Kaduttaako nirsoja naisia lopulta, kun jäävät yksin?

tttttttttt kirjoitti:

Kyllä, mutta ei kannata odottaa että he myöntäisivät sitä.

Enemmistö ei kuitenkaan jää yksin. Lapsikuumeen iskiessä useimmille alkaa vaatimattomampikin mies kelpaamaan.

Sen lapsenkin voi hankkia ilman miestä että ei sinua siinäkään tarvita, elä pelkää.

Minulle on osunut kohdalle pari narsistia, toinen jopa psykopaatti, molemmat valehtelivat sen kun ehtivät yms. Nuokin miehet ovat varmaan nyt parisuhteessa jonkun naisen kanssa. Ihmisissä on niin paljon häiriintyneitä persoonallisuuksia, että todennäköisyys sellaiseen törmäämiseen ja jopa koukkuun jäämiseen on suuri. En enää viitsi etsiä normaalia.

Ei oikein kaduta muu kuin se, etten joko luovuttanut munasoluja tai tehnyt itse lasta vierailla siittiöillä, joissa on sekin hyvä puoli, että ne on tarkastettu kromosomipoikkeamien varalle. Olisin siis halunnut geenieni jatkuvan.

Muuten viihdyn ilman parisuhdetta. Tosin matkaseuraa olisi joskus kiva saada, samoin seuraa tapahtumiin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Aika omituinen ajatus on tyytyä olemaan jonkun kanssa vain koska tämä toinen on sinusta kiinnostunut ja haluaa olla sinun kanssa. Sinulla ei ole tainnut juuri kysyntää olla?

On minulla ollut jokunen kumppani ennen nykyistä ja tämä on kestänyt pitkään.

Yhä huomaan niitä miehiä, jotka kiinnostuvat minusta ja tietysti päinvastoin. Oma kumppani on myös vuosien aikana saattanut ihastua.

Minusta parisuhteessa oleellisinta on se halu olla yhdessä. Siitä tulee arki, ensin tapailee ja vähitellen halu olla yhdessä kasvaa. Minusta on lähinnä naiivia etsiä täydellistä kumppania. En ole koskaan tehnyt listaa millainen miehen pitäisi olla mutta voisin kyllä alkaa luetella asioita joita en tahdo kumppanin olevan, ne on asioita joita kumppanissani ei ole. Käyttää alkoa ok ja on mukava, ottaa minut huomioon mutta pystyn sanomaan mitä kaipaan ja tämä mies kuulee ja tulee vastaan. Ei hakkaa tai sano pahasti. On hänessä vikoja myös, mutta elän mielummin hänen kanssaan kuin olisin ilman häntä. Minusta tuo on rakkautta, ei täydellisyys. Vaan se että joku tahtoo olla sun kanssa, koska olet mitä olet. Miltä se sinusta tuntuu jos tapailet mukavaa tyyppiä muttet kelpaa hänelle? Silti itse teet samaa?

No onhan sinulla ollut vaatimuksia siitä millainen miehen on oltava. Ei saa olla juoppo, täytyy ottaa sut huomioon, sun pitää viihtyä ja tykätä olla hänen kanssaan. Jostakinhan se sinunkin halusi olla juuri tämän miehen kanssa on syntynyt. Et voi sanoa, että olet hänen kanssaan vain koska hän kiinnostui sinusta. Jokinhan hänessä on saanut sinut kiinostutumaan omasta puolestasi. Tunnen monia oikein mukavia miehiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Mutta pelkästään se seikka ei ole saanut minua kiinnostumaan heistä. Jos en olisi kelvannut miehelle jonka halusin, olisin kyllä mieluummin elänyt yksin kuin hyväksynyt jonkun randomin minusta kiinnostuneen tyypin tai ottanut edes sitä alkuperäistä rakastani, mikäli olisi ollut pieninkään epäilys, että hän vain tyytyy minuun.

Olen alkanut seurustella tavallisen, hyvän ihmisen kanssa. Ei ole ollut vaatimuksia hänestä, väkivaltaa tai kännisekoilua en katselisi mutta uskon että asioita voi toki muuttaa itsessään, eli välttämättä joku viinaanmenevä voisi löytää itselleen oman paremman tavan elää ja suhde voisi jatkua. Tätä tarkoitan.

