Onko lasten todellakin mentävä etävanhemmalle, vaikka eivät haluaisi?
Veljeni ex on paras ystäväni. Heillä on 6, 7, ja 10 v lapset, äiti on lähivanhempi.
Äiti ei olisi halunnut antaa lapsia isälle joka toinen viikonloppu kokonaiseksi viikonlopuksi. Isä veti asian oikeuteen ja sossut ja tuomari antoivat isälle kaiken, mitä pyysi.
Nyt 2 vuoden jälkeen lapset eivät haluaisi olla isällään niin paljoa. Haluaisivat kyllä nähdä isäänsä, mutta eivät yön yli. Syynä on se, että veljeni ei ole mikään vuoden isä. Hän viettää heidän kanssaan 5-6 tuntia vuorokaudessa, mutta lopun ajan antaa heidän olla keskenään omassa huoneessa. Itse tekee yrittäjänä kotoa käsin töitä silloin. Varsinkin keskimmäinen lapsi on herkkä, ja kärsii siitä eniten.
Äiti on ehdottanut isälle, että ottaisi lapset vain päiväksi, kun tekee heidän kanssaan jotain. Isälle ei sovi. Onko siis todellakin niin, että pienimmät lapset joutuvat kärsimään vielä kuusi vuotta, ja asialle ei voi mitään tehdä?
Kommentit (66)
No en kyllä muusta tiedä mutta veljellä on varmaan tosi hyvä fiilis kun ex pitää huonona isänä ja sisko tukee yhtä paljon veljensä isyyttä mitä ex.
Sulla on varmaan lapsia kun kykenet näin vahvasti valitsemaan puolesi? Muutoin uskaltaisin väittää että sä olet täysin sokea sille faktalle että asioissa on aina kaksi puolta.
Ymmrtäkää te muutkin äidit jo vihdoin turvata se selustanne.Älkää allekirjoittako yhteishuoltajuussopimuksia koskaan.Niitä kun ei ole pakko allekirjoittaa!
Naimisiin ei kannata mennä jos haluaa yksinhuoltajuuden helposti.
Vierailija kirjoitti:
Ymmrtäkää te muutkin äidit jo vihdoin turvata se selustanne.Älkää allekirjoittako yhteishuoltajuussopimuksia koskaan.Niitä kun ei ole pakko allekirjoittaa!
Naimisiin ei kannata mennä jos haluaa yksinhuoltajuuden helposti.
Huoltajuus on aivan eri asia kuin tapaamisoikeus, ne ei liity toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastiko te olette sitä mieltä, että on ok, että kolme lasta viettää vuorokaudesta 18 tuntia keskenään omassa huoneessa? Olkoonkin, että nukkuvat siitä 10 (?) tuntia.
Vau.
Se on ap:n versio isä-viikonlopusta. Totuus voi olla ihan muuta.
Lähinnä tuo on 10-vuotiaan versio, mutta olen joskus itsekin käynyt veljeni luona, ja huomannut lasten olevan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä oot noin veljeäsi vastaan?
Veljeni on outo. Ystäväni on fiksu. Pitäisin tilannetta outona, vaikka ex ei olisikaan ystäväni.
Veli on siis kai opettanut lapsille, että heidän kuuluu olla omassa huoneessaan. Lapset jo itse poistuvat sinne esim. Ruokailun jälkeen. (Olen ollut siellä syömässä). Äidin luona lapset ovat olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastiko te olette sitä mieltä, että on ok, että kolme lasta viettää vuorokaudesta 18 tuntia keskenään omassa huoneessa? Olkoonkin, että nukkuvat siitä 10 (?) tuntia.
Vau.
Se on ap:n versio isä-viikonlopusta. Totuus voi olla ihan muuta.
Lähinnä tuo on 10-vuotiaan versio, mutta olen joskus itsekin käynyt veljeni luona, ja huomannut lasten olevan keskenään.
