Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää niin nopeasti uuden puolison?
16.09.2018 |
En ymmärrä.
Kyllähän noita miehiä on, mutta ei kenenkä tahansa kanssa vaan kolahda.
Ihmettelen niitä, jotka hyppii suhteesta toiseen.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Sitähän se on, palstatantat on sitä mieltä että eron jälkeen on oltava 3 vuotta yksin, ja seksin harrastaminenkin on ehdottomasti kielletty koska siitä saa hyvää oloa ja läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku draamakuningatar pöyristyy kun muut jatkavat elämää eikä jää vellomaan surkeuteen ja lypsämään sääliä pidempää kuin on tarpeen 😂
Luultavasti sellaisella ihmisellä, joka ei millään pysty solmimaan uutta parisuhdetta vuosikausiin eronsa jälkeen, onkin jotain ongelmia identiteettinsä ja seksuaalisuutensa kanssa. Normaali ihminen, jolla on normaalit halut ja tarpeet, pystyy jatkamaan elämäänsä eron jälkeen eikä jämähdä vuosiksi vatvomaan menneitä.
Minä näen tämän pikemminkin päinvastoin. Minä nimenomaan jatkoin elämääni eron jälkeen ja rakensin sen ihan uudelleen, enkä vain korvannut entistä puolisoa uudella ja jatkanut samaan malliin.
Ei ole kyse siitä, ettei pystyisi uuteen parisuhteeseen ja velloisi menneessä, vaan ettei uusi parisuhde kiinnosta kun yhdestä riippakivestä juuri pääsi eroon ja vihdoin on vapaa tekemään mitä haluaa.
Mutta jos nyt vain sattuu kohtaamaan huipputyypin heti eron jälkeen? Minäkin jatkoin elämääni eroni jälkeen: aloitin uudessa työpaikassa, muutin omaan asuntoon, opiskelin jne. Ja hups, muutaman kuukauden päästä erosta olin uudessa parisuhteessa. Miksi olisin jättänyt tilaisuuden käyttämättä, kun oikealta tuntuva ihminen käveli elämääni ja halusin elää suhteessa? Olen ollut elämästäni yli kymmenen vuotta sinkkuna, joten osaan elää yksinkin. Lapsettomana en kuitenkaan aio tuhlata viimeisiä hedelmällisiä vuosiani yksinoloon ja itsetutkiskeluun vain siksi, että joidenkin muiden ihmisten mielestä olisi hyvä olla eron jälkeen muutama vuosi yksin.
No lapsettomana en näe tuossa mitään pahaa. Anteeksi, ajattelin nyt liian suppeasti. Ajattelin siis lähinnä pitkiä parisuhteita, joissa yleensä on myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Sitähän se on, palstatantat on sitä mieltä että eron jälkeen on oltava 3 vuotta yksin, ja seksin harrastaminenkin on ehdottomasti kielletty koska siitä saa hyvää oloa ja läheisyyttä.
Minä ainakin ajattelen juuri päinvastoin. Minusta on ihan ok mennä vaikka seuraavana päivänä panemaan, jos siltä tuntuu, mutta uuteen parisuhteeseen pitäisi käyttää enemmän harkintaa. Tuntuu, että näillä suhdehätäilijöillä tämä menee juuri niin, että seksiä pitäisi saada, mutta ollaan sen verran "siveitä", ettei irtoseksi tule kyseeseen, joten sitten äkkiä vain pitää saada joku parisuhde siihen, ettei vain tarvitse olla siveetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku draamakuningatar pöyristyy kun muut jatkavat elämää eikä jää vellomaan surkeuteen ja lypsämään sääliä pidempää kuin on tarpeen 😂
Luultavasti sellaisella ihmisellä, joka ei millään pysty solmimaan uutta parisuhdetta vuosikausiin eronsa jälkeen, onkin jotain ongelmia identiteettinsä ja seksuaalisuutensa kanssa. Normaali ihminen, jolla on normaalit halut ja tarpeet, pystyy jatkamaan elämäänsä eron jälkeen eikä jämähdä vuosiksi vatvomaan menneitä.