Minun sinkkukaverit etsii miehestä jotain yli-ihmistä eikä sitä että perus Matti olisi se mies joka toisikin kukkia yllätyksenä vasta joskus kun ei tajua tehdä sitä heti alkuun eikä lue naisen ajatuksia. Olen itse mieheltäni suoraan pyytänyt mitä kaipaan. Vuosienkin jälkeen voi olla hankalaa sanoa ääneen mitä kumppaniltaan kaipaa.

Kyllä minä olen ihastunut tuohon tyyppiin aikanaan ja päinvastoin, rakastunut ja heittäytynyt. Sanoin jossain vaiheessa ketjua että sitä löytää jonkun kiinnostavan ja siitä se lähtee. Jos ihmissuhteita nirsoilee, jää yksin. Enkä tarkoita että pitää olla jossain suhteessa, vaan olla sen kanssa joka kiinnostaa sinua ja päinvastoin -mutta sillä on VIKOJA! Minusta tuo on loukkaavaa. En mieti ystävienkään kohdalla mitä vikoja heissä on, miehen kanssa on sama asia! Ei tarvitse olla mitä ei ole, eikä kaivaa toisen vikoja. Jos viihtyy yhdessä, se on hyvä.

Ymmärrän täysin tuon armeija -näkemyksen. Rakkaus syvenee kokemuksien kautta. En ole käynyt armeijaa mutta olen ymmärtänyt että se porukka tiivistyy ajansaatossa ja parisuhteessa tapahtuu sama. Ainakin oma liitto on elänyt noin että suhde jossa on, nivoutuu tiiviiksi me -henkeen.

Joku v*ttuili kirjoittavani minä, minä, minä kun nimenomaan kirjoitan omasta puolestani meistä. Siitä että tahdon olla tuon toisen ihmisen kanssa, en etsiä hänen vikojaa vaan suhde joko on sellainen että sitä odottaa toisen näkemistä, kaipaa luokse, tahtoo kertoa tapahtuneita asioita hänelle.

Yhteenmuuttaminen oli kaipuusta olla yhdessä, syödä, nukkua, rakastella, hipsutella.

En ymmärrä ollenkaan juuri tuota miksi kumppanin kuuluu olla joku tietty pakkaus. Kun tarkemmin mietin, niin ehkä juuri tällainen ominaisuus kumppanissa olisi Turn Off ja se aito toiseen tutustuminen olisi enemmän kuin työhaastattelu?

Hyvä onellisesti parisuhteessa -paasaaja,

Kyllä sä nyt olet itsekäs. Me tavalliset kohtuulliset sinkkunaiset ei ansaita tulla haukutuksi nirsoiksi. SINULLA on käynyt hyvä tuuri, että olet löytänyt itsellesi sopivan ihmisen, jonka kanssa on henkinen yhteys. Me muut emme ole yhtä onnekkaita. Me emme odota prinssi täydellistä, vaan ihan sitä samaa kuin sinäkin. Normaalia ihmistä, jonka kanssa haluaa viettää elämänsä. Joten voisitko nyt sulkea suusi, kiitos.

Tämä. Ko henkilö haluaa olla suhteessa tavallisen mukavan miehen, josta on iritse myöskin kiinnostunut, kanssa. Muiden naisten pitäisi hänen mielestään ottaa kuka tahansa, joka heistä kiinnostuu. Mitään ei saa vaatia eikä valikoida, miehellehän voi tulla paha mieli kun ei kelpaa. Kyllä se siitä suttaantuu kun vaan haluaa. NoT.

En ole nirso. Yksin elän ihan omasta tahdosta. Riittävästi on kokemusta sekä avioliitossa elämisestä että muista suhteista tietääkseni sen, että nykyinen elämä on juuri sitä, mitä elämältä haluan. Lapset ovat jo omillaan. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Täysillä olen nauttinut taas tästäkin viikonlopusta, kun saa tehdä, mitä itse haluaa, tai olla tekemättä mitään, jos ei huvita.

