Pitäisikö huolestua? Mies viettää enemmän aikaa naispuolisen kaverin kuin minun kanssa
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa yli 10 vuotta, yhdessä teinistä asti. Kaksi lasta, koira ja omakotitalo löytyy. Meillä on yhteiset arvot ja tavoitteet elämässä, mutta melko erilainen huumorintaju ja kiinnostuksenkohteet. Nuorena ihastuimme toistemme ulkonäköön, seksuaalinen vetovoima oli vahva. Rakastuttiin, alettiin seurustella, jatkettiin elämää yhdessä ja tässä sitä ollaan edelleen, reilu kolmekymppisiä nyt molemmat. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Arki rullaa tasaisesti, joskus riidellään mutta aina sovitaan. Seksiä on harvoin, lapsiperheen arki väsyttää.
Vuosi sitten tapasimme yhdessä miehen kanssa lasten harrastuspiirien kautta erään mukavan naisen (lasten ohjaaja). Olemme tutustuneet tähän naiseen lähemmin vuoden aikana ja olemme viettäneet yhdessä aikaa myös noiden piirien ulkopuolella. Joskus isommalla porukalla (esim. naisen syntymäpäivät) tai sitten nainen on ollut meidän perheen mukana kesämökillä tms. Nainen on sinkku eikä hänellä ole lapsia, on meidän kanssa about saman ikäinen eli n. 30v. Sellainen ystävällinen, hymyilevä, hieman introvertti, mutta huumorintajuinen nainen. Hoikka ja nätti.
Nainen on minusta kiva ja viettäisin mielelläni enemmänkin hänen kanssa aikaa, mutta minusta taas tuntuu että hän ei kaksin minun seurassani ole ihan oma itsensä. Oleminen on hänen puoleltaan vähän väkinäistä, jos olemme jossain kahden. Elekielestä sen huomaa ja siitä, että minä aina joudun pitämään keskustelua yllä.
Sen sijaan mieheni kanssa nainen viihtyy erittäin hyvin, heillä juttu luistaa ja ovat käyneet paljon myös harrastamassa yhdessä. Minua ei kiinnosta squash, jota mieheni haluaisi pelata, joten mies on käynyt tämän naisen kanssa. Säännöllisesti käyvät myös salilla yhdessä. Itse tykkään enemmän hiihtää, juosta ja uida matkaa, eli ihan erilaisia lajeja. Vuorottelemme sitten lasten hoitoa niin, että mies pääsee harrastamaan (yleensä tuon naisen kanssa) omia lajejaan ja minä käyn sitten yksin tai yhden työkaverin kanssa lenkillä tms.
Olen ajatellut, että nainen ja mieheni ovat vaan hyviä kavereita ja sehän on ihan ok. Mutta välillä tuntuu, että heillä on enemmän yhteistä kuin minulla ja miehelläni, ja että he viettävät enemmän vapaa-aikaa keskenään kuin minä mieheni kanssa. Tämä on herättänyt pieniä mustasukkaisuuden tunteita tässä pitemmän ajan kuluessa.
Olen itsekin ihan ok kunnossa, raskauskilot on karistettu mutta tissit roikkuu toisin kuin ennen imetystä. Ehkä tämä pieni epävarmuus omasta ulkonäöstä ja se fakta, että ollaan miehen kanssa seurustelu teinistä asti ja eletään vaan lapsiperhearkea, on vähän alkanut kalvaa.
Mitä itse ajattelisitte vastaavassa tilanteessa, olenko ihan typerä kun tunnen edes pientäkin mustasukkaisuutta? Epäilyttäisikö teitä, että miehenne on ihastunut tähän naiseen tai jotain? Miten päästä eroon näistä tunteista ja luottaa vaan mieheen?
Pettämishistoriaa tai muuta oikeaa syytä epäillä miehen lojaaliutta ei siis ole, asia on ongelma vain minun pääni sisällä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi tähän sanoo?
En ole vielä kehdannut kysyä, koska en halua vaikuttaa vainoharhaiselta hullulta. Minäkin kuitenkin tunnen tuon naisen, pelkään että mies nauraisi vaan, vähättelisi tai suuttuisi. Mutta pakko varmaan pian ottaa asia puheeksi, kun se on vaivannut jo jonkin aikaa eikä tunne mene ohi.
