Kaduttaako nirsoja naisia lopulta, kun jäävät yksin?

Vierailija kirjoitti:

Nirsot sinkkunaiset taitavat olla pääsääntöisesti jotenkin tunnevammaisia. Mikä ihmeen oletus on, että suhde on paska (ja mieluummin yksin) jos se mies ei olekkaan se unelmien prinssi? Ihan hyvän suhteen sen ei täydellisen miehen tai naisenkin kanssa saa kyllä aikaan. Kivempi se jonkun kanssa on olla kotonakin kuin yksin puhumattakaan niistä sosiaalisista bonuksista. 

Ei sen vastapuolen tarvitse olla täydellinen, ihan jo siksi, ettei se ole edes mahdollista. Ihan hyvä suhde ja joku siellä kotona (ja sosiaaliset bonukset...?) eivät tuo elämään mitään lisäarvoa. Ennemmin pidän traumatisoituneena ihmistä, joka ei osaa olla ilman toista. Joku vähän sinnepäin, periaatteella "kunhan nyt on" olisi ihan hirveä pohja parisuhteelle. Kumpaakaan ei toinen juuri kiinnosta, mutta möllöttääpähän joku vieressä sohvalla. Tämän ja satuprinssin väliin mahtuu vielä paljon, esimerkiksi se epätäydellinen ihana ihminen, jonka kanssa on niin hyvä olla, ettei ilman haluaisikaan enää.

Minä oli sinkku 38- v asti, en ihastunut taroeeksi keneenkään mieheen, jotta parisuhde olisi ollut parempi kuin sinkkuus. Olin siis onnellinen sinkkuna. Yhdenillan suhteita harrastin silloin tällöin.

Sitten tosiaan 38 v kohtasin niin täydellisen unelmamiehen, että oli pakko luopua sinkkudesta ja menin naimisiinkin hänen kanssaan.

Valitteluni ap:lle, etteivät hänen katkerat fantasiansa ihan toteutyneet kohdallani. Tänään on lauantai, lähde ulos tapaamaan ihmisiä, niin tulet vähäsen onnellisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Jep. Vähän sama kuin en ole koskaan kuullut eronneen naisen julkisesti myöntäneen eron olleen virhe. Sitten anonyymisti tai ystävän olkaa vasten itketään ettei olis pitänyt erota.

Missä olet näitä anonyymejä itkijöitä kuullut tai nähnyt?

Ei se jonne ole tavannut naisia irl missään, sen "kokemus" naisista koostuu hömppäleffoista, huonoista lehdistä ja pornosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsot sinkkunaiset taitavat olla pääsääntöisesti jotenkin tunnevammaisia. Mikä ihmeen oletus on, että suhde on paska (ja mieluummin yksin) jos se mies ei olekkaan se unelmien prinssi? Ihan hyvän suhteen sen ei täydellisen miehen tai naisenkin kanssa saa kyllä aikaan. Kivempi se jonkun kanssa on olla kotonakin kuin yksin puhumattakaan niistä sosiaalisista bonuksista. 

Mielenterveysongelmiin viittaa vielä se yleinen puolustus "seksiä saan kyllä ilman suhdettakin!" tokaisu, joka käytännössä tarkoittaa, että nainen ajattelee suhteen olevan pelkkää seksiä. Ilmeisesti hän ei edes kaipaa lähelläoloa, lohduttamista, keskustelua jne... On siis tunnevammainen tai jotenkin traumatisoitunut.

Eivät kaikki nirsot sinkkunaiset ole ypöyksin suuressa pahassa maailmassa. Jos kaipaan turvallista nallekarhun syliä ja lohdutusta, niin mulla on isoveli. Ja se lohdutus on jopa turvallisempaa ja parempaa kuin jonkun sellaisen miehen kanssa, joka saattaisi tulkita tilanteen väärin ja yrittää - ainakin lohduttamisen jälkeen - saada seksiä. Keskustelukavereita on maailma väärällään. On sisarukset, ystävät ja kaverit. Aiheesta riippuen voi keskustella työkavereidensakin kanssa tai vaikka baarissa jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa. Elämä on takuulla yksinäistä, jos ainoa juttukaveri voi olla oma puoliso eikä sellaista ole. 

