Miksi suomalaiset ovat niin helkkarin sisäänpäinkääntyneitä???
Olemme TODELLAKIN epäkohteliaita, se om briteissä tullut huomattua! Ei anneta tietä muille vaan pusketaan ensimmäisenä (parhaiten havaitsee lennoilla). Amerikkalaiset ehkä brittejäkin huomaavaisempia, tiedustelevat vieruskaverilta onko kiire jatkolennolle. Finnairilla ei tietoakaan tästä. Metrossa olen ehkä 2 kertaa kantanut matkalaukkua portaita ylös/alas (siellä suhannut laukun kanssa lukemattomat kerrat) vaikka aina pakkaankin niin että sen jaksaisin kantaa. Lähes aina joku portaiden alapäässä/puolivälissä sen tarjoutuu tekemään. Eikä johdu siitä että olen nainen vaan eräs nuori mies tarjoitui auttamaan iäkkäämpää setääni hänen ollessa täällä. Itse myös ottanut opikseni ja auttanut muutamaa mummoa kantamusten kanssa kun ovat poistuneet julkisista. Suomessa ei oteta MINKÄÄNNÄKÖISTÄ kontaktia tuntemattomiin, miksi ei??? Enkä tarkoita että kaipaisin suomalaiseen kulttuuriin kuulumatonta reviirille puskemista tai small talkia, ystävällinen hymy junassa viereen istuessa riittää. Mutta ei, katsekontaktikin tuntuu olevan liikaa!! Alkanut ahdistamaan Suomeen tuleminen näiden vuosien jälkeen. Kuinka totun taas ihmisten kylmyyteen?? Tuntuu että yhteisöttömyyden tunne on Suomessa johtanut siihen, että johdetaan väkivaltatilastoissa, syrjäydytään ja tehdään itsemurhia!! Ei voi olla syy-seuraus -suhde kaukana tästä??
Kommentit (94)
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset vasta ovatkin epäkohteliaita: amerikkalainen tulee hissiin ja kysyy ”how are you doing?”, kuinka hurisee? Hissin ovi sulkeutuu. Mietin miten minulla on mennyt viime aikoina: eipä hassummin, ei ole ollut kauheasti sairauksia, elämä ei ole sen kummallisempaa. Kun vedän henkeä sanoakseni mitä minulle kuuluu, lähtee amerikkalainen jo pois hissistä. Häntä ei oikeasti kiinnostanut mitä minulle kuuluu. How fake is that? Ja tämä tarina on totta.
Amerikassa "how are you" on suomeksi "moi" ei "kuinka hurisee". Vähemmästäkin katsovat kieroon, jos elämäntarinaasi alat vuodattamaan heidän tervehtiessä sinua.
Suomessa ”how are you” tarkoittaa kuinka hurisee, ei ”moi”. Vähemmästäkin katsotaan kieroon jos kysellään kuulumisia ja livahdetaan sitten karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin tyypillistä, kun asutaan hetki ulkomailla ja rahat lopussa tullaan takas suomeen niin AINA kuuluu silloin haukkua oma kotimaa :)
Ehkä se kuule johtuu ihan siitä että suomalaiaten tympeyteen herää kun käy ulkomailla.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin tyypillistä, kun asutaan hetki ulkomailla ja rahat lopussa tullaan takas suomeen niin AINA kuuluu silloin haukkua oma kotimaa :)
Rahani eivät ole lopussa,kiitos tosin huolenpidosta. Tässä ketjussa nostin esiin itseäni häiritsevimmän epäkohdan. Suomessa paljon hyvää, jota vasta täällä oppinut arvostamaan; puhdas ilma, lämpimät kämpät ja asumista koskevat lait & säännökset, ilmainen koulutus, leveät tiet, prisman karkkivalikoima, byrokratian puute: monet viralliset asiat hoituu netissä (täällö tarvitset proof of addressin ts. sähkö-/kaasulaskun kirjastokorttiakin varten) jnejnejne.
Tuo puhdas ilma on tosiaan toinen asia jonka huomatakseen on käytävä ulkomailla. Tympeyden lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on normaalia. Enemmän ihmettelen että miksi ulkomailla ollaan aina överisti ekstrovertteja.
Minusta oli kanssa ihana palata jenkeistä Suomeen ☺ se tekihymyllä säestetty small talk oli uuvuttavaa ja pinnallista. Toinen kauhea lomakohde oli Italia. Miehet tulivat ihon iholle ilman lupaa heti. Seurasivat ja huutelivat. Kyllä oli ihanaa päästä Suomijörriköiden luo takasin.