Ap
Ehkä kannattaisi aloittaa keskustelu jo nyt. Itse odotin siihen asti, että olin jo hermoni menettänyt hullu eikä kommunikaatio oikein toiminut enää siinä vaiheessa...
Onko sinulla konkreettisia toiveita vai vaan ikävä tunne tilanteesta? Voisitteko te keksiä jonkun yhteisen harrastuksen? Miksi kumpikin pitää kiinni omistaan ja harrastaa mielummin erillään kuin yhdessä?
Jos asia sinua häiritsee ja haluat siitä puhua niin ei miehellä ole syytä suuttua tai vähätellä.
Ja sitäpaitsi se suuttuminen yleensä kertoo että mies ei ole pelkkä ystävä tämän naisen kanssa. Hyökkäys kun on paras puolustus!
Mieheni isä alkoi 5kymppisenä harrastaa kalastusta ja ulkoilua ym yhden naisen kanssa ja sitten se oli menoa. Alkoivat harrastamaan kotia yhdessä.
No minulle ei sopisi että mies viettää enemmän aikaa kaverinsa kanssa kuin minun oli se kaveri sitten nainen tai mies.
Kyllä mun kellot sois ja lujaa. Ja vaikka ei olis pettämistä, olisin todella pettynyt et kumppani viettää vapaa-aikansa jonkun muun kanssa. Varsinkin jos on raskas arki, tarvitsen tukea jne. Minä en luota kovinkaan helposti naisen ja miehen väliseen viattomaan ystävyyteen. Ennen pitkää vähintään toinen haikailee muuta. Ja varsinkin jos toinen on sinkku. Kyllä siinä alkaa hormoonit hyrrätä ja kaivata toisen syliin. Jos kerran synkkaa muutenkin.
Jo ap otat asian miehesi kanssa puheeksi, tai sitten vaan pyörittelet asiaa päässäsi niin kauan kunnes lopulta räjähdät. Ja sitäpaitsi, jos mies kauheasti "loukkaantuisi" ja alkaisi raivostuneena sinua syyttää hulluksi ja mustasukkaiseksi sekopää akaksi, niin kannattaa hälytyskellojen soida, syyllinen puolustautuu kaikista kovimmin ja alkaa syyllistämään viatonta osapuolta.
Ap, et ole turhaan mustasukkainen. Tuo ei ole normaalia käytöstä kummaltakaan osapuolelta saati kunnioittavaa sinua kohtaan. Ymmärtäisin jos sinä olisit mukana, mutta kun et ole niin tunteesi ovat erittäin normaalit. Sun täytyy puhua miehellesi ja kertoa että jatkossa sinä olet mukana tai kaksin eivät tapaile, jos tapailevat niin voit tehdä omat johtopäätöksesi.
Mu mu mutta kyllähän naisella saa olla miespuoleisia ystäviä :D Ei sikamies niitä voi kieltää. Miksi näin päin asia ei olekkaan ok?
Miten tämä ongelma on muka vain sinun pääsi sisällä jos miehesi viettää enemmän aikaa tämän naisen kuin sinun kanssasi? Siis sehän on totta eikä harhaa? Miehesi on kuitenkin parisuhteessa sinun kanssasi joten luulisi sinun seurasi kelpaavan.
Mitään mustiskohtausta ei kannata järjestää mutta luota vaistoosi. Asiallista keskustelua. Liian sinisilmäinenkään ei kannata olla tai voi käydä huonosti.
Jos mies alkaa mussuttaa jostain kahlitsemisesta tms. niin tuo heidän homma ei ole normaalia. Kun on menty yksiin, siihen sisältyy kahlitsematta oletus siitä, ettei toinen toimi noin.
Mutta mieti, mitä sinulla olisi tarjota miehelle tuon tilalle. Mitä te voisitte tehdä yhdessä sellaista, mistä molemmat nauttisivat?
Kuka nyt väittää että tuollainen ystävyys sopii jos on nainen. Ei onnistu meidän parisuhteessa ja se koskee molempia.
Ystäviä on ja niiden kanssa voi viettää aikaa silloin tällöin mutta perhe on ykkönen.
Ei kai ole järkeä olla parisuhteessa jos toinen viettää mielummin aikansa muualla kuin perheen/puolison kanssa jatkuvasti.
Ap, voimia sinulle. Minä olen pyöritellyt välillä mielessä hiukan samanlaisia skenaarioita koska menot ja harrastukset kumppanini kanssa ovat niin erilaiset.
