Minkälaisia mt-diagnooseja teillä on?

Vaikea-asteinen masennus ja joku ahdistushäiriö nyt ainakin. Eipä ole tullut aikoihin tarkistettua Omakannasta.

Ocd. Se on pilannut elämäni täysin.

OCD. Hyvin pärjäilen ja pesen käsiä ;)

Paniikkihäiriö mutta olen parantunut!

Vierailija kirjoitti:

Ja miten ne ovat vaikuttaneet elämäänne, töiden saantiin ym.? Itselläni todettiin juuri keskivaikea masennus. Sain sairaslomaa kaksi viikkoa nyt alkuun, alkoi vaan tuntua ettei olisi pitänyt mennä lääkäriin ollenkaan, pelkään menettäväni työpaikkani.

Minusta on puolestaan yritetty leipoa masentunutta monta kertaa ja psykiatrit ovat sanoneet suoraan, että minut on lähetetty väärään osoitteeseen. Joka kerta olen aloittanut uudestaan vaivojen selvittämisen ja minulla on peräti viisi eri erikoislääkärien löytämää sairautta ja kaksi niistä on vieläpä harvinaislaatuisia Suomessa.

Joka kerta psykiatrille lähetettäessä olen purnannut vastaan mutta käynyt kuitenkin kiltisti psykiatrin tarkastettavana. Tottakai minua on hävettänyt joka kerta kun olen vienyt minua enemmän psykiatrin apua tarvivan ajan mutta en voi muuttaa yksin systeemiä ja päästä ilman psykiartikierrosta oikealle erikoislääkärille.

Minulle on vieläkin hämärän peitossa miksi joka ikinen kerta pitää käydä siellä psykiatrilla ennen kuin tulee otetuksi tosissaan ja pääsee oikealle erikoislääkärille? Eihän psykiatrin aikakaan ilmaista ole!

Vierailija kirjoitti:

Ja miten ne ovat vaikuttaneet elämäänne, töiden saantiin ym.? Itselläni todettiin juuri keskivaikea masennus. Sain sairaslomaa kaksi viikkoa nyt alkuun, alkoi vaan tuntua ettei olisi pitänyt mennä lääkäriin ollenkaan, pelkään menettäväni työpaikkani.

psykoosi.

Lataamossa pari viikkoa.

Masennusdiagnoosi (koska burnout ei hyväksytty syy) ja reilu kuukausi sairaslomaa.

Ei mitään vaikutusta työelämään.

Aikaa 20 vuotta.

Jotenkin vaan pääsi elämän himmelit kaatuun silloin niskaan.

Kaikilla meillä on omat heikot hetkemme, silloin ystävät erotellaan.

paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö

Vaikea masennus, anoreksia nervosa, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Persoonallisuudenhäiriö, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko..

Yhdellä lääkkeellä pärjään arjessa ja asioimalla paikoissa jossa saan tukea. Työkykynen en ole ollut koskaan.

Vaativia piirteitä tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Riippuu määrittelijästä. 

Kyhmystruuma ja ärtynyt pkasusuoli ja laktoosi-intoleranssi ja hoidettu rintasyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Kyhmystruuma ja ärtynyt pkasusuoli ja laktoosi-intoleranssi ja hoidettu rintasyöpä.

Lues kysymys uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyhmystruuma ja ärtynyt pkasusuoli ja laktoosi-intoleranssi ja hoidettu rintasyöpä.

Lues kysymys uudelleen.

Anteeksi kauheasti, olin juuri tulossa perumaan puheeni, ilmeisesti lukihäiriö, ja eikös se kuulu aloituksen diagnooseihin. ANTTEKSI nyt, eihän mulla muuta.

Oli keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mutta kolme kelan tukemaa terapiavuotta auttoivat ja nykyisin elän käytännössä oireetonta elämää. :)

Estynyt persoonallisuus, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja alkoholismi. Kolme jälkimmäistä diagnosoitiin ensin, vaikka ensimmäinen on se syy niihin.

Olen melkein kolmekymppinen pitkäaikaistyötön, saas nähä tuleeko tästä elämästä koskaan tän kummempaa

Diagnosoituna pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö.