Meille nirsoille sinkkunaisille parisuhteen pitää tarjota jotain sellaista hyvää ja toivottavaa, mitä ilman parisuhdetta ei kertakaikkiaan ole mahdollista saada. 

Vierailija kirjoitti:

Nirsot sinkkunaiset taitavat olla pääsääntöisesti jotenkin tunnevammaisia. Mikä ihmeen oletus on, että suhde on paska (ja mieluummin yksin) jos se mies ei olekkaan se unelmien prinssi? Ihan hyvän suhteen sen ei täydellisen miehen tai naisenkin kanssa saa kyllä aikaan. Kivempi se jonkun kanssa on olla kotonakin kuin yksin puhumattakaan niistä sosiaalisista bonuksista. 

Sinä puhut siis kokemuksesta, olet ollut parisuhteessa miehen kanssa, jota et oikeasti halunnut? Ja se siis oli kivaa?

Mitkä ihmeen sosiaaliset bonukset? Joo on asioita, joita tehdään pariskunnittain kuten jotkut kyläilyt, mutta ei menetä mitään vaikka heivaisi elämästään sellaiset tyypit, joille kelpaa seuraksi vain parisuhteessa olevat, ei sinkut ihmiset. En haluaisikaan ystäviä, jotka heivaisivat minut heti jos eroaisin tai mieheni kuolisi, ei sellaisilla "ystävillä" mitään tee.

Muuten se "sosiaalinen bonus" on kai sitä, ettei niin helposti arvella sitä totuutta mikä monella näillä naisia vihaavilla miehillä todellisuudessa on ongelmana: se että ovat niin syvällä kaapissa, etteivät itsekään tajua tilaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Jep. Vähän sama kuin en ole koskaan kuullut eronneen naisen julkisesti myöntäneen eron olleen virhe. Sitten anonyymisti tai ystävän olkaa vasten itketään ettei olis pitänyt erota.

Missä olet näitä anonyymejä itkijöitä kuullut tai nähnyt?

Esim. tällä palstalla tai naistenlehtien sivuilla.

Vierailija kirjoitti:

Nirsot sinkkunaiset taitavat olla pääsääntöisesti jotenkin tunnevammaisia. Mikä ihmeen oletus on, että suhde on paska (ja mieluummin yksin) jos se mies ei olekkaan se unelmien prinssi? Ihan hyvän suhteen sen ei täydellisen miehen tai naisenkin kanssa saa kyllä aikaan. Kivempi se jonkun kanssa on olla kotonakin kuin yksin puhumattakaan niistä sosiaalisista bonuksista. 

Tämä taas selkeästi jonkun sellaisen kynästä, joka ei osaa olla yksin. Minä ainakin viihdyn ihan hyvin yksinkin omassa kodissani ilman että sohvalla möllöttää joku, jota en oikeastaan siihen edes kaipaisi, kiitos vaan. Ehkä se sitten tekee minusta nirson, tunnevammaisen ja mielenvikaisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Jep. Vähän sama kuin en ole koskaan kuullut eronneen naisen julkisesti myöntäneen eron olleen virhe. Sitten anonyymisti tai ystävän olkaa vasten itketään ettei olis pitänyt erota.

Toisaalta tunnen niitäkin ,jotka katuu ainoastaan sitä, miten kauan tuhlasi aikaa tavalla tai toisella paskaan suhteeseen. Näin , vaikka monelle tämä on tarkoittanut köyhyyttä ja yksinhuoltajuutta.-eri

Kokemus on tehnyt minusta nirson. Olen tosiaan saanut kärsiä siitä harhaluulosta että en muka pärjäisi yksin. Heti kun asia selkeni minulle, poistin elämääni pilaavan "kumppanin" ja jatkoin elämääni onnellisempana ja tosiaan, yksin. 

Jos se tekee minusta jonkun mielestä tunnevammaisen tai jotain muuta negatiivista, niin siitä vaan. Eipä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Jep. Vähän sama kuin en ole koskaan kuullut eronneen naisen julkisesti myöntäneen eron olleen virhe. Sitten anonyymisti tai ystävän olkaa vasten itketään ettei olis pitänyt erota.

Missä olet näitä anonyymejä itkijöitä kuullut tai nähnyt?

Esim. tällä palstalla tai naistenlehtien sivuilla.

