Minkälaisia mt-diagnooseja teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosoituna pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö.

Ilman diagnoosia lievä/keskivaikea masennus. Psykiatri oli sitä mieltä, että masennus johtuu pakko-oireisesta häiriöstä ja sen kuormituksesta, eikä siis kirjannut sitä diagnoosiini. Puhui lievästä vaikka sain melkein vaikean masennuksen pisteet siitä testistä.

Ikinä en ole pitänyt päivääkään sairaslomaa. Joskus olen töissä käynyt vessassa itkemässä. Nää vaikeuttaa jokapäiväistä elämää todella paljon. Välillä on parempia aikoja ja silloin on ihan normaali olo. OCD on ollut mulla jostain 6-vuotiaasta asti. Diagnoosin sain yli 20-vuotiaana. Nyt olen 27.

Olen käynyt jutelemassa vuoden psykologilla ja käynyt vuoden terapiassa ja nettiterapiassa. Ne on auttanut vähäksi aikaa. En ole kokeillut lääkkeitä, koska ivuvaikutukset pelottaa.

Hei auttaako tuo nettiterapia todella? Mietin jo, että syydänkö rahani hukkaan, kun haen tässä just Kela-terapiaa.

Aika kehnosti. Suosittelen "oikeaa" terapiaa. Nettiterapia perustui lähinnä tehtäviin ja lisäksi siinä seurattiin muiden pakko-oireisten kertomuksia ja heidän edistymistä terapiassa. Koko hommasta jäi jotenkin ontto maku. Lisäksi sivuilla päivysti psykologi joka ei osannut oikein vastata mihinkään tai ottaa mihinkään kantaa. Ja hänen ensimmäinen viesti minulle(en siis ollut itse vielä viestinyt hänelle mitään) oli tyly ja lähinnä sellainen "muista sitten, että tää on itsenäinen terapia"

Okei. Ihan hyvä kuulla, niin ei tarvi tuota "kadehtia". Vasta sitten, jos en Kela-terapiaa vaikkapa saa.

mulla on vaikee masennus ja oon ollu nyt työkyvytön 4 vuotta. Lääkkeet  (masennus, uni, bentsot, neuroleptit) pitää mua tässä elämässä, muuten en jaksaisi elää. sähköhoitoa en kestänyt, se oli kokemuksena mulle väkivaltainen ja pelottava. olen täysin terapian tarpeessa, mutta lähimpään kaupunkiin, jossa olisi myös erikoissh.ta saatavissa, on yli 100 km ja näillä voimilla en jaksa sinne asti.  täällä käyn psykiatrilla kerran kuussa ja sairaanhoitajan luo voin mennä, mutta se ei auta mua mitenkään tästä  masennuksen mutakuopasta eteenpäin. mulla on tosiaankin kuula jumissa.

Diagnoosit: vaikea masennus ja PTSD. Masennus tulee niin sanotusti kausittain, että kokoajan en sentään ole sängyn pohjalla. En ole vielä ollut juurikaan työelämässä nuoren ikäni vuoksi, mutta opintoihin vaikuttanut siten, että poissaoloja tullut jonkin verran. Poikaystävä jätti, mutta ystävyyssuhteet ovat pysyneet ennallaan.

N20

maalais ukkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin saattaisi moni "parantua" kun ottaisivat itseään niskasta kiinni. ATK-vehkeet sammuksiin ja ylös, ulos ja lenkille. Niinhän sitä ennen vanhaankin tehtiin eikä silloin ollut mitään tällaisia masennuksia sun muita. Ei joutanut kun oli lehmät lypsettävänä ja tilasta täytyi pitää huolta.

t. mummeli 1942

Näin on marjat. Monelle tekisi hyvää kantaa vedet kaivolta ja heilua kuokan kanssa päivä kääntämässä peltoa, niin johan tulisi muut asiat mieleen. Illalla raukeana levolle ja seuraavana päivänä alusta. Nykyään kaikenlaiset adhd:t ja odc:t nostaa päätään, kun on liikaa aikaa ajatella, ahdistua ja energia ei purkaudu kun istutaan peppu homeessa tietokoneen äärellä.

Eiköhän sinunkin kannattaisi tehdä nuo edellä mainitsemasi jutut, eikä istua prse mätänemässä prseenhajuisella sohvallasi.

