Lapsi ja raivarit koulupäivän jälkeen

Välipalaa mukaan suosittelen, meillä ainakin yksi lapsi reagoi voimakkaasti verensokerin laskuun ja kunnon raivarit ovat taattu, jos ruokaa ei syödä säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pingottaa siellä koulussa ja sitten räjähtää.

Tyypillinen uhmakausikin tuo 9-10 vuotta.

Kannattaa yrittää kotona tai muuten treenata rentoutumista. Jooga, mindfullness, taekwondo tai jokin muu sellainen hitaasti purkava.

Myös ruokailu kannattaa katsoa. Tasaisesti hyvälaatuista ravintoa.

Meillä esikoisella oli juurikin aika ajoin tuota. Että ensin pingotetaan ja sitten raivotaan. Nyt on Ressun lukiossa.

Todennäköisesti noin. Koulussa painoitettu, että nyt ovat jo isoja ja alkuopetus takana päin, joten pitää käyttäytyä, kuin isot koululaiset. Meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, herkkupäivä kerran viikossa ruuan jälkeen. Tosin ei tuo poika edes liiemmin karkista pidä, eikä limuista.

Ollaan yritetty sanoa, että kun alkaa kiukuttaa, saa mennä ”pesään” eli isoon nojatuoliin rauhoittumaan tms. paikkaan, vaikka omaa huoneeseen. Mutta poika on luonteeltaan ”nollasta sataan” -tyyppiä, eli kiihtyy nopeasti, mutta myös rauhoittuu nopeasti. On ollut jo vauvasta asti tuollainen.

Syö välipalan ennen läksyjä, mutta monesti tulee jo ovet paukkuen sisään koulusta.

oletko jutellut pojan kanssa. Kun hän tulee ovet paukkuen, kysy mitä mielessä pyörii, miettikää yhdessä hänen kanssaan mikä auttaisi purkamaan stressiä koulupäivän jälkeen. Meillä usein auttoi liikunta, esim. pyörälenkki, hetki jalkapalloa pihalla, tai ihan vaan välipalan jälkeen ulkona leikkiminen. Jotkut tarvii patoutuneen energian purkamiseen fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi nuo „napsuttelee kynällä“ ja „keikkuu tuolilla“ viittaa siihen, että poika on tyytyväisempi jos saa olla pienessä liikkeessä oppiessaan eikä.stressiä niin kerry. Monet opettajat kyllä jo nykyään ymmärtää, että hiljaa paikallaan istuminen ei aina ole se paras tapa oppia. Joku „stressipallo“ mitä sais koulussa puristella kädessään tai vastaava vois olla hyvä.

Kannattaa vielä kuitenkin yrittää puhua opettajan kanssa, jos joku pieni myönnytys olisi mahdollinen hänen taholtaan, ettei vaadittaisi ihan sitä hiljaa paikoillaan istumista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pingottaa siellä koulussa ja sitten räjähtää.

Tyypillinen uhmakausikin tuo 9-10 vuotta.

Kannattaa yrittää kotona tai muuten treenata rentoutumista. Jooga, mindfullness, taekwondo tai jokin muu sellainen hitaasti purkava.

Myös ruokailu kannattaa katsoa. Tasaisesti hyvälaatuista ravintoa.

Meillä esikoisella oli juurikin aika ajoin tuota. Että ensin pingotetaan ja sitten raivotaan. Nyt on Ressun lukiossa.

Todennäköisesti noin. Koulussa painoitettu, että nyt ovat jo isoja ja alkuopetus takana päin, joten pitää käyttäytyä, kuin isot koululaiset. Meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, herkkupäivä kerran viikossa ruuan jälkeen. Tosin ei tuo poika edes liiemmin karkista pidä, eikä limuista.

Ollaan yritetty sanoa, että kun alkaa kiukuttaa, saa mennä ”pesään” eli isoon nojatuoliin rauhoittumaan tms. paikkaan, vaikka omaa huoneeseen. Mutta poika on luonteeltaan ”nollasta sataan” -tyyppiä, eli kiihtyy nopeasti, mutta myös rauhoittuu nopeasti. On ollut jo vauvasta asti tuollainen.

