Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho: Ero

Kaikkonen kaipaa biologisia lapsia ja jo tulevaisuus mietityttää ja jos lapsi jatkaisi uraakin ja perintö jutut.

Moni kakku päältä kaunis. Sopii tähänkin tapaukseen. Sentään reilua erota ennen vaaleja kuin vasta niiden jälkeen. Antilla todennäköisesti jo uutta naista kiikarissa.

Jospa Kaikkonen tiesi jo mörskän ostaessaan etteivät Satu ja lapset sovi sinne.

Te, jotka huutelette ehjän perheen välttämättömyyttä: Onko teistä lapsen etu että se perhe yritetään pitää kasassa väkisin? Vaikka tilanteessa, jossa vanhemmat eivät enää ole edes kunnon puheväleissä (en väitä, että tässä tapauksessa näin olisi, tämä on vain esimerkki). Tai jos perheessä ilmenee väkivaltaa tai muuta pahaa (edelleen vain esimerkki) Onko lapselle parempi nähdä tai kuulla pahoja vain että perhe pysyy saman katon alla? Vai olisiko kuitenkin joskus jopa lapsen etu, että vanhemmat (sijaisia tai ei) eroavat?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka huutelette ehjän perheen välttämättömyyttä: Onko teistä lapsen etu että se perhe yritetään pitää kasassa väkisin? Vaikka tilanteessa, jossa vanhemmat eivät enää ole edes kunnon puheväleissä (en väitä, että tässä tapauksessa näin olisi, tämä on vain esimerkki). Tai jos perheessä ilmenee väkivaltaa tai muuta pahaa (edelleen vain esimerkki) Onko lapselle parempi nähdä tai kuulla pahoja vain että perhe pysyy saman katon alla? Vai olisiko kuitenkin joskus jopa lapsen etu, että vanhemmat (sijaisia tai ei) eroavat?

Sijaisvanhemmat on eri asia kuin biovanhemmat. He saa hoteisiinsa lapsen joka on jo traumatisoitunut. Heidän nyt vaan pitää kestää, sietää ja jaksaa enemmän kuin muut.

Ja sossun tehtävä on seuloa heistä pois juopot, väkivaltaiset, sitoutumiskyvyttömät ja muut tehtäcään soveltumattomat.

Ja kyllä. Olen sitä mieltä että nuo kaksi keskenkasvuista ei vaan yrittäneet tarpeeksi. Omat tarpeet meni lasten edelle.

Mikä pakko oli esim koko ajan panostaa uraan ja vaihtaa jopa koti? Edellinen talo oli tosi kaunis ja toimiva. Ja kyllä ne Sadun sossuhommat olisi odottaneet muutaman vuoden.

Kysymys sijoitetuista lapsista, joilla jo hylkäämiskokemus taustalla. Joten todellakin, olisivat olleet yhdessä vaikka sitten lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sijoitetuista lapsista, joilla jo hylkäämiskokemus taustalla. Joten todellakin, olisivat olleet yhdessä vaikka sitten lasten takia.

Siinäkinkö tapauksessa, että riitelisivät jatkuvasti tai ilmenisi pahoinpitelyä tms? Onko sellainen parempaa kuin kaksi erillistä tasapainoista kotia?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sijoitetuista lapsista, joilla jo hylkäämiskokemus taustalla. Joten todellakin, olisivat olleet yhdessä vaikka sitten lasten takia.

Lapset on varsin huono syy pysyä yhdessä.

Aina eron välttäminen ei edes estä hylkäämiskokemusta.

Nyt on sitten yksi hyvä mies vapaana!

Jo on hulluja kommentteja. Sijaisvanhemmat ovat tavallisia ihmisiä. Heillekin voi tulla eroja kuten muillekin. Onhan se lapsille parempi elää vaikka vain toisen vanhemman kanssa kuin riitaisessa perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka huutelette ehjän perheen välttämättömyyttä: Onko teistä lapsen etu että se perhe yritetään pitää kasassa väkisin? Vaikka tilanteessa, jossa vanhemmat eivät enää ole edes kunnon puheväleissä (en väitä, että tässä tapauksessa näin olisi, tämä on vain esimerkki). Tai jos perheessä ilmenee väkivaltaa tai muuta pahaa (edelleen vain esimerkki) Onko lapselle parempi nähdä tai kuulla pahoja vain että perhe pysyy saman katon alla? Vai olisiko kuitenkin joskus jopa lapsen etu, että vanhemmat (sijaisia tai ei) eroavat?

