Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset hakevat kumppania ulkomaalaisista yhä enemmän sekä miehet että naiset, mutta miksi?
14.09.2018 |
Mitä johtuu että suomalaiset miehet että naiset eivät kohtaa enää kuten ennen? Itse olen suomalainen mies ja suhteessa ulkolaisen naisen kanssa. Tämän havainnon on tehnyt aika moni ja aiheesta jopa Petteri Orpo nosti kysymyksen taannoin. Mielenkiintoista olisi pohtia syitä tälle tilanteelle? Itse viehätyin ulkolaisista naisista tietynlaisen vanhakantaisemman suhtautumisen vuoksi miehiä kohtaan. Kotimaisen naisen kanssa suhteessamme oli paljon vääntöä pienistä asioita ja olimme lopulta varsin epäsuhta pari. Yleistyksiä ei tietty voi tehdä mutta kyllä tämä suurempi ilmiö on kuin ennen. Miten itse koet?
Kommentit (368)
Itse joskus mietin mitä se tarkoittaa, kun ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot päättyvät useammin eroon. Itsekin olen paperilla eronnut ulkomaalaisesta aviomiehestä, vaikka yhdessä ollaan vieläkin, nykyisin vaan vähän päivitetyillä ehdoilla. Tunnen myös monta ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevaa ja ollutta, ja he ovat keskimäärin aika paljon keskimääräistä rohkeampia riskinottajia kuin ns. tavissuomalainen. Se reipas riskinotto voi tietenkin näkyä harkitsemattomana avioitumisena, mutta toisaalta myös siinä, että erotaan helpommin kun tulee haasteita vastaan, koska pelko ei ohjaa päätöksentekoa yhtä paljon kuin joillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Just tuo on se ongelma että macho liittyy Suomessa kylmään käytökseen kun toisissa maissa miehet osaavat täysin luontevasti olla sekä machoja että empaattisia, lapsirakkaita, kohteliaita ja vaimoa hemmotteleviä. Suomessa kaikki toi positiivisuus liitetään feminiiniseen mieheen. Miehet ei siis osaa olla machoja kuin negatiivisen kautta?
Vierailija kirjoitti:
Pidän ratkaisua fiksuna, koska suomalaiset ovat liian sisäsiittoisia. Meillä on harvinaisia sairauksia, koska monet ovat hankkineet lapsia serkkujensa tai pikkuserkkujensa kanssa.
Juuri näin. Rotujen "puhtauden" puolesta vauhkoajat eivät ymmärrä sitä tieteellistä tosiasiaa, että mahdollisimman laaja geenipooli itseasiassa tukee perimän puhtautta, ei haittaa sitä. Minustakin on hyvä, että pariutuminen on mennyt monikulttuurisempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Tämä. Ulkomaalaisia yksinkertaisesti näkee enemmän kuin ennen. Sen lisäksi eksoottisuus on kaunista, italialaiset naiset ovat ihan kuumana vaaleisiin miehiin, koska heitä ei juuri Italiassa näe.
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus mietin mitä se tarkoittaa, kun ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot päättyvät useammin eroon. Itsekin olen paperilla eronnut ulkomaalaisesta aviomiehestä, vaikka yhdessä ollaan vieläkin, nykyisin vaan vähän päivitetyillä ehdoilla. Tunnen myös monta ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevaa ja ollutta, ja he ovat keskimäärin aika paljon keskimääräistä rohkeampia riskinottajia kuin ns. tavissuomalainen. Se reipas riskinotto voi tietenkin näkyä harkitsemattomana avioitumisena, mutta toisaalta myös siinä, että erotaan helpommin kun tulee haasteita vastaan, koska pelko ei ohjaa päätöksentekoa yhtä paljon kuin joillakin.
Voitko vähän täsmentää, mitä tarkoittavat päivitetyt ehdot? Kai ymmärrät, että tuo kuulostaa melko erikoiselta järjestelyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut tasan yksi poikaystävä ja hän oli ulkomaalainen. Asuin itsekin ulkomailla ja satuin tapaamaan toisen ei-paikallisen henkilön siellä - ei siinä sen kummempaa.
