Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia mt-diagnooseja teillä on?
19.09.2018 |
Ja miten ne ovat vaikuttaneet elämäänne, töiden saantiin ym.? Itselläni todettiin juuri keskivaikea masennus. Sain sairaslomaa kaksi viikkoa nyt alkuun, alkoi vaan tuntua ettei olisi pitänyt mennä lääkäriin ollenkaan, pelkään menettäväni työpaikkani.
Kommentit (78)
Ei ole diagnoosia, mutta esim. sosiaalisten tilanteiden ymmärtämisessä on mennyt aika kauan ollakseni 40-vuotias mies. Vaikka meissä miehissä on kuulemma jonkin verran vähän yksinkertaista sakkia, ettei sen kyllä pitäisi haitata 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän teillä ole lapsia?
Oon vasta lukiolainen ja mulla on ocd, mutta en kai sitten lapsiakaan hanki ettei hulluus tartu.
Vierailija kirjoitti:
Hui, minkälaista sakkia täällä pyörii. Eipä enää ihmetä palstalaisten vihamielisyys asiaan, kuin asiaan.
Kun teillä on paha olla, niin se täytyy olla muillakin.
Itse ainakin kirjoitan lähinnä ystävällisiä viestejä. Itsellä paha olo niin ajattelen edes piristää muista.....
Keskivaikea masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Nämä minulla on ollut noin 14vuotta. Olen 28v nyt. Olen ollut noin viisi vuotta avun piirissä, mutta mikään ei ole auttanut.
Tällä hetkellä käyn psykoterapiassa mutta sekin on ihan turhaa. Ei ole auttanut. Ei se auta että minulle sanotaan "Pitää vain koittaa mennä sinne kauppaan" yms. Kyllähän minä itsekin sen asian tiedän. Mutta kun en vain kykene menemään. Se ahdistus puskee päälle kuin raivo härkä ja ne fyysiset oireet. En kestä sitä. Edes lääkitys ei auta tarpeeksi.
Siksi olenkin olenkin ollut eristyksissä ja syrjäytynyt jo hyvin pitkään. Kaupassa en ole käynyt viiteen vuoteen. Missään muualla, kuin terapiassa ja lenkillä, en ole käynyt noin viiteen vuoteen. Ruoat tilaan kotiinkuljetuksena ja onneksi monet asiat voi hoitaa netin kautta.
Työelämässä en ole ollut varsinaisesti koskaan, lukuunottamatta parin viikon kesätyöjaksoa joskus 16vuotiaana. Koulutusta ja ammattia ei ole.
Minä vain olen ja hengitän. Millään ei ole mitään väliä, eikä merkitystä. Mistään en saa nautintoa. Makaan suurimman osan päivästä läppäri sylissä.
Koskaan ei ole ollut kavereita. Koulussa kiusattiin, eristäydyin omaan huoneeseeni jo hyvin nuorena. Haaveita, suunnitelmia, ei mitään ole. Ei ole koskaan ollut. Eikä tule olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän teillä ole lapsia?
Ilmiannettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsoaffektiivinen häiriö masennuspohjainen, työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teillä ole lapsia?
Ilmiannettu.
Eikö olisi jo aika luopua mt-diagnooseihin liittyvästä turhasta häpeästä? Nämä sairaudet ovat pääosin hoidettavissa. Minä pidän sankarina jokaista, joka hakee oireisiinsa apua ja pyrkii hoitamaan mielenterveyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui, minkälaista sakkia täällä pyörii. Eipä enää ihmetä palstalaisten vihamielisyys asiaan, kuin asiaan.
Kun teillä on paha olla, niin se täytyy olla muillakin.
Itse ainakin kirjoitan lähinnä ystävällisiä viestejä. Itsellä paha olo niin ajattelen edes piristää muista.....
Sama täällä että ystävällisiä ja kannustavia viestejä 99%sti. Kukaan ei usko ulospäin eikä edes kanssani jutellessa että omaisin jonkun häiriön.
Sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuus. Välillä myös masennusta.
Olen kärsinyt näistä 20 vuotta. Tällä hetkellä en ole missään avun piirissä, mutta aikaisemmin oli lääkitys ja kävin psykiatrian poliklinikalla. En ole päässyt koskaan kunnolla eroon näistä. Olen tilaamassa uutta aikaa, että saisi jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea-asteinen sosiopatia psykopaattisilla piirteillä höystettynä. Omasta mielestäni olen terve kuin pukki.
Vierailija kirjoitti:
Keskivaikea masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Nämä minulla on ollut noin 14vuotta. Olen 28v nyt. Olen ollut noin viisi vuotta avun piirissä, mutta mikään ei ole auttanut.
Tällä hetkellä käyn psykoterapiassa mutta sekin on ihan turhaa. Ei ole auttanut. Ei se auta että minulle sanotaan "Pitää vain koittaa mennä sinne kauppaan" yms. Kyllähän minä itsekin sen asian tiedän. Mutta kun en vain kykene menemään. Se ahdistus puskee päälle kuin raivo härkä ja ne fyysiset oireet. En kestä sitä. Edes lääkitys ei auta tarpeeksi.
