Kaduttaako nirsoja naisia lopulta, kun jäävät yksin?

Vierailija kirjoitti:

Se on kaunis näky, kun nirso nainen itkee, kun ei ole saanut sitä pilvilinnaansa, prinssiään tai muita satumaailman ihmeitä.

Jaa, minä en ole sellaista koskaan nähnyt.

Sattuuko sinun tiellesi useinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Just näin. Kun ekaks lähdetään ihan perusasioista eli mies olis suht terve psyykkisesti ettei tarvii jonkun sairaalloisen mustasukkaisen/väkivaltaisen kanssa olla piinattavana. Toiseksi, että se toinen tajuaa mikä se parisuhde oikeasti on eli ei eletä kuin sinkku kierrellen baareissa kaiket yöt ja käydä vaan nukkumassa siellä yhteisessä kodissa.

Kun nämä karsii niin harvenee joukko jo melkoisesti puhumattakaan siitä että ihan oikeasti löytäis tarpeeksi mukavan ja fiksun miehen jonka seurassa olis aidosti mukava olla. Vaikeeta on kieltämättä sellaisen löytäminen.

Ja vielä vaikeampaa se on, kun luo kaikenlaisia pituus, tulotaso, naamaraja, koulutustaso, yhdyssanojen osaaminen sun muita vaatimuksia noiden mainitsemiesi, sosiaalisesti hyväksyttyjen vaatimusten lisäksi.

Ja sullako ei sellaisia ole? Kävisikö sulle 190cm pitkä, 160 kg painava työtön nainen, joka on käynyt pelkän peruskoulun ja jolta puuttuu toinen silmä nuoruuden jengitappeluiden vuoksi? Miksi naisen pitäisi huolia about mikä tahansa mies, jos mies ei lyö tai juo ja on käynyt koulunsa loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Aika omituinen ajatus on tyytyä olemaan jonkun kanssa vain koska tämä toinen on sinusta kiinnostunut ja haluaa olla sinun kanssa. Sinulla ei ole tainnut juuri kysyntää olla?

On minulla ollut jokunen kumppani ennen nykyistä ja tämä on kestänyt pitkään.

Yhä huomaan niitä miehiä, jotka kiinnostuvat minusta ja tietysti päinvastoin. Oma kumppani on myös vuosien aikana saattanut ihastua.

Minusta parisuhteessa oleellisinta on se halu olla yhdessä. Siitä tulee arki, ensin tapailee ja vähitellen halu olla yhdessä kasvaa. Minusta on lähinnä naiivia etsiä täydellistä kumppania. En ole koskaan tehnyt listaa millainen miehen pitäisi olla mutta voisin kyllä alkaa luetella asioita joita en tahdo kumppanin olevan, ne on asioita joita kumppanissani ei ole. Käyttää alkoa ok ja on mukava, ottaa minut huomioon mutta pystyn sanomaan mitä kaipaan ja tämä mies kuulee ja tulee vastaan. Ei hakkaa tai sano pahasti. On hänessä vikoja myös, mutta elän mielummin hänen kanssaan kuin olisin ilman häntä. Minusta tuo on rakkautta, ei täydellisyys. Vaan se että joku tahtoo olla sun kanssa, koska olet mitä olet. Miltä se sinusta tuntuu jos tapailet mukavaa tyyppiä muttet kelpaa hänelle? Silti itse teet samaa?

Sun on ilmeisesti vaikea päästä pois kuplastasi, vaikka sinulle on monta kertaa nämä asiat selitetty. Kukaan täällä ei etsi täydellistä kumppania, vaan sitä itselleen sopivaa. Joillekin sen löytäminen on helpompaa kuin toisille. Se voi johtua siitä, että omat arvot ja toiveet elämästä ovat sen verran yleiset, että löytyy paljon ihmisiä, jotka ne jakavat. Voi johtua siitä, että on laaja ystäväpiiri ja on sosiaalinen ihminen, eli on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Mutta kaikilla se ei ole yhtä helppoa. Joillain on vaikeuksia löytää kumppani ihan vaan jo sen takia, että on vaikeaa tutustua vieraisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään haluaisi olla miehelle "kuka tahansa kelpaa"

