Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?
19.09.2018 |
Minusta tuntuu lähes aina siltä, että muut naiset ovat suloisia, viehkeitä, no sellaisia NAISELLISIA, siis eivät välttämättä mitään kaunottariakaan mutta siis heissä on se jokin naisellisuus joka minulta puuttuu. Tunnen olevani sellainen köntys kömpelö, vähän kuin joku sukupuoleton sarjakuvahahmo, siis vaikka kuinka osaan laittaa nätin meikin ja vaatteet ja olen hoikka niin siltikään minulle ei tule sitä naisellisuuden kokemusta. Joskus kesken seksinkin meinaan ruveta nauramaan, että miksi tuo mies panee minua epänaista, se on vähän kuin joku kehosta irtautuminen. 😂
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä TIEDÄN olevani biologisesti nainen (kurkkasin peilillä jalkoväliin ja mieskin myönteli), mutta olen itsekin ihmetellyt, että mikähän se "naiseuden tunne" oikein on? Toisaalta taotaan sitä, että se on ihan vain subjektiivinen olotila ja täten kunkin yksilön pääteltävissä - ja toisaalta esim. miehinä syntyneet tra.n.s.s.ukupuoliset ihan oikeasti kokevat tämän naiseuden jotenkin totena? Mikä se tunne sitten on, kun en ihan naiseksi syntyneenäkään (ja aika ns. naisellisena naisena sinänsä) osaa alleviivata sitä määrittävää tuntemusta?
Ei ole tarkoitus dissata ketään, en ole kenenkään sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistamassa, vaan on ihan tosissaan mietityttänyt se, kuka ja miten naiseuden määrittää.
AP:lle terkkuja, että itse olen ihan perusnätti, pienikokoinen ja tosiaan naisellinen nainen, mutta kyllä mäkin tunnen itseni tosi möröksi välillä - jää siis jotenkin se NAISEUS ilmeisesti kokematta (mitä se lieneekään). :D
Ei sitä voi määritellä ja selittää, kun se on tunne. Se ei liity siihen, tunteeko itsensä kauniiksi tai viehkeäksi.
Kyllä muutkin tunteet voidaan määritellä (viha, rakkaus, suru jne.), joskin suhteellisen laaja-alaisesti - miksi sitten naiseuden tuntemusta/tunnetta ei pystytä sen enempää määrittelemään? Edes jotenkin suuntaa antavasti? Aina saa vastaukseksi tuon saman, "se on täysin subjektiivista." Samalla laillahan voisin sanoa kokeneeni suurta surua vaikka olisin todellisuudessa ollut hirveän iloinen, koska tunteethan ovat täysin subjektiivisia ja kokijastaan riippuvaisia...?
Pohdintaa, pohdintaa - älkää nyt please vetäkö herneitä nenään, haluaisin oikeasti ajatuksella mietittyjä vastauksia aiheeseen. :)
Haluaisin itsekin voida sen määritellä, mutten vain osaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jokseenkin aina tuntunut epänaiselliselta, mutta ei se ole haitannut millään lailla, kun en erityisemmin koe olevani nainen. Se nyt vain on joku kroppaani liittyvä ulkokohtainen juttu se koko naiseus, ei mikään olennainen osa sitä mitä koen olevani. Hämmentäviä kyllä ne kokemukset, kun joskus joku kohtelee kuin olisin kovinkin nainen, rouvittelee sun muuta sellaista. Tai kun oli yhdessä duunissa työkielenä englanti ja minusta käytettiin pronominia she.
Kyllä ja mun kohdallani se johtuu siitä että mulla on miehekäs naama ja aa-kupin tissit. En tunne itseäni tippaakaan naiselliseksi :(
En tiedä kuulunko tähän ketjuun ollenkaan (olen vasta 15-vuotiaskin), mutta itse ainakin olen niin ruma, etten tavallaan kehtaa ajatella itseäni naispuolisena. Suurin osa muista tytöistä on aika nättejä, siroja jne. (Kamalaa, jos vaikkapa opettaja viittaa minuun ja johonkin muuhun 'nämä neidit'!)
Vielä vähemmän voisin tuntea itseäni pojaksi, eli tyttö kyllä olen...
Aika masentavia muutamat kommentit täällä, joissa kirjoittajat jollain tasolla tuntuvat kieltävät naiseuden itseltään, koska eivät välttämättä sovi siihen "naiselliseen" muottiin. :/ Ymmärrän kyllä osaltani, miltä tämä ns. osattomuus tuntuu, koska olin itsekin jokseenkin muodoton androgyyni nuorempana, ja koin olevani jotenkin epänainen/tyttö.
