Mistä tietää olevansa aikuinen? Mikä on aikuisuuden määritelmä? Onko se oma tunne vai konkreettiset asiat?

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Tosi aikuinen, mikä se on? Minkä iän jälkeen muuttuu tosi aikuiseksi? Miten silloin kuuluu elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Sinäkin siis liität aikuisuuden vanhuuteen. Miksi? Ihmisen aivot kehittyvät joo 25v. asti, mutta se on vaan se piikki ja siitä alkaa pikkuhiljaa rappeutuminen, eli ihminen on fyysisesti parhaimmassa terässä 25-vuotiaana, mutta ei se tarkoita sitä että se olisi pysyvä tila. Myös hedelmällisyys alkaa laskea tuossa iässä, ihan kaikki ihmisen solut alkaa uusiutua hitaammin tuossa iässä. Se että aivot ovat kehittyneet täyteen kapasiteettiinsa ei taas merkitse mitään siinä mielessä että minkälainen luonne ihmisellä on tai minkälainen elämänkokemus, moni nuori ihminen on voinut kokea elämässään paljon enemmän kuin kuusikymppinen.

Miksi aikuisen pitäisi jättää seikkailunhalu ja optimistisuus pois? Jos huolehdit itsenäisesti itsestäsi, kenties jopa lapsistakin, niin miten ihmeessä voit olla olematta aikuinen? Ei lapsi voi huolehtia lapsista ja talosta jne.

Harva nuori on kokenut elämässään paljon enemmän kuin kuusikymppinen, mutta ei takerruta siihen. Eikä tarvitse muuttua katkeraksi seikkailunhaluttomaksi pessimistiaikuiseksi, tarvitseeko aina vääntää? Ehkä sellainen uskomaton luotto siihen, että on voittamaton, elämässä on kaikki mahdollista jne liittyy varsinkin nuoruuteen. Siihen ja pahimpaan tapaan kyynistyä ja vanheta verrattuna, haluan vanheta jotenkin siltä väliltä.

Itsestäni murrosikä ei riitä kypsyttämään ihmistä lapsesta aikuiseksi vaan siinä välissä on pitkä nuoruus ja aikuiseksi kasvaminen kestää kauemmin. Itsellä Omalla kohdallani lapsen saanti ja monet kokemukset ovat kieltämättä nopeuttaneet aikuistumista, mutten kuitenkaan kutsuisi kaikkia 18 vuotta täyttäneitä aikuisiksi, täysi-ikäisiksi kyllä. Ja siinä välissä on nuoret aikuiset ja vähän vähemmän nuoret aikuiset ja jossain vaiheessa ihminen on sitten "tosi aikuinen". Näin minun mielestäni, sinä saat ajatella mitä haluat, eikai tässä ole oikeaa tai väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Tosi aikuinen, mikä se on? Minkä iän jälkeen muuttuu tosi aikuiseksi? Miten silloin kuuluu elää?

Sinä taidat olla ainakin tosi lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Tosi aikuinen, mikä se on? Minkä iän jälkeen muuttuu tosi aikuiseksi? Miten silloin kuuluu elää?

Sinä taidat olla ainakin tosi lapsellinen.

Ap taitaa olla sellainen aikuinen, joka nyt täällä hakee hyväksyntää sille päänsisäiselle ajatukselleen, että on aivan oikein ja kohtuullista heittää 18 vuotta täyttänyt lapsi heti samantien ovesta ulos, jottei hän enää olisi taloudellisena rasitteena vanhemmilleen. Onhan hän jo lain silmissä aikuinen ja siis vastuullinen itsestään. Näin ajattelevat huonot vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Tosi aikuinen, mikä se on? Minkä iän jälkeen muuttuu tosi aikuiseksi? Miten silloin kuuluu elää?

Sinä taidat olla ainakin tosi lapsellinen.

Miten niin? Minusta ihan asiallinen kysymys. Jos aiempi kirjoittaja ei miellä itseään tosi aikuiseksi, vaikka hänellä on lapsi, oma perhe ja työ, mitä siihen pitäisi tulla lisää, jotta täyttäisi tosi aikuisuuden määritelmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Tosi aikuinen, mikä se on? Minkä iän jälkeen muuttuu tosi aikuiseksi? Miten silloin kuuluu elää?

Sinä taidat olla ainakin tosi lapsellinen.

Ap taitaa olla sellainen aikuinen, joka nyt täällä hakee hyväksyntää sille päänsisäiselle ajatukselleen, että on aivan oikein ja kohtuullista heittää 18 vuotta täyttänyt lapsi heti samantien ovesta ulos, jottei hän enää olisi taloudellisena rasitteena vanhemmilleen. Onhan hän jo lain silmissä aikuinen ja siis vastuullinen itsestään. Näin ajattelevat huonot vanhemmat.

No joo, siinä olet oikeassa että mielestäni aikuisen ei kuulu asua vanhempiensa luona ainakaan vakituisesti. Kyse ei ole rahasta vaan aikuisen ihmisen itsenäisyydestä ja mikä tärkeintä, yksityisyydestä.

Minä olen lähtenyt yläasteen jälkeen omilleni koska halusin päästä elämään omaa elämääni rauhassa ja pois pikkukaupungista jännittävään isoon kaupunkiin. En osaa esim. kuvitella että olisin seurustellut silloin kun asuin vanhempien luona... jotenkin outoa olla lapsen asemassa kotona ja sitten jossain kodin ulkopuolella olla aikuinen ihminen jolla on seksielämä ja kumppani. Minä olen halunnut olla oman tupani emäntä.

Ja jos totta puhutaan niin myös omassa kotonani haluan että minä ja mieheni olemme ainoat parisuhteessa olevat henkilöt, eikä niin että meillä asuisi toinenkin pariskunta jotka harrastavat mitä nyt pariskunnat keskenään harrastavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia, joten on pakko yrittää käyttäytyä kuin aikuinen.