Syö välipalan ennen läksyjä, mutta monesti tulee jo ovet paukkuen sisään koulusta.

oletko jutellut pojan kanssa. Kun hän tulee ovet paukkuen, kysy mitä mielessä pyörii, miettikää yhdessä hänen kanssaan mikä auttaisi purkamaan stressiä koulupäivän jälkeen. Meillä usein auttoi liikunta, esim. pyörälenkki, hetki jalkapalloa pihalla, tai ihan vaan välipalan jälkeen ulkona leikkiminen. Jotkut tarvii patoutuneen energian purkamiseen fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi nuo „napsuttelee kynällä“ ja „keikkuu tuolilla“ viittaa siihen, että poika on tyytyväisempi jos saa olla pienessä liikkeessä oppiessaan eikä.stressiä niin kerry. Monet opettajat kyllä jo nykyään ymmärtää, että hiljaa paikallaan istuminen ei aina ole se paras tapa oppia. Joku „stressipallo“ mitä sais koulussa puristella kädessään tai vastaava vois olla hyvä.

Kannattaa vielä kuitenkin yrittää puhua opettajan kanssa, jos joku pieni myönnytys olisi mahdollinen hänen taholtaan, ettei vaadittaisi ihan sitä hiljaa paikoillaan istumista...

Joo, aion olla opettajaan yhteydessä, joku äänetön puristettava pallo voisi olla hyvä.

Juttelen lisää pojan kanssa, kun tulee koulusta ja osaako sanoa, mikä auttaisi (välipala kouluun, liikunta vai pieni lepo heti).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Välipalaa mukaan suosittelen, meillä ainakin yksi lapsi reagoi voimakkaasti verensokerin laskuun ja kunnon raivarit ovat taattu, jos ruokaa ei syödä säännöllisesti.

Tämä on ihan järkeenkäypä syy. Lapsi ei välttämättä osaa kertoa, että kiukun syy on nälkä. Ei edes iso lapsi.

Iselläni auttoi rauhattomuuteen tunnilla se, kun sain luvan piirtää samalla, kun kuuntelin opetusta.

Ne "piirustukset" toimivat jännästi muistiinpanoina 😊 ei tarvinnut kuin katsoa niitä ja asiat palautuivat mieleen.

Mitä tulee raivokohtauksiin niin voithan kysyä pojalta miten toivoisi tulla kohdelluksi koulusta paluun yhteydessä.

Ethän huomaamattasi hössötä suotta, kun nuori isäntä koettaa rauhottua kotioloihin.

Vaikutat hyvältä äidiltä, enkä usko pojallasi mitään isompaa olevan, sellaista se elämä vaan on välillä. Tsemppiä

Rauhaton kirjoitti:

Iselläni auttoi rauhattomuuteen tunnilla se, kun sain luvan piirtää samalla, kun kuuntelin opetusta.

Ne "piirustukset" toimivat jännästi muistiinpanoina 😊 ei tarvinnut kuin katsoa niitä ja asiat palautuivat mieleen.

Mitä tulee raivokohtauksiin niin voithan kysyä pojalta miten toivoisi tulla kohdelluksi koulusta paluun yhteydessä.

Ethän huomaamattasi hössötä suotta, kun nuori isäntä koettaa rauhottua kotioloihin.

Vaikutat hyvältä äidiltä, enkä usko pojallasi mitään isompaa olevan, sellaista se elämä vaan on välillä. Tsemppiä

Kiitos! Pojan kotiin tulo on aina peilaamista mielialaan, toki tervehdin kun tulee ovesta sisään. Sen jälkeen joko kysyn päivästä tai annan hetken olla rauhassa. Välipalan tarjoan tai kehoitan mennä itse ottamaan ennen läksyjä. Vaihtelee päivästä toiseen, joskus kaipaa keskustelua, joskus ei. Sama rauhoittumisesta, joskus haluaa viereen kainaloon ja joskus rauhoittua itse. Kumpikin on täysin ok. Kiitos tsempistä, eiköhän tämä tästä ala rullaamaan. Joku päivä aion kokeilla lähteä nuorimpien kanssa ulos, kun esikoinen tulee koulusta, joten nähdään miten ”käyttäytyy” tyhjässä kodissa koulun jälkeen. Osaa siis tehdä itse välipalaa ja aloittaa läksyt itsenäisesti.

