Mistä tietää olevansa aikuinen? Mikä on aikuisuuden määritelmä? Onko se oma tunne vai konkreettiset asiat?

Aikuisuuden lyhyt määritelmä, voi ostaa itse kaljansa.

Aikuisuus tarkoittaa vapautta tehdä mitä haluaa, ja kantaa täysi vastuu päätöksistään.

Olen 24-vuotias nainen ja en tunne itseäni aikuiseksi vaikka en edes tiedä miten oikean aikuisen pitäisi käyttäytyä. Opiskelen, käyn töissä ja maksan laskuni. Toisaalta saatan syödä lounaaksi sipsejä tai pelata videopelejä koko illan tiskaamisen sijaan. En halua (vielä) lapsia tai häitä, enkä varsinkaan omistusasuntoa ja autoa. 

Täysi-ikäinen ja aikuinen on kaksi eri asiaa. Omat lapset tulivat täysi-ikäisiksi 18 vuotta täytettyään, mutta ei he vuorokaudessa muuttuneet teineistä itsenäisesti asioita hoitaviksi. Aikuisia heistä tuli sitten, kun olivat muuttaneet pois kotoa parikymppisinä. Täysi-ikäinen saa paljon oikeuksia ja vapautta, mutta se vastuu saattaa unohtua.

Aikuisuus on illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Olen 24-vuotias nainen ja en tunne itseäni aikuiseksi vaikka en edes tiedä miten oikean aikuisen pitäisi käyttäytyä. Opiskelen, käyn töissä ja maksan laskuni. Toisaalta saatan syödä lounaaksi sipsejä tai pelata videopelejä koko illan tiskaamisen sijaan. En halua (vielä) lapsia tai häitä, enkä varsinkaan omistusasuntoa ja autoa. 

Oon 45 ja kahden aikuisen lapsen äiti ja saatan myös syödä sipsejä lounaaksi ja katella viikon salkkarit yhteen putkeen, vaikka ois paljon tärkeämpääkin tekemistä.Töissä käyn ja maksan laskuni ja olen mielestäni aikuinen.

Vastuun tunteminen omista teoistaan jamuista ympärillä. Niiden muiden ei tarvitse olla omia biologisia lapsia.

Ei se ap vaan mene niin että jos esim vanhemmista tai olosuhteista johtuen on kaikki aikuisuuteen vaadittavat kehitysvaiheet jääneet, että sitten 18 v vaan ryhtyisi tasapainoiseksi aikuiseksi vaikka siihen asti olisi tullut hakatuksi, rais katuksi tai ollut sodassa. Vaikka sinä vaadit tätä ihmisiltä, niin se on yhtä turha vaatimus kuin että sinun pitäisi muuttua huomiseen mennessä kiinalaiseksi mieheksi.

Aikuinen on sitten kun on omia lapsia.

Siihen asti on itse lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuus tarkoittaa vapautta tehdä mitä haluaa, ja kantaa täysi vastuu päätöksistään.

Suomessa saat kyllä vastuuden mutta et saa tehdä mitä haluat. Jopa itseesi kohdistuva teko voi johtaa oikeuteen syytettynä.

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Olen tylsä ja ajattelen että aikuinen tarkoittaa täysikasvuista ihmisyksilöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 24-vuotias nainen ja en tunne itseäni aikuiseksi vaikka en edes tiedä miten oikean aikuisen pitäisi käyttäytyä. Opiskelen, käyn töissä ja maksan laskuni. Toisaalta saatan syödä lounaaksi sipsejä tai pelata videopelejä koko illan tiskaamisen sijaan. En halua (vielä) lapsia tai häitä, enkä varsinkaan omistusasuntoa ja autoa. 

Eikö tuo juuri ole sitä aikuisena olemista, saa syödä sipsejä lounaaksi jos huvittaa tai olla tiskaamatta, ei tule äiti valittamaan eikä kukaan muukaan voi pakottaa koska olet aikuinen ja vastaat itse likaisista astioistasi ja syömisistäsi?

Miksi aikuisen pitäisi haluta lapsia, häitä, omistusautoa tai autoa? On aikuisia jotka eivät ole noita mitään hommanneet vaikka ovat eläneet sata vuotiaaksi. Tulisiko lapsesta aikuinen jos hän ostaisi auton? 

Olen 38-vuotias, kaksi lasta, tutkinto, vakityö, kakkostyönä olen freelancer, asuntolaina. En tunne itseäni aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, että murrosiän päättyminen ei ihan riitä tekemään ihmisestä aikuista. Yksilöstä riippuu kuinka varhain on vastuuntuntoinen ja kypsä kutsuakseen itseään aikuiseksi. Mielestäni 18-25-vuotiaat suunnilleen ovat korkeintaan nuoria aikuisia, olen itsekin 24 enkä kehtaa pitää itseäni tosi aikuisena vaikka lapsikin on ja oma perhe, työ ja koti.