Aargh.. ihan oikeasti nyt. 10 vuotiaan TÄYTYY OSATA KEKSIÄ TEKEMISTÄ IHAN ITSEKIN.
Jos siinä ei onnistu niin äiti voi katsoa peiliin ja lopettaa isän syyttämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä oot noin veljeäsi vastaan?
Veljeni on outo. Ystäväni on fiksu. Pitäisin tilannetta outona, vaikka ex ei olisikaan ystäväni.
Veli on siis kai opettanut lapsille, että heidän kuuluu olla omassa huoneessaan. Lapset jo itse poistuvat sinne esim. Ruokailun jälkeen. (Olen ollut siellä syömässä). Äidin luona lapset ovat olohuoneessa.
Älä jaksa. Sä oot outo kun jaksat keksiä näin ison sadun sen ympärille ettet kehtaa kirjoittaa ihan rehellisesti exänä.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä muusta tiedä mutta veljellä on varmaan tosi hyvä fiilis kun ex pitää huonona isänä ja sisko tukee yhtä paljon veljensä isyyttä mitä ex.
Sulla on varmaan lapsia kun kykenet näin vahvasti valitsemaan puolesi? Muutoin uskaltaisin väittää että sä olet täysin sokea sille faktalle että asioissa on aina kaksi puolta.
Ei ole lapsia, mutta olenhan itse ollut joskus lapsi. Minä halusin huoneeseeni vasta teininä.
Minä tiedän faktana sen, että lapset ovat kotona lähinnä keskenään. Jos ei nyt 18 tuntia, niin paljon kuitenkin. Olen joskus käynyt siellä viemässä jotain, ja käynyt kylässä. Ja lasten kertoma vahvistaa näkemystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä oot noin veljeäsi vastaan?
Veljeni on outo. Ystäväni on fiksu. Pitäisin tilannetta outona, vaikka ex ei olisikaan ystäväni.
Veli on siis kai opettanut lapsille, että heidän kuuluu olla omassa huoneessaan. Lapset jo itse poistuvat sinne esim. Ruokailun jälkeen. (Olen ollut siellä syömässä). Äidin luona lapset ovat olohuoneessa.
Älä jaksa. Sä oot outo kun jaksat keksiä näin ison sadun sen ympärille ettet kehtaa kirjoittaa ihan rehellisesti exänä.
Ehkä olen outo itsekin, sukuvika, mutta en ole valehtelija. Jos väittäisin olevani ex, niin valehtelisin.
Toi, että päivässä on 5-6 tuntia ohjelmaa, kuulostaa ihan hyvältä. Esim. Klo 12-18. Outoa, jos koko ajan pitäisi viihdyttää. Ei meilläkään etälasten kanssa koko ajan puuhattu, ja silti halusivat käydä 18-vuotiaiksi asti. Toki jos asia esitetään niin, että ovi pysyy kiinni ja mitään ei saa tulla kysymäänkään, ettei häiritse, niin saattaahan siitä jäädä lapsille ikävä vaikutelma. Mutta tätähän emme tiedä. Voihan esim. olla, että ovi laitetaan kiinni, jos isän pitää soittaa työpuheu tms.
Vierailija kirjoitti:
Toi, että päivässä on 5-6 tuntia ohjelmaa, kuulostaa ihan hyvältä. Esim. Klo 12-18. Outoa, jos koko ajan pitäisi viihdyttää. Ei meilläkään etälasten kanssa koko ajan puuhattu, ja silti halusivat käydä 18-vuotiaiksi asti. Toki jos asia esitetään niin, että ovi pysyy kiinni ja mitään ei saa tulla kysymäänkään, ettei häiritse, niin saattaahan siitä jäädä lapsille ikävä vaikutelma. Mutta tätähän emme tiedä. Voihan esim. olla, että ovi laitetaan kiinni, jos isän pitää soittaa työpuheu tms.