Hän oli kotoisin kulttuurista jota suomalaiset näköjään nykyään halveksuvat. Minulta kysyttiin monta kertaa että miksi seurustelen kehitysmaalaisen/alistajan/vähä-älyisen jne. kanssa... Ööh vaikka siksi ettei hän ole mitään noista? Hän on korkeakoulutettu, hyväpalkkaisessa työssä, ahkera (aloitti palkkatyön 12-vuotiaana eikä sen jälkeen päivääkään työtön). Hän on välittävä, auttavainen, rohkea. Hän puhuu viittä kieltä, tekee kuukausittain hyväntekeväisyyttä, rakastaa lapsia ja perhettä. Hän oli aina kohtelias, ei ikinä haukkunut tai puhunut rumasti, ei kiroile, ei käytä alkoholia, avasi ovet, kantoi kassit, osti kukkia, hoiti jos olin sairaana... Yksinkertaisesti ihana, mielenkiintoinen ja tasapainoinen ihminen.
Erosimme vain koska minä en halua lapsia ja hän haluaa. Muuten olisimme yhdessä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei ole niinkään muuttuneet mutta naiset on.
Ei oikein arvot enää kohtaa ja katse siirretään maan rajojen ulkopuolelle.
Niin, naiset ovat alkaneet suosimaan jostain kumman syystä alkukantaisia kehitysmaa-arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä suomalaisen naisen, mutta se näyttää kyllä mahdottomalta kun ei naisille tavallinen mies enää kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Just tuo on se ongelma että macho liittyy Suomessa kylmään käytökseen kun toisissa maissa miehet osaavat täysin luontevasti olla sekä machoja että empaattisia, lapsirakkaita, kohteliaita ja vaimoa hemmotteleviä. Suomessa kaikki toi positiivisuus liitetään feminiiniseen mieheen. Miehet ei siis osaa olla machoja kuin negatiivisen kautta?
Etelän machot ovat kaksinaamaisia narsisteja, joiden oikeat kasvot tulevat esiin kun he suuttuvat tai käyvät vieraissa. Muuten esittävät suureellista teatteria ja imelyyksillä ei ole rajaa. Naisiin tämä kyllä uppoaa, olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Just tuo on se ongelma että macho liittyy Suomessa kylmään käytökseen kun toisissa maissa miehet osaavat täysin luontevasti olla sekä machoja että empaattisia, lapsirakkaita, kohteliaita ja vaimoa hemmotteleviä. Suomessa kaikki toi positiivisuus liitetään feminiiniseen mieheen. Miehet ei siis osaa olla machoja kuin negatiivisen kautta?
Etelän machot ovat kaksinaamaisia narsisteja, joiden oikeat kasvot tulevat esiin kun he suuttuvat tai käyvät vieraissa. Muuten esittävät suureellista teatteria ja imelyyksillä ei ole rajaa. Naisiin tämä kyllä uppoaa, olen huomannut.
Niin. Onneksi suomalainen mies ei koskaan suutu tai käy vieraissa. Hohhoijaa..
Jaa että miksi? No, esim. eurooppalaisten miesten sosiaaliset taidot ovat noin valovuoden suomalaisia edellä. Siellä ei mietitä että "saisiko naista negaamalla", ei mietitä että miksi maksaisin treffeillä, ei sanota että kyllä tuo sun perse on vähän kasvanut. Ei ole ahdistunut, alkoholisoitunut eikä kärsi asberger ym. autisminkirjon syndroomista.
Siinäpä ne ulkomaalaisen miehen valtit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ulkomaalaiset miehet, koska he ovat miehekkäämpiä kuin suomalaiset miehet. Paremmat käytöstavat, ottavat paremmin huomioon, ostavat lahjoja, tuovat kukkia, hemmottelevat, arvostavat naisia ja haluavat perustaa perheen. He ovat rohkeita, jämäköitä ja määrätietoisia.