T. Ap

Mun lasta on kiusattu ja kiusataan edelleen. Ragee sitten kotona kun koulussa skarppaa päivän. Meillä harkinnassa koulun vaihto koska koulu ei pysty parempaan kiusaamisen lopettamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli esikoisella tuota. Kolmevuotiaana. Päiväkotipäivän jälkeen. Eli kyllä tuo vähän kummalliselta kuullostaa noin isolla lapsella. Ole yhteydessä koulun koulupsykologiin ja vaadi tapaamista hänen kanssaan. Vaikka ekalla kerralla kahdestaan, käytte tuon läpi. Eihän tuo noinkaan voi jatkua, ei kukaan lapsi jaksa teeskennellä vielä 5 vuotta eteenpäin. 

"Lapsesi on kummallinen, koska hän on erilainen kuin meidän lapsemme."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välipalaa mukaan suosittelen, meillä ainakin yksi lapsi reagoi voimakkaasti verensokerin laskuun ja kunnon raivarit ovat taattu, jos ruokaa ei syödä säännöllisesti.

Tämä on ihan järkeenkäypä syy. Lapsi ei välttämättä osaa kertoa, että kiukun syy on nälkä. Ei edes iso lapsi.

Aikuisetkaan ei aina tunnista nälkäkiukkuaan.

onkiukuteltu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välipalaa mukaan suosittelen, meillä ainakin yksi lapsi reagoi voimakkaasti verensokerin laskuun ja kunnon raivarit ovat taattu, jos ruokaa ei syödä säännöllisesti.

Tämä on ihan järkeenkäypä syy. Lapsi ei välttämättä osaa kertoa, että kiukun syy on nälkä. Ei edes iso lapsi.

Aikuisetkaan ei aina tunnista nälkäkiukkuaan.

Meillä kouluruokailu oli 10.30. Kotiin tullessa 14-15 oli jo jäätävä nälkä. Siksi meillä on silloin edelleen aina lämmin ruoka.

1

Ei kun kato se on nyt sun vanhemmuudessa jotain vikaa tai vauvaiän vuorovaikutuksessa sanoo huippu sykologi.

Miksei lapsille ole käytöstä rauhoituspiikkejä. Enkä sano tätä edes ilkeyttä tai humoristisesti vaan jos nyt ajatellaan näitä nollasta sataan kiihdytyksiä ja jos rauhoittuminen kestää ja kohtaus on jo melkein kun riivattu elokuvasta niin eikö hetkellinen rauhoitus olisi parempi kun esim. jatkuva lääkitys?

Sehän on ihan normaalia, että kiukuttelut kiukutellaan kotona ja muualla sitten käyttäydytään. Millainen koti teillä oikein on, jos pidät normaalina päinvastaista? Ja huolestut, kun lapsi on oppinut tavoille?

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan normaalia, että kiukuttelut kiukutellaan kotona ja muualla sitten käyttäydytään. Millainen koti teillä oikein on, jos pidät normaalina päinvastaista? Ja huolestut, kun lapsi on oppinut tavoille?

Siitä, että ekalla ja tokalla opettaja antoi näpertää oman työn lomassa, mutta kolmannella opettaja vaihtui ja tämä ei sallinut enää moisia. Antoi jälki-istuntoa ja kävimme useasti koululla keskustelemassa. Poika ei halunnut leimautua häiriköksi ja nyt koulu menee hyvin, mutta sitten purkautuu kotona. On toki hyvä, että tulee kotona kuin koulussa. Meillä saa näyttää tunteita, mutta on toki huolestuttavaa, että kolme ensimmäistä vuotta tuli pääosin hyväntuulisena koulusta ja nyt ei.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei lapsille ole käytöstä rauhoituspiikkejä. Enkä sano tätä edes ilkeyttä tai humoristisesti vaan jos nyt ajatellaan näitä nollasta sataan kiihdytyksiä ja jos rauhoittuminen kestää ja kohtaus on jo melkein kun riivattu elokuvasta niin eikö hetkellinen rauhoitus olisi parempi kun esim. jatkuva lääkitys?

