Millainen ihminen ei ole koskaan joutunut soittamaan ambulanssia?

Terve ihminen

Mitä ihmettä odotat tähän saavasi vastaukseksi? Sellainen ihminen, joka ei ole sattunut paikalle tapaturman/sairaskohtauksen sattuessa. 

Vastaapa itse tähän: Millainen ihminen on soittanut ambulanssin niin usein, ettei pysty edes laskemaan montako kertaa näin on käynyt? No? Miten vastaisit?

Niin no se. Itselle se terveys on ollut lapsesta alkaen vieras käsite. Ap

Onnekas?

Olen 47-vuotias, akateeminen, töissä käyvä, äiti, naimisissa, keskituloinen, asun keskikokoisessa kaupungissa, tykkään laittaa ruokaa ja harrastan liikuntaa kun jaksan, vähän äkäinen mutta hyväntahtoinen, lyhyt, ristiverinen, pari kiloa ylipainoinen.

Tällainen!

.

.

M 44

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä odotat tähän saavasi vastaukseksi? Sellainen ihminen, joka ei ole sattunut paikalle tapaturman/sairaskohtauksen sattuessa. 

Vastaapa itse tähän: Millainen ihminen on soittanut ambulanssin niin usein, ettei pysty edes laskemaan montako kertaa näin on käynyt? No? Miten vastaisit?

Voin vastata. Sellainen, joka on joutunut pieleenmenneeseen leikkaukseen ja potilasvahingon uhriksi. Sen jälkeen kotiutettiin monta kertaa, mutta aina pillit vinkuen takaisin. Lisäksi kärsin äkäisistä sappivaivoista. Pari kertaa lähtenyt jalat alta ihmisten ilmoilla. Kerran olen joutunut lapselle soittamaan ja lisäksi olen todistanut paria ikävää tapahtumaa. Eipä ole tullut elettyä kuplassa. Ap

En ole ollut ensimmäisenä onnettomuus tms. paikalla. Läheiseni ei ole saanut sairaskohtausta. "Huolta herättäviä" nukkujia nähnyt vain bussin ikkunasta (ne joita lähestynyt ovat havahtuneet).

Eläthän sä kuplassa. Elät siinä omien sairauksien aiheuttamassa katkeruuden kuplassa, kun kerran terveys on ollut jo lapsena vierasta. Kuvittelet että ihminen joka ei ole joutunut hälyttämään itselleen lanssia, on jotenkin huonompi.

Minä en ole ikinä joutunut soittamaan. Ai millainen olen, no, normaali 55 v töissä käyvä aikuinen nainen. Olen ollut aina terve, kuten myös läheiseni ja en ole joutunut tilanteeseen missä olisi pitänyt soittaa. Mitä ihmeellistä siinä on??! 

Tulee mieleen kolme tapausta, joissa apua on tarvittu ja olen ollut näkemässä. Yhdessä sairaanhoitajat olivat jo valmiiksi paikalla. Kahdessa ollaan oltu keskellä korpea, joku on kantanut potilaan autoon ja lähtenyt ajamaan sairaalaan. Mahdollisesti soittaneet ambulanssin matkalta? Olen ollut lapsi/nuori, ja aikuisia paikalla.

Olen kerran soittanut noin nelikymppisenä muuttofirman miehen saatua sairauskohtauksen. Itselleni sen soitti mieheni ollessani 55-v.

Ihan normaaleja, perusterveitä ihmisiä olemme. Emme ole koskaan edes joutuneet onnettomuuspaikalle ensimmäisinä.

Haista ap paska!

Minut on kerran viety ambulanssilla mutta en ole kertaakaan joutunut tilanteeseen että olisin soittanut ambulanssia tai edes poliisia. Nainen 38v.

Millainen ihminen tekee aloituksen koskien ambulanssin käyttöä? Koska eikös se ole ihan oma asia montako kertaa on piipaa auto hakenut.

Ai niin ja kerran lapsena soitin itse kun isäni pieksi minut sairaalaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja kerran lapsena soitin itse kun isäni pieksi minut sairaalaan. Ap

Oikein tehty. Hyvä kun pieksi!

Mut on kerran siirretty sappitulehduksen takia ambulanssilla tk:sta sairaalaan, mutta itse ei oo ikinä tarvinnut ambulanssia soittaa (tai hätäkeskukseen muutenkaan).

Hmm. Olen kyllä joskus soittanut hätäkeskukseen, kun kadulta löytyi tokkurainen tyyppi takaraivo ihan veressä, mutta paikalle tulikin poliisiauto. Itse jotenkin ajattelin, että ambolanssi sopisi paremmin. Olenko siis soittanut ambulanssin vai en? 

Ja sitten toinen kerta niin oli terveysasema ihan vieressä, kävin sinne ilmoittamassa että tuossa bussipysäkillä nuokkuu joku mahdollisesti kyllä jossain aineissa, mutta on sillä se epilepsiarannekekin, että voi kai olla kohtauskin. Jos ei olisi ollut sitä terveysasemaa niin ehkä olisin soittanut hätäkeskukseen taas.

Luulisin, että jos liikkuisin enemmän autolla sen sijaan että kävelen, noita tapauksia ei olisi ollut. Tai jos asuisin maalla, niin en kohtaisi kaduilla apua tarvitsevia tuntemattomia. Itselleni tai perheenjäsenille tai ystäville, työkavereille ei ole koskaan tarvinnut soittaa, on kai oltu niin terveitä. Minulla on kyllä ystäviä, joille joskus on ambyulanssi soitettu, mutta en ole ollut paikalla.

Muutaman kerran on tullut soiteltua sairasasioissa, useamman kerran olen tainnut kaipailla poliisia. Olen M42.

Ekan kerran soitin silloiseen aluehälytyskeskukseen joskus  90-luvulla 18-19-vuotiaana kaupungilla pyöriessä, kun päihtynyt vieraspaikkakuntalainen mummo tuli valittelemaan sydänvaivoja ja kyseli terveydenhoitoa.

Ennen kännyköiden ekspansiota tähän tarvittiin viereisen kymppikioskin puhelinta.