Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho: Ero

Vierailija kirjoitti:

Satu Taiveaho oli kyllä pitkään kotona.

Keski-Uudellamaalla suurin osa käy töissä pääkaupunkiseudulla. Sijaisperheet ovat tavallisia ihmisiä, eivät yli-ihmisiä. He eroavat, sairastelevat ja heissä on puutteita kuten muissakin.

Kaksi vuotta. Mikä tarkoittaa että sen toisen kanssa ei ollut edes sitä suositeltua vuotta.

Satu varmaan asuu lasten kanssa ja ne hoitaa hyvin mutta entä Antti?

Vaara on se jos Antti saa omia lapsia niin pysyykö nämä sijoitetut kuvioissa vai viileneekö tunteet.

Eiköhän lapset jää pääosin äidille. Sijoitetut lapset vastivat 10 kertaa enemmän panostusta kuin biologiset, että jos molempien vanhempien panostus ei ole 200 prosenttista, niin kyllähän siinä näin käy. Ihan inhimillistä ja ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

No pojan tuntenut vasta vajaa 3 vuotta.

Minä tuntenut omat lapseni 15 ja 17 vuotta.

Oliko tunnesiteesi heihin siis pienempi kun olivat 3-vuotiaita?

Oma lapsi ihan eri asia kun vieras lapsi.

Et turha viisastella.

Ja kyllä rakastan poikia vielä ja vielä enemmän kun on elettyjä vuosia takana.

Ei siihen vieraaseen lapseen niin vaan rakastuta kun omaan lapseen.

Hyvä esimerkki äitipuolet jotka inhoaa puolisonsa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapset jää pääosin äidille. Sijoitetut lapset vastivat 10 kertaa enemmän panostusta kuin biologiset, että jos molempien vanhempien panostus ei ole 200 prosenttista, niin kyllähän siinä näin käy. Ihan inhimillistä ja ymmärrettävää.

Minusta nämä ei ole panostaneet edes sitä sataa. Ei lähellekään. Ne lapset on vähän kuin liimattu sinne heidän (Sadun) satuun. Sivuhenkilöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Ei tunneside noin vaan katoa. Vai meinaatko, että aikuisilla lapsillakin katoaa tunneside kun muuttavat pois kotoa tms.? Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Ja toisekseen: nuo lapset ovat Sadun ja Antin omia siinä missä biologisetkin olisivat olleet.

No pojan tuntenut vasta vajaa 3 vuotta.

Minä tuntenut omat lapseni 15 ja 17 vuotta.

Oliko tunnesiteesi heihin siis pienempi kun olivat 3-vuotiaita?

Oma lapsi ihan eri asia kun vieras lapsi.

Et turha viisastella.

Ja kyllä rakastan poikia vielä ja vielä enemmän kun on elettyjä vuosia takana.

Ei siihen vieraaseen lapseen niin vaan rakastuta kun omaan lapseen.

Hyvä esimerkki äitipuolet jotka inhoaa puolisonsa lapsia.

Lapsipuoli ei ole verrattavissa sijoitettuun lapseen.

Mutta siinä olet oikeassa, että siihen sijaisvanhemmuuteen pitää kasvaa. Ei se käy vain naps.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapset jää pääosin äidille. Sijoitetut lapset vastivat 10 kertaa enemmän panostusta kuin biologiset, että jos molempien vanhempien panostus ei ole 200 prosenttista, niin kyllähän siinä näin käy. Ihan inhimillistä ja ymmärrettävää.

Tiedän tapauksen jossa jäi miehelle.. Isän omilla vanhemmilla sijoituslapsia niin luontevaa että lapset jäi hänelle.

Haaveilin itse lapsista ja haaveet tuntui niin helpoilta. Arki olikin raskaampaa mitä olin kuvitellut.

Varmaan vähän sama näiden sijoitus lasten kohdalla.

Vaikka kävisi mitkä kurssit niin ei voi tajuta mitä se elämä on lasten kanssa ja yleensä miehet voi paeta sitä arkea ja ero tulee.