Vierailija kirjoitti:

maalais ukkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin saattaisi moni "parantua" kun ottaisivat itseään niskasta kiinni. ATK-vehkeet sammuksiin ja ylös, ulos ja lenkille. Niinhän sitä ennen vanhaankin tehtiin eikä silloin ollut mitään tällaisia masennuksia sun muita. Ei joutanut kun oli lehmät lypsettävänä ja tilasta täytyi pitää huolta.

t. mummeli 1942

Näin on marjat. Monelle tekisi hyvää kantaa vedet kaivolta ja heilua kuokan kanssa päivä kääntämässä peltoa, niin johan tulisi muut asiat mieleen. Illalla raukeana levolle ja seuraavana päivänä alusta. Nykyään kaikenlaiset adhd:t ja odc:t nostaa päätään, kun on liikaa aikaa ajatella, ahdistua ja energia ei purkaudu kun istutaan peppu homeessa tietokoneen äärellä.

Eiköhän sinunkin kannattaisi tehdä nuo edellä mainitsemasi jutut, eikä istua prse mätänemässä prseenhajuisella sohvallasi.

Monen vanhan ihmisen mielenterveys on todella heikolla tolalla. Niin taitaa olla tuollakin mummolla. Minun mummoni esimerkiksi ihaillen kerta toisensa jälkeen selitteli, kuinka poikaystäväni itsemurha oli rohkean ihmisen teko ja miten hänkin toivoisi moiseen kykenevänsä, kun elämä ei ole mistään kotoisin... Hiphei vain vanhan hyvän ajan terveet arvot! 😒

2 tyypin bipo ja skitsoaffektiivinenhäiriö. On ollut myös ahdistuneisuushäiriö diagnoosia ja posttraumaattista stressireaktiota. Viimeiseksi keskusteltu josko ois tarvetta add tutkituttaa, mut mitäpä mä sillä diagnoosilla teen.

Työelämää vaihtelevasti, pisin yhtäjaksoinen työ 2,5v. 3 vuotta saikkua takana taas ja tarkoitus opiskella uusi ammatti..naimisissa olen, ei lapsia eikä tule. Hyvin pärjään yleisesti ottaen lääkityksen ja psykologin avulla normielämässä.

Vaikea masennus ilman psykoottisia oireita, mahdollinen ADD (käsitellään juuri), epätyypillinen syömishäiriö bulimian oirein sekä joku sosiaalinen ahdistus hommeli. Viimeinen, jota en kyllä oikeastaan laske mt-diagnoosiksi, mutta lääkäreiden mukaan "mahdollinen" transsukupuolisuus (tämäkin ollut monta vuotta käsitteillä, mutta tuntuu että tätä vain lykätään, joten masennusoireet ovat pahentuneet, joka sitten tietenkin aloittaa oravanpyörän kun "ethän sinä voi masentuneena mitään diagnoosia saada". No kappas, mistähän se mun masentuneisuus voi johtua...

Paniikkihäiriö ja vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. Terapia on pelkkää jaarittelua tyyliin vaatteistani (!), ei mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole lapsia?

Ilmiannettu.

Eikö olisi jo aika luopua mt-diagnooseihin liittyvästä turhasta häpeästä? Nämä sairaudet ovat pääosin hoidettavissa. Minä pidän sankarina jokaista, joka hakee oireisiinsa apua ja pyrkii hoitamaan mielenterveyttään.

Mielenterveys on kuitenkin laaja käsite. En pitäisi surkimuksena sellaistakaan joka mt-oireiden vuoksi ei kykene hoitoon tai hakemaan apua, koska kyllä nekin tuolla taustalla vaikuttaa. Itse esimerkiksi olen päässyt siihen pisteeseen että olen ilmaissut avun tarpeeni, mutta esimerkiksi terapia ei toimi koska en kykene taustojeni sekä pers.häiriön takia luottamaan vieraaseen tarpeeksi. Enkä luota lääkkeisiinkään - varsinkin kun niistä jota uskalsin kokeilla, jäi pidempi aikaisia sivuvaikutuksia. Olisi muutenkin aika helppoa jos mielenterveyttä voisi hoitaa jotain irrallisena asiana, vaikka todellisuudessa se ja ongelmat ovat liisteröityneet yhteen jolloin ei itsekään voi täysin sanoa mikä on osa itseä ja mikä ongelmaa. 

T. masennus, paniikkihäiriö, ptsd, kaksisuuntainen ja pers.häiriöitä.

Masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aikanaan olisi sanottu että "latva-B:n paperit".

Määrittelemätön masennus, joka jatkuu siitä huolimatta, että hyppäsin terapiassa 7 vuotta, jonka jälkeen minut pienen lapsen äitinä kirjoitettiin ulos hoidosta terapeuttini saatua potkut.

-

Psykiatri kirjoitti uloskirjautumislippulappuun nimeni ja koulutrukseni väärin.

Onneksi voin tänäänkin nauraa sille, että minut on poistettu suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä koskien psykitriaa siksi, ettei minulle voida tehdä mitään: hullu, mikä hullu. Ei voida auttaa enempää.