Oletko harkinnut, voisitko ottaa asian puheeksi miehesi kanssa positiivisen kautta? Esim. tyyliin "ikävöin läheisyyttäsi ja olisi ihanaa viettää kanssasi enemmän aikaa; keksittäisiinkö jokin yhteinen harrastus"? Näin tätä kaverinaista ei tarvitsisi välttämättä ottaa ainakaan alkuun puheeksi ollenkaan. Jos ongelma ei ratkea ja ikävät fiiliksesi jatkuvat, yrittäisin vastaavassa tilanteessa kertoa miehelle rehellisesti, mutta rauhallisesti ja nätisti että tilanne aiheuttaa epävarmaa oloa ja pelkoa suhteen jatkuvuudesta, ja toisin ilmi myös nuo omat kipukohtani. Sen jälkeen yrittäisin miettiä miehen kanssa yhdessä, mikä olisi tilanteeseen paras ratkaisu. Jos kommunikointi ei toimi tai on vaikeaa, niin suhteessa saattaa olla taustalla myös isompia ongelmia, joita ei ole ehkä haluttu aivan myöntää.
Sivusta tietysti on aina helppo huudella, kun ei tunne ihmisten taustoja. Tsemppiä joka tapauksessa. Vaikutat fiksulta ja harkitsevalta ihmiseltä, joten lähtökohdat haasteen ratkaisemiseksi ovat ainakin sinun puoleltasi hyvät :) Jään seuraamaan ketjua, jos jollakulla olisi tähän vielä lisää asiallisia vinkkejä.
Jos mies lähtee pelaamaan naisen kanssa niin onko poissa tuntiakausia niin silloin voisi epäillä että on muutakin puuhaa?
Vierailija kirjoitti:
Mu mu mutta kyllähän naisella saa olla miespuoleisia ystäviä :D Ei sikamies niitä voi kieltää. Miksi näin päin asia ei olekkaan ok?
Saa olla, mutta kahdenkeskeiset tapaamiset noin säännöllisesti tuskin on sopivaa edes naiselta?
Satunnainen kahvittelu, ja kuulumisien vaihtelu on ok, olisi varmasti myös AP:n tapauksessa, mutta siitähän ei ole kyse?
Olisi kyllä todellinen petos jos miehesi pettäisi sinua tämän naisen kanssa. Olet kuitenkin ottanut naisen perheenne elämään ystävänä. Suorastaan hyytävää touhua olisi pelehtiä sinun selkäsi takana :(
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee pelaamaan naisen kanssa niin onko poissa tuntiakausia niin silloin voisi epäillä että on muutakin puuhaa?
Heh. Kyllä yksinkertaisten ajattelumaailma aina jaksaa ihmetyttää... Sinulle on se sivuseikka, että mies viettää mieluummin aikaa jonkun toisen naisen kanssa ja pääasia on se etteivät vaan harrasta seksiä. Lassukkana voisin todeta, että pelko on siis oikeastaan puolison pillumonopolin särkymisestä ja sen kautta miehen vapautumisesta, ei niinkään siitä että mies viihtyy paremmin toisen naisen kanssa.
33 oli todella hyvät neuvot. Yritä saada miehesi viettämään enemmän aikaa sinun kanssasi ja todellakin voit kertoa että kaipaat enemmän yhdessäoloa. Ja jos silti valitsee jatkuvasti tämän toisen naisen seuran ykköseksi niin kunnon keskustelu on paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä todellinen petos jos miehesi pettäisi sinua tämän naisen kanssa. Olet kuitenkin ottanut naisen perheenne elämään ystävänä. Suorastaan hyytävää touhua olisi pelehtiä sinun selkäsi takana :(
Juurikin näin. Kyseinen nainen on perhetuttu, ei miehen oma vanha tuttu jota voisi välillä nähdäkin, vaan molempien ja vieläpä lapsen kautta löytämä ''kaveri''. Kuitenkaan tämä kaveri ei pidä miehen naisesta ja viettää aikaa vain miehen kanssa... en ihmettele apn tunteita.
Lassukalla tiedoksi että meillä on monopoli tässä suhteessa. Siksi olemme parisuhteessa emmekä elä sinkkuina panemassa kaikkea mitä liikkuu.
Yleensä naiset voivat olla miesten kanssa vain ystäviä, mutta miehet eibät naisten kanssa ilman taka-ajatuksia.