Ei isä sano, ettei saa tulla kysymään mitään, mutta he menevät heti takaisin huoneeseensa, kun ovat kysyneet asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni vähän sama tilanne, eli pari alakoulaista lasta, jotka valittavat äidilleen viikonloppujaan meillä. Mies nukkuu aamuisin pitkään ja lapset ovat hereillä tuntikausia, ja hoplopin jälkeen lapset taas nököttävät huoneessaan. Minulla itselläni on jo aikuistuvia lapsia, ja äitinä pidän isän toimintaa outona. Jos minä näkisin omia lapsiani vain joka toinen viikonloppu, niin todellakin haluaisin viettää jokaisen sekunnin heidän kanssaan.
Jatkan:
Tämän ketjun luettuni vaihdan mielipidettäni. En enää pidä omituisena mieheni tapaa Ja itse lopetan kaiken syyllisyyden kantamisen siitä, että lapsia pitäisi viihdyttää.
Mun ystävällä on kaksi lasta, jotka on suht tuoreen eron jälkeen olleet isällään ehkä just sen joka toinen viikonloppu. Ja isompi lapsista soittelee aina, että haluaisi tulla aikaisemmin kotiin. Tässä on vielä se, että isä tapaa lapsia heidän vanhassa kodissaan ja silti pitävät äidin uutta kotia kotinaan. Tiedän, ettei ystäväni ole aivopessyt tms. Hän päinvastoin toivoisi, että lapset olisivat enemmän isällään. Tuo lapsi on aika kova höpöttelemään äidilleen, joten voihan olla, ettei oikeasti vain viihdy, jos ei saa isältä vastakaikua. Ja ikävöi äitiä. Mitään sirkushuveja hän tuskin odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitinsäkö leikkii koko ajan noin vanhojen lasten kanssa? Ettei katkera yh. Tekisi kiusaa?
Juu. Meillä on vähän sama ongelma. Minä olen etävanhempi ja poika asuu isänsä, tämän uuden vaimon ja uuden vaimon kahden lapsen kanssa omakotitalossa. Minulla on ihan mukava ja viihtyisä kaksio. Uusi vaimo järjestelee koko ajan vapaa-ajalle menoja, vierailuja, lapsille tekemistä, toimii kodinhengettärenä, kuljettaa lapsia harrastuksiin ja poika ei halua tulla minun luokseni kun täällä pitää olla "yksin". Minun mielestäni uusi vaimo manipuloi lasta mielistelemällä etenkin kun heidän parisuhteensa ei ole ollut niin hyvä kuin ex-mieheni sen oletti olevan silloin kun tuon uuden flirtin mukaan lähti. Mulla kun on muutakin tekemistä ja ajattelemista kuin Strömsö-kodinhoito ja jatkuva miehelle ja lapselle flirttailu, teen niitä vain kohtuullisissa rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä muusta tiedä mutta veljellä on varmaan tosi hyvä fiilis kun ex pitää huonona isänä ja sisko tukee yhtä paljon veljensä isyyttä mitä ex.
Sulla on varmaan lapsia kun kykenet näin vahvasti valitsemaan puolesi? Muutoin uskaltaisin väittää että sä olet täysin sokea sille faktalle että asioissa on aina kaksi puolta.
Ei ole lapsia, mutta olenhan itse ollut joskus lapsi. Minä halusin huoneeseeni vasta teininä.
Minä tiedän faktana sen, että lapset ovat kotona lähinnä keskenään. Jos ei nyt 18 tuntia, niin paljon kuitenkin. Olen joskus käynyt siellä viemässä jotain, ja käynyt kylässä. Ja lasten kertoma vahvistaa näkemystä.
Ja mä halusin huoneeseeni jo 7 -vuotiaana. Uskomatonta mutta totta, ihmiset on erilaisia.
