Kaduttaako nirsoja naisia lopulta, kun jäävät yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Kauhean naisille tyypillistä, että yritetään vedota johonkin miljoonasosaan naisista (190cm, 160kg). Siitä ei tietenkään ole kyse, kun nainen karsii pois kaikki alle 180 cm pitkät miehet heti alkuunsa. Eikö niin? Ja sitten lässytetään "about kaiken huolimisesta", kun on ensin annettu lapsellinen esimerkki melkein kaksimetrisistä ja yli sataviiskytkiloiisista naisista. Te palstanaiset ette ilmeiesesti edes halua keskustella asioista rakentavasti, vaan haluatte ainoastaan, että teidän omia mielipiteitänne kompataan.

Haloo sinne jo nyt! Jos joku omien ihanteidesi mukainen missiltä näyttävä nainen ei sinua huoli, niin tervetuloa vaan meidän tavisnaisten nahkoihin, joiden kosijat ovat usein samaa sarjaa kuin yllä esitetty: ne miehet, jotka meitä lähestyvät, ovat juurikin joitain pelkän peruskoulun käyneitä nistejä tai alkkiksia, useita vuosia itseämme vanhempia miehiä, joilta ihan hyvin voi puuttua niitä sormia, silmiä tai useita hampaita. Vaihdetaanko hetkeksi vaikka osia?

Esimerkiksi te 165 - 175 cm pitkät tai lyhyet, mutta hoikat amismiehet ette vilkaisekaan sitä itsenne pituista, mutta itseänne painavampaa tyttöä (vaikka tyttö olisi kouluttautunut itseänne huomattavasti pidemmälle ja olisi siten oivallista äitimatskua geeniensä kannalta, koska älykkyys periytyy lähinnä äidiltä), vaan sellaisen tytön pitäisi huolia tuosta vaan se itseään vanhempi ja typerämpi tai kouluttautumattomampi hampaaton ja vanha puliukko itselleen, koska naisten ulkonäkövaatimukset ovat muka pelkkää pinnallisuutta (ja miesten nyt kertakaikkiaan eivät, vaikka ihan joka kerta toistuu se, että heidän pitää saada se itseään kauniimpi ja nuorempi puoliso) ja aina naiset voivat muka laihduttaa. Aina voivat myös miehet kouluttautua, joten heidänkään ei tarvitsisi enää inistä siitä koulutuksesta, koska se sentään on asia, johon he voivat itse vaikuttaa. Niistä nuorista, kauniista ja koulutetuista misseistä kilpailee niin moni mies ikäväliltä 18-75, ettei lyhyeksi syntyneillä amiksilla ole sellaisiin mitään saumaa automaattisesti - eihän tavikselta näyttävillä, lyhyillä ja persjalkaisilla amisnaisillakaan ole mitään saumoja itseään kauniimpaan puolisoon saati miljonääriin tai tohtoriin ilman jotain missin titteliä. Pituudestakin on teidän turha inistä, koska se periytyy myös mahdollisille lapsille, ja nyt vaan länsimainen näkemys kauneudesta näyttää olevan sitä, että miehen on oltava pitkä ollakseen komea, aivan kuten naisen on oltava hoikka ja vaikka pitkätukkainen ollakseen kaunis. Te ette vaan millään istu siihen käsitykseen yhtään sen enempää kuin paksut naisetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Kauhean naisille tyypillistä, että yritetään vedota johonkin miljoonasosaan naisista (190cm, 160kg). Siitä ei tietenkään ole kyse, kun nainen karsii pois kaikki alle 180 cm pitkät miehet heti alkuunsa. Eikö niin? Ja sitten lässytetään "about kaiken huolimisesta", kun on ensin annettu lapsellinen esimerkki melkein kaksimetrisistä ja yli sataviiskytkiloiisista naisista. Te palstanaiset ette ilmeiesesti edes halua keskustella asioista rakentavasti, vaan haluatte ainoastaan, että teidän omia mielipiteitänne kompataan.

Haloo sinne jo nyt! Jos joku omien ihanteidesi mukainen missiltä näyttävä nainen ei sinua huoli, niin tervetuloa vaan meidän tavisnaisten nahkoihin, joiden kosijat ovat usein samaa sarjaa kuin yllä esitetty: ne miehet, jotka meitä lähestyvät, ovat juurikin joitain pelkän peruskoulun käyneitä nistejä tai alkkiksia, useita vuosia itseämme vanhempia miehiä, joilta ihan hyvin voi puuttua niitä sormia, silmiä tai useita hampaita. Vaihdetaanko hetkeksi vaikka osia?

