Lue keskustelun säännöt.
Työelämään pettynyt
06.01.2024 |
Minua ottaa päähän työelämä, ei oikeastaan se itse työnteko vaan ne ihmiset, ne työkaverit ja se että töissä pääpainona näyttää olevan sosiaaliset kyvyt eikä se oletko siinä työssä kauhean hyvä riippumatta siitä mitä työtä teet.
Olen nollatuntisopparilaisena eräässä firmassa, työ on todella simppeliä, apinakin sen osaisi mutta ne työtunnit ja vuorot mitä sieltä saa on ihan säälittävää ja sekin kenelle ne jaetaan.
Olen pistänyt merkille ettei siellä työssä kiinnosta esimiehiä kuka työtä tekee vaan se kuka on hyvä sosiaalisesti, siis kesken töiden jos osaat viihdyttää esimiehiä ja keskustella taukohuoneessa myös niin siten olet luonut yhteyksiä vissiin. Saat enemmän vuoroja jos vaan höpötät ummet ja lammet muiden ihmisten kanssa.
Minä luulin että työhön mennään tekemään töitä eikä hölöttämään mutta olin väärässä. Olen nyt tarkkaillut yhtä jätkää töissä joka systemaattisesti meni ekana päivinä juttelemaan kaikki talon kuin keikkatyöläisetkin läpi, niin minutkin. Hän kyselee kuka olet jne. Osoittaa kiinnostusta. Nyt tajuan miksi, koska pelkällä höpöttämisellä ja suhteilla pääsee pitkälle. Pidän häntä käärmeenä tästä syystä koska hän käyttää hyväkseen systeemiä jonka, mukaan itse työntekeminen pitäisi olla pääpainona eikä se hölötys kun kyse ei ole edes sosiaalisesta työstä mutta jokaisessa työpaikalla on sosiaalinen kulttuurinsa ja hierarkia sekä ympyrät josta toiset hyötyy ja toiset jää alle joten siitä ei pääse mihinkään.
Tämä hölösuu joka ei muuten ole mitenkään erikoisen tehokas eikä nopea työssään saa nykyään kaikki vuorot jokaiselle päivälle kun taas minulle tuli yksi vuoro vaikka pyytäisin koko viikolle ja aina olisin vapaa tekemään töitä, olen jo kokenut tekijä mutta tosiaan hiljainen, teen työni ja, menen kotiin, keskustelen ihmisten kanssa ihan normaalisti, en sen enempää kuin tarvitsee. En siis tiedä miksi ja miten hölösuut sen tekevät? Ottaa päähän että muita suositaan ja tällaiset hiljaiset luuserit jää jalkoihin.
Minusta tuntuu että sama juttu toimii muissa yrityksissä samoin missä olen ollut ja rupeaa pikkuhiljaa potuttamaan kun todellisuus on se että on yks pasqan Hailee kuinka hyvä työntekijä olet, jos kieli ei ole pitkällä ja et ole Super extrovertti jolla on sosiaalista kyvykkyyttä niin et tule elämässä pärjäämään. Se on saletti. Sen olen oppinut. Millään ei ole mitään merkitystä jos et ole verkostoitunut tai sosioekonominen asema suosii sinua koska perheelläsi on tietoa ja yhteyksiä.
Tosiaan haluisin tehdä enemmän töitä mutta rupeaa väsyttämään tämä ihme tappeleminen ja kilpaileminen työvuoroista ja se että työttömänäkin sinusta muovautuu pelle jonka pitää viihdyttää ketäkin rekrytoijan, esittää kuinka paras olet, sellainen tehopakkaus, kivakaveri maailmanparantaja, innovoija jne. Ihan sairasta. Minulla on onneksi yhteyksiä ulkomaille jossa työtä löytyy paljon joten mietin vakavasti muuttoa pois tästä kaaoksesta jossa selvästi työntekijöitä ei arvosteta, vain niitä joilla on ruusuiset ja ruskeat kielenkannat.