Minä näen tämän pikemminkin päinvastoin. Minä nimenomaan jatkoin elämääni eron jälkeen ja rakensin sen ihan uudelleen, enkä vain korvannut entistä puolisoa uudella ja jatkanut samaan malliin.
Ei ole kyse siitä, ettei pystyisi uuteen parisuhteeseen ja velloisi menneessä, vaan ettei uusi parisuhde kiinnosta kun yhdestä riippakivestä juuri pääsi eroon ja vihdoin on vapaa tekemään mitä haluaa.
Eikö sinulla ole lainkaan kokemusta hyvästä ja toimivasta ihmissuhteesta kun noin ikävästi nimittelet toista riippakiveksi? Useimmilla ihmisillä eronkin tullessa on muistoja hyvistäkin hetkistä. Harva raahaa koko suhteen kivirekeä ja jos niin tekee kannattaa miettiä omaa läheisriippuvaisuuttaan. En minä ainakaan ole kokenut omaa puolisoa riippakiveksi, josta jotenkin pääsee eroon, vaan aina suhde ei kanna koko ikää ja silloin on hyvä katsoa uutta.
Minkäs takia sinä kuvittelit, että erosin, jos en olisi kokenut yhteiselämää ahdistavana ja ikävänä? Ja miten tämä nyt kääntyikin siihen, että minä olen läheisriippuvainen, jos suhde ahdisti minua ja siitä lähdin ja sen jälkeen olin onnellinen kun sain olla yksin? Jännä logiikka, kun luulisi, että se, joka vaihtaa kumppania lennossa, olisi läheisriippuvaisempi.
Eli teit väärän valinnan ja otit miehen, joka ei kiinnostanutkaan ja jonka kanssa oli ahdistavaa. Tällä kertakaikkiaan jumalaisella ymmärryksellä päättelet, että kaikkien miesten kanssa on ikävää ja ahdistavaa ja kukaan ei voi nauttia olostaan parisuhteessa vaan pitäisi jokaisen naisen ymmärtää nauttia yksinolosta. Koska, jos näin ei tee, on samanlainen lunttu kuin äitisi.
Missäs näin sanoin? Tällä hetkellä seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa. Mutta en ole hätäilemässä, en muuttamassa yhteen, en ole esitellyt vielä lapsille, ennen kuin olen varma, että tämä toimii. Edelleen puhutaan vakavasta seurustelusta ja puolisosta ja harkinnasta näiden suhteen.
Sinä itse käytit nyt tuota "lunttu" sanaa, eli sinunkin mielestäsi on näköjään liikaa, jos isäpuolia on useita. Silti henkeen ja vereen puolustelet, että kyllä pitää saada erota ja aloittaa uusia suhteita ihan, miten haluaa. Koeta nyt päättää.
Referoin puhtaasti sinua. Minulla on menossa toinen avioliitto tässä elämässä. Ensimmäinen kesti 15 vuotta ja päättyi kuolemaan. Toinen on nyt kestänyt jo 10 vuotta. Lapsia minulla on jälkimmäisestä liitosta eli ihan ydinperheenä elän. Minä määritän puolison aviopuolisoksi, sinulla sitä ei ilmeisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan ihanneliitto alkaa 5-vuotiaana tarhassa ja päättyy yhteiseen kuolinvuoteeseen, käsi kädessä. Kaikki muu on epätasapainoista sekoilua. Avioeron saa ottaa jos mies juo, lyö tai ei vie roskia, mutta silti pitää kysyä itseltään miksi on niin tyhmä, että ottaa juopon miehen. Uuden liiton saa solmia sitten, kun lapset ovat varmasti omillaan eli noin 40-vuotiaita.
