Lue keskustelun säännöt.
Paras koskaan lukemasi romaani? (Kirjasuositusketju!)
Ajattelin alkaa lukemaan romaaneja. Yleensä yritykseni on kaatunut siihen, että jotenkin olen onnistunut löytämään käsiini vain tylsiä kirjoja. Siksi kaipaankin nyt suosituksia.
Mikä on paras koskaan lukemasi romaani? Laitatko myös pienen kuvailun kirjasta, jotta tietää, vaikuttaako se juuri itseä kiinnostavalta.
Kommentit (252)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suon villi laulu -ei olisi halunnut että loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Gontšarovin Oblomov. Lyhyesti kertoo patalaiskasta miehestä, joka ei saa elämässään aikaan mitään mitä haluaisi ja jota hänen ystävänsä yrittää saada takaisin elämän syrjään kiinni. Jotkut näkeväs hänessä tyypillisen venäläisen miehen.
Suosittelen tähän liittyen belgialaisen Jean-Philippe Toussaintin kirjaa Kylpyhuone (1987), joka kertoo kylpyhuoneeseensa lukittautuvasta pariisilaisesta nuoresta miehestä. Kirja on helppolukuinen ja lyhyt, vain hieman päälle sata sivua.
Jos pitäisi valita 10 kirjaa, jotka parhaiten auttaisivat ymmärtämään ihmistä, niiden joukkoon varmasti kuuluisi suuri osa allaolevista.
Adolf Hitlerin "Taisteluni". Friedrich Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen". Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä". Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut". Adam Smithin "Kansojen varallisuus". Niccolò Machiavellin "Ruhtinas". Karl Marxin "Pääoma: poliittisen taloustieteen arvostelua". Sunzin "Sodankäynnin taito". William Shakespearen "Kuningas Lear". George Orwellin "Vuonna 1984".
Vierailija kirjoitti:
Kaikki se valo jota emme näe.
Oliko tämä todella niin hyvä kirja? Luen paljon ja tämä on yksi harvoista kirjoista, jossa en ole päässyt alkua pidemmälle ja jätin kesken. Ei temmannut mukaansa. Pitäisikö sille antaa toinen mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sanotaan että lempikirjoja on yhtä paljon kuin lukijoitakin, en oikein voi allekirjoittaa tässä ketjussa esiin nousseiden kirjojen parhautta.
Esim. Camille Läckbergin dekkarit ovat mukavasti rullaavia ja pitävät kyllä jännitystä yllä, mutta kalpenevat Fred Vargasin rinnallla: kokeilkaapa lukea vaikka Hyisiä aikoja. Todella mukaansa tempaava ja vähän ”syvällisempi” dekkari jossa yhdistyvät outo Islannin vaellusretki, Ranskan suuri vallankumous ja yhdistystoiminta tavalla, joka loppuratkaisun kohdalla tuntuu täysin loogiselta (ja hyytävältä).
Umberto Econ kirjoista, kirjallisuustieteistä, ja maagisesta realismista pitäville suosittelen Roberto Bolañon teosta Kesyttömät etsivät, myös 2666 kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka onkin järkäle. Ihmeellistä seikkailua ja sekoilua Etelä-Amerikassa.
Kotimaisista teoksista tahtoisin nostaa esiin Helena Sinervon Runoilijan talossa, joka kertoo Eeva-Liisa Mannerin elämästä, Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalon, joka on hienolla flowlla toteutettu kuvaus luokkaeroista ja köyhyydestä, Peter Sandströmin Valkean kuulaan, joka kertoo koskettavasti mahdottomuudesta ymmärtää omaa lapsuuttaan, sekä vähän vanhemman, unohdetun klassikon Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus, joka oli vain neljä kirjaa julkaisseen Jorma Korpelan hieno dostojevskimäinen pääteos.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi valita 10 kirjaa, jotka parhaiten auttaisivat ymmärtämään ihmistä, niiden joukkoon varmasti kuuluisi suuri osa allaolevista.
Adolf Hitlerin "Taisteluni". Friedrich Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen". Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä". Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut". Adam Smithin "Kansojen varallisuus". Niccolò Machiavellin "Ruhtinas". Karl Marxin "Pääoma: poliittisen taloustieteen arvostelua". Sunzin "Sodankäynnin taito". William Shakespearen "Kuningas Lear". George Orwellin "Vuonna 1984".
Ihminen = hallitseva mies? Just joo 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kjell Westön kirjat. Suosikkini ja yksi parhaista kirjoista jonka olen koskaan lukenut on Missä kuljimme kerran. Jouduin tarttumaan Weston kirjoihin kun asuin Lapissa,
matkaa kirjastoon oli 60 km ja olin kirjastoauton palveluiden varassa. Autossa oli tarjolla kirjallisuutta norjaksi, saameksi ja suomeksi eli melko suppea valikoima. Suunnilleen kaikki suomenkieliset kirjat tuli koluttua ja lopulta oli jäljellä enää suunnilleen Westö. Ja koukkuun jäin heti.
Pakko myöntää, että eniten on aina kolahtanut ulkomaiset kirjat, mutta pakko kehua nyt kotimaistakin. Olen aina pitänyt Riikka Pulkkisen teoksista, mutta teininä jo luettuna Raja todella kolahti syvälle. Posket punaisina tuolloin luin hyvinkin yksityiskohtaista kuvausta teinitytön ja opettajan kielletystä suhteesta.
Nykyisin aikuisena luettuna kirja avautui ihan uudella tavalla. Kerronta on todella taidokasta, pitäen lukijaa tiukasti otteessa. Alkuun monen henkilön kuvaukset hämmentävät, mutta lopulta ymmärtää miten kaikki liittyikään toisiinsa. Upea teos, erityisesti kirjailijan esikoisteokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien suomalaisten ja sellaisiksi haluavien pitäisi lukea Täällä Pohjantähden alla, sivujuonineen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki se valo jota emme näe.