Kommentit (30)
Kyllä siellä pärjää, mutta henkisesti se veetuttaa. Ja kun niin käy niin ihminen usein alkaa kapinoimaan systeemiä vastaan jollain tapaa mikä johtaa ongelmiin. Oletko harkinnut ryhtyä yrittäjäksi? En usko että tulet muulla tavoin onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskeekieliset pärjää aina. Mutta kyllä muut työntekijät niille naureskelee selän takana.;)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä pärjää, mutta henkisesti se veetuttaa. Ja kun niin käy niin ihminen usein alkaa kapinoimaan systeemiä vastaan jollain tapaa mikä johtaa ongelmiin. Oletko harkinnut ryhtyä yrittäjäksi? En usko että tulet muulla tavoin onnelliseksi.
Olen tehnyt freelancerin töitä mutta en ole yritystä laittanut pystyyn sillä Suomessa yrittäminen on todella byrokraattista ja riskialtista, kokemusta ja tietoa asiasta on. Menen siis helpomman kautta. Pimeänä voin kyllä tehdä duunia kun en muutenkaan isoja summia saisi. Kyllä yrittäjyys olisi muuten minulle ihanteellinen, sen jo tiedän. Olen miettinyt myös jos hankin rikkaan miehen ja hän elättää minut tai menen opiskelemaan uuden ammatin jossa ei tarvi katsella muiden pärstöjä, saa vain keskittyä siihen työhön! Ei tässä muitakaan vaihtoehtoja ole.
Kunpa minullakin olisi käärmeskieli ja sosiaalista rohkeutta ja kyvykkyyttä jotta voisin manipuloida muita ja tilanteita omaa hyötyäni varten! Olen todellakin pettynyt kaveri. Minusta kuitenkin ihmisiltä puuttuu empatia nykyään, ei ymmärretä erilaisuutta eikä sitä myöskään kunnioiteta. Harmin paikka. Minusta ihmisvihani on ihan järjellistä. Koska kaikki on niin järjetöntä.
Aikanaan huomasin työelämässä että ne on menestyneet jotka ei olleet välttämättä kovin ahkeria tai niitä parhaita työntekijöitä. Kovasti olen miettinyt että millähän avuilla jotkut ovat ylenneet urallaan? Yksikin työntekijä teki 1,5 henkilön työt ja oli tosi työorientoitunut. Ei se edennyt minnekään. Päin vastoin sitä potkittiin päähän ja haukuttiin selän takana. Tosin ei ollut niin ulospäin suuntautunut mutta todella tunnollinen työntekijä ja älykäs ihminen. Sitten jotkut verkkaisemmat ja ei niin älykkäät on edenneet urallaan pitkälle.
Joku kun tätä osaisi avata että mistä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kus'päät etenee ja menestyy. Kiltit ja empaattiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä pärjää, mutta henkisesti se veetuttaa. Ja kun niin käy niin ihminen usein alkaa kapinoimaan systeemiä vastaan jollain tapaa mikä johtaa ongelmiin. Oletko harkinnut ryhtyä yrittäjäksi? En usko että tulet muulla tavoin onnelliseksi.
Niin tai sitten suurperheen teko iskee leiville ja saa tekosyyn olla menemättä töihin.
Luin jostain, että yhdestä lapsesta maksetaan 600 €/kk.
Eräs tuttavani perusti suurperheen miehensä kanssa ja saavat siis ainakin kuudesta lapsestaan tuon 6 x 600€ = 3600 €/kk en tiedä tuleeko tuohon muita tukia vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha käyttää energiaa asioihin joita et pysty muuttamaan. Sellaista se nyt vaan työelämässä on. Toki on asiantuntijatyöpaikkoja joissa työsuoritteen laadulla on paljonkin merkitystä ja puhumisella ei pärjää. Siellä sitten taas työ on henkisesti kuormittavaa ja kilpailu kovaa ja jatkuvaa - et ole ainoa hyvä koskaan eikä kannata nostaa itseään jalustalle tai kuvitella olevansa parempi.
