Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä minkäänlaista taidetta

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Taide

Eipä oikeastaan kiinnostakaan ymmärtää. Nautin kyllä, mutta en käytä aivojani ymmärtämiseen. Olen enemmän kiinnostunut luonnosta ja tekniikasta. Suurin osa ihmisistä ei kyllä luontoarvoista yhtään mitään, sanoisin, että taiteen ymmärtäjiä on jopa enemmän. Tärkeämpää olisi kuitenkin ymmärtää luontoa, sillä ilman luontoa ei kohta ole mitään taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää wtc iskuissa on se että media on täynä kuvaa jossa wtc iskuissa olisi mukamas joitain pommeja rakennuksessa että se sortuisi eikä lentokoneet yksinään sortanut niitä vaikka selvityneistä uhreista ei olla kerrätty yhtäkään tietoa siitä että sellaisia pommin ääniä oltaisiin kuultu wtc rakennuksien vieressä. Kyllä uskon enemmän amerikkalaisia jotka ovat tutkineet asiaa omilta kansalaisilta kuin meedioiden tekemiä lisko salaliittoteorioita tukevia asioita.

America first then Finland.

Totta Mooses! Tämä taiteilija on sotkeutunut omaan näppäryyteensä niin pahasti, että kun yleisö ei osta, vika on yleisön.

Ei vija ole yleisön, vika on median joka tekee yleisöä. Yleisö kuuluu jalkapallon pariin eikä salaliittoteorioihin saatikaan eurooppalaisten paskan jauhannat ufoista joita ei ole olemassa. Ufoja ei ole olemassa. Ufot ovat keksitty juttu jotta media vaikuttajilla olisi blaa...blaa...blaa... parissa tekemistä.

Taide on ilmaisemista.

Ne jotka täällä kohkaavat etteivät arvosta taidetta ovat juurikin niitä joilla on ne ankeat rumat vaatteet, kodit ja elämä.

Pitäisin soukempaa suuta.

Ruma elämä on turha kirjoitti:

Ne jotka täällä kohkaavat etteivät arvosta taidetta ovat juurikin niitä joilla on ne ankeat rumat vaatteet, kodit ja elämä.

Pitäisin soukempaa suuta.

Arvostaminen (johon kuuluu myös nauttiminen yhtenä osa-alueena) ja ymmärtäminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Pitäisin soukempaa suuta itse, jos en ymmärtäisi näin isoa eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi taidetta pitää ymmärtää? Entäpä jos vain nauttii/kauhistuu/vaikuttuu jne. näkemästään?

Tai entäpä jos ei nauti ja tylsistyy? Jotakin taidetta ymmärrän ja teokset herättävät mielenkiinnon, mutta useammat ovat täysin yhdentekeviä tekemällä tehtyjä juttuja, jota ilmankin pärjäisimme erittäin hyvin. Emme siis tarvitse taidetta, eikä sillä ole suurta merkitystä. Järki on se mitä pitää olla, taide ei ole mitään.

Eri ihmisille kirkastetaan eri asiat, sinusta tylsä teos vpi jollekin muulle olla merkityksellinen. En minäkään ole kiinnostunut kaikista ja kaikesta taiteessa, en välitä erityisemmin baletista, oopperasta pidän ja sitten jostain teoksista erityisesti. Ihan oikeasti pidän myös Kilven Alastalon salissa -kirjasta, erityisesti sen uskomattomasta kielestä, vaikka monet se nitistää jo ensimmäisellä sivulla.

