Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho: Ero

Kerran pettää, niin pettää toistekin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset ovat erotettu biologisista vanhemmistaan vauvana, totta kai se on menetyskokemus lapsille ja kiintymyssuhdekatkos. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämässä tällaiset katkokset tulevat, sen vaurioittavampia ne ovat, koska pieni lapsi ei ymmärrä sanallisia selityksiä asialle.  Ensimmäisten ikävuosien kehitystehtävänä on perusluottamuksen rakentaminen ja turvallisuudentunteen muodostaminen elämää kohtaan, eikä suuret muutokset hoivaavissa merkityksellisissä ihmisissä tue tuon kehitystehtävän täyttymistä. Nyt eron myötä riskitekijöitä kasaantuu lapsille lisää, oli ero hoidettu miten tahansa. Mutta minkäs elämälle voi, vanhempiaan ei voi valita. 

Niin. Sossujen pitäisi olla ammattitaitoisempia ja katsoa kelle rikolliselle lapsia antaa.

Eikö sanasi yhtään suuhusi koske? Suomessa sijaisvanhemmista on huutava pula, eikä yksikään lapsi ole halunnut syntyä huume- tai alkoholiongelmaiseen perheeseen.

Aivan liian moni lapsi joutuu laitokseen ja vastasyntyneelle se on pahin vaihtoehto, kun hoitajat tekevät kolmivuorotyötä ja vaihtuvat, eikä minkäänlaista kiintymyssuhdetta synny.

Kovasti arvostan Kaikkosia, että he ovat tarjonneet rakastavan kodin ja varmasti tarjoavat edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset ovat erotettu biologisista vanhemmistaan vauvana, totta kai se on menetyskokemus lapsille ja kiintymyssuhdekatkos. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämässä tällaiset katkokset tulevat, sen vaurioittavampia ne ovat, koska pieni lapsi ei ymmärrä sanallisia selityksiä asialle.  Ensimmäisten ikävuosien kehitystehtävänä on perusluottamuksen rakentaminen ja turvallisuudentunteen muodostaminen elämää kohtaan, eikä suuret muutokset hoivaavissa merkityksellisissä ihmisissä tue tuon kehitystehtävän täyttymistä. Nyt eron myötä riskitekijöitä kasaantuu lapsille lisää, oli ero hoidettu miten tahansa. Mutta minkäs elämälle voi, vanhempiaan ei voi valita. 

Niin. Sossujen pitäisi olla ammattitaitoisempia ja katsoa kelle rikolliselle lapsia antaa.

Eikö sanasi yhtään suuhusi koske? Suomessa sijaisvanhemmista on huutava pula, eikä yksikään lapsi ole halunnut syntyä huume- tai alkoholiongelmaiseen perheeseen.

Aivan liian moni lapsi joutuu laitokseen ja vastasyntyneelle se on pahin vaihtoehto, kun hoitajat tekevät kolmivuorotyötä ja vaihtuvat, eikä minkäänlaista kiintymyssuhdetta synny.

Kovasti arvostan Kaikkosia, että he ovat tarjonneet rakastavan kodin ja varmasti tarjoavat edelleen.

Kaikkonen on tuomittu rikollinen joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi.

Taiveahon lapsen hinku on ollut pitkään pakkomielteistä.

Ei ollut terve valinta tämä pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä jättimäisen vedon, että Antti Kaikkosella on biolapsia 3-4 vuoden sisällä. Eihän tuo ole lainkaan vanha ja ongelmaa ei Antissa kai ole koskaan ollutkaan. Satustahan tämä lapsettomuus on lähtöisin. Siinä vaiheessa sijaislapset painuu taka-alalle, pikkuhiljaa, askel kerrallaan.

Kaikkosella on jo yksi biologinen lapsi. Ainakin.

Tieto vai "tieto"? Tätä väitettä esitettiin vuosia sitten ja silloin se kaadettiin monta kertaa. Antilla ei ole lapsia ja piste. Ei yhtään lasta ennestään. Se oli kai oletus, kun oli naimisissa ja jostain siitä tuli joillekin mielikuva, että olisi lapsikin ollut.

No voi äly. Miksi eivät voineet tarjota sijoitetuille lapsilleen ehjää kotia? Jos ovat näin pitkälle selvinneet vaikeuksistaan niin mikä nyt heidän suhteensa voi kaataa? Yöks, ällöttää kun ihmiset ei yritä täysillä.