Moni mies näin tekee ja sitten tulee riitaa.

Seurauksena ero.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävisi mitkä kurssit niin ei voi tajuta mitä se elämä on lasten kanssa ja yleensä miehet voi paeta sitä arkea ja ero tulee.

Moni mies näin tekee ja sitten tulee riitaa.

Seurauksena ero.

He taitavat olla klassinen pari: Vaimo jolle lapset "kaikki kaikessa" ja joka haluaa olla sataprosenttisen hyvä äiti ja on siksi sietämätön. Pitää olla tietynlainen kodinhoitohuone ja pitää olla hiihtokoulu (kolmevuotiaalla) ja pitää olla näin ja pitää olla noin.

Mies taas ei kunnolla tajua ollenkaan mitä se lapsiperhe tarkoittaa. Mm haastattelussa (kun molemmat lapset oli juuri tulleet) sanaili näin:

"Olen tavannut paljon vanhempia poliitikkoja, jotka harmittelevat, että eivät olleet tarpeeksi kotona lasten ollessa pieniä

.

Koetan välttää sitä virhettä

.

Vaikka olisi tiukkakin työpäivä, pyrin siihen, että näen lapset hereillä joko aamulla tai illalla

.

Jos se ei onnistu, riipii aina sydäntä

."

Eli hetki aamulla tai hetki illalla on hänen mielestään "tarpeeksi kotona olemista".

Ei varmaan enää kovin kiihkeää kymmenen aviovuoden jälkeen. Mies saa helposti puolta nuoremman uuden kaunottaren. Rahalla ja julkisuudella saa valtaa ja halukkaita vapaita naisia löytyy.

Satulle näytti olevan tärkeintä kanaemon rooli kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kävisi mitkä kurssit niin ei voi tajuta mitä se elämä on lasten kanssa ja yleensä miehet voi paeta sitä arkea ja ero tulee.

Moni mies näin tekee ja sitten tulee riitaa.

Seurauksena ero.

He taitavat olla klassinen pari: Vaimo jolle lapset "kaikki kaikessa" ja joka haluaa olla sataprosenttisen hyvä äiti ja on siksi sietämätön. Pitää olla tietynlainen kodinhoitohuone ja pitää olla hiihtokoulu (kolmevuotiaalla) ja pitää olla näin ja pitää olla noin.

Mies taas ei kunnolla tajua ollenkaan mitä se lapsiperhe tarkoittaa. Mm haastattelussa (kun molemmat lapset oli juuri tulleet) sanaili näin:

"Olen tavannut paljon vanhempia poliitikkoja, jotka harmittelevat, että eivät olleet tarpeeksi kotona lasten ollessa pieniä

.

Koetan välttää sitä virhettä

.

Vaikka olisi tiukkakin työpäivä, pyrin siihen, että näen lapset hereillä joko aamulla tai illalla

.

Jos se ei onnistu, riipii aina sydäntä

."

Eli hetki aamulla tai hetki illalla on hänen mielestään "tarpeeksi kotona olemista".

kansanedustaja Sirkkaliisa Anttila kertoi aikanaan haastattelussa että ennen töihin lähtöä pitää lasta sylissä 12 min.

Miten sijoitusasiat tällaisissa tapauksissa menee, ihmetyttää jos yleisesti ei tarvitse sitoutua ehjään perhe-elämään kun tällaisia päätöksiä tehdään. Siis kaikkien, en heitä tarkoita. Tarkoitan sitä prosessia.

Miksi näistä jauhetaan? Äijä on paksupäinen mul*kku, rikollinen.

Muija ei mikään.

Ottakaa mallua Pimiän Vapusta. Vappu lähtee miehen kanssa nk pusuttelulomille ja samalla avioliiton laatua vahvistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa mallua Pimiän Vapusta. Vappu lähtee miehen kanssa nk pusuttelulomille ja samalla avioliiton laatua vahvistetaan.