Jos jää leskeksi, palstan ihanne on kuningatar Victoria, joka piti surupukua elämänsä loppuun saakka miehensä kuoleman jälkeen. Jos jää tosi nuorena leskeksi, niin siinä tapauksessa uusi liitto on sallittu kunhan on istunut yksin kotona 25 vuotta. Tätä lyhyempi suruaika on loukkaus kaikkia maailman ihmisiä kohtaan.Näinhän kukaan ei ole sanonut. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin onko sinusta sitten oikea tapa se, että vaihdetaan avio- ja avopuolisoita parin vuoden välein ja jokaisen kanssa tehdään pari lasta ja ne edelliset sitten roikkuvat mukana? Niin, kai tajuat, että erota voi ja muutoksia voi tehdä ihan fiksustikin eikä hetken mielijohteista.
Toisten ihmisten asiat ja parisuhteet eivät kuulu minulle, eivätkä ne edes kiinnosta minua, saati että lähtisin niitä jälkiviisastelemaan. Ulkoisesti hienot liitot voivat olla kauheinta hel-vettiä sisältä, kun taas usein kumppania vaihtaneen perhe voi olla henkisesti tasapainoinen ja rakastava. Selän takana päivittely ja arvostelu ei johda mihinkään positiiviseen, luo ainoastaan pahaa oloa.
No tottakai se voi olla miten päin tahansa, mutta et kai nyt ihan tosissasi väitä, että nimenomaan kumppaneiden tiuha vaihtaminen tekisi perheestä tasapainoisen? Kyllä se nyt vain järkikin sanoo, että pääsääntöisesti se menee toisin päin. Enkä ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, että ulkoisesti hienot liitot voivat olla h*lvettiä. Kyllähän niistä tietysti kannattaa ero ottaa, mutta ainoa vaihtoehto ei ole syöksyä uuteen suhteeseen. Siksi en nyt ymmärrä tätä vastakkainasetteluasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku draamakuningatar pöyristyy kun muut jatkavat elämää eikä jää vellomaan surkeuteen ja lypsämään sääliä pidempää kuin on tarpeen 😂
Luultavasti sellaisella ihmisellä, joka ei millään pysty solmimaan uutta parisuhdetta vuosikausiin eronsa jälkeen, onkin jotain ongelmia identiteettinsä ja seksuaalisuutensa kanssa. Normaali ihminen, jolla on normaalit halut ja tarpeet, pystyy jatkamaan elämäänsä eron jälkeen eikä jämähdä vuosiksi vatvomaan menneitä.
Minä näen tämän pikemminkin päinvastoin. Minä nimenomaan jatkoin elämääni eron jälkeen ja rakensin sen ihan uudelleen, enkä vain korvannut entistä puolisoa uudella ja jatkanut samaan malliin.
Ei ole kyse siitä, ettei pystyisi uuteen parisuhteeseen ja velloisi menneessä, vaan ettei uusi parisuhde kiinnosta kun yhdestä riippakivestä juuri pääsi eroon ja vihdoin on vapaa tekemään mitä haluaa.
Eikö sinulla ole lainkaan kokemusta hyvästä ja toimivasta ihmissuhteesta kun noin ikävästi nimittelet toista riippakiveksi? Useimmilla ihmisillä eronkin tullessa on muistoja hyvistäkin hetkistä. Harva raahaa koko suhteen kivirekeä ja jos niin tekee kannattaa miettiä omaa läheisriippuvaisuuttaan. En minä ainakaan ole kokenut omaa puolisoa riippakiveksi, josta jotenkin pääsee eroon, vaan aina suhde ei kanna koko ikää ja silloin on hyvä katsoa uutta.
Minkäs takia sinä kuvittelit, että erosin, jos en olisi kokenut yhteiselämää ahdistavana ja ikävänä? Ja miten tämä nyt kääntyikin siihen, että minä olen läheisriippuvainen, jos suhde ahdisti minua ja siitä lähdin ja sen jälkeen olin onnellinen kun sain olla yksin? Jännä logiikka, kun luulisi, että se, joka vaihtaa kumppania lennossa, olisi läheisriippuvaisempi.