Apua olen aina saanut Suomessa vierailta. On sitten hajonnut pyöränkumi tai annettu kantoapua, ovien avaamista ja muuta.
Ihanat suomalaiset ❤
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereella, ja olen aina ihmetellyt miksi meidän rapun naiset, ei siis kertaakaan, ole tervehtineet minua, vaikka olen heitä paljon vanhempi. Tänään huomasin, parkkipaikalta katsoessani, että nämä naiset ei tervehdi edes toisiaan.
Tosi kummallista.
Olen asunut melkein 30 vuotta Tampereella kerrostaloissa, ja yhden ainoan kerran minua ei ole tervehditty rappukäytävässä. Sekin tervehtimättä jättänyt oli peräkammarin pojan näköinen kaveri, jolta ei varmaankaan voi odottaakaan edes tervehtimiseen tarvittavaa sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomi johda väkivaltatilastoja, ap. Ei edes sinnepäin.
Suomi on sijalla 130 parinsadan maan joukossa. Enemmän murhia väkilukuun verrattuna on monessa EU-maassakin, muun muassa juuri siellä kehumassasi Isossa.Britanniassa (joka on sijalla 71)
http://www.nationmaster.com/country-info/stats/Crime/Violent-crime/Murd…
1
Suomi voi olla murhatilastossa Englantia alempana, mutta tappotilastot onkin eri asia. Mm. OECD:n tilaston mukaan Suomessa on yli puolta enemmän henkirikoksia kuin Englannissa.
www.civitas.org.uk/content/files/crime_stats_oecdjan2012.pdf
Itsellänikin meni jonkin aikaa tottua suomalaiseen jähmeyteen kun olin muutaman vuoden Englannissa asunut, mutta tottui siihen lopulta. Elämä on ankeaa meidän tavallamme elettynä, mutta toisaalta itseä joskus rassasi Englannissa se, miten kaikesta tehdään a big fuss. Toisaalta esim. sairaana ollessa oli ihanaa kun todellakin hoidettiin. Suomalaisessa sairaalassa on oikein kunnia-asia, että potilas tekee kaiken itse (kuntouttava työote tmsp), kun taas Englannissa hoitajat oikeasti tekivät hoitotyötä, ruuat sai itse valita ja muutenkin oli sellainen tunne, että potilaasta välitetään.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asunut Tampereella ja Yhdysvalloissa pikkukaupungissa. Tampereella juttelen useasti naapuriston kanssa, Jenkeissä harvemmin. Jenkeissä itseasiassa tosi yleistä naapuristo viha. Jenkeissä sen sijaan kaupassa aina kysyvät how are you, mutta kuten aikaisemmin jo sanottiin, se on tervehdys eikä oikea kysymys. Jenkeissä koulussa ihmiset juttelivat tunneilla todella helposti ja sanoivat juttuja kuten "We should totally hang out sometime", mutta tämäkään ei oikeasti tarkoittanut että haluaisi sopia jonkun päivämäärän milloin hengataan. Eli kulttuurieroja miten toisia esimerkiksi juuri kaupassa tai julkisissa kohdellaan, mutta ei oikeasti kerro paljookaan ihmisten luonteenpiirteistä.
Ihmettelen, miten joku aina kehuu niitä amerikkalaisia, ovat kuulema maailman mukavampia ja aivan ihania. Sitten joku haukkuu ne maanrakoon, aivan kelvottomia.Päättäkää nyt jo, minkälaisia ne sitten on!
Suomalaiset ovat juntteja talonpoikia. Metsäläisiä. Vasta kaupunkiin muuttaneita. Eivät uskalla olla ystävällisiä ja avuliaita. Kun jokuhan saattaisi vaikka loukkantua.
Minulle sattui viime reissulla Englantiin muutama vuosi sitten niin, että kännykkä temppuili. Se saattoi vaan yhtäkkiä lakata toimimasta, ja sitten taas heräsi henkiin. Noh, Englannissahan tämä ei ollut mikään ongelma, kun esim. hotellin aulasta taksia soittaessani puhelin kuoli. Vieressä istunut nainen näki tilanteen ja tarjosi omaa puhelintaan lainaan välittömästi. Toisella kerralla baarissa sai myös valita minkä tuntemattomien ihmisten tarjoaman puhelimen lainaisi. Suomeen palatessa kävi taas sama juttu kaupan hitaasti etenevässä kassajonossa, mutta kas kummaa, kaikki muut jonottajat käänsivät välittömästi katseensa eri suuntaan ja olivat kuin minua ei olisi ollutkaan. En toki odottanutkaan kenenkään auttavan, mutta ero edellisen päivän kokemuksiin Englannissa oli suuri.