Suomalaiset miehet ovat sellaisia selkärangattomia jahkailijoita. Ei kiinnosta palvella jotain ameebaa saamatta ikinä mitään takaisin. Ehkä suomalaiset eivät siksi kohtaa parisuhdemarkkinoilla. Suomalainen vahva nainen tarvitsee entistä vahvemman miehen, joka saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Ja suomalainen mies taas tarvitsee jonkun herkän hissukan, jota ymmärtää ameebamiestä.
Kommentti on kyllä malliesimerkki siitä, miksi sukupuolia ei saa päästää kehittymään liian samanlaisiksi: heteronaiset tulevat kumminkin kiinnostumaan aina maskuliinisista miehistä, eivät pohjoismaisista tasa-arvolässyttävistä mieskuvakriitikoista.
Olihan tämä nähtävissä jo kauan sitten. Parhaiten parisuhdemaailmassa pärjäävät ne miehet, jotka ummistavat korvansa erityisesti naisten esittämiltä vaatimuksilta perinteisen mieskuvan purkamisesta ja puskevat eteenpäin omalla tyylillään.
Toksinen maskuliinisuus? Salli mun nauraa, juuri "toksiset" miehet ovat niitä, jotka vievät naiset. Nyt ja aina.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ulkomaalaiset miehet, koska he ovat miehekkäämpiä kuin suomalaiset miehet. Paremmat käytöstavat, ottavat paremmin huomioon, ostavat lahjoja, tuovat kukkia, hemmottelevat, arvostavat naisia ja haluavat perustaa perheen. He ovat rohkeita, jämäköitä ja määrätietoisia.
Suomalaiset miehet ovat sellaisia selkärangattomia jahkailijoita. Ei kiinnosta palvella jotain ameebaa saamatta ikinä mitään takaisin. Ehkä suomalaiset eivät siksi kohtaa parisuhdemarkkinoilla. Suomalainen vahva nainen tarvitsee entistä vahvemman miehen, joka saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Ja suomalainen mies taas tarvitsee jonkun herkän hissukan, jota ymmärtää ameebamiestä.
Haha.. onko tämä joku vitsi? Suomalaista heikompaa naista ei löydä mistään. Ei ole mitään näyttöjä vahvuudesta. Miesten rakentamassa maassa asuvat ilmaiseseksi. Kadulla eivät uskalla edes silmiin katsoa kun pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus mietin mitä se tarkoittaa, kun ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot päättyvät useammin eroon. Itsekin olen paperilla eronnut ulkomaalaisesta aviomiehestä, vaikka yhdessä ollaan vieläkin, nykyisin vaan vähän päivitetyillä ehdoilla. Tunnen myös monta ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevaa ja ollutta, ja he ovat keskimäärin aika paljon keskimääräistä rohkeampia riskinottajia kuin ns. tavissuomalainen. Se reipas riskinotto voi tietenkin näkyä harkitsemattomana avioitumisena, mutta toisaalta myös siinä, että erotaan helpommin kun tulee haasteita vastaan, koska pelko ei ohjaa päätöksentekoa yhtä paljon kuin joillakin.
Voitko vähän täsmentää, mitä tarkoittavat päivitetyt ehdot? Kai ymmärrät, että tuo kuulostaa melko erikoiselta järjestelyltä.