Mä koen sen niin, että ihmisestä tulee erityinen vasta yhteisten kokemusten ja yhteenkasvamisen myötä. Ymmärrän kyllä, että etenkin naiset tuppaavat antamaan kauheasti painoarvoa sille, että mies olisi ihan supererityinen jo ensisilmäyksellä. Mun näkemys parisuhteissa on vähän sama kuin armeijan tupakavereiden suhteen; alussa ne on tosiaan täysin randomeita heppuja, mutta intin loputtua sitä on koettu yhdessä niin paljon, että joskus ne ystävyydet kestävät loppuiän ajan. Musta tuntuu, että se nirsoilu johtaahuonoon lopputulokseen monien ihmisten kohdalla, mutta he ehkä eivät joko tiedä paremmasta tai eivät kehtaa myöntää sitä ääneen.

Ei se mene näin. Jos tämä olisi vakio ei olisi eroja. Erot ovat usein todella vaikeita.

Osa ihmisistä tuntee itsensä riittävästi ja he tietävät ne perusasiat jotka pitävät suhteen itselle tärkeänä. Monella on lisäksi kokemus siitä kun on eronnut.

Tässä puhutaan hiukkasen ohi. Jotta suhde voi alkaa sitä täytyy haluta oikeasti ja se antaa motiivi sitten kestää vaikeudetkin. Jos alunoitäen epäilee suhdetta ei tätä motiivia löydy. Täytyy olla sitä kemiaa.

Kyllähän ihmisestä jonka kanssa viettää aikaa kauan tulee merkityksellinen, mutta silti suhde voi päättyä eroon.

Ei tietenkään kuka tahansa voi olla suhteessa kenen tahansa kanssa. Mutta jos ei muka löydä ketään sopivaa, niin sitten on todennäköisesti siitä nirsoudesta kyse. Ja eroja on mm. siksi, koska ihmiset muuttuvat koko ajan, joskus eri suuntiin. Tai tekevät anteeksiantamattomia virheitä. Siksi onkin hassua miten paljon monet antavat painoarvoa parinhaussa sille, millainen henkilö on juuri sillä hetkellä, eikä sille, mihin suuntaan hän on elämässään menossa. Tulevaisuus on minusta kaikkein tärkein.

Kyse voi olla siitä, että nii sanottu nirso viihtyy hyvin ilman parisuhdetta eikä etsi aktiivisesti siksi. Jos ei viihdy silloin etsii aktiivisemmin.

Minulla on tärkeää juuri se mihin suuntaa pyritään siitä ei ole kyse. Samoin voi minustakin joku katsoa.

Itselleni on tärkeintä persoona. Kaikki luonteet eivät vain viihdy keskenään tai minä en jaksa kaikkia.

"Siksi onkin hassua miten paljon monet antavat painoarvoa parinhaussa sille, millainen henkilö on juuri sillä hetkellä, eikä sille, mihin suuntaan hän on elämässään menossa. Tulevaisuus on minusta kaikkein tärkein."

Voisitko selittää tuon? En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tarkoitatko, että pitäisi aloittaa suhde juopon kanssa, koska hän sanoo aikovansa lopettaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos ei ole tullut sopivaa kumppania vastaan, niin minkä sille mahtaa. Toki suhteita on ollut, mutta lopulta kaatuneet erinäisistä syistä. Se on elämää. Toisaalta, äitini löysi elämänsä rakkauden vasta 55-vuotiaana, joten ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo. Luuletko tosiaan että tulen katumaan sitä etten jäänyt sinnittelemään huonoon suhteeseen tai vain kelpuuttanut jotain minuun ihastunutta miestä vain, että tuossa sohvalla istuisi nyt joku mies? On tutkittu asia, että naisten elämänlaatu keskimäärin laskee avioliitossa, kun miesten taas nousee. Minä en käsitä miksi naiset tyytyvät tuollaiseen diiliin.

