Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?
19.09.2018 |
Minusta tuntuu lähes aina siltä, että muut naiset ovat suloisia, viehkeitä, no sellaisia NAISELLISIA, siis eivät välttämättä mitään kaunottariakaan mutta siis heissä on se jokin naisellisuus joka minulta puuttuu. Tunnen olevani sellainen köntys kömpelö, vähän kuin joku sukupuoleton sarjakuvahahmo, siis vaikka kuinka osaan laittaa nätin meikin ja vaatteet ja olen hoikka niin siltikään minulle ei tule sitä naisellisuuden kokemusta. Joskus kesken seksinkin meinaan ruveta nauramaan, että miksi tuo mies panee minua epänaista, se on vähän kuin joku kehosta irtautuminen. 😂
Kommentit (156)
Suomalaisessa miehessä on vika, koska suomalaiset naiset eivät tunne itseään naisksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska "femiinisyys" on fiktiivinen muotti, johon kaikki naiset yritetään tunkea. Oikeastihan ainoa asia joka määrittelee sukupuolen, on biologia. Tappelin ja kärvistelin tuon asian kanssa vuosia, kunnes tajusin sen.
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Minä näytän ulospäin äärinaiselliselta. En vaan ole koskasn kokenut olevani naisellinen, vaan olen aina kokenut itseni ihmiseksi. Minusta koko 'naisellisuus' onkin vain miesten rakentama fantasia ja sovinistinen naisia aliatava muotti, eikä mikään todellinen olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen että naiseus on olenainen osa identiteettiäni, koen että naiseus on jotain voimakasta ja uutta luovaa, erityisesti tämän on kokenut raskaana ja lapsia hoivatessa. Koen että minulla on seksuaalista valtaa miehiin, pystyn sekoittamaan heidän päänsä kehollani ja ajatuksillani halutessani, voimaani kuuluu kuitenkin nimenomaan lempeys ja empaattisuus, jotka ovat samalla syvästi feminiinisiä ominaisuuksia. Uskon että pohjimmiltaan nainen on vahvempi sukupuoli vaikka mies on fyysisesti vahvempi ja on pääasiassa luonut nykyisen länsimaalaisen maailman erilaisine keksintöineen. Täydennämme toisiamme 😊
Tämä on ilmiselvästi miehen kirjoittama kommentti 😀
Kiinnostava aihe. Itsekin tunsin nuorempana olevani identiteetiltäni lähellä homomiestä, vaikka hoikka, kauniiksi sanottu nainen olenkin. Vasta noin nelikymppisenä voisin sanoa että kokemukseni naiseudesta muuttui, en ole sitä ajatellutkaan, mutta nyt näkisin sen niin, että tarvitsin nämä vuodet ”kasvaakseni” naiseksi. Olen saanut lapsia, olen eronnut, olen mennyt naimisiin, ollut työelämässä 20-vuotta... olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Nuorena oli enemmän paineita olla tietynlainen, ulkoisesti ja miksei roolipaineitakin, olla hyvä tyttöystävä ja mikä-lie, kilttityttö.
Koen että ennen 40:tä olin tyttö ja vasta nyt 46-vuotiaana minusta tuntuu kodikkaalta/oikealta sanoa että olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen itseni kyllä erittäin naiselliseksi, . Varmaan paljolti johtuu myös siitä että mieheni kohtelee minua kuin prinsessaa ja on valmis tekemään puolestani kaiken.
Täällä yksi epänainen lisää! Paradoksaalisesti koen itseni eniten naiseksi, kun ajan moottoripyörällä. Motoristiseurassa on sellainen tietty ääneensanomaton arvostus ajavia naisia kohtaan, erityisesti reissaavia naisia kohtaan. Kun me ollaan naispuolisen ystäväni kanssa kahdestaan reissussa, tunnen itseni eniten naiseksi. Enpä tätäkään viitsisi kenellekään kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole koskaan ajatellut olevani jotenkin erityisesti nainen. Olen vaan minä. Nuorempana olin täysi poikatyttö, parikymppisenä aloin suosia naisellista tyyliä koska pidän itseäni todella vaatimattoman näköisenä. Laittautuminen auttaa tähän ja muutenkin pidän kauniista vaatteista. Sisäisesti en tunne itseäni pahemmin naiselliseksi enkä sovi kovinkaan hyvin perinteisen naisen malliin ajatusmaailmaltani. Olen usein ajatellut että jos saisin valita, olisin ehdottomasti mies. En tiedä tuntisinko itseäni silloinkaan erityisesti mieheksi.