Eli teit väärän valinnan ja otit miehen, joka ei kiinnostanutkaan ja jonka kanssa oli ahdistavaa. Tällä kertakaikkiaan jumalaisella ymmärryksellä päättelet, että kaikkien miesten kanssa on ikävää ja ahdistavaa ja kukaan ei voi nauttia olostaan parisuhteessa vaan pitäisi jokaisen naisen ymmärtää nauttia yksinolosta. Koska, jos näin ei tee, on samanlainen lunttu kuin äitisi.
Missäs näin sanoin? Tällä hetkellä seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa. Mutta en ole hätäilemässä, en muuttamassa yhteen, en ole esitellyt vielä lapsille, ennen kuin olen varma, että tämä toimii. Edelleen puhutaan vakavasta seurustelusta ja puolisosta ja harkinnasta näiden suhteen.
Sinä itse käytit nyt tuota "lunttu" sanaa, eli sinunkin mielestäsi on näköjään liikaa, jos isäpuolia on useita. Silti henkeen ja vereen puolustelet, että kyllä pitää saada erota ja aloittaa uusia suhteita ihan, miten haluaa. Koeta nyt päättää.
Referoin puhtaasti sinua. Minulla on menossa toinen avioliitto tässä elämässä. Ensimmäinen kesti 15 vuotta ja päättyi kuolemaan. Toinen on nyt kestänyt jo 10 vuotta. Lapsia minulla on jälkimmäisestä liitosta eli ihan ydinperheenä elän. Minä määritän puolison aviopuolisoksi, sinulla sitä ei ilmeisesti ole.
Siis missä referoit puhtaasti minua? Tuossa kun väitit, että mielestäni kaikkien miesten kanssa elämä on ikävää ja ahdistavaa? Tuossa kun kutsuit äitiäni "luntuksi"? Kumpaakaan näistä en kyllä missään sanonut. Otapas silmä käteen ja lue uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku draamakuningatar pöyristyy kun muut jatkavat elämää eikä jää vellomaan surkeuteen ja lypsämään sääliä pidempää kuin on tarpeen 😂
Luultavasti sellaisella ihmisellä, joka ei millään pysty solmimaan uutta parisuhdetta vuosikausiin eronsa jälkeen, onkin jotain ongelmia identiteettinsä ja seksuaalisuutensa kanssa. Normaali ihminen, jolla on normaalit halut ja tarpeet, pystyy jatkamaan elämäänsä eron jälkeen eikä jämähdä vuosiksi vatvomaan menneitä.
Minä näen tämän pikemminkin päinvastoin. Minä nimenomaan jatkoin elämääni eron jälkeen ja rakensin sen ihan uudelleen, enkä vain korvannut entistä puolisoa uudella ja jatkanut samaan malliin.
Ei ole kyse siitä, ettei pystyisi uuteen parisuhteeseen ja velloisi menneessä, vaan ettei uusi parisuhde kiinnosta kun yhdestä riippakivestä juuri pääsi eroon ja vihdoin on vapaa tekemään mitä haluaa.
Eikö sinulla ole lainkaan kokemusta hyvästä ja toimivasta ihmissuhteesta kun noin ikävästi nimittelet toista riippakiveksi? Useimmilla ihmisillä eronkin tullessa on muistoja hyvistäkin hetkistä. Harva raahaa koko suhteen kivirekeä ja jos niin tekee kannattaa miettiä omaa läheisriippuvaisuuttaan. En minä ainakaan ole kokenut omaa puolisoa riippakiveksi, josta jotenkin pääsee eroon, vaan aina suhde ei kanna koko ikää ja silloin on hyvä katsoa uutta.
Minkäs takia sinä kuvittelit, että erosin, jos en olisi kokenut yhteiselämää ahdistavana ja ikävänä? Ja miten tämä nyt kääntyikin siihen, että minä olen läheisriippuvainen, jos suhde ahdisti minua ja siitä lähdin ja sen jälkeen olin onnellinen kun sain olla yksin? Jännä logiikka, kun luulisi, että se, joka vaihtaa kumppania lennossa, olisi läheisriippuvaisempi.