Lontoossa ainakin kun olin ekan kerran vuosia sitten, niin kaikki sanoivat "sorry" todella helposti pienestäkin kosketuksesta, tätä tapahtui etenkin metron laitureilla, kun ihmisiä paljon.
Suomessa valtion rooli on niin vahva, että ihmiset mieltävät sen sitten niinkin, että ketään ei auteta esim. raskaan laukun kanssa. Täysin ymmärrettävää on tietenkin olettaa, että valtio auttaa joissain sille säädetyissä asioissa, mutta sen saman ilmiön leviäminen sellaistenkin asioiden yhteyteen, joissa valtio ei todellakaan auta - kuten laukun kantaminen -, on vastenmielinen ilmiö.
Minua ei ole kertaakaan naapuri tervehtinyt rapussa. Olen asunut täällä Itä-Helsingissä kohta 10 vuotta. Onneksi olen suurimman osan vuodessa töissä ulkomailla. Säästän hymyt ja tervehdykset sinne. Suomessa ei ole elämää. On vain kurjuutta ja penseyttä.
Vierailija kirjoitti:
Lontoossa ainakin kun olin ekan kerran vuosia sitten, niin kaikki sanoivat "sorry" todella helposti pienestäkin kosketuksesta, tätä tapahtui etenkin metron laitureilla, kun ihmisiä paljon.
Suomessa valtion rooli on niin vahva, että ihmiset mieltävät sen sitten niinkin, että ketään ei auteta esim. raskaan laukun kanssa. Täysin ymmärrettävää on tietenkin olettaa, että valtio auttaa joissain sille säädetyissä asioissa, mutta sen saman ilmiön leviäminen sellaistenkin asioiden yhteyteen, joissa valtio ei todellakaan auta - kuten laukun kantaminen -, on vastenmielinen ilmiö.
Sosiaalidemokratiassa ihmiset laitetaan laitoksiin ja valtion virkamiehet pitää heistä huolen. Yhteisöllisyys ei kuulu sosiaalidemokratiaan koska sitä ei voi kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asunut Tampereella ja Yhdysvalloissa pikkukaupungissa. Tampereella juttelen useasti naapuriston kanssa, Jenkeissä harvemmin. Jenkeissä itseasiassa tosi yleistä naapuristo viha. Jenkeissä sen sijaan kaupassa aina kysyvät how are you, mutta kuten aikaisemmin jo sanottiin, se on tervehdys eikä oikea kysymys. Jenkeissä koulussa ihmiset juttelivat tunneilla todella helposti ja sanoivat juttuja kuten "We should totally hang out sometime", mutta tämäkään ei oikeasti tarkoittanut että haluaisi sopia jonkun päivämäärän milloin hengataan. Eli kulttuurieroja miten toisia esimerkiksi juuri kaupassa tai julkisissa kohdellaan, mutta ei oikeasti kerro paljookaan ihmisten luonteenpiirteistä.
Ihmettelen, miten joku aina kehuu niitä amerikkalaisia, ovat kuulema maailman mukavampia ja aivan ihania. Sitten joku haukkuu ne maanrakoon, aivan kelvottomia.Päättäkää nyt jo, minkälaisia ne sitten on!
Ihmisiä ne on niinkuin kaikki muutkin, löytyy paljon todella sydämmellisiä tyyppejä ja myös ympimätiä henkilöitä. Itse en viestilläni tarkoittanut amerikkalaisia haukkua, vaan kerroin vain joitakin epäkohtia.
Itse huolehdin vain itsestäni ja lähimmäisistäni. Onneksi asun Suomessa jossa tämä on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asunut Tampereella ja Yhdysvalloissa pikkukaupungissa. Tampereella juttelen useasti naapuriston kanssa, Jenkeissä harvemmin. Jenkeissä itseasiassa tosi yleistä naapuristo viha. Jenkeissä sen sijaan kaupassa aina kysyvät how are you, mutta kuten aikaisemmin jo sanottiin, se on tervehdys eikä oikea kysymys. Jenkeissä koulussa ihmiset juttelivat tunneilla todella helposti ja sanoivat juttuja kuten "We should totally hang out sometime", mutta tämäkään ei oikeasti tarkoittanut että haluaisi sopia jonkun päivämäärän milloin hengataan. Eli kulttuurieroja miten toisia esimerkiksi juuri kaupassa tai julkisissa kohdellaan, mutta ei oikeasti kerro paljookaan ihmisten luonteenpiirteistä.