Tunnen olevani ihminen, jolla on naisen keho. Kotona arvostettiin älykkyyttä, tekemistä jne joten en juuri ole oppinut kiinnittämään huomiota ulkoiseen. Vaatteet valitsen mukavuuden ja käytännöllisyyden perusteella ja toki pyrin olemaan puhdas ja siisti ja siihen se jääkin. Työskentelen perinteisellä miesten alalla ja suoriudun siitä hyvin. En ole pätkääkään empaattinen ja hoivaava kuten naisten yleensä pitäisi kuulema olla. Ei kiinnosta sisustus, muoti tai meikit. Ainoa kerta kun olen esittänyt naisellista oli silloin kun iskin mieheni. Seksissä varsinkin aluksi oli just tuollaisia ruumiistairtoamiskokemuksia-ikäänkuin tarkkailisin tilannetta ulkoapäin ja tämä toki teki monesti sen että suoritus jäi mekaniikan tasolle. Nykyään osaan paremmin rentoutua. Olen saanut kolme lasta , muttei se nyt mitään ihmeellisiä naiseuden purskahduksia aiheuttanut, pikemminkin epäreiluuden tunnetta biologisista faktoista. Jotenkin sukupuolella ei ole minulle sinänsä merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Mä en jotenki koe kehoani. Olen varmaan ns. Hyvä kroppainen. En itse sitä tajua, koska sehän on oma keho. Mua ahdistaa se miten se saa miehiltä huomioita. Tämä on vanhempieni selkeästi hokema, että esittelen itseäni yms. Jos saan huomioita. Se halveksunta on ollut paha. Kuitenkin on toinen puoli minussa. Haluan, että parisuhteessa minua halutaan ja kroppaa tutkitaan yms.
Tämä aiheuttaa välillä todella suuria ristiriitoja päässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma, että niillä sun "viehkeillä" naistutuilla on jokin erikoinen naisellisuuden kokemus?
Ei mulla ainakaan ole, vaikka täysin naiselta näytänkin.
Luonnollisestikaan en pääse kenenkään pään sisään, enkä tiedä muiden naisten tuntemuksia aiheesta. Siksihän tämän keskustelunkin tein. Hei haloo, järjen käyttö sallittu! 🙈 ap
Noin mäkin ajattelin pitkään, että olen poika hyvin hennon ja siron tytön sisällä, ennen kuin näin itseni nauhalta. Teimme koulussa videon jostain typerästä, ja kuvittelin olevani kauhean jätkämäinen, niin nauhalta nähty todellisuus avasi silmäni. Olinkin todella hento-otteinen, hento ääninen ja niin tyttömäinen kuin joku vain voi olla. Ei se aina niin näköjään menekään että osaisi itseään katsoa täysin ulkopuolelta ilman apukeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.
Olen nainen, en aave, henki tai "vaan ihminen". Voin olla ihminen heti, kun minua lakataan välttelemästä työhönotossa sen takia, että minulla on vatsaontelossa päärynänmuotoinen elin.
Maailma on kova paikka naisille. En ihmettele, että joku ottaa pärjätäkseen asenteen jossa halveksuu naisten tyypillisiä ominaisuuksia tai harrastuksia. Jos haluaa edetä varsinkin miesvaltaisella alalla niin silloin on parempi samaistua voittajiin.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on kova paikka naisille. En ihmettele, että joku ottaa pärjätäkseen asenteen jossa halveksuu naisten tyypillisiä ominaisuuksia tai harrastuksia. Jos haluaa edetä varsinkin miesvaltaisella alalla niin silloin on parempi samaistua voittajiin.
Ei maailma ole minulle ollut koskaan kova paikka. Lapsesta asti minut on kasvatettu siihen, että minulle on kaikki mahdollista. Toki joskus olen törmännyt ennakkoluuloihin sukupuoleni vuoksi, mutta siinä mielessä olen ollut onnekas, että ne eivät ole estäneet minua saavuttasta mitä haluan. Luulen, että joskus on jopa ollut etua olla nainen.