Eikö se ole jo sitä että on aikuinen jos kykenee käyttäytymään tarvittaessa "kuin aikuinen", mitä se sitten onkaan?

Pakko yrittää käyttäytyä jotenkin ei tarkoita sitä, että se läheskään aina onnistuisi.

Eli jos aikuinen epäonnistuu joskus ja käyttäytyy kuin lapsi jossain tilanteessa, hänet siirretään takaisin lapsuuteen? Missä se koodisto on missä sanotaan missä menee raja miten aikuinen käyttäytyy ja miten lapsi? Onko tietyt luonteenpiirteet sallittuja vain lapsille?

Sinulla on huono tapa keskustella. Et hyväksy kuin oman näkemyksesi asiaan.

Miten se on huono tapa keskustella että kyseenalaistan ne asiat joista en ole samaa mieltä? Miten voi keskustella jos ei tee niin? Minä odotan saavani vastauksia joissa on joku kunnollinen perustelu. Jos joku osaa perustella asian niin että siinä on jotain järkeä, niin toki hyväksyn sen ja saatan jopa itsekin muuttaa mieleni. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, kaipa sitä on aikuinen sitten kun omillaan pärjää ja tulee toimeen. Kantaa vastuunsa. Mutta itse ainakin huomaan viihtyväni esim. töissä paljon paremmin nuorempien ihmisten kanssa. Täytän kohta 37v. mutta en jaksaisi olla aina niin vakava mitä tämän ikäisen kai kuuluisi olla. Taannun nuorempien työkavereiden kanssa kikattavaksi teiniksi! Saan siitä valtavasti energiaa, suorastaan nautin siitä. Siksi olen tavallaan ajatellut, etten täysin aikuistu varmaan koskaan. Joku saattaa pitää outona, ja varmaan pitääkin. ;) Mutta pitäköön!

Ihan mielenkiinnosta. Miksi 37-vuotiaan pitäisi olla vakava? Tunnetko oikeasti ihmisiä jotka ovat tuleet tietyssä iässä vakaviksi?

Mun isoäiti ei ollut vakava koskaan, äitini ei ole, minä en ole, eikä tyttäreni ole, ja kaikki me ollaan aikuisia, koko perhe nauraa hörskötetään kun ollaan koolla, miehet ja naiset, tytöt ja pojat.

Samoin töissä vitsaillaan ja nauretaan katsomatta sitä minkä ikäisiä kukakin on, kyllä se luonne ratkaisee huumorintajun jne. ei ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Sinäkin siis liität aikuisuuden vanhuuteen. Miksi? Ihmisen aivot kehittyvät joo 25v. asti, mutta se on vaan se piikki ja siitä alkaa pikkuhiljaa rappeutuminen, eli ihminen on fyysisesti parhaimmassa terässä 25-vuotiaana, mutta ei se tarkoita sitä että se olisi pysyvä tila. Myös hedelmällisyys alkaa laskea tuossa iässä, ihan kaikki ihmisen solut alkaa uusiutua hitaammin tuossa iässä. Se että aivot ovat kehittyneet täyteen kapasiteettiinsa ei taas merkitse mitään siinä mielessä että minkälainen luonne ihmisellä on tai minkälainen elämänkokemus, moni nuori ihminen on voinut kokea elämässään paljon enemmän kuin kuusikymppinen.

Miksi aikuisen pitäisi jättää seikkailunhalu ja optimistisuus pois? Jos huolehdit itsenäisesti itsestäsi, kenties jopa lapsistakin, niin miten ihmeessä voit olla olematta aikuinen? Ei lapsi voi huolehtia lapsista ja talosta jne.

Harva nuori on kokenut elämässään paljon enemmän kuin kuusikymppinen, mutta ei takerruta siihen. Eikä tarvitse muuttua katkeraksi seikkailunhaluttomaksi pessimistiaikuiseksi, tarvitseeko aina vääntää? Ehkä sellainen uskomaton luotto siihen, että on voittamaton, elämässä on kaikki mahdollista jne liittyy varsinkin nuoruuteen. Siihen ja pahimpaan tapaan kyynistyä ja vanheta verrattuna, haluan vanheta jotenkin siltä väliltä.

Itsestäni murrosikä ei riitä kypsyttämään ihmistä lapsesta aikuiseksi vaan siinä välissä on pitkä nuoruus ja aikuiseksi kasvaminen kestää kauemmin. Itsellä Omalla kohdallani lapsen saanti ja monet kokemukset ovat kieltämättä nopeuttaneet aikuistumista, mutten kuitenkaan kutsuisi kaikkia 18 vuotta täyttäneitä aikuisiksi, täysi-ikäisiksi kyllä. Ja siinä välissä on nuoret aikuiset ja vähän vähemmän nuoret aikuiset ja jossain vaiheessa ihminen on sitten "tosi aikuinen". Näin minun mielestäni, sinä saat ajatella mitä haluat, eikai tässä ole oikeaa tai väärää.

Mutta miten nuo määritellään? Mitkä asiat pitää olla jollain tietyllä tavalla että on tosi aikuinen? Vähän vähemmän nuori aikuinen? Aika epämääräistä. 

Kun jokainen ihminen on erilainen, erilainen luonne, erilainen elämäntilanne, erilaisia elämänkokemuksia eri ikäisinä... miten se muka pitää määrittää koska on aikuinen, ja mikä on siihen asti? Nuorikin aikuinen on aikuinen, kuten myös vanha aikuinen, ihminenhän on aikuinen siitä asti kun lakkaa olemasta lapsi, siihen asti kun kuolee vanhuuteen.