Ei tämä ap tule kelpaamaan edes vauvakuumeiselle naiselle. Vaikka nainen haluaa lapsen, se ei tarkoita sitä että nainen haluaisi puolisokseen sellaisen. Muuta nämä tyypit eivät ole, pikkulapsia jotka eivät osaa olla yksin.

Minulle on sattunut vain hyviä miehiä (tai pikemminkin vähemmän hyvät ovat saaneet potkun persuksiin heti alkuun). Enkä ikinä kelpuuttaisi ketä tahansa "inttikaveria", suhteessa pitää olla muutakin kuin kämppäkaveruus.

Ei se tee naisesta nirsoa eikä loppuiäkseen yksin olevaa, ettei sinua huoli ap. En ole huolinut ap:n kaltaisia naisia nirsoiksi nimitteleviä no life - peräkammarinpoikia koskaan vaan kylmästi antanut pakit. Mutta yksin en ole jäänyt, on löytynyt mies johon rakastuin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Aika omituinen ajatus on tyytyä olemaan jonkun kanssa vain koska tämä toinen on sinusta kiinnostunut ja haluaa olla sinun kanssa. Sinulla ei ole tainnut juuri kysyntää olla?

On minulla ollut jokunen kumppani ennen nykyistä ja tämä on kestänyt pitkään.

Yhä huomaan niitä miehiä, jotka kiinnostuvat minusta ja tietysti päinvastoin. Oma kumppani on myös vuosien aikana saattanut ihastua.

Minusta parisuhteessa oleellisinta on se halu olla yhdessä. Siitä tulee arki, ensin tapailee ja vähitellen halu olla yhdessä kasvaa. Minusta on lähinnä naiivia etsiä täydellistä kumppania. En ole koskaan tehnyt listaa millainen miehen pitäisi olla mutta voisin kyllä alkaa luetella asioita joita en tahdo kumppanin olevan, ne on asioita joita kumppanissani ei ole. Käyttää alkoa ok ja on mukava, ottaa minut huomioon mutta pystyn sanomaan mitä kaipaan ja tämä mies kuulee ja tulee vastaan. Ei hakkaa tai sano pahasti. On hänessä vikoja myös, mutta elän mielummin hänen kanssaan kuin olisin ilman häntä. Minusta tuo on rakkautta, ei täydellisyys. Vaan se että joku tahtoo olla sun kanssa, koska olet mitä olet. Miltä se sinusta tuntuu jos tapailet mukavaa tyyppiä muttet kelpaa hänelle? Silti itse teet samaa?

No onhan sinulla ollut vaatimuksia siitä millainen miehen on oltava. Ei saa olla juoppo, täytyy ottaa sut huomioon, sun pitää viihtyä ja tykätä olla hänen kanssaan. Jostakinhan se sinunkin halusi olla juuri tämän miehen kanssa on syntynyt. Et voi sanoa, että olet hänen kanssaan vain koska hän kiinnostui sinusta. Jokinhan hänessä on saanut sinut kiinostutumaan omasta puolestasi. Tunnen monia oikein mukavia miehiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Mutta pelkästään se seikka ei ole saanut minua kiinnostumaan heistä. Jos en olisi kelvannut miehelle jonka halusin, olisin kyllä mieluummin elänyt yksin kuin hyväksynyt jonkun randomin minusta kiinnostuneen tyypin tai ottanut edes sitä alkuperäistä rakastani, mikäli olisi ollut pieninkään epäilys, että hän vain tyytyy minuun.

Olen alkanut seurustella tavallisen, hyvän ihmisen kanssa. Ei ole ollut vaatimuksia hänestä, väkivaltaa tai kännisekoilua en katselisi mutta uskon että asioita voi toki muuttaa itsessään, eli välttämättä joku viinaanmenevä voisi löytää itselleen oman paremman tavan elää ja suhde voisi jatkua. Tätä tarkoitan.