Ymmärrän oikein hyvin miksi naisilla elämänlaatu huononee parisuhteessa. Näyttää siltä että mies ei kaipaa parisuhteelta muuta kuin seksiä. Ilman tätä seikkaa miehet eivät naisia ottaisi ollenkaan. Lisäksi mies olettaa, että nainen huolehtii ja paapoo pesee pyykit, ruokkii ja siivoaa sekä pitää sängyssä tyytyväisenä.

Ja naisen uhratessa oman elämänsä tämän egoistin hyväksi niin mitäpäs tämä tekee. Ravaa sängystä sängyyn, ryyppää kaikki viikonloput ja pahimmassa tapauksessa vielä mukiloi kun kaikki ei olekaan ihan mielen mukaan. Siis ihan oikeesti viitsiikö joku vielä kysyä että miksi nainen haluaisi olla mieluummin yksin kuin tuollaisten miesten kanssa jos vaihtoehtona on vapaus kaikesta tuosta.

Se nyt vaan on niin että todellisuudessa sellaisia miehiä joiden janssa olisi oikeasti onnellinen on vaan ihan helv*tin vähän eikä niitä riitä kaikille. Vapaus on tällöin todellakin parempi vaihtoehto, piste.

Vierailija kirjoitti:

En mä ole aikuisena ollut yksin kahta viikkoa pidempään.

Kaksi viikkoa on aika pitkä aika, itsellä pari päivää ja sitten on pakko lähteä käymään kaupassa ;)

Ei tarvitse katua, jos ei ole ottanut sinnepäin sopivaa.

Parempi olla silloin itsekseen, koska on suuri vaara loukata, suuttua tai alkaa piikitellä toisiaan, kun sen toisen naama alkaa harmittaa.

Aina enemmän ja nopeammin se toistensa naama alkaa suututtaa jos alkujaankaanaan ei ole ollut suurempia tunteita tai yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Koska niin tapahtuu niissäkin suhteissa, jossa ollaan menty yhteen sanomalla ja uskomalla, että tahdon olla juuri sinun kanssasi.

Joko papin edessä tai keskenään.

Vierailija kirjoitti:

"Siksi onkin hassua miten paljon monet antavat painoarvoa parinhaussa sille, millainen henkilö on juuri sillä hetkellä, eikä sille, mihin suuntaan hän on elämässään menossa. Tulevaisuus on minusta kaikkein tärkein."

Voisitko selittää tuon? En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tarkoitatko, että pitäisi aloittaa suhde juopon kanssa, koska hän sanoo aikovansa lopettaa?

Ei, höpsö, sun pitää aloittaa se suhde koska se juoppo SAATTAA joskus lopettaa. Siksihän hoikista naisista pitävät miehet päätyvät yhteen ylipainoisten naisten kanssa. Ei sitä koskaan tiedä vaikka tämä joskus laihduttaisi.

Palstamiesten logiikka - Pettämätön!

Ainahn niitä katkeria vanhojapiikoja on ollut jotka ärhentelevät ihmisille. Väittävät että ovat tyytyväisiä kun ei ole miestä mutta eleet kertovat k****n puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen älyttömän nirso. Jos kuvailen netissä, minkälaisen miehen kanssa haluan suhteeseen, saan heti kimppuuni joukon triggeröityjiä, jotka kertovat minulle että joudun elämään yksin koko elämäni. Olen ollut parisuhteessa 14-vuotiaasta alkaen jatkuvasti, poislukien eron tultua pidetyt toipumisajat. Tällä hetkellä ikää 40 v.

Ollut varmasti 14-vuotiaana kovat kriteerit. Niin nirso, että toipumisajan jälkeen on löytynyt heti uusi tai näin ainakin annat ymmärtää. On täällä melkoisia kommentteja taas ;)

Väärä mies valinta voi olla naiselle hengenvaarallinen.