Eli teit väärän valinnan ja otit miehen, joka ei kiinnostanutkaan ja jonka kanssa oli ahdistavaa. Tällä kertakaikkiaan jumalaisella ymmärryksellä päättelet, että kaikkien miesten kanssa on ikävää ja ahdistavaa ja kukaan ei voi nauttia olostaan parisuhteessa vaan pitäisi jokaisen naisen ymmärtää nauttia yksinolosta. Koska, jos näin ei tee, on samanlainen lunttu kuin äitisi.
Missäs näin sanoin? Tällä hetkellä seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa. Mutta en ole hätäilemässä, en muuttamassa yhteen, en ole esitellyt vielä lapsille, ennen kuin olen varma, että tämä toimii. Edelleen puhutaan vakavasta seurustelusta ja puolisosta ja harkinnasta näiden suhteen.
Sinä itse käytit nyt tuota "lunttu" sanaa, eli sinunkin mielestäsi on näköjään liikaa, jos isäpuolia on useita. Silti henkeen ja vereen puolustelet, että kyllä pitää saada erota ja aloittaa uusia suhteita ihan, miten haluaa. Koeta nyt päättää.
Referoin puhtaasti sinua. Minulla on menossa toinen avioliitto tässä elämässä. Ensimmäinen kesti 15 vuotta ja päättyi kuolemaan. Toinen on nyt kestänyt jo 10 vuotta. Lapsia minulla on jälkimmäisestä liitosta eli ihan ydinperheenä elän. Minä määritän puolison aviopuolisoksi, sinulla sitä ei ilmeisesti ole.
Mikä sinun pointtisi nyt oikeastaan on? Ethän sinä ole kertaakaan eronnut, eli hypännyt suhteesta toiseen.
Minä määritän puolisoksi aviopuolison ja avopuolison. Tällä hetkellä minulla ei ole puolisoa, mutta minulla on ollut avopuoliso (11 vuotta). Olen seurustellut uuden miesystävän kanssa puoli vuotta, mutta yhteenmuutolla ei ole mitään kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole minkäänlaisia tasovaatimuksia, niin helpostihan se löytyy kun kelpaa kuka vaan.
Sarjamonogamistit ovat jaloja yksilöitä! Voi olla vaikka 20 kumppania 20 vuoden aikana, kunhan vain "on ollut uskollinen" (ts. jättänyt toisen heti kun ei "niiku enää jaxa").
Sarjamonogamisti on moraalisesti ylevä yksilö verrattuna vuosikymmeniä parisuhteeseensa panostaneeseen mutta KERRAN pikkujouluissa pettämään erehtyneeseen lurjukseen.
Sarjamonogamia palauttaa uskon ihmiskuntaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Minulle on ihan sama, jos joku haluaa harrastaa seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Siitä vain, ei kuulu minulle eikä ole minulta pois. Jotta itse voin ja haluan harrastaa, minun pitää olla ihastunut. Ja jos olen ihastunut, haluan yleensä koko paketin eli suhteen. Mistään irtoseksistä en saa mitään. Kukin tavallaan tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Minulle on ihan sama, jos joku haluaa harrastaa seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Siitä vain, ei kuulu minulle eikä ole minulta pois. Jotta itse voin ja haluan harrastaa, minun pitää olla ihastunut. Ja jos olen ihastunut, haluan yleensä koko paketin eli suhteen. Mistään irtoseksistä en saa mitään. Kukin tavallaan tässäkin asiassa.