Minun sinkkukaverit etsii miehestä jotain yli-ihmistä eikä sitä että perus Matti olisi se mies joka toisikin kukkia yllätyksenä vasta joskus kun ei tajua tehdä sitä heti alkuun eikä lue naisen ajatuksia. Olen itse mieheltäni suoraan pyytänyt mitä kaipaan. Vuosienkin jälkeen voi olla hankalaa sanoa ääneen mitä kumppaniltaan kaipaa.

Kyllä minä olen ihastunut tuohon tyyppiin aikanaan ja päinvastoin, rakastunut ja heittäytynyt. Sanoin jossain vaiheessa ketjua että sitä löytää jonkun kiinnostavan ja siitä se lähtee. Jos ihmissuhteita nirsoilee, jää yksin. Enkä tarkoita että pitää olla jossain suhteessa, vaan olla sen kanssa joka kiinnostaa sinua ja päinvastoin -mutta sillä on VIKOJA! Minusta tuo on loukkaavaa. En mieti ystävienkään kohdalla mitä vikoja heissä on, miehen kanssa on sama asia! Ei tarvitse olla mitä ei ole, eikä kaivaa toisen vikoja. Jos viihtyy yhdessä, se on hyvä.

Ymmärrän täysin tuon armeija -näkemyksen. Rakkaus syvenee kokemuksien kautta. En ole käynyt armeijaa mutta olen ymmärtänyt että se porukka tiivistyy ajansaatossa ja parisuhteessa tapahtuu sama. Ainakin oma liitto on elänyt noin että suhde jossa on, nivoutuu tiiviiksi me -henkeen.

Joku v*ttuili kirjoittavani minä, minä, minä kun nimenomaan kirjoitan omasta puolestani meistä. Siitä että tahdon olla tuon toisen ihmisen kanssa, en etsiä hänen vikojaa vaan suhde joko on sellainen että sitä odottaa toisen näkemistä, kaipaa luokse, tahtoo kertoa tapahtuneita asioita hänelle.

Yhteenmuuttaminen oli kaipuusta olla yhdessä, syödä, nukkua, rakastella, hipsutella.

En ymmärrä ollenkaan juuri tuota miksi kumppanin kuuluu olla joku tietty pakkaus. Kun tarkemmin mietin, niin ehkä juuri tällainen ominaisuus kumppanissa olisi Turn Off ja se aito toiseen tutustuminen olisi enemmän kuin työhaastattelu?

Hyvä onellisesti parisuhteessa -paasaaja,

Kyllä sä nyt olet itsekäs. Me tavalliset kohtuulliset sinkkunaiset ei ansaita tulla haukutuksi nirsoiksi. SINULLA on käynyt hyvä tuuri, että olet löytänyt itsellesi sopivan ihmisen, jonka kanssa on henkinen yhteys. Me muut emme ole yhtä onnekkaita. Me emme odota prinssi täydellistä, vaan ihan sitä samaa kuin sinäkin. Normaalia ihmistä, jonka kanssa haluaa viettää elämänsä. Joten voisitko nyt sulkea suusi, kiitos.

Ei tämä ole ensimmäinen parisuhteeni ja kyllä sen verran normaaleja miehiä löytyy että voisin kuvitella että toisen kumppanin löytäminen ei olisi hankalaa. Teen helposti ihmisiin uusia tuttavuuksia ja minusta parisuhde on lähinnä hyvä ystävyyssuhde jossa on seksi ja romantiikka lisäksi, toki oma parisuhde on saman yhteisen kodin alla eikä kaukosuhde.

En pidä itseäni erityisen onnekkaana, vaan olen suhteessa koska se on päätös, aivan siinä kuin sinä päätät ettet tahdo olla Perus matin kanssa koska sinua itseäsi vaivaa miehessä joku elementti. Toisessa miehessä syy on joku toinen ja kolmannessa joku muu asia.

On minunkin miehessä vikoja. Tahdon silti olla hänen kanssaan, tahdon viettää aikaa hänen kanssaan enkä ole tässä koska en voisi olla yksin. Halu olla toisen luona on vahvempi. Ja tälläisiä ihmisiä, joiden kanssa voisi seurustella on tullut vastaan suhteen aikana mutta parisuhde on valinta. Tahto olla yhdessä, uskoa että suhde kestää.

