Miksi suomalaiset ovat niin helkkarin sisäänpäinkääntyneitä???
Olemme TODELLAKIN epäkohteliaita, se om briteissä tullut huomattua! Ei anneta tietä muille vaan pusketaan ensimmäisenä (parhaiten havaitsee lennoilla). Amerikkalaiset ehkä brittejäkin huomaavaisempia, tiedustelevat vieruskaverilta onko kiire jatkolennolle. Finnairilla ei tietoakaan tästä. Metrossa olen ehkä 2 kertaa kantanut matkalaukkua portaita ylös/alas (siellä suhannut laukun kanssa lukemattomat kerrat) vaikka aina pakkaankin niin että sen jaksaisin kantaa. Lähes aina joku portaiden alapäässä/puolivälissä sen tarjoutuu tekemään. Eikä johdu siitä että olen nainen vaan eräs nuori mies tarjoitui auttamaan iäkkäämpää setääni hänen ollessa täällä. Itse myös ottanut opikseni ja auttanut muutamaa mummoa kantamusten kanssa kun ovat poistuneet julkisista. Suomessa ei oteta MINKÄÄNNÄKÖISTÄ kontaktia tuntemattomiin, miksi ei??? Enkä tarkoita että kaipaisin suomalaiseen kulttuuriin kuulumatonta reviirille puskemista tai small talkia, ystävällinen hymy junassa viereen istuessa riittää. Mutta ei, katsekontaktikin tuntuu olevan liikaa!! Alkanut ahdistamaan Suomeen tuleminen näiden vuosien jälkeen. Kuinka totun taas ihmisten kylmyyteen?? Tuntuu että yhteisöttömyyden tunne on Suomessa johtanut siihen, että johdetaan väkivaltatilastoissa, syrjäydytään ja tehdään itsemurhia!! Ei voi olla syy-seuraus -suhde kaukana tästä??
Kommentit (94)
Olen asunut puolet elämästäni ulkomailla. Siellä olen aivan toinen ihminen. Tervehdin ja juttelen tuiki tuntemattomille. Suomessa en tee sitä ikinä. Suomalaiset juntit eivät ole sitä ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaahan sen täällä palstallakin, millaisia suomalaiset ovat. Ilkeitä ikuisia koulukiusaajia. Jos ihminen on oikeasti onnellinen ja suhtautuu muihin ihmisiin ystävällisesti live-elämässä, ei hän kirjoita edes anonyymisti inhottavia viestejä keskusteluihin kohdistuen muihin palstailijoihin. Livenä ei oteta kehenkään mitään kontaktia ja ollaan kuin ei muita ihmisiä olisi olemassakaan. Sitten anonyymina uskalletaan purkaa paha olo muihin inhottavilla viesteillä.
No huh huh, oletko käynyt lukemassa vaikka Daily Mailin kommentteja? Ilkeimpiä en ole eläissäni lukenut, suomalaiset kommentoijat kalpenevat niiden ilkeyksien rinnalla.
Viimeisin taisi olla kuin luin kommentteja Reese Witherspoonin tyttärestä Avasta. Häntä haukkuivat lihavaksi vaikka tyttönen painaa varmaan jotain 45 kiloa...
Englannissa ilkeily osataan julkisessa elämässä paremmin kuin missään muualla, ja lisähaasteena on se, että siitä pahastuminen on täydellinen sosiaalinen itsemurha. Sitä olen joskus ihmetellyt, miten viiltävän julmaa kiusoittelu voi esim. englantilaisissa tv-ohjelmissa olla, mutta livenä ihmiset ovat aivan neuroottisuuteen asti ystävällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat syöpä ja pallon muun fauna voisi paremmin ilman meitä. Suomalaiset ovat tajunneet asian.
Itsensä vihaaminen = myötätunto
Onko tämä sitä paljon puhuttua uusajattelua?
Colette, kun tulet opiskelemaan Suomeen niin riittää, että olet ihan normiystävällinen myös niille lihaville ja rumille ihmisille toiin kuin täällä palstaillessa. Metsä vastaa yleensä niinkuin sinne huudetaan.
Painu takaisin sinne ulkomaahan, jos suomalainen meno ei miellytä!
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut puolet elämästäni ulkomailla. Siellä olen aivan toinen ihminen. Tervehdin ja juttelen tuiki tuntemattomille. Suomessa en tee sitä ikinä. Suomalaiset juntit eivät ole sitä ansainneet.
Missä nämä mystiset ulkomaat sitten sijaitsee?
Kuka tuo nimimerkki Colette on? Joku julkkisko vai malli?
Voi ei. Miksi ei voitais olla niin kuin muut?