Heh, niin taitaa kuulostaa... muutettiin erilleen, koska ehkä sitten kulttuurieroista johtuen kumpikin käytiin toistemme hermoille. Mies on järjestelmällinen työnarkomaani ja kurinpitäjä, minä peruslaiska suomalaishumanisti. Meillä meni oikein hyvin yhdessä vuosikymmen ennen kuin saatiin lapsia. Heidän kasvattamisensa osoittautui tosiaankin haastavaksi, vaikka teoriassa arvopohjamme on hyvin samanlaiset. Mies vaan vaatii paljon enemmän lapsilta ja perhe-elämältä muutenkin kuin minä, joten skismaahan siitä tuli. Nyt ollaan kaikki tyytyväisiä kun kummallakin on oma kämppä, ja kummallekin jäi yksi lapsi seuraksi. :) Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Just tuo on se ongelma että macho liittyy Suomessa kylmään käytökseen kun toisissa maissa miehet osaavat täysin luontevasti olla sekä machoja että empaattisia, lapsirakkaita, kohteliaita ja vaimoa hemmotteleviä. Suomessa kaikki toi positiivisuus liitetään feminiiniseen mieheen. Miehet ei siis osaa olla machoja kuin negatiivisen kautta?
Etelän machot ovat kaksinaamaisia narsisteja, joiden oikeat kasvot tulevat esiin kun he suuttuvat tai käyvät vieraissa. Muuten esittävät suureellista teatteria ja imelyyksillä ei ole rajaa. Naisiin tämä kyllä uppoaa, olen huomannut.
Niin. Onneksi suomalainen mies ei koskaan suutu tai käy vieraissa. Hohhoijaa..
En sanonut niin. Kyllä niitä limanuljaskoja suomessakin löytyy, vaikka tyyli onkin erilainen - ja hyvin menevät kaupaksi nimenomaan he.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus mietin mitä se tarkoittaa, kun ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot päättyvät useammin eroon. Itsekin olen paperilla eronnut ulkomaalaisesta aviomiehestä, vaikka yhdessä ollaan vieläkin, nykyisin vaan vähän päivitetyillä ehdoilla. Tunnen myös monta ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevaa ja ollutta, ja he ovat keskimäärin aika paljon keskimääräistä rohkeampia riskinottajia kuin ns. tavissuomalainen. Se reipas riskinotto voi tietenkin näkyä harkitsemattomana avioitumisena, mutta toisaalta myös siinä, että erotaan helpommin kun tulee haasteita vastaan, koska pelko ei ohjaa päätöksentekoa yhtä paljon kuin joillakin.
Voitko vähän täsmentää, mitä tarkoittavat päivitetyt ehdot? Kai ymmärrät, että tuo kuulostaa melko erikoiselta järjestelyltä.
Heh, niin taitaa kuulostaa... muutettiin erilleen, koska ehkä sitten kulttuurieroista johtuen kumpikin käytiin toistemme hermoille. Mies on järjestelmällinen työnarkomaani ja kurinpitäjä, minä peruslaiska suomalaishumanisti. Meillä meni oikein hyvin yhdessä vuosikymmen ennen kuin saatiin lapsia. Heidän kasvattamisensa osoittautui tosiaankin haastavaksi, vaikka teoriassa arvopohjamme on hyvin samanlaiset. Mies vaan vaatii paljon enemmän lapsilta ja perhe-elämältä muutenkin kuin minä, joten skismaahan siitä tuli. Nyt ollaan kaikki tyytyväisiä kun kummallakin on oma kämppä, ja kummallekin jäi yksi lapsi seuraksi. :) Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
Varmaan isän luo jäänyt ajattelee, että taas sain lyhyemmän korren.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet on laiskoja sängyssä, eivät ikinä kohtele pitkäaikaista kumppaniaan naisena, vaan pitävät naista jonain äidin korvikkeena.
Ulkomaalaisilla miehillä on verissä se, että naista kohdellaan kuin kuningatarta. Sen mallin he ovat oppineet vanhemmiltaan. Nainen on kodin sydän ja mies arvostaa sitä tuomalla kotiin kukkia, ostamalla lahjoja, viemällä naisen treffeille, avaamalla ovet naiselle, kantamalla painavat kassit, suunnittelemalla yllätyslomia jne. Silloin tuntuu, että omaa panosta kotona todella arvostetaan ja on joku syy palvoa miestä ja tehdä parhaansa.
Mistähän myyttisistä "ulkomaista" nyt puhut?
