Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö huolestua? Mies viettää enemmän aikaa naispuolisen kaverin kuin minun kanssa
19.09.2018 |
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa yli 10 vuotta, yhdessä teinistä asti. Kaksi lasta, koira ja omakotitalo löytyy. Meillä on yhteiset arvot ja tavoitteet elämässä, mutta melko erilainen huumorintaju ja kiinnostuksenkohteet. Nuorena ihastuimme toistemme ulkonäköön, seksuaalinen vetovoima oli vahva. Rakastuttiin, alettiin seurustella, jatkettiin elämää yhdessä ja tässä sitä ollaan edelleen, reilu kolmekymppisiä nyt molemmat. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Arki rullaa tasaisesti, joskus riidellään mutta aina sovitaan. Seksiä on harvoin, lapsiperheen arki väsyttää.
Vuosi sitten tapasimme yhdessä miehen kanssa lasten harrastuspiirien kautta erään mukavan naisen (lasten ohjaaja). Olemme tutustuneet tähän naiseen lähemmin vuoden aikana ja olemme viettäneet yhdessä aikaa myös noiden piirien ulkopuolella. Joskus isommalla porukalla (esim. naisen syntymäpäivät) tai sitten nainen on ollut meidän perheen mukana kesämökillä tms. Nainen on sinkku eikä hänellä ole lapsia, on meidän kanssa about saman ikäinen eli n. 30v. Sellainen ystävällinen, hymyilevä, hieman introvertti, mutta huumorintajuinen nainen. Hoikka ja nätti.
Nainen on minusta kiva ja viettäisin mielelläni enemmänkin hänen kanssa aikaa, mutta minusta taas tuntuu että hän ei kaksin minun seurassani ole ihan oma itsensä. Oleminen on hänen puoleltaan vähän väkinäistä, jos olemme jossain kahden. Elekielestä sen huomaa ja siitä, että minä aina joudun pitämään keskustelua yllä.
Sen sijaan mieheni kanssa nainen viihtyy erittäin hyvin, heillä juttu luistaa ja ovat käyneet paljon myös harrastamassa yhdessä. Minua ei kiinnosta squash, jota mieheni haluaisi pelata, joten mies on käynyt tämän naisen kanssa. Säännöllisesti käyvät myös salilla yhdessä. Itse tykkään enemmän hiihtää, juosta ja uida matkaa, eli ihan erilaisia lajeja. Vuorottelemme sitten lasten hoitoa niin, että mies pääsee harrastamaan (yleensä tuon naisen kanssa) omia lajejaan ja minä käyn sitten yksin tai yhden työkaverin kanssa lenkillä tms.
Olen ajatellut, että nainen ja mieheni ovat vaan hyviä kavereita ja sehän on ihan ok. Mutta välillä tuntuu, että heillä on enemmän yhteistä kuin minulla ja miehelläni, ja että he viettävät enemmän vapaa-aikaa keskenään kuin minä mieheni kanssa. Tämä on herättänyt pieniä mustasukkaisuuden tunteita tässä pitemmän ajan kuluessa.
Olen itsekin ihan ok kunnossa, raskauskilot on karistettu mutta tissit roikkuu toisin kuin ennen imetystä. Ehkä tämä pieni epävarmuus omasta ulkonäöstä ja se fakta, että ollaan miehen kanssa seurustelu teinistä asti ja eletään vaan lapsiperhearkea, on vähän alkanut kalvaa.
Mitä itse ajattelisitte vastaavassa tilanteessa, olenko ihan typerä kun tunnen edes pientäkin mustasukkaisuutta? Epäilyttäisikö teitä, että miehenne on ihastunut tähän naiseen tai jotain? Miten päästä eroon näistä tunteista ja luottaa vaan mieheen?
Pettämishistoriaa tai muuta oikeaa syytä epäillä miehen lojaaliutta ei siis ole, asia on ongelma vain minun pääni sisällä.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin kiitos kaikille vastauksista!
