Lue keskustelun säännöt.
Onko paljon mitään p..skempaa kuin pitkäaikainen sairaus?
20.09.2018 |
Joskus mietin, että olisi vaikka päihdeongelma mieluummin. Siinä voisi edes itse vaikuttaa paranemiseensa. Tällainen vankila, mistä ei ole mitään poispääsyä, parempaa tulevaisuutta ei oikeasti ole. Välillä sitä miettii, minkä takia ei ole vaan laittanut hanskoja tiskiin.
Kommentit (33)
Mutta miksei tilanteen hyväksyminen sit ole vaihtoehto? Sori jos vaikutan töksähtävältä tai epäempaattiselta.
Mä voisin mieluusti ottaa oman lapseni monivammaisuuden ja epilepsian itselleni. Lapsen sairaus on vaikeampi kestää, mä kestäisin paremmin jos itse en pääsisi liikkumaan mutta lapsi pystyisi.
Asioiden hyväksyminen on helpottanut. Ihmisarvoinen elämä ei ole vain sitä, että olet vakityössä, sulla on perhe ja koti. Jos ei tilannetta hyväksy, ahdistus vaan jatkuu.
Olen uskovainen, ja olen ajatellut että jos joutuisin pyörätuoliin, niin käyttäisin aikani rukoukseen. Jeesuksen seurassa kestää raskaitakin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon sairaudesta.
Minulla on esimerkiksi astma ja se on ihan ok, kun vertaa vaikka ystäväni selkärankareumaan. Mutta eipä ystävänikään koskaan valita.Riippuu kyllä. Ehkäpä ystäväsi pärjää hyvin sairauden kanssa, tai sitten valittaa jollekin muulle.
Itseasiassa tiedän ystäväni aviomieheltä, ettei aina ole todellakaan helppoa, mutta toiset vaan on sellaisia etteivät valita, kun ei se sitä sairautta muuta kuitenkaan.
Onhan hän ainakin aviomiehelleen puhunut, ellei mies ole pelkästään nähnyt ja päätellyt ettei ole helppoa. Ainakin hänellä on joku rinnalla.
Ja sanoin "pärjää hyvin" enkä väittänyt, että ystävälläsi ei voi olla vaikeaa. Voi pärjätä hyvin eli on työkaluja (hoito, tuki), vaikka ei helppoa olisikaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon sairaudesta.
Minulla on esimerkiksi astma ja se on ihan ok, kun vertaa vaikka ystäväni selkärankareumaan. Mutta eipä ystävänikään koskaan valita.Riippuu kyllä. Ehkäpä ystäväsi pärjää hyvin sairauden kanssa, tai sitten valittaa jollekin muulle.
Itseasiassa tiedän ystäväni aviomieheltä, ettei aina ole todellakaan helppoa, mutta toiset vaan on sellaisia etteivät valita, kun ei se sitä sairautta muuta kuitenkaan.
Onhan hän ainakin aviomiehelleen puhunut, ellei mies ole pelkästään nähnyt ja päätellyt ettei ole helppoa. Ainakin hänellä on joku rinnalla.
Puhumisessa ja valittamisessa on iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksei tilanteen hyväksyminen sit ole vaihtoehto? Sori jos vaikutan töksähtävältä tai epäempaattiselta.
Mä voisin mieluusti ottaa oman lapseni monivammaisuuden ja epilepsian itselleni. Lapsen sairaus on vaikeampi kestää, mä kestäisin paremmin jos itse en pääsisi liikkumaan mutta lapsi pystyisi.
Asioiden hyväksyminen on helpottanut. Ihmisarvoinen elämä ei ole vain sitä, että olet vakityössä, sulla on perhe ja koti. Jos ei tilannetta hyväksy, ahdistus vaan jatkuu.
Olen uskovainen, ja olen ajatellut että jos joutuisin pyörätuoliin, niin käyttäisin aikani rukoukseen. Jeesuksen seurassa kestää raskaitakin asioita.
Sairautta ei voi valita mutta voi valita miten suhtautuu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksei tilanteen hyväksyminen sit ole vaihtoehto? Sori jos vaikutan töksähtävältä tai epäempaattiselta.
Mä voisin mieluusti ottaa oman lapseni monivammaisuuden ja epilepsian itselleni. Lapsen sairaus on vaikeampi kestää, mä kestäisin paremmin jos itse en pääsisi liikkumaan mutta lapsi pystyisi.
Asioiden hyväksyminen on helpottanut. Ihmisarvoinen elämä ei ole vain sitä, että olet vakityössä, sulla on perhe ja koti. Jos ei tilannetta hyväksy, ahdistus vaan jatkuu.
Olen uskovainen, ja olen ajatellut että jos joutuisin pyörätuoliin, niin käyttäisin aikani rukoukseen. Jeesuksen seurassa kestää raskaitakin asioita.