Toivon kuitenkin säilyttäväni jonkinlaisen osan nuoruuden seikkailunhalusta ja optimismista vanhanakin vaikka iän myötä sitä kypsyy. Edes kypsimmät kaverini eivät olleet kovin aikuismaisia 18-vuotiaana nyt kun miettii ja osa on ihan lapsia edelleen. Vaihtelee siis paljon milloin ihminen on oikeasti aikuinen, juridisesti ehkä tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan, ei kuitenkaan osuvin aikuisuuden määritelmä.

Sinäkin siis liität aikuisuuden vanhuuteen. Miksi? Ihmisen aivot kehittyvät joo 25v. asti, mutta se on vaan se piikki ja siitä alkaa pikkuhiljaa rappeutuminen, eli ihminen on fyysisesti parhaimmassa terässä 25-vuotiaana, mutta ei se tarkoita sitä että se olisi pysyvä tila. Myös hedelmällisyys alkaa laskea tuossa iässä, ihan kaikki ihmisen solut alkaa uusiutua hitaammin tuossa iässä. Se että aivot ovat kehittyneet täyteen kapasiteettiinsa ei taas merkitse mitään siinä mielessä että minkälainen luonne ihmisellä on tai minkälainen elämänkokemus, moni nuori ihminen on voinut kokea elämässään paljon enemmän kuin kuusikymppinen.

Miksi aikuisen pitäisi jättää seikkailunhalu ja optimistisuus pois? Jos huolehdit itsenäisesti itsestäsi, kenties jopa lapsistakin, niin miten ihmeessä voit olla olematta aikuinen? Ei lapsi voi huolehtia lapsista ja talosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias, kaksi lasta, tutkinto, vakityö, kakkostyönä olen freelancer, asuntolaina. En tunne itseäni aikuiseksi.

Et tunne, mutta selvästi olet aikuinen. Miksi aikuisuus olisi tunne? Eihän lapsuuskaan ole, se loppuu tiettyyn aikaan ja sillä siisti. Jos et ole lapsi, olet aikuinen, ei siitä mihinkään pääse.

Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi, että ihminen on aikuinen silloin, kun hän käydessään ravintolassa vanhempiensa kanssa maksaa laskun. Ihan hyvä määritelmä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ap vaan mene niin että jos esim vanhemmista tai olosuhteista johtuen on kaikki aikuisuuteen vaadittavat kehitysvaiheet jääneet, että sitten 18 v vaan ryhtyisi tasapainoiseksi aikuiseksi vaikka siihen asti olisi tullut hakatuksi, rais katuksi tai ollut sodassa. Vaikka sinä vaadit tätä ihmisiltä, niin se on yhtä turha vaatimus kuin että sinun pitäisi muuttua huomiseen mennessä kiinalaiseksi mieheksi.

Tämä. Itse olen 3-kymppinen. Monet asiat hoituvat, mutta joiltain osin mieli on yhä uhmaikäisen tasolla. Sellaiset asiat tulevat nyt esiin, joita ei aikanaan saanut normaalisti käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ap vaan mene niin että jos esim vanhemmista tai olosuhteista johtuen on kaikki aikuisuuteen vaadittavat kehitysvaiheet jääneet, että sitten 18 v vaan ryhtyisi tasapainoiseksi aikuiseksi vaikka siihen asti olisi tullut hakatuksi, rais katuksi tai ollut sodassa. Vaikka sinä vaadit tätä ihmisiltä, niin se on yhtä turha vaatimus kuin että sinun pitäisi muuttua huomiseen mennessä kiinalaiseksi mieheksi.

"Jos on saanut hyvän kasvatuksen ja elämä mennyt ns. normaalisti, on myös henkisesti jo tarpeeksi kypsä aikuiseksi, osaa hoitaa kaikki aikuisuuteen liittyvät asiat siihen mennessä kun niihin saa luvan kun täyttää 18v" Minä sanoin näin. Eli ymmärrän kyllä poikkeustilanteet joissa ihmisen normaali kehitys on jostain syystä keskeytynyt. Olenko vaatinut jossain että pitäisi ryhtyä tasapainoiseksi aikuiseksi? Kyllä aika suuri osa aikuisista on epätasapainoisia, aikuisia hekin silti ovat eikä lapsia. Tasapainoisuus ei tarkoita aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias, kaksi lasta, tutkinto, vakityö, kakkostyönä olen freelancer, asuntolaina. En tunne itseäni aikuiseksi.

Et tunne, mutta selvästi olet aikuinen. Miksi aikuisuus olisi tunne? Eihän lapsuuskaan ole, se loppuu tiettyyn aikaan ja sillä siisti. Jos et ole lapsi, olet aikuinen, ei siitä mihinkään pääse.

Totta. Tämä on silti jännä ilmiö, jota olen paljon miettinyt. Olen paperilla hyvinkin pärjäävä ja porskuttava aikuinen, mutta silti en tavoita sisäistä, henkistä aikuisuuttani, ja usein olo on aikuisporukoissa jotenkin lapsekas. Ehkä se on vain ulkopuolisuutta, jonka kytken tähän asiaan, en tiedä.