Syy siihen, että emme ole juuri viettäneet aikaa yhdessä on siis erilaiset mielenkiinnonkohteet, tykkäämme ihan eri lajeista. Olen ehdottanut jotain uusia lajeja, mutta miestä ei ne innosta. Eikä minua ne miehen suosikit. Ja muuta ns. omaa aikaa on vaikeaa järjestää lasten kanssa, tuosta liikunta-ajasta ollaan kuitenkin pidetty kiinni kun se on molemmille tärkeää.
Kyllä meillä on edelleen paljon yhteistä aikaa miehen kanssa, ei tämä tuttavanainen kaikkea vie. Käymme mm. koko perhe ulkona syömässä, mökillä ja tietty kotona ollaan yhdessä. Jos mies ei olisi perheen kanssa, olisin jo puuttunut asiaan.
Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei sitten juuri olekaan, ehkä se tosiaan onkin se suurin ongelma tässä. Yksi kommentoija antoi päteviä vinkkejä kuinka ottaa asia puheeksi, kiitos niistä. Joku yhteinen juttu täytyy nyt keksiä, vaikka sitten joku muu kuin liikunta. Mennä kahdestaan syömään, leffaan tms. vaikka kerran kuukaudessa. Jos seksiäkin olisi sitten taas vähän useammin kuin kahdesti vuodessa...
Ap
Tyyli on täysin tunnistettavissa. Kysymys kuuluukin , miksi?
Voi sillä naisella ollakin piileviä taka-ajatuksia vaikkei suoranaisesti yritäkään miestä iskeä koska on teidän molempien tuttava. Se olisi liian törkeää heikompi moraalisellekin... Tykkää kuitenkin selkeästi miehestä ja haluaa olla hänen seurassa. Ja miehes sitten nauttii tästä positiivisesta huomiosta, kun kotona on lähinnä isän roolissa? Eivät he välttämättä kuitenkaan mitään pettämistä tee, kunhan hengailevat keskenään ja molemmat saa siitä jotain iloa.
Eli jos mies on kunnollinen niin hän on varmaan periaatteessa lojaali, mutta saa toisen naisen kiinnostuksesta pönkitystä itsetunnolleen ja siksi viettää hänen kanssa mielellään aikaa. Jos siis kyse ei ole puhtaasti platonisesta kaveruudesta, mikä totta kai on mahdollista mutta ikävä kyllä usein näissä jompikumpi on ihastunut toiseen ellei molemmat..
Ehkä sun kannattaa myös huomioida enemmän miestä ihan miehenä, ei vain perheenisänä. Ettei koukutu tuon vieraan naisen antamaan huomioon. Eli nyt etsimään sitä suhteen alun intohimoa ja sitä, mihin toisissanne rakastuitte alun perinkin. Tuskin rakkaus on kuitenkaan teidän väliltä kuollut kun edelleen toimitte perheenä hyvin....?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee pelaamaan naisen kanssa niin onko poissa tuntiakausia niin silloin voisi epäillä että on muutakin puuhaa?
Tähän vielä että ei ole tuntikausia poissa, sen max. pari tuntia mikä nyt yleensäkin menee matkoihin ja siihen itse liikkumiseen. Ei ole siis merkkejä varsinaisesta pettämisestä, siksi tuntuukin vähän tyhmältä epäillä sellaista. Tunnepuoli on ehkä tällä hetkellä se epäilyttävämpi asia kuin fyysinen pettäminen.
Epävarmuutta herättää tuo, että tuttavanainen viihtyy mieheni seurassa mutta ei minun. Ja että heillä tuntuu olevan samat mielenkiinnon kohteet harrastusten osalta, mikä taas minua ja miestäni ei yhdistä. Välillä jopa mietin, että tykkääkö tämä nainen oikeasti näistä lajeista edes vai onko alkanut harrastaa niitä vain jotta voisi olla mieheni seurassa. Mutta tällainen ajattelu taas menee enemmänkin sinne mustasukkaisen skitson puolelle, mitä yritän välttää.
Ap
Lassukalla oli ihan relevantti pointti. Eli että ei se paneminen ole se oleellisin huolenaihe vaan ajanvietto.