Jää myös edelleen mietityttämään se, että onko se naiseus sitten nimenomaan vain jokin tietty ulkonäöllinen piirre tai kenties aktiviteetti (meikkaaminen, tietynlainen pukeutuminen)? Tai siis siksikö se koetaan ihan naistenkin osalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoita naisellisuuden tunteita itselleni on se kun voi vapaasti laittaa hömpäksi ja kysellä tyhmiä verrattuna miehiin.
Onhan sekin jollain tapaa naiseutta.
Ei se naiseus ole kiinni naisellisuuden tunteesta. Älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avasin ihan huvikseni tän ketjun, heti tuli joku identiteettikriisi?! 😂 Tai siis en mäkään osaa oikein sanoa tunnenko olevani nainen ja miks? Ihmiseksi kai ekana itseäni ajattelen, tissit ja alapää sit vaan ns lisääntymismielessä?
Koen että naiseus on olenainen osa identiteettiäni, koen että naiseus on jotain voimakasta ja uutta luovaa, erityisesti tämän on kokenut raskaana ja lapsia hoivatessa. Koen että minulla on seksuaalista valtaa miehiin, pystyn sekoittamaan heidän päänsä kehollani ja ajatuksillani halutessani, voimaani kuuluu kuitenkin nimenomaan lempeys ja empaattisuus, jotka ovat samalla syvästi feminiinisiä ominaisuuksia. Uskon että pohjimmiltaan nainen on vahvempi sukupuoli vaikka mies on fyysisesti vahvempi ja on pääasiassa luonut nykyisen länsimaalaisen maailman erilaisine keksintöineen. Täydennämme toisiamme 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, järjen käyttö sallittu! 🙈 ap
ARGGGG, miten vihaankaan tuota typerää ja niiiiin kulunutta lausahdusta, vain lauma-apinat käyttää tuota!!!
Vierailija kirjoitti:
Koen että naiseus on olenainen osa identiteettiäni, koen että naiseus on jotain voimakasta ja uutta luovaa, erityisesti tämän on kokenut raskaana ja lapsia hoivatessa. Koen että minulla on seksuaalista valtaa miehiin, pystyn sekoittamaan heidän päänsä kehollani ja ajatuksillani halutessani, voimaani kuuluu kuitenkin nimenomaan lempeys ja empaattisuus, jotka ovat samalla syvästi feminiinisiä ominaisuuksia. Uskon että pohjimmiltaan nainen on vahvempi sukupuoli vaikka mies on fyysisesti vahvempi ja on pääasiassa luonut nykyisen länsimaalaisen maailman erilaisine keksintöineen. Täydennämme toisiamme 😊
Tämä stereotypia on varmasti joidenkin kohdalla totta. Kuitenkin on niin, että jos naiset olisivat tuollaisia, maailma olisi Suomessakin aika eri näköinen. Naisen tai miehen pitäisi saada olla aivan sellainen ihminen kuin on, riippumatta siitä, osuuko se siihen "normaaliin" naiseuteen tai mieheyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas pyrin olemaan miehekäs, paremmin kuin naisellinen perinteisesti. Olen miehekkäällä tavalla naisellinen ja ylpeä siitä.
No pitkään se kestikin ennen kuin röllit löysivät ketjun. Kiitos teille naiset hyvästä keskustelusta, siis te jotka oikeasti keskustelitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen huolittelematon, melko unisex-tyyliin pukeutuva ja muutenkaan ulkoisesti en kovin naisellinen ole. En meikkaa tai laita hiuksia lainkaan, käytän käytännöllisiä vaatteita ja niistä suurin osa sopisi kokoiselleni miehellekin. Silti koen vahvasti olevani nainen, naiseus on jotenkin hyvin tärkeä osa identiteettiäni ja melkeinpä kokoajan jotenkin mielen päällä.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapsuudessa on kohdeltu naiselliseksi miellettyja asioita? Koska mulla ainakin tuo tunne tulee sieltä - kaikki meikkaaminen, nätit vaatteet, ylipäätään naisellisuus eleissä jne oli jotain todella naurettavaa ja pilkattavaa.
Nykyään osaan olla paljon "naisempi", kun olen nämä ajatusmallit tunnistanut ja oppinut kyseenalaistamaan. Pitkään esim ajattelin että kaikki naiselliseksi mielletty ON naurettavaa jos minä sitä teen, kunnes jossain välissä hoksasin että ei kukaan muu niin ajattele kuin minä itse. Ei kukaan muu ihmettele, miksi ihmeessä minä meikkaan tai kannan käsilaukkua. Enhän niin ajattele itsekään muista naisista!