Vainoaminen, uhkailu ja Pahimmassa tapauksessa tappo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään haluaisi olla miehelle "kuka tahansa kelpaa"

Mä koen sen niin, että ihmisestä tulee erityinen vasta yhteisten kokemusten ja yhteenkasvamisen myötä. Ymmärrän kyllä, että etenkin naiset tuppaavat antamaan kauheasti painoarvoa sille, että mies olisi ihan supererityinen jo ensisilmäyksellä. Mun näkemys parisuhteissa on vähän sama kuin armeijan tupakavereiden suhteen; alussa ne on tosiaan täysin randomeita heppuja, mutta intin loputtua sitä on koettu yhdessä niin paljon, että joskus ne ystävyydet kestävät loppuiän ajan. Musta tuntuu, että se nirsoilu johtaahuonoon lopputulokseen monien ihmisten kohdalla, mutta he ehkä eivät joko tiedä paremmasta tai eivät kehtaa myöntää sitä ääneen.

Ei se mene näin. Jos tämä olisi vakio ei olisi eroja. Erot ovat usein todella vaikeita.

Osa ihmisistä tuntee itsensä riittävästi ja he tietävät ne perusasiat jotka pitävät suhteen itselle tärkeänä. Monella on lisäksi kokemus siitä kun on eronnut.

Tässä puhutaan hiukkasen ohi. Jotta suhde voi alkaa sitä täytyy haluta oikeasti ja se antaa motiivi sitten kestää vaikeudetkin. Jos alunoitäen epäilee suhdetta ei tätä motiivia löydy. Täytyy olla sitä kemiaa.

Kyllähän ihmisestä jonka kanssa viettää aikaa kauan tulee merkityksellinen, mutta silti suhde voi päättyä eroon.

Ei tietenkään kuka tahansa voi olla suhteessa kenen tahansa kanssa. Mutta jos ei muka löydä ketään sopivaa, niin sitten on todennäköisesti siitä nirsoudesta kyse. Ja eroja on mm. siksi, koska ihmiset muuttuvat koko ajan, joskus eri suuntiin. Tai tekevät anteeksiantamattomia virheitä. Siksi onkin hassua miten paljon monet antavat painoarvoa parinhaussa sille, millainen henkilö on juuri sillä hetkellä, eikä sille, mihin suuntaan hän on elämässään menossa. Tulevaisuus on minusta kaikkein tärkein.

Millainen kristallipallo sulla on jos tiedät etukäteen millainen joku on tulevaisuudessa? Kyllähän se tulevakin perustuu siihen millainen ko henkilö on juuri tällä hetkellä. Suhteellisen harvinaista on esimerkiksi se, että peruskoulun dropoutista, jolle viina ja huumet maistuu tulee missään vaiheessa lääkäriä tai insinööriä. Todennäköisempi skenario olisi rikollusuus, vankila ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Ainahn niitä katkeria vanhojapiikoja on ollut jotka ärhentelevät ihmisille. Väittävät että ovat tyytyväisiä kun ei ole miestä mutta eleet kertovat k****n puutteesta.

Harva nainen itseasiassa saa orgasmia pelkällä penetraatiolla, joten olet aivan väärillä jäljillä. Sinänsä hyvään seksiin ei kullia tarvita.

Ei todellakaan kaduta!

Onneksi en tyytynyt niihin ihme tyyppeihin ja lötväkkeisiin, jotka seuraani usein hinkuivat. Ottajia olisi kyllä ollut, mutta kenekään (edes niiden varteenotettavien) kanssa ei koskaan oikeasti natsannut.

Olin kaveriporukastani ainoa kenellä ei ollut poikaystävää, kunnes vasta 27-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni joka on juuri sellainen ihminen jota kaipasin rinnalleni.  Yhteiseloa ja onnellista perhe-elämää takana jo melkein 10-vuotta. 

Naisille neuvoksi: Luottakaa vaistoonne jos jokin tuntuu väärältä suhteessa. Ihania miehiäkin on olemassa! Ei kannata tyytyä johonkin "ihan kivaan" (tai toisessa ääripäässä pahaan poikaan, joka kohtelee huonosti ), vain siksi kun joku nyt vaan pitää olla ettei olisi yksin.