Colette kirjoitti:
Olemme TODELLAKIN epäkohteliaita, se om briteissä tullut huomattua! Ei anneta tietä muille vaan pusketaan ensimmäisenä (parhaiten havaitsee lennoilla). Amerikkalaiset ehkä brittejäkin huomaavaisempia, tiedustelevat vieruskaverilta onko kiire jatkolennolle. Finnairilla ei tietoakaan tästä. Metrossa olen ehkä 2 kertaa kantanut matkalaukkua portaita ylös/alas (siellä suhannut laukun kanssa lukemattomat kerrat) vaikka aina pakkaankin niin että sen jaksaisin kantaa. Lähes aina joku portaiden alapäässä/puolivälissä sen tarjoutuu tekemään. Eikä johdu siitä että olen nainen vaan eräs nuori mies tarjoitui auttamaan iäkkäämpää setääni hänen ollessa täällä. Itse myös ottanut opikseni ja auttanut muutamaa mummoa kantamusten kanssa kun ovat poistuneet julkisista. Suomessa ei oteta MINKÄÄNNÄKÖISTÄ kontaktia tuntemattomiin, miksi ei??? Enkä tarkoita että kaipaisin suomalaiseen kulttuuriin kuulumatonta reviirille puskemista tai small talkia, ystävällinen hymy junassa viereen istuessa riittää. Mutta ei, katsekontaktikin tuntuu olevan liikaa!! Alkanut ahdistamaan Suomeen tuleminen näiden vuosien jälkeen. Kuinka totun taas ihmisten kylmyyteen?? Tuntuu että yhteisöttömyyden tunne on Suomessa johtanut siihen, että johdetaan väkivaltatilastoissa, syrjäydytään ja tehdään itsemurhia!! Ei voi olla syy-seuraus -suhde kaukana tästä??
Itse asuttuani vuoden ulkomailla, kun tulin takaisin Suomeen ja yliopistolle, jatkoin huomaavaista käyttäytymistä, mitä olin oppinut ulkomailla.
Mitä kävi? Suomalaiset, erityisesti naiset, rupesivat haukkumaan minua creepyksi selän takana. Jos suomalainen mies käyttäytyy kohteliaasti ja huomaavaisesti, niin ihmiset pitää creepynä ja neitimäisenä ja alkaa syrjimään.
Syytän tästä erityisesti suomalaisia naisia. Suomalaiset naiset pitävät suomalaisen kulttuurin synkimpiä ja paskimpia ominaisuuksia pystyssä sillä, että palkitsevat miehiä kaikesta paskimmasta suomalaistyypillisestä käyttäytymisestä.
P.S. Enää en käyttäydy huomaavaisesti enkä ulospäinsuuntautuneesti, se karisi selkäänpuukotusten myötä parissa vuodessa pois kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut puolet elämästäni ulkomailla. Siellä olen aivan toinen ihminen. Tervehdin ja juttelen tuiki tuntemattomille. Suomessa en tee sitä ikinä. Suomalaiset juntit eivät ole sitä ansainneet.
Minä olen asunut 15 vuotta 36 vuodesta ulkomailla (Englanti, Kuwait, Malawi, Romania) ja olen ollut kaikissa maissa ihan sama ihminen kuin Suomessakin. En juttele tuntemattomille ja suorastaan vaivaannun, jos on sellainen tilanne, että on pakko. Romaniaan muutto tuntuikin kuin kotiin olisi saapunut. Naapurin kanssa voi olla hississä ilman, että kumpikaan sanoo mitään tai kokee tilannetta vaikeaksi. Kaupassakaan ei joudu sanomaan hei tai kiitos tai yhtään mitään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Kyllä tuo on aikamoinen yleistys sekä Suomesta että "ulkomaista". Mistä ulkomaasta mahdat puhua?
Minusta kaikkialla pääkaupungeissa ollaan tietyllä tavalla tylympiä, jo siitä silkasta syystä että populaa on niin paljon, ettei kaikkia voi alkaa huomioida kovin tarkasti.
Lisäksi kyse on oman reviirin ylläpitämisestä. Jos ei halua olla kontaktissa muihin, se on ok sekin.
Toki kohteliaisuus jonotustilanteissa olisi hyväksi jo siksi, että se edesauttaa sujuvuutta.
New Yorkin metrosta tullessaan kaikki tulevat kiltisti jonoon ja liukuportaisiin oikeaan laitaan, kulkee kuin unelma.
Lontoossa kaupoissa kukaan ei otti ohittamaan selän takaa ahtaassa paikassa ilman:" Excuse me, pardon ma'm." Oli ohittava nuori, vanha, mies, nainen tai minkä värinen tahansa. Tällaisesta käytöksestä pidän.
Mitä jos sinäkin laihduttaisit niin ei olisi ne kaupan käytävät niin ahtaita ja muutkin mahtuisivat ohitsesi kaupassa
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereella, ja olen aina ihmetellyt miksi meidän rapun naiset, ei siis kertaakaan, ole tervehtineet minua, vaikka olen heitä paljon vanhempi. Tänään huomasin, parkkipaikalta katsoessani, että nämä naiset ei tervehdi edes toisiaan.
Tervehditkö sinä heitä?
II