Tässä se syy taitaa olla. Minä muutuin naiseksi vasta keski-ikäisenä, kun isäni kuoli. Hän aina halveksi kaikkea naisellista laittautumista. Vanhempien voima on valtava.
Mä olen ihan kaunis nainen (kuullut sen niin monesta lähteestä, etten kyseenalaista sitä. Lisäksi omistan toimivat silmät ja useita peilejä), kroppa on varsin jees, ahteri on kerännyt vuolaita kehuja ja rinnatkin on D-kuppia. Eli fyysisesti olisi kyllä ainekset kasassa.
Lapsena olin perheen "pikkupoika", omissa maailmoissaan haahuileva kummajainen. Nykyisin olen aika kömpelö ja vahinkoaltis. Olen myös epäluuloinen ja temperamenttinen. Pidän sarkasmista ja mustasta huumorista. En todellakaan koe itseäni mitenkään sulokkaaksi ja naiselliseksi. Koen siis kyllä itseni täysin naiseksi, mutta jotenkin mielikuva naisellisuudesta ei istu minuun. En osaa olla kovin tyttömäisessä porukassa, tunnen itseni todella maskuliiniseksi sellaisten puuterihuisku-naisten keskellä. Suurin osa kavereistani on miehiä ja viihdyn etenkin homomiesten seurassa. En kuitenkaan koe epänaisellisuutta minkäänlaisena ongelmana, sillä viihdyn elämässäni mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä TIEDÄN olevani biologisesti nainen (kurkkasin peilillä jalkoväliin ja mieskin myönteli), mutta olen itsekin ihmetellyt, että mikähän se "naiseuden tunne" oikein on? Toisaalta taotaan sitä, että se on ihan vain subjektiivinen olotila ja täten kunkin yksilön pääteltävissä - ja toisaalta esim. miehinä syntyneet tra.n.s.s.ukupuoliset ihan oikeasti kokevat tämän naiseuden jotenkin totena? Mikä se tunne sitten on, kun en ihan naiseksi syntyneenäkään (ja aika ns. naisellisena naisena sinänsä) osaa alleviivata sitä määrittävää tuntemusta?
Ei ole tarkoitus dissata ketään, en ole kenenkään sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistamassa, vaan on ihan tosissaan mietityttänyt se, kuka ja miten naiseuden määrittää.
AP:lle terkkuja, että itse olen ihan perusnätti, pienikokoinen ja tosiaan naisellinen nainen, mutta kyllä mäkin tunnen itseni tosi möröksi välillä - jää siis jotenkin se NAISEUS ilmeisesti kokematta (mitä se lieneekään). :D
Ei sukupuolta voikkaan määritellä muuten kuin katsomalla mitä jalkojen välissä on ja mitä kromosomeja löytyy. Transsukupuolisilta löytyy usein näitä vanhoillisia sukupuolirooleja pönkittäviä "nokun mä lapsena leikin eri leluilla enkä halunnut pitää housuja/mekkoja"-selittelyjä mutta ei se mitään muuta.
Kenenkään naisen ei pitäisi tuntea häpeää siitä ettei ole "tarpeeksi nainen". Naisena olemiseen riittää se että on XX-kromosomit ja vagina, sillä selvä. Intersukupuolisia on ihan turha vetää tähän keskusteluun mukaan kun puhutaan täysin normaalin kehon kanssa syntyneistä.
Pitäisi määritellä naisena olo. En oikein saa ajatuksesta kiinni. Olen erittäin naisellinen nainen niin ulkoa kuin sisältä. Eli olen hyvin empaattinen esteetikko, jolla ei kuitenkaan ole viettiä lisääntyä. En halua seksuaalisia kokemuksia naisten kanssa vaikka naisista pidän ja tulen heidän kanssaan toimeen paremmin kuin miesten. Miessukupuoli herättää seksuaalisen kiinnostuksen minussa, mutta eivät muuta. Olenkin päätynyt elämään yksin. Mutta mikä hitto olen?
Sori oli pakko. Tiedän ton olevan vain lipsautus. Vähän samantapaisia tunteita on mulla. En omaa naiseuttani ajatellut ennen kuin siskoni alkoi pohtimaan omaa sukupuolikokemustaan. Silloin tajusin, että joo kyllä mä ihan nainen ja naisellinen koen olevani.