Opetelkaa tuntemaan itsenne kunnolla ja etsikää vasta sitten se elämänkumppani.

Vierailija kirjoitti:

Väärä mies valinta voi olla naiselle hengenvaarallinen.

Vainoaminen, uhkailu ja Pahimmassa tapauksessa tappo.

Eli aivan kuten väärä nainen miehelle.

Ei kaduta. Toki kaipaan seksiä, haleja, ajatustenvaihtoa ja matkaseuraa. Vähempään tyytyminen olisi johtanut todennäköisesti eroon. Ja kun juuri luin elareden väännöstä, niin enpä ole kateellinen. Hyvää parisuhdetta toki toivon.

Ei. En ikinä tyytyisi sellaiseen jota en oikeasti halua, ei olisi reilua mua eikä sitä toista kohtaan. Enemmän säälin ihmisiä jotka pelkäävät yksinoloa niin paljon että on pakko olla koko ajan joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään haluaisi olla miehelle "kuka tahansa kelpaa"

Mä koen sen niin, että ihmisestä tulee erityinen vasta yhteisten kokemusten ja yhteenkasvamisen myötä. Ymmärrän kyllä, että etenkin naiset tuppaavat antamaan kauheasti painoarvoa sille, että mies olisi ihan supererityinen jo ensisilmäyksellä. Mun näkemys parisuhteissa on vähän sama kuin armeijan tupakavereiden suhteen; alussa ne on tosiaan täysin randomeita heppuja, mutta intin loputtua sitä on koettu yhdessä niin paljon, että joskus ne ystävyydet kestävät loppuiän ajan. Musta tuntuu, että se nirsoilu johtaahuonoon lopputulokseen monien ihmisten kohdalla, mutta he ehkä eivät joko tiedä paremmasta tai eivät kehtaa myöntää sitä ääneen.

Se että vertaat parisuhdetta ja suhdetta inttikavereihin, kertoo sinusta kaiken. 

Niin, ihmissuhteista on molemmissa kyse. Ilmeisesti analogia ei ole sinulle kovin tuttu käsite, mutta ad hominem sitäkin tutumpi.

Se että yrität sivistyssanalla peittää sitä, ettei sinulla ole mitään sanottavaa, on lähinnä säälittävää. 

Parisuhteen ja inttikaveruuden vertaamisessa on se ongelma, että inttikaveruuden ei ole tarkoituskaan olla elämäsi tärkein aikuinen ihmissuhde, kaverina toimii hyvin tyyppi joka on suunnilleen normaali, eikä tahallaan heitä kapuloita rattaisiin.

Onnistuneeseen parisuhteen edellytys taas on oikea rakkaus, jos halutaan että suhteessa on muutakin kun se kämppäkaveruus. Mitä sinä et tajua, kun sinulla ei koskaan ole ollut sen enempää tunteita kuin parisuhdettakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaunis näky, kun nirso nainen itkee, kun ei ole saanut sitä pilvilinnaansa, prinssiään tai muita satumaailman ihmeitä.

Vielä kauniimpaa on kuin vanhapoika ulvoo sen perään mitä ei koskaan tule saamaan; pipari ja ihan minkälainen tahansa nainen. Sitä katselisi ihan ilokseen vaikka maailman tappion asti, täältä hyvän miehen kainalosta.

No pysy siellä kainalossa, äläkä tänne tule ilkkumaan. Et ainakaan itse ole hyvä tai empaattinen kommenttisi perusteella. Ihmiset ovat kyllä tyhmiä tai sitten tänne palstalle valikoituu kaikenlaista pohjasakkaa kertomaan omia "hyviä" mielipiteitä - niin miehiä kuin naisia. Joillakin on näköjään tarve yrittää pilkata tai aiheuttaa toisille pahaa mieltä. No joudun tuottamaan pettymyksen, et onnistunut - onnistuit kertomaan itsestäsi kaiken tarvittavan.