Sijaisvanhemmat on eri asia kuin biovanhemmat. He saa hoteisiinsa lapsen joka on jo traumatisoitunut. Heidän nyt vaan pitää kestää, sietää ja jaksaa enemmän kuin muut.

Ja sossun tehtävä on seuloa heistä pois juopot, väkivaltaiset, sitoutumiskyvyttömät ja muut tehtäcään soveltumattomat.

Ja kyllä. Olen sitä mieltä että nuo kaksi keskenkasvuista ei vaan yrittäneet tarpeeksi. Omat tarpeet meni lasten edelle.

Mikä pakko oli esim koko ajan panostaa uraan ja vaihtaa jopa koti? Edellinen talo oli tosi kaunis ja toimiva. Ja kyllä ne Sadun sossuhommat olisi odottaneet muutaman vuoden.

Oletko parin läheinenkin tuttu kun tuollaista voit väittää? Epäilen vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt Toope ja Sara jäävät uutispimentoon, kun tuli tämä case...

Toope huokaisee...

Roope voi huokaista sillä tää ero nyt niin iso juttu ettei kukaan enää muistele Roopen ja Saran eroa.

No Sauli tuskin pelastaa Anttia eli ei eroa.

Lapsien kanssa oleminen vaatii paljon. SIjaisilapsien kanssa vielä paljon enemmän, Se, että rauhoitat heidät iltaisi nukkumaan kaikki traumat mielessään, ohjaat heitä pystymään tekemään asioita, ilman että ensimmäisenä nyrkki heiluu, kuuntelet heidän pahan olonsa.

Se väsyttää. Ei ole mikään poikkeus, että vaikeiden olosuhteiden jälkeen erotaan, kun tilanne tasoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka huutelette ehjän perheen välttämättömyyttä: Onko teistä lapsen etu että se perhe yritetään pitää kasassa väkisin? Vaikka tilanteessa, jossa vanhemmat eivät enää ole edes kunnon puheväleissä (en väitä, että tässä tapauksessa näin olisi, tämä on vain esimerkki). Tai jos perheessä ilmenee väkivaltaa tai muuta pahaa (edelleen vain esimerkki) Onko lapselle parempi nähdä tai kuulla pahoja vain että perhe pysyy saman katon alla? Vai olisiko kuitenkin joskus jopa lapsen etu, että vanhemmat (sijaisia tai ei) eroavat?

Sijaisvanhemmat on eri asia kuin biovanhemmat. He saa hoteisiinsa lapsen joka on jo traumatisoitunut. Heidän nyt vaan pitää kestää, sietää ja jaksaa enemmän kuin muut.

Ja sossun tehtävä on seuloa heistä pois juopot, väkivaltaiset, sitoutumiskyvyttömät ja muut tehtäcään soveltumattomat.

Ja kyllä. Olen sitä mieltä että nuo kaksi keskenkasvuista ei vaan yrittäneet tarpeeksi. Omat tarpeet meni lasten edelle.

Mikä pakko oli esim koko ajan panostaa uraan ja vaihtaa jopa koti? Edellinen talo oli tosi kaunis ja toimiva. Ja kyllä ne Sadun sossuhommat olisi odottaneet muutaman vuoden.

Oletko parin läheinenkin tuttu kun tuollaista voit väittää? Epäilen vahvasti.

Ei se siitä vaadi. He on hössöttäneet töissä, remontoineet ja myyneet taloa ja muuttaneet, juosset juhlissa ja tv-ohjelmissa, luottamustoimissa.

Tää on kaikki julkisesti kerrottua.

Heidän olisi pitänyt pysyä siellä missä asuivat, keskittyä lapsiin, karsia niitä menojaan, hillitä urapyrkyryyttä. Ja osata laittaa ne lapset etusijalle.

Jos vuosi sitten vielä Taiveaho ollut raskaana, niin ei sitä eroa nyt niin kauaa ole harkittu.

Kun lapset ovat noin pieniä, niin kyllä kannattaa pysyä yhdessä, koska ajan myötä sitten helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

No pojan tuntenut vasta vajaa 3 vuotta.

Minä tuntenut omat lapseni 15 ja 17 vuotta.