Esimerkiksi te 165 - 175 cm pitkät tai lyhyet, mutta hoikat amismiehet ette vilkaisekaan sitä itsenne pituista, mutta itseänne painavampaa tyttöä (vaikka tyttö olisi kouluttautunut itseänne huomattavasti pidemmälle ja olisi siten oivallista äitimatskua geeniensä kannalta, koska älykkyys periytyy lähinnä äidiltä), vaan sellaisen tytön pitäisi huolia tuosta vaan se itseään vanhempi ja typerämpi tai kouluttautumattomampi hampaaton ja vanha puliukko itselleen, koska naisten ulkonäkövaatimukset ovat muka pelkkää pinnallisuutta (ja miesten nyt kertakaikkiaan eivät, vaikka ihan joka kerta toistuu se, että heidän pitää saada se itseään kauniimpi ja nuorempi puoliso) ja aina naiset voivat muka laihduttaa. Aina voivat myös miehet kouluttautua, joten heidänkään ei tarvitsisi enää inistä siitä koulutuksesta, koska se sentään on asia, johon he voivat itse vaikuttaa. Niistä nuorista, kauniista ja koulutetuista misseistä kilpailee niin moni mies ikäväliltä 18-75, ettei lyhyeksi syntyneillä amiksilla ole sellaisiin mitään saumaa automaattisesti - eihän tavikselta näyttävillä, lyhyillä ja persjalkaisilla amisnaisillakaan ole mitään saumoja itseään kauniimpaan puolisoon saati miljonääriin tai tohtoriin ilman jotain missin titteliä. Pituudestakin on teidän turha inistä, koska se periytyy myös mahdollisille lapsille, ja nyt vaan länsimainen näkemys kauneudesta näyttää olevan sitä, että miehen on oltava pitkä ollakseen komea, aivan kuten naisen on oltava hoikka ja vaikka pitkätukkainen ollakseen kaunis. Te ette vaan millään istu siihen käsitykseen yhtään sen enempää kuin paksut naisetkaan.

Melkoset olkiukkoilut sieltä.

Ite esim. olen kolmevitonen korkeakoulutettu mies, 173 cm ja 77 kg (läskin lisäksi vähän lihaksiakin), en erityisen komea mutten mikään susirumakaan vaan lähinnä valju, melko pienipalkkainen mutta intohimoisesti alaani suhtautuva. Harrastan pyöräilyä, yleistä nikkarointia kotona ja pyörän kanssa, valokuvausta ja elokuvia.

En ole seurustellut seitsemään vuoteen. Olen lähestynyt vaikka millaisia naisia, ja olen saanut pakkeja jopa itseäni huomattavasti lihavemmilta ja huonommin koulutetuilta naisilta. Puhumattakaan siitä kohtelusta, mitä olen saanut maisterinaisilta. 

En ymmärrä miksi naisten pitää aina vääristellä niin paljon. Kyse ei todellakaan ole ainakaan siitä, että "kehnommanpuoleiset muttei kuitenkaan umpikehnot" miehet eli esim. minä itse, vaatisivat jotain seksibeibejä. Täysin harhaisia juttuja edes väittää sellaista.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Kauhean naisille tyypillistä, että yritetään vedota johonkin miljoonasosaan naisista (190cm, 160kg). Siitä ei tietenkään ole kyse, kun nainen karsii pois kaikki alle 180 cm pitkät miehet heti alkuunsa. Eikö niin? Ja sitten lässytetään "about kaiken huolimisesta", kun on ensin annettu lapsellinen esimerkki melkein kaksimetrisistä ja yli sataviiskytkiloiisista naisista. Te palstanaiset ette ilmeiesesti edes halua keskustella asioista rakentavasti, vaan haluatte ainoastaan, että teidän omia mielipiteitänne kompataan.

Haloo sinne jo nyt! Jos joku omien ihanteidesi mukainen missiltä näyttävä nainen ei sinua huoli, niin tervetuloa vaan meidän tavisnaisten nahkoihin, joiden kosijat ovat usein samaa sarjaa kuin yllä esitetty: ne miehet, jotka meitä lähestyvät, ovat juurikin joitain pelkän peruskoulun käyneitä nistejä tai alkkiksia, useita vuosia itseämme vanhempia miehiä, joilta ihan hyvin voi puuttua niitä sormia, silmiä tai useita hampaita. Vaihdetaanko hetkeksi vaikka osia?