Jos oli puhetta pelkästä kuvataiteesta, tapaan keskittyä niihin töihin näyttelyissä ja museoissa, jotka kiinnostavat, ja jättää ne, jotka eivät, huomiotta. Kuvataideteokset ovat toisella kielellä tehtyjä viestejä, jotka tulkitsen oman ymmärrykseni mukaan - taiteilijan intentiot voivat olla kiinnostavia, mutta eivät ratkaisevia nautinnolle. Me muuten luultavasti "ymmärrämme" paremmin moderneja/nykytaideteoksia kuin vaikkapa barokin ajan taidetta, koska ne ovat syntyneet meidän maailmassamme. Vanha taide on puolestaan täynnä merkityksiä, jotka ovat sidoksissa oman aikansa kultturiin, filosofiaan, politiikkaan ja muihin ilmiöihin.

Ihmisellä on onneksi tarve ymmärtää, oivaltaa ja ilmaista sitä toisille. Se on ihan keskeinen olemassaolon tarkoitus ja syy siihen miksi olemme lajina menestyneet ja kehittyneet. Ei taidetta ole pakko ymmärtää mutta onhan se hieno tunne kun oivaltaa mitä joku on halunnut välittää muille. Eihän tämä mikään helppo aihe ole, mutta voi olla hyvinkin palkitsevaa yrittää. Kannattaa käydä museossa, voi vaikka oivaltaa jotain.

Kukaan ei synny insinööriksi, sitäkin opiskellaan monta vuotta. Taidetta joutuu opiskelemaan koko elämän mutta kyse on samalla tavalla ajattelusta ja ymmärtämisestä. Käsityö on eri asia yhtään väheksymättä sorminäppäryyttä. Jos me emme ajattele ja pyri itseilmaisuun, olemme vain lauma apinoita jotka syövät, nukkuvat ja lisääntyvät. Ja taiteilijat ovat ihan tosissaan, ei kyse ole läpästä eikä yleisön vedättämisestä jos joku on onnistunut saamaan teoksensa museoon asti. Museoissakin ollaan ihan tosissaan. Toisista tulee kuuluisia ja siihen on yleensä joku syy. Se ei ihan riitä että osaa tehdä jotain samannäköistä kuin joku muu. Harva tienaa hyvin sillä että saa tehdä luovaa työtä ja luoda uutta. 

Valitettavasti alkuperäinen väittämä pitää kuitenkin paikkansa.

Mikä ap olet määrittämään sen, että suurinosa suomalaisista ei ymmärrä taidetta? Mun mielestä taide on täysin henkilökohtainen asia jokaiselle, eikä siksi voi sanoa, että vierustoveri on moukka eikä ymmärrä taiteesta mitään.

Esimerkiksi Kazimir Malevitšin Musta neliö ei ole mun mielestä nähnyt minkäänlaista taidetta, olkoonkin että sen ympärille rakentuu muutakin kuin vaan musta neliö. 

Samoiten myös Huuto. Amiskan reputtaneen pojan psykedeelinen teos.

Ja entäpä se kissantappaja ja sen päälle runk kaava Teemu Mäki? Tekijää lainaten: ""Kissantappovideo" on siis nimenä harhaanjohtava, sillä teoksessa on pääasiassa aivan muuta materiaalia kuin kissaa. Tästä huolimatta myytiksi on vakiintunut käsitys, että teokseni sisältäisi pelkkää kissan kidutusta ja tapon. Kissantappokohtaus oli minulle kuitenkin taiteellisesti mielekäs vain montaasin ansiosta, muitakin materiaaleja sisältävän kollaasin osana." - taidetta tämäkin ollut tekijällensä, vaikka itse tapon myös itse tuomitsen.

 

Arno Forsius kertoo jutussaan Mitä taide on mun mielestä hyvin:

Loputtomalta tuntuva pohdinta ei ole toistaiseksi johtanut kaikkien hyväksymään määritelmään. Rémyde Gourmont onkin sanonut: ”Taide on tehty tunnettavaksi, ei ymmärrettäväksi. Joka kerta kun halutaan puhua taiteesta järkiperusteilla, sanotaan vain typeryyksiä."