Juuri näin oletinkin. Eli pitää olla se parisuhde, oli se sitten miten pikainen tahansa. Minulla taas menee niin, että voin ihan hyvin viehättyä ihmisestä sen verran, että nautin irtoseksistä, mutta parisuhteeseen taas ei riitä ihastuminen, vaan sen lisäksi pitää olla luottamusta, vakautta jne. En lähtisi vakavaan parisuhteeseen kuukauden tuntemisen jälkeen, vaikka ihastus olisikin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Minulle on ihan sama, jos joku haluaa harrastaa seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Siitä vain, ei kuulu minulle eikä ole minulta pois. Jotta itse voin ja haluan harrastaa, minun pitää olla ihastunut. Ja jos olen ihastunut, haluan yleensä koko paketin eli suhteen. Mistään irtoseksistä en saa mitään. Kukin tavallaan tässäkin asiassa.
Eli pitääkö olla ihastus vai parisuhde? Vai molemmat? Etkö pysty ihastuneenakaan harrastamaan seksiä, ellei ole sovittu parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika nätti, pukeudun naisellisesti, puhun suoraan, olen kuulemma hauska, juon kaljaa, syön burgereita ja tykkään seksistä. En kärsi pms:sta, päänsäryistä enkä prinsessasyndroomasta. En ole itserakas pätkääkään, mutta pakko sanoa kun kerran kysytään, että kuka nyt ei haluaisi olla kanssani?!
Vau, miten ainutlaatuinen oletkaan 😲
Eihän tässä ollutkaan kyse ainutlaatuisuudesta. Aloituksessa kysytään miten toisilta onnistuu helposti uuden kumppanin löytäminen. Ja tuossa siihen vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan ihanneliitto alkaa 5-vuotiaana tarhassa ja päättyy yhteiseen kuolinvuoteeseen, käsi kädessä. Kaikki muu on epätasapainoista sekoilua. Avioeron saa ottaa jos mies juo, lyö tai ei vie roskia, mutta silti pitää kysyä itseltään miksi on niin tyhmä, että ottaa juopon miehen. Uuden liiton saa solmia sitten, kun lapset ovat varmasti omillaan eli noin 40-vuotiaita.
Jos jää leskeksi, palstan ihanne on kuningatar Victoria, joka piti surupukua elämänsä loppuun saakka miehensä kuoleman jälkeen. Jos jää tosi nuorena leskeksi, niin siinä tapauksessa uusi liitto on sallittu kunhan on istunut yksin kotona 25 vuotta. Tätä lyhyempi suruaika on loukkaus kaikkia maailman ihmisiä kohtaan.Näinhän kukaan ei ole sanonut. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin onko sinusta sitten oikea tapa se, että vaihdetaan avio- ja avopuolisoita parin vuoden välein ja jokaisen kanssa tehdään pari lasta ja ne edelliset sitten roikkuvat mukana? Niin, kai tajuat, että erota voi ja muutoksia voi tehdä ihan fiksustikin eikä hetken mielijohteista.
Toisten ihmisten asiat ja parisuhteet eivät kuulu minulle, eivätkä ne edes kiinnosta minua, saati että lähtisin niitä jälkiviisastelemaan. Ulkoisesti hienot liitot voivat olla kauheinta hel-vettiä sisältä, kun taas usein kumppania vaihtaneen perhe voi olla henkisesti tasapainoinen ja rakastava. Selän takana päivittely ja arvostelu ei johda mihinkään positiiviseen, luo ainoastaan pahaa oloa.
No tottakai se voi olla miten päin tahansa, mutta et kai nyt ihan tosissasi väitä, että nimenomaan kumppaneiden tiuha vaihtaminen tekisi perheestä tasapainoisen? Kyllä se nyt vain järkikin sanoo, että pääsääntöisesti se menee toisin päin. Enkä ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, että ulkoisesti hienot liitot voivat olla h*lvettiä. Kyllähän niistä tietysti kannattaa ero ottaa, mutta ainoa vaihtoehto ei ole syöksyä uuteen suhteeseen. Siksi en nyt ymmärrä tätä vastakkainasetteluasi.
