Ei apua! Mitä tekisitte, jos teini-ikäinen ( aikuisuutta lähestyvä) ei HALUA kesätöitä?
Meillä asuu pääosin mieheni poika hänen ensim. avioliitostaan. Poika on 17-vuotias, täyttää puolen vuoden kuluttua 18. Emme saa hänestä enää edes lapsilisää. Yhteisiä pienempiä lapsia meillä on 3, minulla ei aiempia lapsia.
POika ei ole tähän asti tehnyt/ hakenut kesätöitä ja olen kokenut sen ärsyttävänä jo parin vuoden ajan. MInä ja myös mieheni olemme olleet erilaisissa kesätöissä 14-vuotiaasta asti. Toki aluksi vähemmän aikaa ja sitten jo tuossa iässä ihan " vaativissakin" töissä sen ikäisiksi eli minä sairaala-apulaisena ja mies raksalla yms puutarhahommissa ja mitä milloinkin oli.
Nyt koen ( sanokaa vaan ilkeäksi äitipuoleksi) ihan järkyttävänä sen,e ttei poika halua mennä kesätöihin: " enmä jaksa" , " ei nappaa" , " väsyttää" ..Hhuhhuh.
EMme tosiaan ole miljonäärejä emmekä ole totuttaneet poikaa saamaan kaikkea haluamaansa. Itse olemme koulutettuja ja olemme aina käyneet töissä. Mua raivostuttaa tämä asenne ihan suunnattomasti. Tähän saakka olen varonut sanojani ehkä liikaakin, koska heti ollaan lapsen äidin taholta syyttämässä ilkeäksi yms . Lapsi kuitenkin asuu meillä eikä saa rahaa äidiltään juurikaan (psyykeongelmainen+ työtön). Nyt alkaa nyppiä ja niin nyppii miestänikin, huomaan sen.
Tähän asti poika on kustannettu mukaan perheen kesälomareissuille yms, mutta nyt mua alkaa hieman potuttaa maksella ison miehen menoja. Ollaan kuitenkin kustannettu kaikki koulujutut yms kuten nyt kohtuullista on. Kaiken huippuna minun sukulaisellani on raksafirma ja he jopa tarjoavat tsupparin hommia firmassaan kuin tarjottimella, mutta tätä kaveria " kun ei nappaa" , " haluuu ottaa rennosti" . Ja perkele sanon minä. Poika on suht isokokoinen ja ronski ja tommonen työ sopisi hälle ihan hyvin. EI ole ujo, ei masentunut tms, mikä voisi selittää tätä touhua.
Voiko pojan pakottaa töihin? Ja onko kohtuutonta,että sanon,että hän jää sitten kotimieheksi elokuisen ulkomaanmatkamme ajaksi. Minä en tuossa iässä päässyt minnekään jos en itse maksanut matkoja tai muita. Minä en ole koskaa myöskään ollut elatusvelvollinen pojasta, mutta hyvää hyvyyttäni maksanut ja kohdellut taloudellisesti kuin omaani. Nyt on kuitenkin 3 omaakin lasta. Ja tuon ikäiselle pojalle tarjotaan hyvää kesätyötä 7 viikoksi, mutta " ei kiinnosta" .
Mikä tätä porukkaa vaivaa? Jos kyse ois biolapsesta, ni tukka nousisi pystyyn ja sais kuulla kunniansa. Mutta äitipuolena saa aina olla varpaillaan sanomistensa kanssa.
Kommentit (103)
Minusta tuon ap:n sanavalinnat korostivat vain sitä, ettei hänellä ole KEINOJA puuttua asiaan niin hyvin kuin biologisella äidillä. Ei siis tarkoittanut sitä, että välittäisi pojasta vähemmän!
eka viestin perusteella sanoisin, että työnteko tekisi hyvää pojalle, kun kerran on paikkaakin tarjottu. Mutta sitä en ymmärrä että pitäisi lomamatkasta itse maksaa, jos poika itse haluaisi jonnekin mennä niin toki pitäisi itse ostaa, mutta jos kyseessä on perhematka niin en ymmärrä kuka pistää alaikäisen maksamaan matkasta. Itse en ole maksanut perhematkoista edes yli kaksikymppisenä muualla asuvana, vanhempani ovat halunneet minut mukaan joten he maksavat
perusteella kerron oman mielipiteeni:
Noin vanhan pitäisi jo ehdottomasti mennä kesätöihin. Sitten ymmärtäisin, jos on etsimällä etsinyt työpaikkaa muttei ole löytänyt. Silloin olisi mun mielestä velvollisuus tehdä kotityöt pientä korvausta vastaan tai sivistää itseään seuraavaa kouluvuotta varten.
Mutta jos töitä olisi tarjolla, niin niistä ei kieltäydytä!!!! Jos kieltäydytän, niin sitten tunnetaan se nahoissaan. Sinuna en hankkisi pojalle mitään muuta kuin ruuan. Kuulostaa kovalta, ja sitä sen onkin, mutta sen on tarkoitus opettaa. IKINÄ ei kieltäydytä palkallisesta työstä!!! Sellaiset ihmiset eivät ansaitse minkäänlaista kunnioitusta.
Jotkut ketjun alussa hyssyttelee, mutta niittenpä lapsista sitten tulee niitä yhteiskunnan elättejä. Ihmisellä pitää olla selkärankaa! Nyt poikanne on osoittanut, että hänellä on pää vain sen takia, ettei selkäranka valahda housuun.
Matkalle en ottaisi häntä missään nimessä mukaan, vaan tietysti hän jäisi kotimieheksi ja velvollisuus olisi hoitaa koti aivan perkeleen hyvin. Jos olisi mennyt töihin, niin tilanne olisi aivan toinen.
Kylmän viileästi sanoisin hänelle vaihtoehdot; joko menet töihin ja saat pitää vapaa-aikasi ja pääset matkalle mukaan TAI et mene töihin ja teet kotihommia koko kesän minimaalisella palkalla.
Opettakaa poikaanne kun vielä voitte! Ruumillinen työ on parasta vastapainoa lukio-opiskelulle ja siitä saa muutenkin hyvän mielen.
Sitten kun täyttää kahdeksantoista, niin alkaisin vielä pyytää ruokarahaa+vuokraa, tietysti pojan tuloihin suhteutettuna, mutta kuitenkin jotain osallistumista. Niin vittumainen olisin ma.
T. fil. maisteri, nuoria työkseen näkevä 3 lapsen äiti