Mistäs sinä tai kukaan muukaan tietää, etteivät ole yrittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

e biologiset vanhemmat saa enään lapsia, lapset ovat jo olleet niin kauan sijaisperheessä että ei voi irroittaa enään. Todennäköisesti ne vanhemmat niin moniongelmaisia että ei tule saamaan lasta enään itselleen. Siinä katsotaan jo lasten/lapsen etua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista väittää, ettei pienenä sijoitettu tästä niin kärsi kun ei ole muistoja tai kokemuksia aiemmasta elämästä. Tiedän tapauksia, joita ei ole hoidettu juuri lainkaam esim ensimmäiseen vuoteen, vain sen verran että hengissä pysyy. Ei vastata itkuun, tai muihinkaam tarpeisiin. Jätetään vauva huutamaan kun lähdetään ryyppäämään tai lääkitään hiljaiseksi. Ravistetaan, riuhdotaan. Kannattaa lukea kehityspsykaa jos väitätte että vauva-ajan kokemukset ei vaikuta, kun se oikeasti määrittää hyvin paljon. Tällaisen taustan omaavalle lapselle ero ei ole kovin fiksu ratkaisu, mutta minkäs teet..

Eikös lapset ole tulleet Kaikkoselle ihan vauvoina ja käsittääkseni suoraan sairaalasta?

Tuskin, ainakaan se ensimmäinen, joka tuli "vajaan vuoden ikäisenä". Tokkopa hän niin kauan sairaalassa oli ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

e biologiset vanhemmat saa enään lapsia, lapset ovat jo olleet niin kauan sijaisperheessä että ei voi irroittaa enään. Todennäköisesti ne vanhemmat niin moniongelmaisia että ei tule saamaan lasta enään itselleen. Siinä katsotaan jo lasten/lapsen etua. 

He ovat silti vain sijaisvanhempia. Ja kun sössivät tuolla tavoin, lapset voidaan sijoittaa toiseen sijaisperheeseen.

Sijoitetut lapset eivät ole omia. Adoptiolapset ovat. Sinä sotket.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

e biologiset vanhemmat saa enään lapsia, lapset ovat jo olleet niin kauan sijaisperheessä että ei voi irroittaa enään. Todennäköisesti ne vanhemmat niin moniongelmaisia että ei tule saamaan lasta enään itselleen. Siinä katsotaan jo lasten/lapsen etua. 

He ovat silti vain sijaisvanhempia. Ja kun sössivät tuolla tavoin, lapset voidaan sijoittaa toiseen sijaisperheeseen.

Sijoitetut lapset eivät ole omia. Adoptiolapset ovat. Sinä sotket.

Mitä ne sössi?

Ei sijaislapseksi päädy siksi, että omat tavisvanhemmat eroaa eikä sijaislapsi menetä sijaisvanhempia, vaikka nämä eroavat. Mistä keksit, että avioliitto ja vanhemmuus ovat synonyymeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

e biologiset vanhemmat saa enään lapsia, lapset ovat jo olleet niin kauan sijaisperheessä että ei voi irroittaa enään. Todennäköisesti ne vanhemmat niin moniongelmaisia että ei tule saamaan lasta enään itselleen. Siinä katsotaan jo lasten/lapsen etua. 

He ovat silti vain sijaisvanhempia. Ja kun sössivät tuolla tavoin, lapset voidaan sijoittaa toiseen sijaisperheeseen.

Sijoitetut lapset eivät ole omia. Adoptiolapset ovat. Sinä sotket.

Ei lapsia eron takia siirretä toiseen perheeseen. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Kyllä sijoitetut lapset ovat ihan sijaisvanhempien omia lapsia. Eivät virallisesti, mutta tunnetasolla kyllä. Eikä enää vuosien jälkeen yleensä lähdetä bioperheeseen palauttamaan. Eikä pidäkään tietenkään. Lapsella on oikeus pysyvään kotiin ja vanhempiin.

Tuskinpa tuossa lapsia enää muualle lähdetään sijoittamaan, siinä tulisi vaan lisää kiintymyssuhdekatkoksia. Ja tosiaan sijoitetut lapset eivät ole juridisesti "omia", eikä mikään takaa, että he eläisivät koko lapsuutensa sijaisperheessä, vaikka todennäköistä se näiden pienten lasten kohdalla usein onkin. Yhteyksiä kuitenkin ylläpidetään biologiseen sukuun jos se vain on mahdollista ja se on hyvä lapsen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

Eivät ole. Satu ja Antti ei ole edes heidän huoltajiaan. He ovat sijaisvanhempia eli juurikin vain vanhempien sijaisia. Heidän tehtävänsä on ensisijaisesti edesauttaa lasten paluuta vanhempiensa luo.

e biologiset vanhemmat saa enään lapsia, lapset ovat jo olleet niin kauan sijaisperheessä että ei voi irroittaa enään. Todennäköisesti ne vanhemmat niin moniongelmaisia että ei tule saamaan lasta enään itselleen. Siinä katsotaan jo lasten/lapsen etua. 