Aina voi ryhtyä yrittäjäksi niin voi valita ihmiset ja luoda työpaikan missä ei puhujat pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on suomalainen työelämä. Fokus ei ole työnteossa eikä osaamisessa vaan esimiesten mielistelyssä. Tämän takia Suomi on pudonnut puusta eikä tuottavuus kohene.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan huomasin työelämässä että ne on menestyneet jotka ei olleet välttämättä kovin ahkeria tai niitä parhaita työntekijöitä. Kovasti olen miettinyt että millähän avuilla jotkut ovat ylenneet urallaan? Yksikin työntekijä teki 1,5 henkilön työt ja oli tosi työorientoitunut. Ei se edennyt minnekään. Päin vastoin sitä potkittiin päähän ja haukuttiin selän takana. Tosin ei ollut niin ulospäin suuntautunut mutta todella tunnollinen työntekijä ja älykäs ihminen. Sitten jotkut verkkaisemmat ja ei niin älykkäät on edenneet urallaan pitkälle.
Joku kun tätä osaisi avata että mistä johtuu?
Aulapalveluhommissa sama. Ahkeraa ja fiksua haukutaan ja kutsutaan typeräksi. Laiska mutta supliikki etenee tai sellainen joka pitää muita varpaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo sanoi kollegastani, että hän ei viestitä. Eli tarkoittanee, että pomo saa olla rauhassa. Yritän välttää viestittämistä jatkossa. Mitä enemmän teet töitä ja kyselet, eli joudut selvittämään ongelmia työssä muihin yhteyttä ottamalla, sitä huonompi työntekijä olet, koska...niin miksi? Esimiehiä ei kiinnosta työntekijän saavutukset lainkaan. Parasta olla hiljaa ja mahdollisimman näkymätön.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan huomasin työelämässä että ne on menestyneet jotka ei olleet välttämättä kovin ahkeria tai niitä parhaita työntekijöitä. Kovasti olen miettinyt että millähän avuilla jotkut ovat ylenneet urallaan? Yksikin työntekijä teki 1,5 henkilön työt ja oli tosi työorientoitunut. Ei se edennyt minnekään. Päin vastoin sitä potkittiin päähän ja haukuttiin selän takana. Tosin ei ollut niin ulospäin suuntautunut mutta todella tunnollinen työntekijä ja älykäs ihminen. Sitten jotkut verkkaisemmat ja ei niin älykkäät on edenneet urallaan pitkälle.
Joku kun tätä osaisi avata että mistä johtuu?
Sosiaaliset normit muodostuvat nopeasti ryhmissä. Muodostunut normi pitää yllä tiettyä työntasoa/tehokkuutta. Normia rikkovia ei katsota hyvällä tai heidät jopa kiusataan ulos. Näin oli sosiaalipsykologiassa yksi selitys. Tähän ongelmaan ratkaisu saattaisi olla hyvä ja oikeudenmukainen johtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap todella osuvasti kertoo mitä töissä tapahtuu. Näihin olisi hyvä saada pomojen vastauksia, sillä tuohan se tilanne on töissä. Miksi tuottavuus ei kiinnosta pomoja?
Työntekijätkin kyllä mollaavat ahkeria ja tunnollisia. Käyvät valittamassa pomoille milloin mistäkin asiasta työkaveristaan. Valittavat myös suoraan työkaverille ja keksivät syitä miksei töitä saisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ruskeekieliset pärjää aina. Mutta kyllä muut työntekijät niille naureskelee selän takana.;)
No sekö sua lohduttaa? Silläkö palkkapussi täyttyy?
Vierailija kirjoitti:
Piiiiiiiittttkkkääääääääää
Täällä on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on suomalainen työelämä. Fokus ei ole työnteossa eikä osaamisessa vaan esimiesten mielistelyssä. Tämän takia Suomi on pudonnut puusta eikä tuottavuus kohene.
Nykyään tuntuu että robotti-ihmisiä tai perfektionisteja arvostetaan. Jos olet peruslunki niin tuokin voidaan tulkita pahimmillaan "et suoriudu riittävän hyvin". Tarkoitan sellaista työilmapiiriä missä nauru hyytyy.
Tämä syö itseäni. Ennen ymmärrettiin että työ on työtä, ihmiset ihmisiä ja mekaaninen sieluton tehokkuus tappaa työstä ilon.
Nääh. Pitää olla rohkeammin oma itsensä. Tee olemuksellasi selväksi, että näet sen pelin läpi. Tee työsi aina hyvin ja ole joka tilanteessa asiallinen. Mä oon näillä ajatuksilla pärjännyt hoitoalalla.