Ihmettelen, miten joku aina kehuu niitä amerikkalaisia, ovat kuulema maailman mukavampia ja aivan ihania. Sitten joku haukkuu ne maanrakoon, aivan kelvottomia.Päättäkää nyt jo, minkälaisia ne sitten on!
Amerikkalainen prototyyppimies(tm) karauttaa mojaven auringonvärjäämästä horisontista shelbyraidallisella ford f150-lava-autollaan. Hän pysäköi maantielaivansa tiukalla J-käännöksellä huulet isona O:na hämmästelevän standardipalstalaisen eteen. Jykevä ovi aukeaa ja käärmeennahkabootsi laskeutuu yhdeksän tuuman astinlaudalle. Miehen raamikas muoto piirtyy kultaiseksi muuttunutta taivaankantta vasten. Levis jeansit ja flanellipaita tulittavat kuoseillaan mykistyneen todistajan tajuntaa. Kahdenkymmenen gallonan stetson kehystää ystävällisiä silmiä, hymyilevä suu aukeaa: how are you doing? yee haw!
Suomes on aina "ihan sama!", kun Suomea arvostelee. Suomea ei saisi arvostella mistään, koska lukuisat suomalaiset eivät kestä minkäänlaista kritiikkiä. Se on aina henkilökohtainen hyökkäys.
Jos suomalaiset olisivat maailman väkivaltaisimpia ihmisiä julkisissa paikoissa ja tästä arvostelisi etenkin ulkomaalainen, tällöin suomalaisten osa loukkaantuisi arvostelusta. Samalla oletettaisiin, että on saatava jatkaa samaa väkivaltaista elämää muiden sitä kuitenkaan arvostelematta. Tähän samaan yhteyteen liittyy sitten kiinnostus siitä, mitähän ne ulkomaalaiset meistä ajattelee. Ikään kuin udellaan asiaa määräajoin ja toivotaan, että ajattelevat hyvää, eivätkä arvostele mistään, jonka kuitenkin useimmat tietävät huonoksi piirteeksi. Kun arvostelemattomuudesta on sitten saatu vakuudet, jatketaan sen saman elämäntavan ylläpitoa (kuvitteellinen maailman väkivaltaisin valtio) tyytyväisinä, koska ne ulkomaalaiset eivät arvostelleet meitä ja me saamme edelleenkin olla väkivaltaisia, eli elää tyylillämme. Ehtona on poikkeuksetta, että meidän on saatava elää tyylillämme - olla väkivaltaisia, juoppoja, tupppisuita jne.. -, ja kuitenkin muiden on kehuttava meitä samanaikaisesti. Kyseessä on siis ääretön itsekkyys, koska on saatava molemmat vastapuolen saamatta mitään.
USAssa on 300+ miljoonaa ihmistä. Sitä on näköjään monen vaikea käsittää. Sieltä löytyy huippuja ja vähemmän huippuja sellaisissa määrin, että pikkulammikon suomalainen ei vaan pysty tajuamaan sitä asteikkoa ja sen merkitystä. Suomessa me ollaan lopulta kaikki melko samanlaisia, USAsta taas löytyy elämän koko kirjo.
Vierailija kirjoitti:
Mihin esim. tuota katsekontaktia tarvitaan? Vaikkapa Helsingissä on täyttä hulluutta - jopa epäkohteliasta - ruveta erikseen mulkkaamaan jokaista. Meille suomalaisille kohteliaisuus vaan on sirä, että jätetään muut rauhaan.
Itse tykkään katsoa vastaantulijoita silmiin, ei siis kaikkia nyt tosiaan ehdi ja voi katsoa, mutta jos esim. yksi ihminen tulee vastaan, katson lähes aina sekunnin murto-osia. Jos toinen ei katso, se tuntuu melko usein vastenmieliseltä.
Se on tämä autistinen kansanluonne.
Rahani eivät ole lopussa,kiitos tosin huolenpidosta. Tässä ketjussa nostin esiin itseäni häiritsevimmän epäkohdan. Suomessa paljon hyvää, jota vasta täällä oppinut arvostamaan; puhdas ilma, lämpimät kämpät ja asumista koskevat lait & säännökset, ilmainen koulutus, leveät tiet, prisman karkkivalikoima, byrokratian puute: monet viralliset asiat hoituu netissä (täällö tarvitset proof of addressin ts. sähkö-/kaasulaskun kirjastokorttiakin varten) jnejnejne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.