He ovat silti vain sijaisvanhempia. Ja kun sössivät tuolla tavoin, lapset voidaan sijoittaa toiseen sijaisperheeseen.

Sijoitetut lapset eivät ole omia. Adoptiolapset ovat. Sinä sotket.

Mitä ne sössi?

Ei sijaislapseksi päädy siksi, että omat tavisvanhemmat eroaa eikä sijaislapsi menetä sijaisvanhempia, vaikka nämä eroavat. Mistä keksit, että avioliitto ja vanhemmuus ovat synonyymeja?

Se että ei kykene tarjoamaan ehjää perhettä sijoitetulle lapselle on sössimistä. Ko lapsilla on jo menetyksiä ja kaaosta. Se että sossu valitsee uusiksi vanhemmiksi tällaisia sössijöitä ei ole hyvä. Toinen lapsi ei ole ollut heillä edes neljää vuotta, toinen vielä vähemmän. Jo tänä lyhyenä aikana lapset ovat joutuneet muuttamaan, sijaisvanhempien pitkät työpäivät ja vaihtuvat työpaikat. Nyt sitten taas menee palikat uusiksi, tulee uudet kodit, uudet puolisot, uusia lapsia. Ei se vain näin mene. Nuo lapset tarvii vakautta, pysyvyyttä. Sama koti, samat ihmiset, sijaisvanhemmilla aikaa, ote.

T. Adoptioäiti

Nyt Toope ja Sara jäävät uutispimentoon, kun tuli tämä case...

Toope huokaisee...

Eva Biaudetilla oli samanlainen kuvio, paitsi lapset olivat adoptiolapsia, muistaakseni heitä oli kolme.

Tuli sitten ero ja Eva sai myöhemmin oman yllätysvauvan ja meni myöhemmin naimisiinkin lapsen isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin radio-ohjelman, jossa eronnut puoliso kertoi eropäätöksen yhdeksi syyksi sen, että heillä oli ollut yli kymmenen vuoden onnellinen liitto, jossa lapset olivat saaneet kasvaa turvassa. Pari ei halunnut altistaa lapsiaan konflikteille ja riidoille.

Se vain hiukan kummastuttaa, että jos kymmenen vuotta pystyy elämään onnellisesti yhdessä pikkulapsiajan läpi, niin mikä on se tekijä, joka saa parin sen jälkeen eroamaan? Eikö oikeasti ole mitään tehtävissä?

Minä ajattelen asian niin, että yli kymmenen vuoden onnellinen avioliitto todistaa, että parilla on edellytykset elää yhdessä. Tällöin eroajatukset liittyvät väliaikaiseen kriisiin, jonka voi sitoutumalla ja riittävän kauan apua hakemalla ratkaista.

Mutta ajattelen kai sitten väärin. Tuntuu vain käsittämättömältä, että raskaimmat vuodet selvitään onnellisina yhdessä, mutta sitten kaikki loppuu.

En tajua minäkään, että vielä kun erosta on ilmoitettu, sittenkin vakuutetaan miten kaikkemme teimme, se tuleva exä on maailman ihanin ja paras ihminen ja puoliso, yhdessä jatkamme lastemme ja toistemme parhaaksi, ikuisia ystäviä olemme ja kiitellään mennen tullen kuluneista vuosista jne. jne. Mikä siinä sitten voi olla, ettei yhteisen hyvän nimissä ja lasten edun vuoksi voi asua saman katon alla, jos kerran samaan malliin jatketaan? Miksi? En tajua! Toki sitten tajuan, jos osapuolet (tai toinen) puhuvat muunneltua totuutta, eli esim. tässä tapauksessa että isäntä on hyppinyt vieraissa tms. Mutta sitten on tarpeetonta ylenpalttisesti ylistää sitä tulevaa exää...

.

Se on muotia nyt. Varmaan jotkut Hollywood-tähdet aloitti tämän tyylin tiedottaa eroistaan ja muut apinoi perässä. Erot on varmasti yhtä katkeria ja riitaisia, kuin ennenkin.

Viimeinen tikki oli varmaan sen sikakalliin remppahelvetin ostaminen. Nimimerkillä tiedän mistä puhun...

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen tikki oli varmaan sen sikakalliin remppahelvetin ostaminen. Nimimerkillä tiedän mistä puhun...

Varsinkin kun Kaikkonen osti sen edes kysymättä vaimolta ensin.

Neuvonnassa muuten jankutetaan koko ajan, että lasten ollessa pieniä ei kannata ruveta remontoimaan tai rakentamaan taloa.

Satu ajaa pakkoadoptiota? Miksiköhän? YK vastustaa tätä lapsettomien rikkaiden keinoa viedä lapset köyhiltä.