Jos noin paljon huolettaa niin tee lasu, tiedä vaikka sun veljesi saisi tarpeekseen teidän sekoilusta ja lähtisi hakemaan lähivanhemmuuden. Näiden hatarienkin tietojen pohjalta veljesi vaikuttaa normaalilta työtä tekevältä isältä mikä on valmis taistelemaan oikeudestaan olla lastensa elämässä.
Vierottamiseen sen sijaan on vihdoin alettu puuttua vakavasti ja jos oikeudessa todetaan että veljesi ex toimillaan pyrkii kääntämään lapset isäänsä vastaan ollen näin epävakaa vanhempi niin sun veljesi suurella todennäköisyydellä saa lähivanhemmuuden ja sen jälkeen se onkin yllättäen äiti kenen pitää keksiä sirkushuveja joka toinen viikonloppu että lapset viihtyy hyvin eikä tahdo isänsä kotiin missä kaikki on tuttua ja turvallista ja missä on kaveritkin.
Meidän lapsi viihtyy huoneessaan esim näpertelemässä legoilla. Jos on kavereita kylässä, niin sulkevat oven ja pistävät järjestyksen uusiksi jonkun leikin kanssa. Joskus lueskelee jotain sarjista tai kirjaa.
Pihalla kun lauma leikki-ikäisiä/ala-asteikäisiä vetää jotain prinsessa-avaruusleikkiä, niin ei siinä leikissä vanhemmat juokse mukana! Olisi outoa :)
Kyllä meidän lapsi viihtyy myös meidän kanssa olkkarissa, ei ole mitenkään suljettu huoneeseen. Päivässä on tosi paljon erilaisia hetkiä.
Tässä emme nyt tosiaankaan voi tietää, onko veljen luona jotenkin erikoinen tunnelma, mutta jos hän nyt kuitenkin tekee jotain lasten kanssa jotain monta tuntia joka päivä ja huolehtii perusasiat, niin ei voi olla ihan kauheaa? Jos äiti kokee että hänen pitää koko ajan altiivisesti seurustella ja tehdä lasten kanssa asioita, niin sekin on hassua?
Me ollaan sitten varmaan todella omituinen ydinperhe, kun viihdytään suurin osa viikonlopuista kaikki itseksemme. Toki yhdessäkin käydään joissain tapahtumissa tai vaikka uimassa tai laskettelemassa, mutta muuten näin.
Kyllä veljeni lapsista huolehtii, ei se mikään lasun paikka ole. Vanhin lapsista vain sanoo, että on tylsää, ja siksi katsoo kännykkää. Nuorin on itsekseen viihtyjä ja näpertää omiaan. Keskimmäinen itkee ja tahtoo kotiin, mutta onkin varsinainen äidin poika.
Voitko sen verran avata että mitä se äiti sitten lasten kanssa tekee jos niiden kanssa koko ajan viettää aikaa?
6-10 vuotiaiden lasten mielenkiinnon kohteet on täysin erit. Juokseeko ne joka päivä jossain kaupungilla keksimässä tekemistä? Eikö 6 vuotias väsy tohon täysin? Kattoo leffaa joka päivä sohvalla yhdessä? Eikö käydä ulkona? Mennäänkö puistoon laskemaan liukumäkeä? Käviskö 10 -vuotiaalle vähän puuduttavaksi? Näprää yhdessä kännyköitä? En tajua. Rakentelee legoilla porukalla koko lauantain aamusta iltaan?
Vai voisko nyt millään olla kuitenkin niin että lapsilla on kavereita kenen kanssa mennä ulkona ja kenen kanssa leikkiä äidin luona ollessa ja äiti ei niitä suinkaan toivottavasti eristä maailmasta täysin.
Äiti vois keskittyä omiin asioihinsa, niin voisit sinäkin. Menkää vaikka yhdessä ulos kiroamaan sun surkeaa veljeäsi kun on hänen vuoronsa olla omien lastensa kanssa.
Kiitos tästä! Ihanaa lukea että on eronneita äitejä joilla on selvä maalaisjärki ja kunnioitus isää kohtaan!