Ilman diagnoosia lievä/keskivaikea masennus. Psykiatri oli sitä mieltä, että masennus johtuu pakko-oireisesta häiriöstä ja sen kuormituksesta, eikä siis kirjannut sitä diagnoosiini. Puhui lievästä vaikka sain melkein vaikean masennuksen pisteet siitä testistä.

Ikinä en ole pitänyt päivääkään sairaslomaa. Joskus olen töissä käynyt vessassa itkemässä. Nää vaikeuttaa jokapäiväistä elämää todella paljon. Välillä on parempia aikoja ja silloin on ihan normaali olo. OCD on ollut mulla jostain 6-vuotiaasta asti. Diagnoosin sain yli 20-vuotiaana. Nyt olen 27.

Olen käynyt jutelemassa vuoden psykologilla ja käynyt vuoden terapiassa ja nettiterapiassa. Ne on auttanut vähäksi aikaa. En ole kokeillut lääkkeitä, koska ivuvaikutukset pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Diagnosoituna pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö.

Ilman diagnoosia lievä/keskivaikea masennus. Psykiatri oli sitä mieltä, että masennus johtuu pakko-oireisesta häiriöstä ja sen kuormituksesta, eikä siis kirjannut sitä diagnoosiini. Puhui lievästä vaikka sain melkein vaikean masennuksen pisteet siitä testistä.

Ikinä en ole pitänyt päivääkään sairaslomaa. Joskus olen töissä käynyt vessassa itkemässä. Nää vaikeuttaa jokapäiväistä elämää todella paljon. Välillä on parempia aikoja ja silloin on ihan normaali olo. OCD on ollut mulla jostain 6-vuotiaasta asti. Diagnoosin sain yli 20-vuotiaana. Nyt olen 27.

Olen käynyt jutelemassa vuoden psykologilla ja käynyt vuoden terapiassa ja nettiterapiassa. Ne on auttanut vähäksi aikaa. En ole kokeillut lääkkeitä, koska ivuvaikutukset pelottaa.

Hei auttaako tuo nettiterapia todella? Mietin jo, että syydänkö rahani hukkaan, kun haen tässä just Kela-terapiaa.

Nmt,gsm ja keskivahva ummetus.

Eihän teillä ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosoituna pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö.

Ilman diagnoosia lievä/keskivaikea masennus. Psykiatri oli sitä mieltä, että masennus johtuu pakko-oireisesta häiriöstä ja sen kuormituksesta, eikä siis kirjannut sitä diagnoosiini. Puhui lievästä vaikka sain melkein vaikean masennuksen pisteet siitä testistä.

Ikinä en ole pitänyt päivääkään sairaslomaa. Joskus olen töissä käynyt vessassa itkemässä. Nää vaikeuttaa jokapäiväistä elämää todella paljon. Välillä on parempia aikoja ja silloin on ihan normaali olo. OCD on ollut mulla jostain 6-vuotiaasta asti. Diagnoosin sain yli 20-vuotiaana. Nyt olen 27.

Olen käynyt jutelemassa vuoden psykologilla ja käynyt vuoden terapiassa ja nettiterapiassa. Ne on auttanut vähäksi aikaa. En ole kokeillut lääkkeitä, koska ivuvaikutukset pelottaa.

Hei auttaako tuo nettiterapia todella? Mietin jo, että syydänkö rahani hukkaan, kun haen tässä just Kela-terapiaa.

Aika kehnosti. Suosittelen "oikeaa" terapiaa. Nettiterapia perustui lähinnä tehtäviin ja lisäksi siinä seurattiin muiden pakko-oireisten kertomuksia ja heidän edistymistä terapiassa. Koko hommasta jäi jotenkin ontto maku. Lisäksi sivuilla päivysti psykologi joka ei osannut oikein vastata mihinkään tai ottaa mihinkään kantaa. Ja hänen ensimmäinen viesti minulle(en siis ollut itse vielä viestinyt hänelle mitään) oli tyly ja lähinnä sellainen "muista sitten, että tää on itsenäinen terapia"