Minusta ainakin olisi ollut parempi, että vanhempani olisivat eronneet. Ei se jatkuva riitely ja hakkaamisen katselu hyvää tehnyt. Ei olisi tehnyt, vaikka olisin ollut sijaislapsi. Tietenkään tässä perheessä ei (toivottavasti) tuollaista ilmennyt, mutta ihan oikeasti joskus vaan on parempi lapsellekin, että äiti ja isä eivät asu saman katon alla. Myös sijaisperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka huutelette ehjän perheen välttämättömyyttä: Onko teistä lapsen etu että se perhe yritetään pitää kasassa väkisin? Vaikka tilanteessa, jossa vanhemmat eivät enää ole edes kunnon puheväleissä (en väitä, että tässä tapauksessa näin olisi, tämä on vain esimerkki). Tai jos perheessä ilmenee väkivaltaa tai muuta pahaa (edelleen vain esimerkki) Onko lapselle parempi nähdä tai kuulla pahoja vain että perhe pysyy saman katon alla? Vai olisiko kuitenkin joskus jopa lapsen etu, että vanhemmat (sijaisia tai ei) eroavat?

Sijaisvanhemmat on eri asia kuin biovanhemmat. He saa hoteisiinsa lapsen joka on jo traumatisoitunut. Heidän nyt vaan pitää kestää, sietää ja jaksaa enemmän kuin muut.

Ja sossun tehtävä on seuloa heistä pois juopot, väkivaltaiset, sitoutumiskyvyttömät ja muut tehtäcään soveltumattomat.

Ja kyllä. Olen sitä mieltä että nuo kaksi keskenkasvuista ei vaan yrittäneet tarpeeksi. Omat tarpeet meni lasten edelle.

Mikä pakko oli esim koko ajan panostaa uraan ja vaihtaa jopa koti? Edellinen talo oli tosi kaunis ja toimiva. Ja kyllä ne Sadun sossuhommat olisi odottaneet muutaman vuoden.

Oletko parin läheinenkin tuttu kun tuollaista voit väittää? Epäilen vahvasti.

Ei se siitä vaadi. He on hössöttäneet töissä, remontoineet ja myyneet taloa ja muuttaneet, juosset juhlissa ja tv-ohjelmissa, luottamustoimissa.

Tää on kaikki julkisesti kerrottua.

Heidän olisi pitänyt pysyä siellä missä asuivat, keskittyä lapsiin, karsia niitä menojaan, hillitä urapyrkyryyttä. Ja osata laittaa ne lapset etusijalle.

Ja nää vaatimukset on heille kerrottu sekä adoptioneuvonnassa että pridessä. Vuosia jauhettu. Ei ole kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

No pojan tuntenut vasta vajaa 3 vuotta.

Minä tuntenut omat lapseni 15 ja 17 vuotta.

Oliko tunnesiteesi heihin siis pienempi kun olivat 3-vuotiaita?

Kyllä tosiaan tuntuu siltä, että tälläkin paljon töitä tehneellä ja paljon saavuttaneella parilla on mennyt nyt kuppi nurin kun on ollut liikaa menossa samaan aikaan. Sijoitetut lapset omilla haasteillaan/erityispiirteillään vaativat rauhoittumista, muiden suurten asioiden rauhoittamista (ura-asiat, hevosharrastukset, muutot, remontit, luottamustoimet). Kaksi lasten, kaksi vanhempaa... näiden lasten kanssa olisi vaan pitänyt rauhoittua iltaisin perheelle. Toki nyt jonkun hevosillan/luottamustoimen voi pitää, mutta nämä lapset eivät tarvitse enää jatkuvaa täysillä menoa ja ylitäyttä kalenteria. Vaan sitä tylsää, rutiinien täyttämää arkea... Taitaa olla niin, että tämä julkkispari ei pysty elämään ihan niin tylsää elämää ja tässä on nyt sitten kaatunut vene... Satu varmaan väsähtänyt ja Antti taas ehkä halunnut irtautua koko hommasta. Harmi kun nyt on kyse lapsista. Hevosista, luottamustoimista, remonttipommeista pääsee eroon, mutta nämä lapset ovat tässä nyt panoksena. Onneksi kyse on fiksuista ihmisistä eli varmasti tekevät parhaansa lasten voinnin suhteen. Mutta olisin kyllä toivonut, että nyt olisi vähennetty hevostelua, remontointia, luottamustoimia, kissanristiäisiä tms ja tosiaan keskitytty lapsiin ja tyydytty tekemään normaalia työtä jonkun vuoden. Kyllä sinne politiikkaan pääsee vielä jatkossakin mukaan. Kaikkea ei voi saada ja koko ajan ei voi olla 100 lasissa joka asiassa.