Esimerkiksi te 165 - 175 cm pitkät tai lyhyet, mutta hoikat amismiehet ette vilkaisekaan sitä itsenne pituista, mutta itseänne painavampaa tyttöä (vaikka tyttö olisi kouluttautunut itseänne huomattavasti pidemmälle ja olisi siten oivallista äitimatskua geeniensä kannalta, koska älykkyys periytyy lähinnä äidiltä), vaan sellaisen tytön pitäisi huolia tuosta vaan se itseään vanhempi ja typerämpi tai kouluttautumattomampi hampaaton ja vanha puliukko itselleen, koska naisten ulkonäkövaatimukset ovat muka pelkkää pinnallisuutta (ja miesten nyt kertakaikkiaan eivät, vaikka ihan joka kerta toistuu se, että heidän pitää saada se itseään kauniimpi ja nuorempi puoliso) ja aina naiset voivat muka laihduttaa. Aina voivat myös miehet kouluttautua, joten heidänkään ei tarvitsisi enää inistä siitä koulutuksesta, koska se sentään on asia, johon he voivat itse vaikuttaa. Niistä nuorista, kauniista ja koulutetuista misseistä kilpailee niin moni mies ikäväliltä 18-75, ettei lyhyeksi syntyneillä amiksilla ole sellaisiin mitään saumaa automaattisesti - eihän tavikselta näyttävillä, lyhyillä ja persjalkaisilla amisnaisillakaan ole mitään saumoja itseään kauniimpaan puolisoon saati miljonääriin tai tohtoriin ilman jotain missin titteliä. Pituudestakin on teidän turha inistä, koska se periytyy myös mahdollisille lapsille, ja nyt vaan länsimainen näkemys kauneudesta näyttää olevan sitä, että miehen on oltava pitkä ollakseen komea, aivan kuten naisen on oltava hoikka ja vaikka pitkätukkainen ollakseen kaunis. Te ette vaan millään istu siihen käsitykseen yhtään sen enempää kuin paksut naisetkaan.

Tosiaan lihava ja koulutettu nainen laihtuu paljon helpommin kuin tyhmä ja lyhyt mies hankkii lisää tietoa, viisautta tai älyä tai sitä pituutta. Vaikkei mies voi itse pituuteensa vaikuttaakaan sen enempää kuin tavisnaiset vaikka isoon nenäänsä, niin taitava kirurgi voi korjata kuitenkin kummankin ulkonäössä ilmenevät puutteet, jos heiltä löytyy sitä massia tarpeeksi maksaa näistä operaatioista. Massia saakin sit useimmiten just kouluttautumalla.

Ei kaduta. Kun nyt jälkikäteen mietin kaikkia niitä tarjokkaita (no niitä ei montaa edes ollut) mitä nuoruudessa tuli vastaan, niin en edelleenkään ottaisi yhtäkään heistä. Eli eipä tarvitse harmitella "Voi että kun se "Jani" oli niin mukava ja kunnollinen, oi miksi en ottanut häntä!??". Tottakai nyt reilun kolmenkymmenen vuoden iässä tarjokkaiden määrä on romahtanut nollaan, mutta minkäs teet kun elämä nyt vaan meni tälleen. Pitää vaan rakentaa elämänsä niillä palasilla mitä on. Mulle tyydytystä tuo lähinnä työ, kaverit, lemmikit ja harrastukset. 

Mikä ihmeen kysymys tämä on? Että kaduttaako minua, kun en joudu viettämään aikaani henkilön kanssa, josta en pidä? Etten joudu harrastamaan seksiä henkilön kanssa, jota en halua? Mitäpä luulet? Meillä täällä 2000-luvun länsimaissa on ihan naisillakin vapaus valita oma kumppani, ettei sitä joudu viettämään yhtä ainoa ainutlaatuista elämäänsä väärässä seurassa - ja yleisesti ottaen tätä pidetään HYVÄNÄ asiana.

Vitsit, miten tyhmä ihminen aloittaja on. Mistä kulttuurista tulet? Mene muualle kyselemään tyhmiä kysymyksiäsi.

Vierailija kirjoitti:

En mä ole aikuisena ollut yksin kahta viikkoa pidempään.

Minä en päivääkään.

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Monestihan se menee niin, että naisen odotetaan tulevan miehen elämän täydentäjäksi.

"Minulla on tässä valmis elämä, vain sinä puutut" tyyliin.