No ei se laatu vahvistu kun on liian vanha vaimo ja tekisi mieli puolta nuorempaa kaunista ja seksikästä naista.

Minunkin mieheni vaihtoi minut puolta nuorempaan. Ymmärrän vasta nyt, että keskityin aikoinaan liikaa lapsiin. Erosta kärsi kaikki paitsi mieheni, jolla on nyt uusi vaimo ja pienet lapset.

Arkielämä kirjoitti:

Kyllä tosiaan tuntuu siltä, että tälläkin paljon töitä tehneellä ja paljon saavuttaneella parilla on mennyt nyt kuppi nurin kun on ollut liikaa menossa samaan aikaan. Sijoitetut lapset omilla haasteillaan/erityispiirteillään vaativat rauhoittumista, muiden suurten asioiden rauhoittamista (ura-asiat, hevosharrastukset, muutot, remontit, luottamustoimet). Kaksi lasten, kaksi vanhempaa... näiden lasten kanssa olisi vaan pitänyt rauhoittua iltaisin perheelle. Toki nyt jonkun hevosillan/luottamustoimen voi pitää, mutta nämä lapset eivät tarvitse enää jatkuvaa täysillä menoa ja ylitäyttä kalenteria. Vaan sitä tylsää, rutiinien täyttämää arkea... Taitaa olla niin, että tämä julkkispari ei pysty elämään ihan niin tylsää elämää ja tässä on nyt sitten kaatunut vene... Satu varmaan väsähtänyt ja Antti taas ehkä halunnut irtautua koko hommasta. Harmi kun nyt on kyse lapsista. Hevosista, luottamustoimista, remonttipommeista pääsee eroon, mutta nämä lapset ovat tässä nyt panoksena. Onneksi kyse on fiksuista ihmisistä eli varmasti tekevät parhaansa lasten voinnin suhteen. Mutta olisin kyllä toivonut, että nyt olisi vähennetty hevostelua, remontointia, luottamustoimia, kissanristiäisiä tms ja tosiaan keskitytty lapsiin ja tyydytty tekemään normaalia työtä jonkun vuoden. Kyllä sinne politiikkaan pääsee vielä jatkossakin mukaan. Kaikkea ei voi saada ja koko ajan ei voi olla 100 lasissa joka asiassa.

Ehkä se lapsiperhetodellisuus oli niin kylmä rätti kasvoille etteivät ole halunneetkaan rauhoittua kotiin. Tuolla menolla lapset ovatkin siis olleet lähinnä muiden hoidettavana: päiväkodissa ja kuka milloinkin ollut hoitamassa.

Voihan olla että tuossa on myös haluttu antaa kuva tietystä tehokkuudesta, ”näin sitä vaan jaksetaan ja tehdään ja mennään, ollaankin niin aikaansaavia sijaisvanhempia”. Tietenkin tuossa on myös se tekijä että koska niitä raskaus- ja imetyshormoneita ei ole, luonto ei hoida asiaa osaltaan niin että syntyy se hoiva- ja suojeluvietti vaan se pitää löytyä ihmisestä itsestään ja tahdosta. Varmasti hyviä vanhempia, en sitä epäile, mutta olikohan lapsihaave sitten lähinnä kirsikka kakussa - kun kaikki muu on saavutettu ja hankittu, lapsen pitäisi kruunata komeus.

Ja sitten todellisuus kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on todella epärealistiset ajatukset lapsiperhe-elämästä.

Huomaa helposti kaikista lapsettomista lastentarhaopettajista ja heidän kasvatusohjeistaan.

Ketä ne tälläiset on ja mistä tiedät lapsettomiksi? Lapsettomalla voi olla paljon kokemusta lapsista.

Niistä ilmenee että ei tunnisteta lapsen erilaista käytöstä eri tilanteissa ja ympäristössä. Että lapsi saattaa raivaroida kotona turvalliselle aikuiselle päivän kuormitusta ja toisaalta toisinpäin, kotona käyttäytyä "hyvin" ja kasvatusjärjestelmässä reagoida negatiivisesti negatiiviseen ilmapiiriin.