Siksi olenkin olenkin ollut eristyksissä ja syrjäytynyt jo hyvin pitkään. Kaupassa en ole käynyt viiteen vuoteen. Missään muualla, kuin terapiassa ja lenkillä, en ole käynyt noin viiteen vuoteen. Ruoat tilaan kotiinkuljetuksena ja onneksi monet asiat voi hoitaa netin kautta.
Työelämässä en ole ollut varsinaisesti koskaan, lukuunottamatta parin viikon kesätyöjaksoa joskus 16vuotiaana. Koulutusta ja ammattia ei ole.
Minä vain olen ja hengitän. Millään ei ole mitään väliä, eikä merkitystä. Mistään en saa nautintoa. Makaan suurimman osan päivästä läppäri sylissä.
Koskaan ei ole ollut kavereita. Koulussa kiusattiin, eristäydyin omaan huoneeseeni jo hyvin nuorena. Haaveita, suunnitelmia, ei mitään ole. Ei ole koskaan ollut. Eikä tule olemaan.
Heippa, tilanteesi kuulostaa kuulostaa tosi hankalalta ja surullista on se, ettei psykoterapiasta tunnu olevan apua. Onko sun hoitovastuu kuitenkin jollain psykiatrian poliklinikalla, erikoissairaanhoidossa? Kuulostaa siltä, että kuntoutussuunnitelmaa pitäisi vähän laajentaa. Kertaviikkoinen terapia ei ehkä riitä tilanteessasi, jossa elämänpiiri on kovin kapeutunut. Ota se rohkeasti puheeksi terapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa! Toivotan sulle kaunista syksyä ja kovasti voimia ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoottinen masennus, vaikka todellisuudentajuni ei ole ikinä ollut hämärtynyt.
Tarvitsivat vähintään tuon, että saivat laitettua minut osastolle...
Paniikkihäiriö, sos.tilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuus ja dissosiaatiohäiriö. Kiitos vaan teille ketkä sen aiheutitte! Uskon kuitenkin karmaan. Miten on vaikuttanut? Lapsesta saakka olen kokenut kummallista irrallisuutta. Disso diagnoosi selvensi asiaa. Olen yrittänyt terapiaa. Pystyin hankkimaan ammatin ja käymään töissä. Nyt olen työkyvytön tällä hetkellä. Milloinkaan en pysty antamaan anteeksi elämäni pilaajille.
Keskivaikea masennus
Dissosiaatiohäiriö
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Määrittelemätön syömishäiriö
Joku määrittelemätön psykoosisairaus, tää on uus
Lasketaanko alkoholin haitallinen käyttö? Ahdistukseen ja masennuksen/ahdistuksen aiheuttamaan yksinäisyyteen juon.
En oo peruskoulun jälkeen tehnyt mitään (paitsi aloittanut ja lopettanut muutaman koulun), olen ollut pitkään sairaslomalla ja nyt olen ollut ehkä vuoden eläkkeellä. Puolet elämästäni olen sairastanut ja ikää on vasta 20v.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus ja dissosiaatiohäiriö. Kiitos vaan teille ketkä sen aiheutitte! Uskon kuitenkin karmaan. Miten on vaikuttanut? Lapsesta saakka olen kokenut kummallista irrallisuutta. Disso diagnoosi selvensi asiaa. Olen yrittänyt terapiaa. Pystyin hankkimaan ammatin ja käymään töissä. Nyt olen työkyvytön tällä hetkellä. Milloinkaan en pysty antamaan anteeksi elämäni pilaajille.
Jep. Piti olla heille ketkä aiheuttivat. Ette toki te.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teillä ole lapsia?
Oon vasta lukiolainen ja mulla on ocd, mutta en kai sitten lapsiakaan hanki ettei hulluus tartu.
Geenit eivät sanele niin tiukkaan asioita kuin on tähän mennessä luultu. Älä välitä, elä elämääsi.
Suomi on vielä aikamoinen psykiatrian takapajula, mutta kyllä sekin tilanne tästä kehittyy paremmaksi kun muutama vuosi menee. Hoidot saattavat olla täällä vanhanaikaista lääkemättöä, mutta yritä seurata esim. englanninkielisiä nettisivuja ja tutkimusuutisia. Ja aina täältä löytyy niitäkin lääkäreitä jotka ovat motivoituneita ja ajan hermolla.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin saattaisi moni "parantua" kun ottaisivat itseään niskasta kiinni. ATK-vehkeet sammuksiin ja ylös, ulos ja lenkille. Niinhän sitä ennen vanhaankin tehtiin eikä silloin ollut mitään tällaisia masennuksia sun muita. Ei joutanut kun oli lehmät lypsettävänä ja tilasta täytyi pitää huolta.
t. mummeli 1942
Voi kun saisikin tehdä eläinten parissa hommia. Sosiaalinen fobiakaan ei haittaisi.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (saan myös stressaantuneena paniikkikohtauksia, mutta kyseessä ei ole paniikkihäiriö) ja keskivaikea/määrittelemätön masennus. Itse epäilen myös lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa jännitysoireiden perusteella, mutta en koe itseäni enää millään lailla masentuneeksi itse tekemieni elämäntapamuutosten jälkeen, ahdistus ja masennus on siis hävinnyt jo omasta elämästä.