Siltä varalta että puhut Italiasta tai Espanjasta voin sanoa jotain omasta elämänkokemuksestani kumpuavaa. Olen itse viettänyt aika paljon aikaa Etelä-Euroopassa ja voin sanoa, että tuo huomiointi on paikallisten miesten taktiikkaa, jonka tarkoituksena on päästä naisen housuihin. Siinä se. Se puree skandinaavinaisiin tosi hyvin, koska juuri tasa-arvoisissa maissa kasvaneet ovat aivan voimattomia maskuliinisen karisman edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa ulkomaalaiset miehet, koska he ovat miehekkäämpiä kuin suomalaiset miehet. Paremmat käytöstavat, ottavat paremmin huomioon, ostavat lahjoja, tuovat kukkia, hemmottelevat, arvostavat naisia ja haluavat perustaa perheen. He ovat rohkeita, jämäköitä ja määrätietoisia.
Suomalaiset miehet ovat sellaisia selkärangattomia jahkailijoita. Ei kiinnosta palvella jotain ameebaa saamatta ikinä mitään takaisin. Ehkä suomalaiset eivät siksi kohtaa parisuhdemarkkinoilla. Suomalainen vahva nainen tarvitsee entistä vahvemman miehen, joka saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Ja suomalainen mies taas tarvitsee jonkun herkän hissukan, jota ymmärtää ameebamiestä.
Haha.. onko tämä joku vitsi? Suomalaista heikompaa naista ei löydä mistään. Ei ole mitään näyttöjä vahvuudesta. Miesten rakentamassa maassa asuvat ilmaiseseksi. Kadulla eivät uskalla edes silmiin katsoa kun pelottaa.
Liikuttava kommentti kaiken sen työn jälkeen, jota naiset ovat tehneet ja tekevät.
Suosittelen, että luet enemmän ja muutakin, kuin L-idolisi kirjoituksia.
Kiitos lukemattomista homekouluista, jotka tuhoavat lasten ja opettajien terveyden.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on se, että kohtaamisia on enemmän ulkomaalaisten kanssa. Itselläni on ulkomaalainen mies, mutta olisin voinut suomalaisenkin ottaa, jos olisi tullut vastaan joku, jolla on samanlainen ajatusmaailma.
Mitä väliä sillä on, mistä se toinen ihminen on kotoisin, jos on sopiva pariskunta? Kaikki kuitenkin tähän mennessä ollut samalta planeetalta :D
Onhan sillä väliä mistä on jos lapsia teette.
Karmeita yleistyksiä taas. Kyllä minua kiinnosti perustaa perhe ja lapsien hankkiminen oli itsestäänselvyys.
Se mihin huomio kiinnittyy, on naisten toiveiden ristiriitaisuus. Pitäisi toisaalta olla empaattinen, lapsia rakastava tasa-arvoinen ja tunteensa näyttävä mies, mutta samalla maskuliininen, perinteinen perheen pää, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, mielellään johtaja. Joku laulukin tästä on - mitä kaikkeen miehen tulee olla. Kaikkea ei vaan saa samassa paketissa. Ja onko nainen sitten itse joka kantilta täydellinen? Itse kierrän täydelliset ihmiset kaukaa - heidän seurassaan olet aina se huonompi ihminen.
Mutta, noista ulkomaisista liitoista. Maailma nyt vaan on muuttunut, ihmiset liikkuu enemmän, mahdollisuuksia on enemmän. Taustalla voi olla myös sitä unelmahöttöä, uuden ja vieraan viehätystä. Hyvä muistaa, että vaikka suomalaisparit eroaa usein, niin eri kulttuureista tulevat parit eroavat vielä useammin. Mutta jos se oikean tuntuinen tulee kohdalle, niin siitä vaan. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä ole mitään velvollisuutta mennä juuri suomalaisen kanssa naimisiin. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät kuitenkin aina seuraavaan suhteeseen ja pulpahtavat pintaan ennemmin tai myöhemmin.