Kokemus lapsiperhearjesta ratkaisee. Toki siinäkin n vaikuttaa, lapset ovat oikeasti erilaisissa tietyissä suhteissa.

Lisäksi työnpuolesta tiedän miten helposti tietynlaiset oireet/oireyhtymät jäävät tunnistamatta varhaiskasvatuksessa ja koulussakin. Kokemattomat kasvattajat yrittävät hoitaa niitä kurilla ja kirjoittavat palstalle lauseita kuten "tapaan lapsia, joille ei ole koskaan sanottu ei."

Vierailija kirjoitti:

Arkielämä kirjoitti:

Kyllä tosiaan tuntuu siltä, että tälläkin paljon töitä tehneellä ja paljon saavuttaneella parilla on mennyt nyt kuppi nurin kun on ollut liikaa menossa samaan aikaan. Sijoitetut lapset omilla haasteillaan/erityispiirteillään vaativat rauhoittumista, muiden suurten asioiden rauhoittamista (ura-asiat, hevosharrastukset, muutot, remontit, luottamustoimet). Kaksi lasten, kaksi vanhempaa... näiden lasten kanssa olisi vaan pitänyt rauhoittua iltaisin perheelle. Toki nyt jonkun hevosillan/luottamustoimen voi pitää, mutta nämä lapset eivät tarvitse enää jatkuvaa täysillä menoa ja ylitäyttä kalenteria. Vaan sitä tylsää, rutiinien täyttämää arkea... Taitaa olla niin, että tämä julkkispari ei pysty elämään ihan niin tylsää elämää ja tässä on nyt sitten kaatunut vene... Satu varmaan väsähtänyt ja Antti taas ehkä halunnut irtautua koko hommasta. Harmi kun nyt on kyse lapsista. Hevosista, luottamustoimista, remonttipommeista pääsee eroon, mutta nämä lapset ovat tässä nyt panoksena. Onneksi kyse on fiksuista ihmisistä eli varmasti tekevät parhaansa lasten voinnin suhteen. Mutta olisin kyllä toivonut, että nyt olisi vähennetty hevostelua, remontointia, luottamustoimia, kissanristiäisiä tms ja tosiaan keskitytty lapsiin ja tyydytty tekemään normaalia työtä jonkun vuoden. Kyllä sinne politiikkaan pääsee vielä jatkossakin mukaan. Kaikkea ei voi saada ja koko ajan ei voi olla 100 lasissa joka asiassa.

Ehkä se lapsiperhetodellisuus oli niin kylmä rätti kasvoille etteivät ole halunneetkaan rauhoittua kotiin. Tuolla menolla lapset ovatkin siis olleet lähinnä muiden hoidettavana: päiväkodissa ja kuka milloinkin ollut hoitamassa.

Voihan olla että tuossa on myös haluttu antaa kuva tietystä tehokkuudesta, ”näin sitä vaan jaksetaan ja tehdään ja mennään, ollaankin niin aikaansaavia sijaisvanhempia”. Tietenkin tuossa on myös se tekijä että koska niitä raskaus- ja imetyshormoneita ei ole, luonto ei hoida asiaa osaltaan niin että syntyy se hoiva- ja suojeluvietti vaan se pitää löytyä ihmisestä itsestään ja tahdosta. Varmasti hyviä vanhempia, en sitä epäile, mutta olikohan lapsihaave sitten lähinnä kirsikka kakussa - kun kaikki muu on saavutettu ja hankittu, lapsen pitäisi kruunata komeus.

Ja sitten todellisuus kohtaa.

Eiköhän ne olleet vain Satun haave. Antti ehtii vielä hankkia monta lasta uuden vaimon kanssa tai nauttia muuten elämästä uuden naisensa kanssa.

Ei kai kukaan mies jaksa katsella lapsiperhearkea tuossa iässä. Antti saa helposti parikymppisen missin tai mallin ja voi nauttia elämästä.

Satu jää yksinhuoltajaksi maalle.