Morris Weitzin käsityksen mukaan taiteen piiri on avoin ja laajentuva. Hänen ajatuskulkujaan seuraten voitaisiin todeta, että taidetta on se mitä kulloinkin taiteena pidetään. Tämä ei suinkaan tyydytä niitä, jotka haluavat asettaa taiteelle selvät lait ja rajat. 

Moni taiteilija ei itsekään ymmärrä omaa taidettaan, vaan kuuntelee mielenkiinnolla ja partaansa naureskellen kun tärkeyttään uhkuvat taiteentuntijat kaivavat siitä monisyisiä tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Moni taiteilija ei itsekään ymmärrä omaa taidettaan, vaan kuuntelee mielenkiinnolla ja partaansa naureskellen kun tärkeyttään uhkuvat taiteentuntijat kaivavat siitä monisyisiä tulkintoja.

Simpsoneissa on joskus loistavia parodioita. Homer hermostui minkä lie härvelin kasaamiseen ja siitä tuli taide ja Homerista taitelija. Tämä kuvaa loistavasti joitakin taideteoksia.

Taidetta pitäisi osata suunnata oikeaan kohteeseen.

Suomessa ollaan idiootteja taiteen suhteen. Aina puhutaan siitä miten varastetaan taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi joku on taidetta jonkun tietyn henkilön tekemänä, mutta täsmälleen samanlainen tuotos ei ole taidetta jos sen tekee joku maallikko? Esimerkiksi nykytaiteessa taiteeksi riittää vaikka joku valo suunnattuna seinään, kunhan sille keksitään jokin "syy". Jos minä teen saman, ei se ole taidetta. Sitten taas vaikkapa maalaustaiteessa ihastelemme jotain Gallen-Kallelan teosta, mutta jos taitava väärentäjä maalaa täsmälleen yhtä hyvin, se ei ole taidetta, se on vain turha maalaus, vaikka onkin teknisesti täsmälleen yhtä hyvä.

Voin kyllä suoraan myöntää että en minä tätä ymmärrä. Kai tätä pitäisi opiskella vähintään viisi vuotta yliopistossa, mutta pelkään että siellä vain uskoteltaisiin että keisarilla on vaatteet, vaikka sillä ei olekaan.

Idea on siinä, että sitä kopiotakaan ei olisi ikinä syntynyt ilman Gallen-Kallelaa.

Itse ihmettelen näitä väärentäjiä. Jos on teknisesti niin taitava, että pystyy kopioimaan mestareita, miksei maalaa omia aiheita ja kehitä omaa ilmaisua? Voisi olla äkkiä kuuluisa taiteilija itsekin, eikä mikään jäljentäjä-huijari.

Ainakin nykytaide on pelkkää töhertämistä.

Miten taide voi olla edes väärin ymmärretty?

Oli kysymys taiteesta, musiikista tai kirjallisuudesta, ei ole väärää tai oikeaa tapaa kokea sitä, sillä jokainen saa siitä mielihyvää ja iloa omalla tavallaan, omaan kokemukseen pohjautuen. Ja taide kuuluu kaikille, vain tiukkapipoiset ja rajoitteiset yrittävät sen laittaa johonkin lokeroon ja katsovat sitä sumulasien läpi.

Taide on rumaa kun on niin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Taide on rumaa kun on niin yksilöllistä.

Ei me tarvita mitään reptiliaaneja kuningattareen lisäksi.

Moni asia on tässä kohta 60 vuotta jatkuneen elämäntaipaleeni aikana kärsinyt valtavan inflaation - mm.  hyvinvointiyhteiskunta (ei vissiin enää tarvita), vasemmisto (tarpeeton myös nykyihmiselle), yleistietous (käynyt tarpeettomaksi, koska KVG), rock- musiikki (sille käy kuin jazzille aikaisemmin), nuorten kapinointi (on noloa, tarpeetonta itsetehostusta), tatuoinnit (ennen todella cooleja statementtejä, nyt rumia massaleimoja), USA (monien ihailema varsinki 50-80-luvuilla, nyt vain varjo entisestään, wh ite- ja bl ack-trashia koko kulttuuri, syvän taantumuksen kehto nykyisin) jne jne