Ongelma onkin, että kenen ehdoilla mennään, kuka tulee toisen elämän lisukkeeksi.

Osaa kaduttaa ja osaa ei kaduta.

Jos ikisinkku ei osaa ottaa toista huomioon niin millä logiikalla jatkuvasti eroava osaa ottaa toista huomioon?

tttttttttt kirjoitti:

Kyllä, mutta ei kannata odottaa että he myöntäisivät sitä.

Enemmistö ei kuitenkaan jää yksin. Lapsikuumeen iskiessä useimmille alkaa vaatimattomampikin mies kelpaamaan.

Valitan että joudun kertomaan tämän sinulle, mutta minä olen nirso sinkkunainen ja sain lapsen hedelmöityshoidoilla luovutetuilla siittiöillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikisinkku ei osaa ottaa toista huomioon niin millä logiikalla jatkuvasti eroava osaa ottaa toista huomioon?

Olet oikeassa, eikä pitkä parisuhdekaan ole takuu mistään onnesta tai siitä, että toista olisi otettu huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Miksi sen pitäisi olla aina nainen joka joustaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Jännä, että naisten on pakko ollut tätäkin kommenttia miinustella noin paljon. Omatkin kokemukset ihan samanlaisia, tässä kun viimeisin nainen, jota tapailin, oli ikisinkkumatskua.

Kolmekymppinen nainen, joka ei ollut ensinnäkään selvästikään tyytyväinen minuun, vaan ajatteli ansaitsevanse mieluumin jonkun kirurgipankkiirin, vaikkei ollut itsekään kuuminta hottia. Mutta, jos nyt käsitellään vain naisen itsekkyyttä, niin:

- asuimme 130 kilsan päästä toisistamme

- oma työllisyystilanteeni on ollut vähän epävarma, mutta parantui juuri niihin aikoihin kuin häntä tapailin

- kyseisen naisen ääneenlausumaton vaatimus: minulla [siis miehellä] täytyy olla riittävä palkka, jotta voin kustantaa hänelle [siis naiselle] elintason joka häntä houkuttaa

- no, sain kuin sainkin työpaikan, jossa on tulevaisuudessa mahdollisuudet ihan mukavaankin tulojen nousuun

- naisella työpaikka hänen kaupungissaan, minulla työpaikka minun kaupungissani (kumpikaan ei asuttu eikä asuta pk-seudulla)

- nainen alkaa vaatia, että minun pitäisi muuttaa hänen kaupunkiinsa 

- MUTTA EI yhteen hänen kanssaan, vaan muuten vain muuttaa hänen kaupunkiinsa jottei hänen tarvitsisi ikinä reissata ( se olin 80%:ssa kerroista minä, joka matkustin hänen luokseen)

- Juuh elikkäs, irtisanoudunko siis hyvästä duunista, muuttaakseni kaupunkiin jossa ei ole alani työpaikkoja edes sitä mitä nykyisessä kaupungissani, ainoastaan siksi, että muuttaisin omaan kämppään lähemmäksi ikisinkkunaista jotta ikisinkkunaisella olisi kivempaa?

- Ja mitä kävisi sitten kun tulonäkymäni eivät olisikaan uudessa kaupungissa sellaiset kuin ahne ja itsekäs nainen vaatii?

Siis mitä hel vetin vi tun vit tua?!! Kuka muka tuollaisenkaan naisen kanssa voi pariutua jos ei sitten ole se kirurgipankkiiri, jota tuokin lihavahko tavisnainen kai vaati?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Kauhean naisille tyypillistä, että yritetään vedota johonkin miljoonasosaan naisista (190cm, 160kg). Siitä ei tietenkään ole kyse, kun nainen karsii pois kaikki alle 180 cm pitkät miehet heti alkuunsa. Eikö niin? Ja sitten lässytetään "about kaiken huolimisesta", kun on ensin annettu lapsellinen esimerkki melkein kaksimetrisistä ja yli sataviiskytkiloiisista naisista. Te palstanaiset ette ilmeiesesti edes halua keskustella asioista rakentavasti, vaan haluatte ainoastaan, että teidän omia mielipiteitänne kompataan.

Haloo sinne jo nyt! Jos joku omien ihanteidesi mukainen missiltä näyttävä nainen ei sinua huoli, niin tervetuloa vaan meidän tavisnaisten nahkoihin, joiden kosijat ovat usein samaa sarjaa kuin yllä esitetty: ne miehet, jotka meitä lähestyvät, ovat juurikin joitain pelkän peruskoulun käyneitä nistejä tai alkkiksia, useita vuosia itseämme vanhempia miehiä, joilta ihan hyvin voi puuttua niitä sormia, silmiä tai useita hampaita. Vaihdetaanko hetkeksi vaikka osia?