Mulla ei ole sellaista elämää, mistä voisin nauttia tai mitä arvostaisin, tässä vartalossa ja tilassa, joka ei lopu. Jouduin luopumaan asioista, jotka olivat mulle tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia, ja tilalla ei ole mitään. Yritin alkaa uskoa Jumalaan, mutta se ei onnistunut. Ap
Krooninen masennus tuntuu syövän elämänlaatua. Esimerkiksi liikkumiselle ei ole muita rajoitteita kuin astma, mutta aloitekyky on heikko. Siitä olen onnellinen, että on työkykyä osittain jäljellä. Pahempaa olisi olla kotona 24/7, ja tunnen itseni jopa hieman hyödylliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko työkykyinen? Mulla ei oo varsinaisesti mitään sairautta mutta sain erittäin pahan murtuman yhteydessä vaikean nivelrikon jota yritetty korjata mutta ei ole onnistunut vielä. En pysty tällä hetkellä tekemään töitä ja elämä on todella stressaavaa ja ahdistavaa kun koko ajan saa miettiä että miten selvitä taloudellisesti. En voi ilman kipua edes leipää voidella. Tämä on masentanut ja vienyt yöunet. En voi edes harrastaa asioita joita rakastin (käsityöt, pianon soittaminen). Toki voin tehdä sellaisia asioita mitä jotkut pitkäaikaissairaat eivät voi, kuten käydä kävelyllä, kaupassa, voin pyöräillä lyhyitä matkoja. Mutta aika yksin olen päivisin. Pitäisi ehkä keksiä jotain jota voisi opiskella mutta en vielä ole keksinyt :(
Mulla myös sairaudet tekee elämästä melko rajoittunutta ja ahdistavaa, vaikka ne eivät ole mitenkään henkeä uhkaavaa laatua. Diagnoosini ovat fibromyalgia ja interstitielli kystiitti.
Fibromyalgia aiheuttaa jatkuvia, kehoa kiertäviä kipuja ja lisäksi erittäin voimakasta väsymystä. Välillä olen niin väsynyt, että sängyssä maatessakin tuntuu että on se nyt kun jopa makaaminen tuntuu liian raskaalta.
Interstitielli kystiitti taas on käytännössä ikuinen virtsatietulehdus, johon ei ole kunnon hoitoa. Aina on se peruskipu virtsateissä ja rakossa, mutta kymmeniä kertoja päivässä tulee myös äärimmäisen kivuliaita virtsaputken kouristuksia jotka on kuin veitsi survaistaisiin sinne. On vaikeaa estää itseään hypähtämästä tai ähkäisemästä kun se kouristus tulee, niin kovin se sattuu, vaikken ole yleensä mikään kipuherkkä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään elämän menestyksen mittapuu, että on koti, työ, perhe ja ansiotyö. Mutta yleensä ne ihmiset, jotka ei saa joitain asioita, haluaa ja saa jotain siihen tilalle - vaikka matkustelua, ystäviä, harrastuksia. Harrastuksista tärkeimmistä olen luopunut ja ystävyyssuhteita on vaikea luoda ja ylläpitää. Matkustelu on niin vaikeaa, että se on kaukainen unelma. En myöskään usko, että voisin aloittaa seurustella kenenkään kanssa. Katto on pään päällä, kylmästä ja kuumasta ei sentään tarvitse kärsiä tähän aikaan vuodesta. Mutta mikä järkikään tässä olemisessa on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko työkykyinen? Mulla ei oo varsinaisesti mitään sairautta mutta sain erittäin pahan murtuman yhteydessä vaikean nivelrikon jota yritetty korjata mutta ei ole onnistunut vielä. En pysty tällä hetkellä tekemään töitä ja elämä on todella stressaavaa ja ahdistavaa kun koko ajan saa miettiä että miten selvitä taloudellisesti. En voi ilman kipua edes leipää voidella. Tämä on masentanut ja vienyt yöunet. En voi edes harrastaa asioita joita rakastin (käsityöt, pianon soittaminen). Toki voin tehdä sellaisia asioita mitä jotkut pitkäaikaissairaat eivät voi, kuten käydä kävelyllä, kaupassa, voin pyöräillä lyhyitä matkoja. Mutta aika yksin olen päivisin. Pitäisi ehkä keksiä jotain jota voisi opiskella mutta en vielä ole keksinyt :(
Mulla just toisinpäin, että kädet toimivat, mutta jalat ei. Rakastin ennen kävellä ympäriinsä ja kuunnella musiikkia, mennä jalkaisin pitkiäkin matkoja. Nyt voin kävellä lyhyitä matkoja ja se on jotain väliltä epämukavaa - tuskallista, joten ei tule paljon liikuttua. Voitaispa vaihtaa joskus vaikka pariksi päiväksi!
Joku työ pitäisi keksiä, mihin kelpaisin nykyisellään, että sama tilanne siinä kohtaa. Olen osittain työkykyinen, alentuneesti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös sairaudet tekee elämästä melko rajoittunutta ja ahdistavaa, vaikka ne eivät ole mitenkään henkeä uhkaavaa laatua. Diagnoosini ovat fibromyalgia ja interstitielli kystiitti.
Fibromyalgia aiheuttaa jatkuvia, kehoa kiertäviä kipuja ja lisäksi erittäin voimakasta väsymystä. Välillä olen niin väsynyt, että sängyssä maatessakin tuntuu että on se nyt kun jopa makaaminen tuntuu liian raskaalta.
Interstitielli kystiitti taas on käytännössä ikuinen virtsatietulehdus, johon ei ole kunnon hoitoa. Aina on se peruskipu virtsateissä ja rakossa, mutta kymmeniä kertoja päivässä tulee myös äärimmäisen kivuliaita virtsaputken kouristuksia jotka on kuin veitsi survaistaisiin sinne. On vaikeaa estää itseään hypähtämästä tai ähkäisemästä kun se kouristus tulee, niin kovin se sattuu, vaikken ole yleensä mikään kipuherkkä ihminen.
Kuulostaa raskaalta. En halua olla rasittava ja ehdottaa hyödyttömiä hoitoja, mutta luin jostain, että tuohon interstitielli kystiitti -sairauteen käytetään joskus dmso-nimistä hoitoa. En tiedä, ehdotetaanko sitä Suomessa. Ap
Onhan hän ainakin aviomiehelleen puhunut, ellei mies ole pelkästään nähnyt ja päätellyt ettei ole helppoa. Ainakin hänellä on joku rinnalla.