Tottakai sen päätöksen tekee myös mies, siksi sitä kutsutaan parisuhteeksi. On aina myös oma valinta jäädä tai lähteä. Pohtia toisen vikoja ja varsinkin tänä päivänä etsiä uutta kun se on niin helppoa kuin vaihtaa paitaa. Tätä ketjua lukiessa sinkut tuntuu todistelevan ettei oikeastaan koko parisuhde olekaan tärkeä ja tavoiteltava asia.

Ehkä te etsitte vääristä paikoista ja yhtä feikkejä tyyppejä jos ei omana itsenään löydä seuraa? Miehet myös tyrmää teitä naisia. Heilläkin on omat kriteerit millainen pitää naisen siis olla?

Itse voisin enempi hakea kumppania sieltä missä itse käyn ja missä viihdyn. Olla oma itseni ja tutustua miehiin. Nämä omat sinkkunaiset ei etsi miestä ruokaravintolasta tai bussijonosta. Katse ei hakeudu vaan treffeille mennään sovitusti jonkun kanssa joka on itsestään kertonut jonnekin.

En ole erityisen nirso mutta olen mieltynyt varakkaisiin miehiin. Minulle ei vähempi kelpaa. En näe syytä olla yhdessä köyhän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on osunut kohdalle pari narsistia, toinen jopa psykopaatti, molemmat valehtelivat sen kun ehtivät yms. Nuokin miehet ovat varmaan nyt parisuhteessa jonkun naisen kanssa. Ihmisissä on niin paljon häiriintyneitä persoonallisuuksia, että todennäköisyys sellaiseen törmäämiseen ja jopa koukkuun jäämiseen on suuri. En enää viitsi etsiä normaalia.

Ei oikein kaduta muu kuin se, etten joko luovuttanut munasoluja tai tehnyt itse lasta vierailla siittiöillä, joissa on sekin hyvä puoli, että ne on tarkastettu kromosomipoikkeamien varalle. Olisin siis halunnut geenieni jatkuvan.

Muuten viihdyn ilman parisuhdetta. Tosin matkaseuraa olisi joskus kiva saada, samoin seuraa tapahtumiin jne. 

Jos sinulla ei ole lääketieteellisten testien mukaan tehtyjä tuloksia entistesi miesten narsismista niin kannattaa todella tarkasti miettiä missä noita totuuksiaan heistä kertoo, ettei mene kunnianloukkaamiseksi.

Meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja jokaisella on omat syynsä esim. loukkaantua kumppaniltaan eikä se tee kenestäkään vielä narsistisia tai psykopaattia ettei kestä eroa vaan jää tahtomaan entiselleen pahaa eikä halua hänen saada uutta onnea.

Kannattaa elää sitä omaa elämää ja vaan vastata lain sallimien mukaan miehelle tapaamisia sossuntyöntekijöiden kautta ja pysyä erossa hänestä. Ei itse tarvitse sopia jos niistä ei mitään tule.

Mutta älä sano koskaan toista narsistiksi.

Prosentuaalisesti niitä on vain muutama koko Suomessa ja mahdollisuus että sinun entisistä useampi olisi niitä on olemattoman pieni.

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen nirso mutta olen mieltynyt varakkaisiin miehiin. Minulle ei vähempi kelpaa. En näe syytä olla yhdessä köyhän kanssa.

Puhut varmaan totta tuossa. Unohdit vaan mainita että olet itsekin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Kauhean naisille tyypillistä, että yritetään vedota johonkin miljoonasosaan naisista (190cm, 160kg). Siitä ei tietenkään ole kyse, kun nainen karsii pois kaikki alle 180 cm pitkät miehet heti alkuunsa. Eikö niin? Ja sitten lässytetään "about kaiken huolimisesta", kun on ensin annettu lapsellinen esimerkki melkein kaksimetrisistä ja yli sataviiskytkiloiisista naisista. Te palstanaiset ette ilmeiesesti edes halua keskustella asioista rakentavasti, vaan haluatte ainoastaan, että teidän omia mielipiteitänne kompataan.