Esimerkiksi te 165 - 175 cm pitkät tai lyhyet, mutta hoikat amismiehet ette vilkaisekaan sitä itsenne pituista, mutta itseänne painavampaa tyttöä (vaikka tyttö olisi kouluttautunut itseänne huomattavasti pidemmälle ja olisi siten oivallista äitimatskua geeniensä kannalta, koska älykkyys periytyy lähinnä äidiltä), vaan sellaisen tytön pitäisi huolia tuosta vaan se itseään vanhempi ja typerämpi tai kouluttautumattomampi hampaaton ja vanha puliukko itselleen, koska naisten ulkonäkövaatimukset ovat muka pelkkää pinnallisuutta (ja miesten nyt kertakaikkiaan eivät, vaikka ihan joka kerta toistuu se, että heidän pitää saada se itseään kauniimpi ja nuorempi puoliso) ja aina naiset voivat muka laihduttaa. Aina voivat myös miehet kouluttautua, joten heidänkään ei tarvitsisi enää inistä siitä koulutuksesta, koska se sentään on asia, johon he voivat itse vaikuttaa. Niistä nuorista, kauniista ja koulutetuista misseistä kilpailee niin moni mies ikäväliltä 18-75, ettei lyhyeksi syntyneillä amiksilla ole sellaisiin mitään saumaa automaattisesti - eihän tavikselta näyttävillä, lyhyillä ja persjalkaisilla amisnaisillakaan ole mitään saumoja itseään kauniimpaan puolisoon saati miljonääriin tai tohtoriin ilman jotain missin titteliä. Pituudestakin on teidän turha inistä, koska se periytyy myös mahdollisille lapsille, ja nyt vaan länsimainen näkemys kauneudesta näyttää olevan sitä, että miehen on oltava pitkä ollakseen komea, aivan kuten naisen on oltava hoikka ja vaikka pitkätukkainen ollakseen kaunis. Te ette vaan millään istu siihen käsitykseen yhtään sen enempää kuin paksut naisetkaan.

Melkoset olkiukkoilut sieltä.

Ite esim. olen kolmevitonen korkeakoulutettu mies, 173 cm ja 77 kg (läskin lisäksi vähän lihaksiakin), en erityisen komea mutten mikään susirumakaan vaan lähinnä valju, melko pienipalkkainen mutta intohimoisesti alaani suhtautuva. Harrastan pyöräilyä, yleistä nikkarointia kotona ja pyörän kanssa, valokuvausta ja elokuvia.

En ole seurustellut seitsemään vuoteen. Olen lähestynyt vaikka millaisia naisia, ja olen saanut pakkeja jopa itseäni huomattavasti lihavemmilta ja huonommin koulutetuilta naisilta. Puhumattakaan siitä kohtelusta, mitä olen saanut maisterinaisilta. 

En ymmärrä miksi naisten pitää aina vääristellä niin paljon. Kyse ei todellakaan ole ainakaan siitä, että "kehnommanpuoleiset muttei kuitenkaan umpikehnot" miehet eli esim. minä itse, vaatisivat jotain seksibeibejä. Täysin harhaisia juttuja edes väittää sellaista.

t. eri

Jos harrastat sukkahousupyöräilyä, niin se on iso turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Jännä, että naisten on pakko ollut tätäkin kommenttia miinustella noin paljon. Omatkin kokemukset ihan samanlaisia, tässä kun viimeisin nainen, jota tapailin, oli ikisinkkumatskua.

Kolmekymppinen nainen, joka ei ollut ensinnäkään selvästikään tyytyväinen minuun, vaan ajatteli ansaitsevanse mieluumin jonkun kirurgipankkiirin, vaikkei ollut itsekään kuuminta hottia. Mutta, jos nyt käsitellään vain naisen itsekkyyttä, niin:

- asuimme 130 kilsan päästä toisistamme

- oma työllisyystilanteeni on ollut vähän epävarma, mutta parantui juuri niihin aikoihin kuin häntä tapailin

- kyseisen naisen ääneenlausumaton vaatimus: minulla [siis miehellä] täytyy olla riittävä palkka, jotta voin kustantaa hänelle [siis naiselle] elintason joka häntä houkuttaa