Pointti oli siinä tekstini alussa, eli että muiden asiat ei kuulu minulle. Vastakkainasettelulla annoin esimerkin, että koskaan ei voi tietää mitä perheiden sisällä tapahtuu, joten voitaisiin se arvostelu ja kyräily jättää vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan ihanneliitto alkaa 5-vuotiaana tarhassa ja päättyy yhteiseen kuolinvuoteeseen, käsi kädessä. Kaikki muu on epätasapainoista sekoilua. Avioeron saa ottaa jos mies juo, lyö tai ei vie roskia, mutta silti pitää kysyä itseltään miksi on niin tyhmä, että ottaa juopon miehen. Uuden liiton saa solmia sitten, kun lapset ovat varmasti omillaan eli noin 40-vuotiaita.
Jos jää leskeksi, palstan ihanne on kuningatar Victoria, joka piti surupukua elämänsä loppuun saakka miehensä kuoleman jälkeen. Jos jää tosi nuorena leskeksi, niin siinä tapauksessa uusi liitto on sallittu kunhan on istunut yksin kotona 25 vuotta. Tätä lyhyempi suruaika on loukkaus kaikkia maailman ihmisiä kohtaan.Näinhän kukaan ei ole sanonut. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin onko sinusta sitten oikea tapa se, että vaihdetaan avio- ja avopuolisoita parin vuoden välein ja jokaisen kanssa tehdään pari lasta ja ne edelliset sitten roikkuvat mukana? Niin, kai tajuat, että erota voi ja muutoksia voi tehdä ihan fiksustikin eikä hetken mielijohteista.
Toisten ihmisten asiat ja parisuhteet eivät kuulu minulle, eivätkä ne edes kiinnosta minua, saati että lähtisin niitä jälkiviisastelemaan. Ulkoisesti hienot liitot voivat olla kauheinta hel-vettiä sisältä, kun taas usein kumppania vaihtaneen perhe voi olla henkisesti tasapainoinen ja rakastava. Selän takana päivittely ja arvostelu ei johda mihinkään positiiviseen, luo ainoastaan pahaa oloa.
No tottakai se voi olla miten päin tahansa, mutta et kai nyt ihan tosissasi väitä, että nimenomaan kumppaneiden tiuha vaihtaminen tekisi perheestä tasapainoisen? Kyllä se nyt vain järkikin sanoo, että pääsääntöisesti se menee toisin päin. Enkä ymmärrä, miten tuo liittyy aiheeseen, että ulkoisesti hienot liitot voivat olla h*lvettiä. Kyllähän niistä tietysti kannattaa ero ottaa, mutta ainoa vaihtoehto ei ole syöksyä uuteen suhteeseen. Siksi en nyt ymmärrä tätä vastakkainasetteluasi.
Pointti oli siinä tekstini alussa, eli että muiden asiat ei kuulu minulle. Vastakkainasettelulla annoin esimerkin, että koskaan ei voi tietää mitä perheiden sisällä tapahtuu, joten voitaisiin se arvostelu ja kyräily jättää vähemmälle.
Nyt taidat puhua vähän asian vierestä. Tässähän nyt puhuttiin nopeista puolisoiden vaihdoista, joka kyllä näkyy päälle päin. Kukaan ei ole sanonut, että erotaan liian herkästi tai että ydinperheessä elämä on ihanaa tai että uusioperhe on h*lvettiä. On kyse ainoastaan puolison vaihtamisesta ja jos eron jälkeen kahden viikon päästä toinen eronneista kävelee käsi kädessä hempeillen julkisilla paikoilla, niin kyllä sen nyt vain tyhmempikin näkee, mitä siinä on tapahtunut. Eihän se välttämättä muille kuulu (paitsi, jos on lapsia kuvioissa), mutta ei se tilanne nyt kovin epäselväksi kenellekään jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Minulle on ihan sama, jos joku haluaa harrastaa seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Siitä vain, ei kuulu minulle eikä ole minulta pois. Jotta itse voin ja haluan harrastaa, minun pitää olla ihastunut. Ja jos olen ihastunut, haluan yleensä koko paketin eli suhteen. Mistään irtoseksistä en saa mitään. Kukin tavallaan tässäkin asiassa.