Kuten sanottu, lapsi tulee eri mielellä koulusta kotiin eri päivinä. Useimmiten ”kilahdus” tapahtuu läksyjen teossa, kun jokin asia ei menekään, kuin haluaisi. Esim. joku viiva menee ”liian pitkäksi” tms.

T. Ap

Mun pojalla oli sama juttu iltapäivisin tuossa iässä. Tosin en tiedä miten rajuna sun lapsi on. Läksyjen teko oli ihan h ttiä. Jos hän ei itse ymmärtänyt niin neuvoa ei kuitenkaan saanut. Jos sanoin että tee sitten itse niin sekin raivostutti. Meni ihan huutamiseksi välillä. Kirjat lensivät lattialle ja sivutkin repeytyivät. Jäähyllä istuttiin huoneessa ovien paiskomisen jälkeen. Mulla oli sikäli hyvä tilanne että tein töitä kotona niinä vuosina eli olin aina paikalla. Poika oli koulumenestyksessä keskitasoa ja joskus istuttiin jälkkäriä kun oli touhuttu kaverien kanssa jotain kiellettyä.

Ajan kanssa raivo vähitellen jäi. Olin neuvoton silloin enkä osaa vieläkään antaa varsinaista neuvoa, kunhan vähän vertaistukea.

ADHD? Hakekaa apua perhekeskuksesta tms.

Minä purin koulukiusaamisen kiukkua rähjäämällä syyttömille vanhemmilleni aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla oli sama juttu iltapäivisin tuossa iässä. Tosin en tiedä miten rajuna sun lapsi on. Läksyjen teko oli ihan h ttiä. Jos hän ei itse ymmärtänyt niin neuvoa ei kuitenkaan saanut. Jos sanoin että tee sitten itse niin sekin raivostutti. Meni ihan huutamiseksi välillä. Kirjat lensivät lattialle ja sivutkin repeytyivät. Jäähyllä istuttiin huoneessa ovien paiskomisen jälkeen. Mulla oli sikäli hyvä tilanne että tein töitä kotona niinä vuosina eli olin aina paikalla. Poika oli koulumenestyksessä keskitasoa ja joskus istuttiin jälkkäriä kun oli touhuttu kaverien kanssa jotain kiellettyä.

Ajan kanssa raivo vähitellen jäi. Olin neuvoton silloin enkä osaa vieläkään antaa varsinaista neuvoa, kunhan vähän vertaistukea.

Kiitos, meilläkin lentää kirjat. Silloin poika joko määrätään, tai useimmiten menee itse rauhoittumaan. Sen jälkeen sujuu taas.

Meillä koulussa samanlaista, on luokassa hieman keskitasoa parempia koetuloksia, on suosittu kaveri ja välillä tulee tohotettua jotain kiellettyä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa.

Itse olen kotona vuoden vaihteeseen asti, joten pääsääntöisesti kotona. Poika on kyllä itsenäinen ja pärjää itsekseen kotona jos ollaan esim neuvolassa.

T. Ap

Todella tutulta kuulostaa! Meillä kans 8-v poika, täydellisyyden tavoittelija ja nopea tulistumaan, mikä on aika hermoja koetteleva temperamenttiyhdistelmä välillä, varsinkin läksyjen teossa. Sitten kun saa kiukun pois, niin tekee läksyt hetkessä. Kun on vielä aistiyliherkkyyksiä, niin kuormittuu koulupäivän aikana. (Suosittelen minäkin varalta tutustumaan tuohon "tahatonta tohellusta" -kirjaan.) Yleensä se itsekseen rauhoittuminen auttaa, ettei heti lapsen tultua olla kyselemässä "miten päivä meni" jne. Mutta joo, ottaa koville toisinaan. Ollaan myös keskusteltu pojan kanssa siitä, että miten ei ole sopivaa purkaa omaa pahaa oloa toisten niskaan. Että pikkuhiljaa oppisi siihen, että voi sanoa ääneen että nyt harmittaa ja oppisi jopa tiedostamaan mikä se "harmituksen" oikea syy on (se ei esim. ole äiti, ainakaan joka kerta ;)), ja sanomaan senkin ääneen, mikä taas helpottaa sitä oloakin.