Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
Tässä luulossa olin itsekin.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaaduin kännissä jäisellä tiellä, silmäkulma aukesi ja ambulanssi ajoi ohi. Eivät ottaneet kyytiin, sanoivat että tilaa taksi, olet niin juovuksissa. Kävelin kotiin.
Itse tempaisin käteeni melkoisen haavan. Menin päivystykseen ja olinkin jo hetken päästä tutkimuksissa ja sain siirron ensiapuun odottamaan leikkurin vapautumista.
Kun on oikea hätä, niin homma toimii todella nopeaa.
En ap.n miehen tapauksesta osaa sanoa, mutta olen itsekin pyörtynyt töissä ja veidät sairaalaan ja eipä ne pyörtymiselle oikein mitään voineet tehdä. Nestettä tiputtivat varmuuden vuoksi.
No jos haluat syitä alapeukuille, niin omani on se, että oli niin jaarittelevasti kirjoitettu. Myös "nada" ja "senkun" ärsyttivät. Ikävä tapahtuma, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia hoidoissa käyneenä syöpäpotilaana totean, että sairaalan henkilökunnalla on oikeus käydä syömässä.
Ikävää, että teillä oli huono kokemus Meilahdesta, jota pidän loistavana sairaalana.
Onneksi miehesi voi jo paremmin.
Ai että kun sinä olet saanut siellä hyvää hoitoa, niin kaikki muutkin saavat tai ovat saaneet? Ei se kuule mene noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Samankaltaisia kokemuksia itselläni meidän pienistä terveyskeskuksista. Missä se kamala kiire on? Miten voi kaikki ajat olla varattuja klo 14 saakka vaikka soitat heti aamulla kun ajanvaraus aukeaa. Lääkärit kulkee pitsalaatikkko kädessä, rauhassa löntystellen, hoitajat istuksii ja hörppii vettä rupatellen pitkiä aikoja. Harvoin näkee noin toimetonta porukkaa työpaikalla ja sitten manataan kun on niiiiin kamala kiire. Omalla työpaikallani ei ehditä rupattelemaan työkavereitten kanssa, ei istuksimaan edes tauoilla. Sairaalankin osastolla hoitajat kokoontui tyhjään potilashuoneeseen naureskelemaan ja juttelemaan. Kävin pyytämässä avuksi kipeälle vieruspotilaalle, tuhahtelivat halveksivasti, ei kiinnostanut. Poliklinikalla siunailtiin järkyttävää kiirettä kun yritin aikaa varata. Kun menin viimein, olin ainoa odottaja, kaikki lääkärit ja hoitohenkilöstä istui kahvilla juttelemassa, yhtäaikaa porukalla, toistakymmentä ihmistä kerralla. Kasvoista jo näkee millä työpaikalla OIKEASTI ihmiset on ylityöllistettyjä. Siitä väsymyksen määrästä ei voi erehtyä. Olen kyllä itsekin jonotellut ja odotellut apua kovassa kuumeessa olevan taaperon kanssa, unohtivat pyytää verikokeeseen. Yksin istuttiin odotushuoneessa, hoitajat rupatteli, ketään ei kiinnostanut. Kiire taitaa olla vain kuvittelua, taitaa enemmän vaan tympäistä hoitotyö, eikä ole pienintäkään empatiaa tai halua auttaa. Asiakaspalvelutaidot ainakin ihan alkeellisella tasolla. Teidän tapauksessa olisin nostanut metelin ja heti. Entä jos olisikin ollut jotain sydänperäistä ja olisi sydän pysähtynyt. R*manit tämän taidon osaa eli vaatia palvelua ja monesti olen ajatellut että siitä voisi/pitäisi ottaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on lasten myötä oppinut, että en viitsi viedä lasta enää noihin arvauskeskuksiin. Diagnoosit vedetään ihan hatusta ja lääkkeet ovat mitä sattuu.
Meilahti tai ylipäätänsä mikään yliopistollinen sairaalan tuskin on arvauskeskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kaaduin kännissä jäisellä tiellä, silmäkulma aukesi ja ambulanssi ajoi ohi. Eivät ottaneet kyytiin, sanoivat että tilaa taksi, olet niin juovuksissa. Kävelin kotiin.
Sitä ambulanssia ei vaan voi ottaa ns. lennosta vaan se pitää tilata. Ja mistä sinä tiedät mikä tilanne heillä oli päällä siinä? Eikä silmäkulman aukeaminen tarvitse ambulanssi kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kaaduin kännissä jäisellä tiellä, silmäkulma aukesi ja ambulanssi ajoi ohi. Eivät ottaneet kyytiin, sanoivat että tilaa taksi, olet niin juovuksissa. Kävelin kotiin.