Juuri näin oletinkin. Eli pitää olla se parisuhde, oli se sitten miten pikainen tahansa. Minulla taas menee niin, että voin ihan hyvin viehättyä ihmisestä sen verran, että nautin irtoseksistä, mutta parisuhteeseen taas ei riitä ihastuminen, vaan sen lisäksi pitää olla luottamusta, vakautta jne. En lähtisi vakavaan parisuhteeseen kuukauden tuntemisen jälkeen, vaikka ihastus olisikin olemassa.
En ymmärrä ajatteluasi. Itsellä menee niin, että kun kiinnostun ja ihastun, haluan tutustua, haluan seksiä ja yhdessäoloa. En halua ketään muuta, joten olen valmis sitoutumaan toiseen. Mitä tarkoitat sillä, ettet lähtisi vakavaan parisuhteeseen kuukauden tuntemisen jälkeen? Haluat panna muitakin? Minä en halua. Haluan olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Enkä kutsuisi sarjamonogamiaksi sitä, että ensin on esim. kymmenen vuotta suhteessa, sitten eroaa ja löytää pian uuden, jonka kanssa on sitten toiset kymmenen vuotta.
Päihdepiireissä kun elin näin millaista on, kun uusi mies otetaan kirjaimellisesti lennosta. Monelle naiselle yksin nukkuminen oli mahdottomuus. Muuten toki oltiin aina niin kovaa kimmaa. Ongelma oli sitten siinä, kun miehet tuppaavat joutumaan välillä linnaan. Vannotaan uskollisuutta, mutta kaikki tietävät mikä on homman nimi. Huhut leviävät ja uusi mustasukkaisuusdraama on valmis. Jos mies kuoli, silloin saatettin levätä vähän aikaa sukulaisten luona. Siellä vaan piti olla selvä, joten suruaika jäi melko lyhyeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, onko nämä tiuhaan kumppaneita vaihtavat sellaisia, jotka ajattelevat, että irtoseksi on ehdottoman kiellettyä ja seksiä harrastetaan vain parisuhteessa. Tässä on nyt tullut parikin kommenttia, että kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus harrastaa seksiä ja saada läheisyyttä ja nopeasti eteneviä uusia parisuhteita perustellaan tällä. Ihan kuin sinkulle ei olisi mahdollista harrastaa seksiä ilman parisuhdetta. Tätä olen monta kertaa ennenkin kysynyt, mutta kummallisesti tämä kysymys aina kierretään. Eli onko se uuden parisuhteen kaipuu oikeastaan vain sitä, että pitää saada seksiä?
Minulle on ihan sama, jos joku haluaa harrastaa seksiä satunnaisen kumppanin kanssa. Siitä vain, ei kuulu minulle eikä ole minulta pois. Jotta itse voin ja haluan harrastaa, minun pitää olla ihastunut. Ja jos olen ihastunut, haluan yleensä koko paketin eli suhteen. Mistään irtoseksistä en saa mitään. Kukin tavallaan tässäkin asiassa.
Eli pitääkö olla ihastus vai parisuhde? Vai molemmat? Etkö pysty ihastuneenakaan harrastamaan seksiä, ellei ole sovittu parisuhteesta?
Pystyn, mutta jos seksi on hyvää, kyllähän siinä tunteet vahvistuvat ja haluaa pian enemmänkin toiselta. Sen sijaan en pysty pelkkään seksisuhteeseen, jos olen oikein ihastunut. Sellainen on kidutusta ja tuntuu hyväksikäytöltä.
Toisten ihmisten asiat ja parisuhteet eivät kuulu minulle, eivätkä ne edes kiinnosta minua, saati että lähtisin niitä jälkiviisastelemaan. Ulkoisesti hienot liitot voivat olla kauheinta hel-vettiä sisältä, kun taas usein kumppania vaihtaneen perhe voi olla henkisesti tasapainoinen ja rakastava. Selän takana päivittely ja arvostelu ei johda mihinkään positiiviseen, luo ainoastaan pahaa oloa.