Mutta kaikkein suurimman inflaation on kärsinyt taide. Sitä ei oikeasti enää näe missään, sitä ei kuule missään, se on jäänyt täysin marginaaliin. Varsinkin 70-luvulla varoiteltiin kaupallisuudesta, jonka pelättiin syrjäyttävän täydellisesti taiteelliset pyrkymykset - ja niinhän on tapahtunut. Ja tämä kaupallinen muoviviihde on pitkälti ottanut 'taide' -nimen itselleen - Suomen suurimpia 'taiteilijoita' ovat Anna Abreu, Antti Tuisku ja Kaija Koo. Ainakin omasta mielestään. He ovat 'taiteilijoita' - ennen olisivat olleet iskelmä- tai pop-laulajia, nyt taiteilijoita - vaikka he eivät edes tee omia biisejään. Pääosan niistä tekee ne oikeasti uutta luovat, säveltäjät ja sanoittajat. Mut kuten sanottua, inflaatio...

Vierailija kirjoitti:

Moni asia on tässä kohta 60 vuotta jatkuneen elämäntaipaleeni aikana kärsinyt valtavan inflaation - mm.  hyvinvointiyhteiskunta (ei vissiin enää tarvita), vasemmisto (tarpeeton myös nykyihmiselle), yleistietous (käynyt tarpeettomaksi, koska KVG), rock- musiikki (sille käy kuin jazzille aikaisemmin), nuorten kapinointi (on noloa, tarpeetonta itsetehostusta), tatuoinnit (ennen todella cooleja statementtejä, nyt rumia massaleimoja), USA (monien ihailema varsinki 50-80-luvuilla, nyt vain varjo entisestään, wh ite- ja bl ack-trashia koko kulttuuri, syvän taantumuksen kehto nykyisin) jne jne

Mutta kaikkein suurimman inflaation on kärsinyt taide. Sitä ei oikeasti enää näe missään, sitä ei kuule missään, se on jäänyt täysin marginaaliin. Varsinkin 70-luvulla varoiteltiin kaupallisuudesta, jonka pelättiin syrjäyttävän täydellisesti taiteelliset pyrkymykset - ja niinhän on tapahtunut. Ja tämä kaupallinen muoviviihde on pitkälti ottanut 'taide' -nimen itselleen - Suomen suurimpia 'taiteilijoita' ovat Anna Abreu, Antti Tuisku ja Kaija Koo. Ainakin omasta mielestään. He ovat 'taiteilijoita' - ennen olisivat olleet iskelmä- tai pop-laulajia, nyt taiteilijoita - vaikka he eivät edes tee omia biisejään. Pääosan niistä tekee ne oikeasti uutta luovat, säveltäjät ja sanoittajat. Mut kuten sanottua, inflaatio...

Meidän nuoruudessa taide ei ollut niin omassa kuplassaan. Taiteesta maksetaan enemmän kuin koskaan, sitä kerätään, harrastetaan enemmän kuin koskaan, mutta kaikki omassa kuplassaan, poissa valtaväestön silmistä. 

Itse soitin indie-bändissä, suomensin Morrision ja Dylanin biisejä, laukkasin taidenäyttelyissä, otin piirustustunteja, tein omaa fanzinea eräästä bändistä kaverini kanssa, säännöllisesti kävimme Akateemisen kirjakaupan taidehyllyillä katsomassa, onko tullut mitään uutta. Ja kaikki kelpasi: renessanssi, barokki, impro ja expro ja abstrakti, naivismi, sarjakuvat, Tom of Finland jne. Kaipa samanhenkinen nuoriso tekee nykyään samaa, fanzinet on vain vaihtuneet blogiksi tai vlogiksi tai vain instaksi ja kirjat verkkosivuiksi ja -linkeiksi ja ekirjoiksi.