaiseksi, ettei sitä jaksanut kuin yhden vuoden. Samalla sitä karvaasti oppi myös sen, että sillä omalla työllä ei välttämättä olekaan mitään arvoa, vaan sillä, että kenen kaveri olet.

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään suomalaisen yrittäjän olevan keskimäärin niin tyhmä, että irtisanoo parhaat työntekijänsä ensimmäisenä.

Kaikki yrittäjät eivät tiedä kuka oikeasti tekee firmassa ne tuottavat työt. Se ei aina ole se ovella iloisesti tervehtivä seuramies, vaan joskus se takahuoneessa hiljaa istuva jonka olemassaoloa ei aina muisteta.

Tiedän monta tapausta joissa huonojen aikojen tullessa irtisanotaan se ikävä ihminen, ja muutaman kuukauden kuluttua soitetaan perään, ja pyydetään takaisin kun koko firma on kaaoksen vallassa.