Sinä et siis tunnista selviä provoja? Toki joku voi eroa katua, mutta älä usko kaikkea mitä netissä sanotaan, tutustu ihmisiin irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Jep. Vähän sama kuin en ole koskaan kuullut eronneen naisen julkisesti myöntäneen eron olleen virhe. Sitten anonyymisti tai ystävän olkaa vasten itketään ettei olis pitänyt erota.

Toisaalta tunnen niitäkin ,jotka katuu ainoastaan sitä, miten kauan tuhlasi aikaa tavalla tai toisella paskaan suhteeseen. Näin , vaikka monelle tämä on tarkoittanut köyhyyttä ja yksinhuoltajuutta.-eri

Minä en tunne kun yhden, joka on katunut eroaan. Niitä jotka katuvat sitä etteivät eronneet aikaisemmin vaan hukkasivat aikaa suhteeseen joka oli huono, tunnen kymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vai ovatko ylpeitä ja yksinäisiä loppuun asti?

Luulen että sinä ap olet se ylpeä ja yksinäinen sekä katkeralta kuulostat:D

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan kadu sitä, että en ole viettänyt aikaani täysin itselleni sopimattoman miehen kanssa. Useimmat miehet joita olen tavannut, ovat todellisia mieslapsia. Minä tykkäisin, että mies olisi tervehenkinen ja kohtuullinen kaikissa tekemisissään. Ymmärtäisi elämän realiteetit ja eläisi varojensa mukaan. Jos vihaisi työtään, niin vaihtaisi sopivampaan ja pyrkisi harmoniaan.

Sama juttu ja niin minustakin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaunis näky, kun nirso nainen itkee, kun ei ole saanut sitä pilvilinnaansa, prinssiään tai muita satumaailman ihmeitä.

Vielä kauniimpaa on kuin vanhapoika ulvoo sen perään mitä ei koskaan tule saamaan; pipari ja ihan minkälainen tahansa nainen. Sitä katselisi ihan ilokseen vaikka maailman tappion asti, täältä hyvän miehen kainalosta.

No pysy siellä kainalossa, äläkä tänne tule ilkkumaan. Et ainakaan itse ole hyvä tai empaattinen kommenttisi perusteella. Ihmiset ovat kyllä tyhmiä tai sitten tänne palstalle valikoituu kaikenlaista pohjasakkaa kertomaan omia "hyviä" mielipiteitä - niin miehiä kuin naisia. Joillakin on näköjään tarve yrittää pilkata tai aiheuttaa toisille pahaa mieltä. No joudun tuottamaan pettymyksen, et onnistunut - onnistuit kertomaan itsestäsi kaiken tarvittavan.

Niin se metsä vastaa... Katsothan koko lainauksen niin jutellaan sitten siitä empatiasta.

Ensinnäkin kirjoitin niin miehiä kuin naisia, joten sama koskee myös miesten kirjoituksia. Jos joku katkera nainen kommentoi yksinäisyyttään tms. eipä itsellä ole tarvetta korostaa omaa hyvää parisuhdetta ja sanoa, että ulvo siellä yksinäsi vaan ja sitä on kiva katsella. Niin se metsä vastaa joo... itse olen ihan hyvätuloinen ja hyvä parisuhde, mutta ei ole mitään tarvetta polkea köyhiä, työttömiä tms. tai muitakaan. Jutellaanko lisää empatiasta.

Kyllä, mutta ei kannata odottaa että he myöntäisivät sitä.

Enemmistö ei kuitenkaan jää yksin. Lapsikuumeen iskiessä useimmille alkaa vaatimattomampikin mies kelpaamaan.

Av:n miehet kykenevät ilmeisesti rakastumaan joka ikiseen naiseen. Kaikki kelpaa. Onko se sitten aitoa rakkausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaunis näky, kun nirso nainen itkee, kun ei ole saanut sitä pilvilinnaansa, prinssiään tai muita satumaailman ihmeitä.

Vielä kauniimpaa on kuin vanhapoika ulvoo sen perään mitä ei koskaan tule saamaan; pipari ja ihan minkälainen tahansa nainen. Sitä katselisi ihan ilokseen vaikka maailman tappion asti, täältä hyvän miehen kainalosta.