Jos pystyit kävelemään kotiin, ei sinulla ollut minkäänlaista tarvetta ambulanssikyydille. Olitsit voinut tilata taksin ja mennä sillä hoidettavaksi. Ambulanssi ei ole taksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukut tulee niiltä ihmisiltä joille työpaikalla juoruaminen on tärkeämpää kuin työnteko. Itse olen asiakaspalvelussa töissä ja kyllä siellä on tehty selväksi että asiakkaiden kuullen ei puhuta muuta kuin työasioita ja töitä tehdään ripeästi.
Itsellä ikävä kokemus ambulanssista. Perheenjäseneni joutui onnettomuuteen ja mursi kallonsa. Itse menin shokkiin. Olin ambulanssissa mukana. Kuskit vitsailivat ja naureskelivat siinä samalla kun itse pelkäsin että nytkö menetin läheiseni(oli sekava tai tajuton). Olin saamassa paniikkikohtausta(traumatausta) ja yritin sanoa siitä kuskeille. Ei mitään vaikutusta, jutut vaan jatkui.
Sairaalassa tehtiin tutkimus ja jätettiin tarkkailuhuoneeseen. Siellä oli toinenkin potilas yksin. Ketään hoitajia ei pitkiin aikoihin näkynyt, minun piti etsiä oksennusastiaa perheenjäsenelleni ja siivota oksennuksia vaikka olin itsekin shokissa. Myöskään toisesta potilaasta ei välitetty.
Perheenjäseneni jäi sairaalaan useammaksi viikoksi eikä leikkauksiakaan tarvittu, mutta tilanne näytti aluksi pahalle. Perheenjäseneni jäi kyllä henkiin mutta hieman erilaisena kuin aikaisemmin. En jaksa kertoa kaikkia epäkohtia.
Potilas on usein hoitajalle kuin esine, itsekin sairaalat läpikäyneenä. Ei mitään tunteita, tukea, inhimillisyyttä. Ehkä se on se kiire sitten.
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat syitä alapeukuille, niin omani on se, että oli niin jaarittelevasti kirjoitettu. Myös "nada" ja "senkun" ärsyttivät. Ikävä tapahtuma, ei siinä mitään.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensihoito oli tehnyt arvion miehestäsi ja lähettänyt tiedon siitä kuinka kiirellisestä tapauksesta on kyse.
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Läpänheitto itsessään on siis täysin ok, mielestäni jopa suotavaa. Elämä on rankkaa, sitä sietääkin piristää huumorilla aina kun mahdollista. Nostaessani tuon esille meinasin siis lähinnä sitä, että näin paljon henkilökuntaa rupattelemassa ja vitsailemassa keskenään ihan kaikessa rauhassa. Hyviäkin toveja notkuivat siinä yleisissä tiloissa jutustelemassa. Eivät kai kaikki voineet olla tauolla? Tämä tuntui olevan ristiriidassa sen kanssa miten uskomattoman kiireiseksi hoitotyötä usein kuvataan.
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Aloittajan miehestä ei oltu sanottu, että olisi kiireellinen tai erityisen vakava tapaus, ei lääkärit ja hoitsut silloin juokse, on vähän liikaa katsottu teho-osastoja. Hosumalla tulee huonoa jälkeä, rauhallisesti toimimalla parempaa jälkeä. Ja vaikka sisään ei näytä tulevan yhtään vertavuotavaa tapausta, ei asiakkaat näe, mitä siellä taustalla parhaillaan on, ja mitä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat syitä alapeukuille, niin omani on se, että oli niin jaarittelevasti kirjoitettu. Myös "nada" ja "senkun" ärsyttivät. Ikävä tapahtuma, ei siinä mitään.
Juuri näin!
Mikä on NADA?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti nämä ei edes olleet Meikussa vaan Haartmanissa.
Sori, niin muuten taisi ollakin. Meilahdessa sijaitseva päivystyspoliklinikka, mutta Haartmanin sairaalahan se taitaa olla nimeltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat syitä alapeukuille, niin omani on se, että oli niin jaarittelevasti kirjoitettu. Myös "nada" ja "senkun" ärsyttivät. Ikävä tapahtuma, ei siinä mitään.
Juuri näin!
Mikä on NADA?
meinaa espanjaksi "ei mitään"
Alue: Aihe vapaa
Siis totta kai on. Siksi täsmensinkin, etteivät nämä kaksi keskenään rupattelevaa lääkäriä olleet ruokatauoillaan, milloin ihmisen sietääkin syödä ihan rauhassa tekemänsä työn luonteesta riippumatta, vaan juttelivat keskenään siitä, koska ruokatauko pidettäisiin. Halusivat siis mennä samaan aikaan ja siitä sopivat. Sen jälkeen keskustelivat vielä pitkällisesti muistakin yksityiselämän aiheista.