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden kaipuusta: itseäni inhottaa kun miehet kaipaa sellaista yhdessä nyhjäämistä. Kokoajan pitäisi olla iholla, sohvassa pieruverkkareissa nyhjättämässä käsikädessä ja yhtenään vongataan seksiä. Tai kysellään missä menet, mitä teet, kenen kanssa...En kaipaa mitään tuollaista vaan omaa vapautta ja rauhaa. Jos tulee läheisyyden tarve otan yhteyttä johonkin tuttavamieheen. Mutta sitäkin tapahtuu kokoajan harvemmin koska jo se läheisyys ja että tulee kotiin käymään ällöttää.

Ja viikon parhaat miesvihasetit -palkinto lähtee sinne, laitetaanko postissa vai käytkö hakemassa toimistolta

M/35

Vierailija kirjoitti:

Vai ovatko ylpeitä ja yksinäisiä loppuun asti?

Siis eikös ne kehitä tuota ylpeyttään ja yksinäisyyttään sillä lailla että niistä tulee aina vain vihaisempia ja katkerampia ja kyynisempiä. Ihmisvihaajia. Tai miesvihaajia. Eli ei ne kadu. Pikemminkin ne on aina vain iloisempia siitä että "onneksi tajusin pysyä kaukana tuollaisista miesroskista!" Kihisee kiukusta hautaan asti. Agressio suojelee surulta. Ihmisviha suojelee yksinäisyydeltä.

Tuskinpa nirsoja naisia pahemmin kaduttaa kun on Tinder-seuraa loputtomasti lohduttelemassa....

Onko se nirsoutta, jos ei halua ketä tahansa? Minua on tänä kesänä lähestynyt kolme naimisissa olevaa miestä, yksi on avoimessa suhteessa, yksi halusi sivusuhteen.

Sitten on yksi vapaa, ennestään tuntematon, laittanut viestiä ja ehdottanut tapaamista. Ja heti tämän tapaamispyynnön jälkeen vihjaillut seksistä.

Sitten olen käynyt pari kertaa treffeillä, mutta ei ole ollut oikein mitään yhteistä.

Eli onko nirsoutta, jos en lähde esim. varattujen matkaan?

Ap, määrittele nirso? Onko se nainen, joka ei huoli sinua? Mistä päättelet, että ns nirsot jäisivät yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vai ovatko ylpeitä ja yksinäisiä loppuun asti?

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Olen ollut naimisissa miehen kanssa jota en rakastanut. Hän oli kiltti, kunnollinen ja hyvä isä. Mutta minä turhautuneena petin häntä. Erosimme. Sen

kokemuksen jälkeen on ollut lyhyitä täydellisiä suhteita ulkomaisten miesten kanssa. Pari kertaa pyydettiin muuttamaan ulkomaille, mutta minulla on Suomessa hyvä työpaikka, suku ja poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan tyytyväisiä kun ei ole vanhanakaan mitään riippakiveä estämässä elämistä ja odottamassa passaamista. Vältytään myös omaishoitajan raskaalta taakalta.

Ennen ajattelin ettei ole ketään auttamassa mimuakaan vanhana. Nykyään tajuan ettei olisi luultavasti vaikka olisin liitossa. Nykyajan ihmisistä harva alkaa omaishoitajaksi.

Olen tänne ennenkin kirjottanut siitä ,ettei ole takeita, että kukaan hoitaa tai edes vierailee luonasi, kun olet vanha. Isäni kuoli ensin., äiti oli 5 vuotta hoivakodissa. Kymmenen lasta, jotka kaikki asuvat vähintään tuhannen kilometrin päässä hänestä. Minun lisäksi vain yksi veli ja sisko kävimme katsomassa häntä pari kertaa vuodessa.

Yksin kuoli 94 vuotiaana.

Minusta on väärin sitä osapuolta kohtaan, jonka on ottanut "säälistä ",

Olisi hirveää elää yhdessä sellaisen kanssa, josta tietää, ettei rakasta.