- no, sain kuin sainkin työpaikan, jossa on tulevaisuudessa mahdollisuudet ihan mukavaankin tulojen nousuun

- naisella työpaikka hänen kaupungissaan, minulla työpaikka minun kaupungissani (kumpikaan ei asuttu eikä asuta pk-seudulla)

- nainen alkaa vaatia, että minun pitäisi muuttaa hänen kaupunkiinsa 

- MUTTA EI yhteen hänen kanssaan, vaan muuten vain muuttaa hänen kaupunkiinsa jottei hänen tarvitsisi ikinä reissata ( se olin 80%:ssa kerroista minä, joka matkustin hänen luokseen)

- Juuh elikkäs, irtisanoudunko siis hyvästä duunista, muuttaakseni kaupunkiin jossa ei ole alani työpaikkoja edes sitä mitä nykyisessä kaupungissani, ainoastaan siksi, että muuttaisin omaan kämppään lähemmäksi ikisinkkunaista jotta ikisinkkunaisella olisi kivempaa?

- Ja mitä kävisi sitten kun tulonäkymäni eivät olisikaan uudessa kaupungissa sellaiset kuin ahne ja itsekäs nainen vaatii?

Siis mitä hel vetin vi tun vit tua?!! Kuka muka tuollaisenkaan naisen kanssa voi pariutua jos ei sitten ole se kirurgipankkiiri, jota tuokin lihavahko tavisnainen kai vaati?

Ihmissuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos et ole valmis tekemään myönnytyksiä yhteiseksi hyväksi niin parempi onkin erota. Monesti juuri miehet olettavat naisen tekevän kaikki myönnytykset suhteen hyväksi ja itse ajatellaan että naisen pitää sopeutua ja itse voi jatkaa kuin ennenkin. Ei onnistu nykyaikana. Toki valinta on jokaisen oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä olen vähän aikaan seurustellut kahden tällaisen ikisinkkunaisen kanssa. Toinen oli ollut neljä vuotta sinkkuna ja toinen seitsemän  vuotta. Suhteet kestivät alle vuoden. Kummankin kanssa oli sama ongelma. Eivät mitenkään osanneet ottaa toista ihmistä huomioon. Siimaa sai olla antamassa koko ajan. Lopulta tuli selväksi, että kummankin haaveena oli mies, joka auttaisi heidät toteuttamaan unelmiaan. Toisen kohdalla tämä olisi tarkoittanut kohdallani irtisanoutumista työstä ja nykyisestä ammatista luopumista. Aika paljon vaadittu vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kummankin kohdalla tuli fiilis, että pitäisi olla suhteen alusta lähtien valmis uhraamaan kaikki naisen saavuttaakseen päämääriään. Voi olla, että tällaisia miehiä löytyy, mutta en ole sellainen.

Miksi sen pitäisi olla aina nainen joka joustaa?

Hetkinen, onko liikaa vaadittu, ettei vaadi toista jättämään työtään vuokseen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Miksi tuollaista pitää vaatia keltään?

Tämähän se on alusta asti ollut ongelma näille ikisinkkumiehille;

Nainen ei enää olekaan esine, joka siirtyy isän omistuksesta miehen omistukseen. Nainen ei enää välttämättä tarvitse miestä, vaan hyvä mies on mahtava bonus muutenkin hyvään elämään. Harmittaahan se miestä, ettei enää ihan vaan housujen sisällön perusteella saakaan ilmaista piikaa kotiin heilumaan. Ehkäpä tämä tästä parin sukupolven aikana tasaantuu.

Suosittelen muuten kuuntelemaan sen Pyhimyksen version Ellinooran biisistä, tiedättehän, siinä on hyvää ironiaa ;)

Ei kaduta yksikään sinkkuna vietetty vuosi, mutta kaduttaa moni huonossa suhteessa vietetty vuosi. En katso jääväni yksin, vaan jättäytyväni tarkoituksella, jotta ei tulisi enää huonossa parisuhteessa vietettyjä vuosia, kun kilttinä en osaisi suhdetta katkaistakaan enkä ketään toista haluaisi loukata. 

Vierailija kirjoitti:

Vai ovatko ylpeitä ja yksinäisiä loppuun asti?

Harva niistä sun kohdalla nirsoilleista naisista jää yksin. On ihan ok olla nirso, ihan turhaan sinä katkeroidut siitä. Koska kaikki eivät kelpaa sinulle, ei sinunkaan tarvitse kelvata kaikille. Mikä  tässä on se  juttu jota sä et tajua.