No pysy siellä kainalossa, äläkä tänne tule ilkkumaan. Et ainakaan itse ole hyvä tai empaattinen kommenttisi perusteella. Ihmiset ovat kyllä tyhmiä tai sitten tänne palstalle valikoituu kaikenlaista pohjasakkaa kertomaan omia "hyviä" mielipiteitä - niin miehiä kuin naisia. Joillakin on näköjään tarve yrittää pilkata tai aiheuttaa toisille pahaa mieltä. No joudun tuottamaan pettymyksen, et onnistunut - onnistuit kertomaan itsestäsi kaiken tarvittavan.

Niin se metsä vastaa... Katsothan koko lainauksen niin jutellaan sitten siitä empatiasta.

Ensinnäkin kirjoitin niin miehiä kuin naisia, joten sama koskee myös miesten kirjoituksia. Jos joku katkera nainen kommentoi yksinäisyyttään tms. eipä itsellä ole tarvetta korostaa omaa hyvää parisuhdetta ja sanoa, että ulvo siellä yksinäsi vaan ja sitä on kiva katsella. Niin se metsä vastaa joo... itse olen ihan hyvätuloinen ja hyvä parisuhde, mutta ei ole mitään tarvetta polkea köyhiä, työttömiä tms. tai muitakaan. Jutellaanko lisää empatiasta.

Uu, parempi ihminen paikalla. Sädekehä loistaa, oletpa sinä erinomainen!

Vierailija kirjoitti:

Av:n miehet kykenevät ilmeisesti rakastumaan joka ikiseen naiseen. Kaikki kelpaa. Onko se sitten aitoa rakkausta?

Jep, kaikki kelpaavat, paitsi

- feministit

- akateemiset

- yh:t

- koiraharrastajat

- matkustamista harrastavat

- seksuaalisesti liian kokeneet

- ylipainoiset

- lyhythiuksiset

- rumat

- vanhat (vanhan raja riippuu vähän miehestä itsestään, mutta viimeistään 30+ iästä eteenpäin naiset ovat liian vanhoja kaiken ikäisille miehille)

tttttttttt kirjoitti:

Kyllä, mutta ei kannata odottaa että he myöntäisivät sitä.

Enemmistö ei kuitenkaan jää yksin. Lapsikuumeen iskiessä useimmille alkaa vaatimattomampikin mies kelpaamaan.

Ja te vaatimattomat miehet takerrutte siihen vauvakuumeilevaan naiseen kuin pelastusrenkaaseen saadaksenne edes sen jonkun. Kunnes lopulta huudatte täällä kuinka kauheaa on, kun nainen huijasi parisuhteeseen ja isäksi; mikä pakko teidän on lähteä sen naisen mukaan, jos hän ilmiselvästi vain lapsen saadakseen "kelpuuttaa" teidät?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Aika omituinen ajatus on tyytyä olemaan jonkun kanssa vain koska tämä toinen on sinusta kiinnostunut ja haluaa olla sinun kanssa. Sinulla ei ole tainnut juuri kysyntää olla?

On minulla ollut jokunen kumppani ennen nykyistä ja tämä on kestänyt pitkään.

Yhä huomaan niitä miehiä, jotka kiinnostuvat minusta ja tietysti päinvastoin. Oma kumppani on myös vuosien aikana saattanut ihastua.

Minusta parisuhteessa oleellisinta on se halu olla yhdessä. Siitä tulee arki, ensin tapailee ja vähitellen halu olla yhdessä kasvaa. Minusta on lähinnä naiivia etsiä täydellistä kumppania. En ole koskaan tehnyt listaa millainen miehen pitäisi olla mutta voisin kyllä alkaa luetella asioita joita en tahdo kumppanin olevan, ne on asioita joita kumppanissani ei ole. Käyttää alkoa ok ja on mukava, ottaa minut huomioon mutta pystyn sanomaan mitä kaipaan ja tämä mies kuulee ja tulee vastaan. Ei hakkaa tai sano pahasti. On hänessä vikoja myös, mutta elän mielummin hänen kanssaan kuin olisin ilman häntä. Minusta tuo on rakkautta, ei täydellisyys. Vaan se että joku tahtoo olla sun kanssa, koska olet mitä olet. Miltä se sinusta tuntuu jos tapailet mukavaa tyyppiä muttet kelpaa hänelle? Silti itse teet samaa?