En mitenkään halveksu naisellille tyypillesinä pidettyjä ominaisuuksia tai harrastuksia. Ne vaan yksinkertaisesti eivät ole minua enkä ole niistä koskaan ollut kiinnostunut. Naisiakin on hyvin monenlaisia ja tietyn tyyppisten naisten seurassa tosiaan tunnen itseni oudoksi ja vieraaksi, sillä ei tunnu olevan mitään henkistä tai kokemusperäistä yhteyttä heihin.
57?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutes sama - naisten keskellä tunnen itseni tosi äijäksi, enkä yhtään tiedä mitä olla. Ja esim pukuhuoneessa tunnen oloni tosi epämukavaksi, tekisi mieli tyyliin pukata kyynärpäälla vierustoveria "mites ne kuukautiset ;)". Olen ikäni opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa, joten naisseurassa olen ihan pihalla.
Tarvitaankin hyvin maskuliininen mies, että tunnen itseni "se naisosapuoli"ksi. Mutta se tunne onkin huumaava, ihan kuin saisi näkymätöntä energiaa miehen maskuliinisuudesta kun tuntee olonsa hyvin feminiiniseksi 😍.
Kai sä ymmärrät, että se muiden naisten erilainen naiseus on sun päässä. Se, että oletat muiden olevan "oikeanlaisia" naisia, ei tee heistä sellaisia, asenteesi kertoo vain siitä, mitä yleensä oletetaan naisten olevan. Tässä ketjussakin on tullut lukemattomia esimerkkejä siitä, miten naiset eivät koe mitään mystistä naiseuden tunnetta, sen ole nyt kokonaan ohittanut. Itse olen myös erinäisissä pukkareissa naisten kanssa enkä koe olevani nainen muuten kuin ulkoisesti. Olen hyvin naisellinen kropaltani. Sinä näet sen naisellisen vartalon, et minun ajatuksiani tai tuntemuksiani.
Jaa, no kyllä ne naiset keskimäärin käyttäytyvätkin eri lailla kuin itse. Kuvittele tilanne että matkustat ihan vieraaseen maahan, jonka kulttuuri on sinulle outo. Sinut laitetaan esim päivällisseuraan. Tunnetko olosi ihan ulkopuoliseksi, koska muiden tapa vuorovaikuttaa on kulttuurista johtuen täysin erilainen kuin omasi? Ei oikeampi tai väärempi, vaan ERILAINEN. Ehkä joukossa on joku muukin eri kulttuurista tuleva, mutta kun valtaosa on paikallisia, et sitä huomaa.
Tältä minusta tuntuu naislaumoissa. Ulkoisesti en eroa joukosta, mutta olo on kuin katselisi Hinduhäitä odottaen että kohta joku osoittaa sormella ja huutaa "outsider!!!!!"
Sulla on pääsi sisällä vahvoja stereotyyppeihin oerustuvia ennakkoluulija.
Ei ole mitään 'naislaumoja', koko ilmauksesi on halventava. On vain erilaisia uhmisyksilöitä. Jostain syystä et kykene näkemään naisia ihmisyksilöinä. Se on joku korvienvälustä johtuva ongelma.
No johan oli typerä tulkinta. Anteeksi nyt vaan että en hoksannut sanoa esim "useampi naisyksilö samassa tilassa". Voi luoja että joku voi loukkaantua pienestä! Sulla meni koko pointti nyt niin lujaa ohi kun oli kiire vetää tampooni nenään, että ihan turha selittää mitä tarkoitin. Malliesimerkki siitä naisYKSILÖN käsittämättömästä ajatuksenjuoksusta joka on itselleni todella vierasta.
Mä näytän ainakin tosi naiselliselta mutta välillä tuntuu että olen joku avaruusolento naisen puku päällä :D
Toivottavasti joku samaistuu
On todella valtava. Kaikki ne alitajuiset asenteet mitä vanhemmat päässään kantaa siirtyy lapsiin. Mun äiti halveksui meikkaamista ja sattuipa joskus sanomaan meitä teinejä huoriksi kun laitettiin ripsiväriä. Toinen meistä oppi todella hyväksi ehostajaksi ja on todella naisellinen. Minä en voi meikata, koska olo on huoramainen. Kai tämä on joku ristiriita, mikä minun täytyy itse ratkaista. Haluan todellakin olla nainen ilman häpeää minkä äitini minuun latasi.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että naiseus on mallista opittua asennetta, osittain synnynnäistä, osin ympäristöstä imettyä. Mutta se on syvä olo identiteetistä, ei pelkästään tunne (kuten ilo suru jne).