Oliko tämä todella niin hyvä kirja? Luen paljon ja tämä on yksi harvoista kirjoista, jossa en ole päässyt alkua pidemmälle ja jätin kesken. Ei temmannut mukaansa. Pitäisikö sille antaa toinen mahdollisuus?
Se on sellainen fiilistelykirja, ei muka täyttä roskaa vaan vähän laadukkaampaa viihdettä. Viihdettä kuitenkin.
Itse melkein pidän rehellisestä roskasta enemmän kuin näistä kirjallisuudellisiksi naamioituvista kyynelbestsellereistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa ihan mitä tahansa. Ei se tee teistä yhtään sen fiksumpia.
Anteeksi ap. Jos nyt oikeasti haluat hyvän romaanin ja oikeasti tulla paremmaksi ja oppineemmaksi ihmiseksi, vetäise vaikka Sinuhe noin ensin.
Juuri kuuntelin Margaret Atwoodin teoksen Viimeisenä pettää sydän. Se oli samaan aikaan viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Aihe liittyy lähitulevaisuuden dystopiaan, jossa yhteiskunnan eriarvoistuminen johtaa katastrofaalisiin lopputuloksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri kuuntelin Margaret Atwoodin teoksen Viimeisenä pettää sydän. Se oli samaan aikaan viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Aihe liittyy lähitulevaisuuden dystopiaan, jossa yhteiskunnan eriarvoistuminen johtaa katastrofaalisiin lopputuloksiin.
Eriarvoistuminen my ass. Kaikilla on ne samat 24h käytössä. Toiset meistä joutuu jäämään tasa-arvotossun alle ja hukkaamaan kallisarvoista aikaansa siihen, mutta noin periaatteessa pelisääntöjen PITÄISI olla kaikille samat.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä noita Jumalat juhlivat öisin suosittelijoita. Jotenkin tuntuu, että pitää olla kirjallisuuden professuuri ennen kuin pääsee edes ensimmäistä lukua pidemmälle.
Tämän vuoden suosikkikirja oli Federico Axat Viimeinen mahdollisuus. Outo, jännittävä trilleri.
Ei Jumalat juhlivat öisin vaadi mielestäni erityistä kirjallisuuden tuntemusta. Pikemminkin päinvastoin: sitä on helppo pitää tosi hyvänä kirjana ja viehättyä sen tyylistä, jos ei ole lukenut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi valita 10 kirjaa, jotka parhaiten auttaisivat ymmärtämään ihmistä, niiden joukkoon varmasti kuuluisi suuri osa allaolevista.
Adolf Hitlerin "Taisteluni". Friedrich Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen". Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä". Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut". Adam Smithin "Kansojen varallisuus". Niccolò Machiavellin "Ruhtinas". Karl Marxin "Pääoma: poliittisen taloustieteen arvostelua". Sunzin "Sodankäynnin taito". William Shakespearen "Kuningas Lear". George Orwellin "Vuonna 1984".
Loistava kattaus, onnitteluni valinnoista.
Avasin ketjun innoissani, sillä aihe on kiinnostava ja erityisesti se aloituksessa vaikutti hyvältä, että AP pyysi esittelyä teoksesta. No, eipä sitten ollut yllätys, että täältä saa lukea jotain kirjaluetteloita. Miksi kukaan rupeaisi googlettamaan kymmmeniä teoksia, sillä eihän nimi vielä kerro mitään? Ettekö voisi kunnioittaa aloituksen pyyntöä? Onneksi osa teistä on kuvaillut teosta ja sitä, miksi kirja oli hyvä. On nimittäin mielenkiintoista lukea toisten lukukokemuksista.
On lähes mahdotonta sanoa, mikä on kaikista paras kirja, jonka on lukenut. Etenkin yläkoulussa ja lukiossa ahmin kirjoja, mutta makuni on muuttunut ja olen tullut (liian) kriittiseksi. Suosikkini oli vuosien ajan Diana Gabaldonin romaani Muukalainen (nyt ei enää, sillä olen lukenut teoksen aivan puhki). Romaani kertoo brittinaisesta, joka matkaa ajassa 1700-luvulle. Romaanissa on kiinnostava päähenkilö, elävää kerrontaa, rakkautta, seikkailua, aikamatkailua ja myös Skotlannin historiaa. Vaikka romaani on fiktiivinen, opin paljon uutta Skotlannin historiasta ja jopa innostuin matkustamaan Skotlantiin sen ansioista. Romaanissa hyvää on se, että kerronnassa on ripaus huumoria, joka tuo sisältöön tasapainoa, sillä mukana on myös todella raakoja kohtauksia. Muukalainen on mukava lukuromaani, jota kahlatessa ei tarvitse tehdä syvällisiä tulkintoja mutta toisaalta minusta se ei myöskään ole mitään hömppää, joka aliarvioisi lukijaansa. Ja Muukalaiselle on tehty myös jatko-osia sekä tv-sarja.
Nykyään luen eniten elämäkertoja. Mercedes Bentson elämäkerta oli ahdistava mutta hyvä. Tara Westoverin Opintiellä oli myös pysäyttävä. Se kertoo tositarinan naisesta, joka on kasvanut hullussa uskonnollisessa perheessä. Tara ei ole käynyt koulua mutta päättää hakea yliopistoon ilman mitään opiskelutaitoja.
George Orwellin kirja 1984 on ajatuksia herättävä, varsinkin tässä ajassa.