No onhan sinulla ollut vaatimuksia siitä millainen miehen on oltava. Ei saa olla juoppo, täytyy ottaa sut huomioon, sun pitää viihtyä ja tykätä olla hänen kanssaan. Jostakinhan se sinunkin halusi olla juuri tämän miehen kanssa on syntynyt. Et voi sanoa, että olet hänen kanssaan vain koska hän kiinnostui sinusta. Jokinhan hänessä on saanut sinut kiinostutumaan omasta puolestasi. Tunnen monia oikein mukavia miehiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Mutta pelkästään se seikka ei ole saanut minua kiinnostumaan heistä. Jos en olisi kelvannut miehelle jonka halusin, olisin kyllä mieluummin elänyt yksin kuin hyväksynyt jonkun randomin minusta kiinnostuneen tyypin tai ottanut edes sitä alkuperäistä rakastani, mikäli olisi ollut pieninkään epäilys, että hän vain tyytyy minuun.

Olen alkanut seurustella tavallisen, hyvän ihmisen kanssa. Ei ole ollut vaatimuksia hänestä, väkivaltaa tai kännisekoilua en katselisi mutta uskon että asioita voi toki muuttaa itsessään, eli välttämättä joku viinaanmenevä voisi löytää itselleen oman paremman tavan elää ja suhde voisi jatkua. Tätä tarkoitan.

Minun sinkkukaverit etsii miehestä jotain yli-ihmistä eikä sitä että perus Matti olisi se mies joka toisikin kukkia yllätyksenä vasta joskus kun ei tajua tehdä sitä heti alkuun eikä lue naisen ajatuksia. Olen itse mieheltäni suoraan pyytänyt mitä kaipaan. Vuosienkin jälkeen voi olla hankalaa sanoa ääneen mitä kumppaniltaan kaipaa.

Kyllä minä olen ihastunut tuohon tyyppiin aikanaan ja päinvastoin, rakastunut ja heittäytynyt. Sanoin jossain vaiheessa ketjua että sitä löytää jonkun kiinnostavan ja siitä se lähtee. Jos ihmissuhteita nirsoilee, jää yksin. Enkä tarkoita että pitää olla jossain suhteessa, vaan olla sen kanssa joka kiinnostaa sinua ja päinvastoin -mutta sillä on VIKOJA! Minusta tuo on loukkaavaa. En mieti ystävienkään kohdalla mitä vikoja heissä on, miehen kanssa on sama asia! Ei tarvitse olla mitä ei ole, eikä kaivaa toisen vikoja. Jos viihtyy yhdessä, se on hyvä.

Ymmärrän täysin tuon armeija -näkemyksen. Rakkaus syvenee kokemuksien kautta. En ole käynyt armeijaa mutta olen ymmärtänyt että se porukka tiivistyy ajansaatossa ja parisuhteessa tapahtuu sama. Ainakin oma liitto on elänyt noin että suhde jossa on, nivoutuu tiiviiksi me -henkeen.

Joku v*ttuili kirjoittavani minä, minä, minä kun nimenomaan kirjoitan omasta puolestani meistä. Siitä että tahdon olla tuon toisen ihmisen kanssa, en etsiä hänen vikojaa vaan suhde joko on sellainen että sitä odottaa toisen näkemistä, kaipaa luokse, tahtoo kertoa tapahtuneita asioita hänelle.

Yhteenmuuttaminen oli kaipuusta olla yhdessä, syödä, nukkua, rakastella, hipsutella.

En ymmärrä ollenkaan juuri tuota miksi kumppanin kuuluu olla joku tietty pakkaus. Kun tarkemmin mietin, niin ehkä juuri tällainen ominaisuus kumppanissa olisi Turn Off ja se aito toiseen tutustuminen olisi enemmän kuin työhaastattelu?

Hyvä onellisesti parisuhteessa -paasaaja,

Kyllä sä nyt olet itsekäs. Me tavalliset kohtuulliset sinkkunaiset ei ansaita tulla haukutuksi nirsoiksi. SINULLA on käynyt hyvä tuuri, että olet löytänyt itsellesi sopivan ihmisen, jonka kanssa on henkinen yhteys. Me muut emme ole yhtä onnekkaita. Me emme odota prinssi täydellistä, vaan ihan sitä samaa kuin sinäkin. Normaalia ihmistä, jonka kanssa haluaa viettää elämänsä. Joten voisitko nyt sulkea suusi, kiitos.