-

Ei voitu, kun suuresti arvostamani terapeutti sai potkut ja minä nousin tietysti puolustamaan häntä.

-

Näin toimitaan Suomessa.

Sain oneksi apua vuosikaudet maksutta.

Nyt saan, kun maksan.

Onneksi on maksukyky.

Kaikilla ei ole.

Anteeksi kirjoitusvirheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole lapsia?

Ilmiannettu.

Eikö olisi jo aika luopua mt-diagnooseihin liittyvästä turhasta häpeästä? Nämä sairaudet ovat pääosin hoidettavissa. Minä pidän sankarina jokaista, joka hakee oireisiinsa apua ja pyrkii hoitamaan mielenterveyttään.

Mielenterveys on kuitenkin laaja käsite. En pitäisi surkimuksena sellaistakaan joka mt-oireiden vuoksi ei kykene hoitoon tai hakemaan apua, koska kyllä nekin tuolla taustalla vaikuttaa. Itse esimerkiksi olen päässyt siihen pisteeseen että olen ilmaissut avun tarpeeni, mutta esimerkiksi terapia ei toimi koska en kykene taustojeni sekä pers.häiriön takia luottamaan vieraaseen tarpeeksi. Enkä luota lääkkeisiinkään - varsinkin kun niistä jota uskalsin kokeilla, jäi pidempi aikaisia sivuvaikutuksia. Olisi muutenkin aika helppoa jos mielenterveyttä voisi hoitaa jotain irrallisena asiana, vaikka todellisuudessa se ja ongelmat ovat liisteröityneet yhteen jolloin ei itsekään voi täysin sanoa mikä on osa itseä ja mikä ongelmaa. 

T. masennus, paniikkihäiriö, ptsd, kaksisuuntainen ja pers.häiriöitä.

Se kuulostaa hyvältä, että olet ainakin ongelmistasi tietoinen. Sekin on jo todella paljon.

Ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy post traumaatista oireilua, syömishäiriötä, masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä.

Koskaan en ole asioista töissä puhunut, lasten neuvolassa ja koulussa tietävät ja tietävät sen, että asiat ovat "tasapainossa" (melkein 15v terapiaa takana eikä tästä koskaan eroon pääse, oppii vaan elämään sen kanssa), eikä lapsilla ole hätää.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy post traumaatista oireilua, syömishäiriötä, masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä.

Koskaan en ole asioista töissä puhunut, lasten neuvolassa ja koulussa tietävät ja tietävät sen, että asiat ovat "tasapainossa" (melkein 15v terapiaa takana eikä tästä koskaan eroon pääse, oppii vaan elämään sen kanssa), eikä lapsilla ole hätää.

Mainitsin neuvolassa käyväni terapiassa ahdistuksen takia. Minuun suhtauduttiin sen takia kuin henkisesti jälkeenjääneeseen. Puolisokin ihmetteli sitä. Kiva juttu, ettei kaikkialla ole näin!

Ihminenhän ei Suomessa koskaan missään sairaudessa saisi olla niin kyvytön, ettei pysty lääkäriin lähtemään.

Täysin älytön ajatus!

-

Ilmeisesti on parempi, kun tehdä itsemurha.

Anoreksia ja keskivaikea masennus nyt kahdeksatta vuotta. Nyt tutkitaan onko mulla myös mahdollisesti paniikkihäiriötä/ahdistuneisuushäiriötä, koska oireita on paljon ja lääkitys olisi ainakin toistaiseksi hyvä olla, kun nuo oireet rajoittaa elämää niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy post traumaatista oireilua, syömishäiriötä, masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä.

Koskaan en ole asioista töissä puhunut, lasten neuvolassa ja koulussa tietävät ja tietävät sen, että asiat ovat "tasapainossa" (melkein 15v terapiaa takana eikä tästä koskaan eroon pääse, oppii vaan elämään sen kanssa), eikä lapsilla ole hätää.

Mainitsin neuvolassa käyväni terapiassa ahdistuksen takia. Minuun suhtauduttiin sen takia kuin henkisesti jälkeenjääneeseen. Puolisokin ihmetteli sitä. Kiva juttu, ettei kaikkialla ole näin!

Tosi surullista, että näin on. Meillä on kyllä neuvolassa aina varattu ylimääräistä aikaa siihen, että ollaan käyty myös mun vointia läpi, mutta aina pelkästään kannustavassa ilmapiirissä. Juuri ekaluokkalaisen th vaan varmisti, että tunnistanhan itse jos alamäki menee liian lujaa ja sanoin että kyllä. Toivotti voimia ja tsemppiä arkeen.